Silloin kun päätin lopettaa turhan ostamisen, sain jotenkin selitettyä itselleni, että turha ostaminen on vain ja ainoastaan uuden ostamista. Jos ostan tavaran kirpputorilta käytettynä, ei se ole enää turha ostos. Vaikka se olisikin turha ja tarpeeton. Onneksi nykyään ehdin ja jaksan niin harvoin lähteä kirpputorille (ja onneksi ne ovat niin lyhyen ajan auki, luoja auttakoon kun niille joskus tulisi markettiaukiolot), että niitä turhia ostoksia ei tule kovinkaan paljon tehtyä.
 |
| Viime syksynä vietettiin laatuaikaa Peräkonttikirppiksellä. Onneksi olin siellä miehen rahoilla kun olin unohtanut nostaa käteistä etukäteen ja Tampereen keskustan automaatit olivat tyhjänä kirpputoripäivänä. Kuvassa näkyy oikella osa löydöistä, tölkit ovat kuvausrekvisiittaa. |
Mutta joka ikinen kerta, kun sinne pääsee, iskee hulluus. Shoppailuhulluus. Joo, kato kun on halvat farkut, eurolla! Kyllähän mä näistä askartelen pari valasta ja lapselle housut. Ja hei, Bruce Springsteen-gollege, eurolla! Retroa, ostan! Onneksi se pieni järjentapainen päässäni on estänyt minua maksamasta vanhoista muoviastioista tai käytetyistä vaatteista maltaita, enkä keräile Miikkarin tai Popin vaatteita. Ostan niitä kyllä jos kohdalle osuu sellainen, mistä olen valmis maksamaan asiallisesti hinta-laatusuhteessa. Farkkuja kyllä keräilen kirppiksiltä ja lähipiiristä ja sitten pistän ne palasiksi ja teen niistä jotain ihan muuta. Ostan myös Marimekon vaatteita, niitä kotimaisia. Toki niissä on aika ajoin Marimekkolisä. Vai mistä muusta paidasta maksaisit 8 euroa, kun se on jo hieman haalistunut. Niin, ja saumasta ommeltu 15 cm matkalla iso reikä vihreällä langalla käsin niin, että harakkakin häpeäisi. No, onneksi se paita jäi pöytään. Olen siis oppinut tarkistamaan tuotteet ennen maksua. Jei minulle.
 |
| Näitä valaita tehdään niistä kirpputorifarkuista. |
No mutta. Tänään oli huono päivä. Eilinen meni miehen laittaessa kodinhoitohuonetta ja en sitten ehtinyt itse tekemään mitään. Ja kun selkääkin särki niin tänään ei aamusta päässyt harrastamaan. Ja sitten harmitti. Onneksi meillä oli lähellä MLL:n kirpputori jonne ehdittiin. Ostettiin lapsella Little Peoplen vene ja jäteauto, yksi minikokoinen Kaalimaankakara ja kirja ja tossut. Ja saatiin yksi Teletappi. Mutta siinä vaiheessa kun minä olin silmät loistaen ja kädet täristen tekemässä elämäni ostosta, joka olisi ollut kovaa ääntä pitävä, todella tahnainen ja likainen Little people karuselli, mies laittoi stopin shoppailuhullulle. Onneksi. Mutta mikä se hyvä olo sitten taas oli kun lähdimme pois? Olin niin tyytyväinen kun olin tehnyt monta hyvää ostosta ja syli oli täynnä tavaraa. Ja niin halvalla! Niin se maailmaa pelastuu, shoppailemalla.
Eiku, miten se meni?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti