Match-show, väriä ja vihainen setäpyöräilijä.

Eilen käytettiin meidän berni elämänsä ensimmäisessä mätsärissä. Tai siis Match-showssa, mutta kuulemma ne ovat mätsäreitä. Tähän asti ollaan harrastettu vain erikoisnäyttelyitä. Koira on meillä sijoituksessa ja ollaan luvattu, että käydään näyttelyissä. Mutta oikeasti, me ei olla näyttelyihmisiä. Kai niistä jotkut koirat tykkäävät, ja vielä varmemmin omistajat, mutta me ei. No tuolle yli-innokkaalle rakkauspakkaukselle (lue: bernille) se teki hyvää. Toki jouduttiin todistamaan, että joo, on se yli 12 kuukautta vaikka se onkin noin innokas.

Päässä Punaisen norsun lippalakkihattu.

Ja olihan se pakko hullun ostaa KeepCuppikin. Sinne on hyvä piilottaa energiajuoma-addiktio. Inasen kyllä tuli mietttyä, että näitä tänne sitten rahdataan Australiasta asti? 

Pitkästä aikaa Lumi-laukku käyttöön. Jotenkin noi laukut menee kausissa. Viimeisen vuoden ajan käytössä on ollut lähinnä reput. 

Sittarin löytölaarista pari vuotta sitten hankittu Airwalkin pipo. Sen verran löytyy itseltä jo ikää, että silloin minun nuoruudessa Airwalk oli kova sana.

Hullu berni, isolla sydämellä. Huomatkaa myös kyydissä olevat taaperokärryt, mallia Plasto. Jostakin ne meille tulivat, käytettynä. Ja toimivat edelleen. Ne taisivat pelastaa meidän lauantain, tapahtumassa meni neljä tuntia, ja lapsi viihtyi hyvin kun sai painaa kärryjen avulla ympäri parkkipaikkaa. 

Iso yllätys meille oli se, että berni sijoittui luokkansa toiseksi. Siitä sitten oltiin niin tohkeissamme, että paikalta poistuessa taisimme vallata koko kevyenliikenteen väylän. Yhdistetyn sellaisen, jossa pyöräilijät ja kävelijät menevät sulassa sovussa, ilman sitä väliviivaa. No, itse olen kokenut, että Suomessa on oikean puoleinen liikenne ja ohitus suositellaan tapahtuvaksi vasemmalta, kun kulkeminen tapahtuisi oikealla reunalla. Poikkeuksena toki autotiet, jossa tulisi kävellä vastaantulijoita vastaan, eli väärällä puolella. Yhtä kaikki. Käytän itsekin paljon pyörää ja tiedän, että jalankulkijat, koiranulkoiluttajat ja vaunut voivat olla ärsyttäviä. Olinkin sitten rattaiden kanssa siirtymässä väylän oikeaan reunaan, kun yhtäkkiä vierestäni, sieltä puskan puolelta, alkoi kuulumaan veetä, peetä, hoota, haistattelua ja kaikkea muuta paitsi mitään järkevää tai yleensäkään mitään mitä voisi kutsua lauseeksi. 

Vihainen vanha setä (sellainen keski-iän ylittänyt) haukku meidät pataluhaksi, kun ei kuulemma pääse ohi eikä ympäri. Ja kyseessä oli katupyörä, jossa ei ollut ilmeisesti kelloa (tiedän kyllä, että se kellon soittaminen aiheuttaa joskus huonon reaktion kävelijöissä, mutta itse kyllä hidastan, soitan kelloa ja jos väistöliike on ympärijuoksua niin pysähdyn). Lisäksi täysin mahdotonta olisi ollut vaikka ilmaista sanallisesti, että anteeksi, ryhmityttekö? Mutta ei, setä halusi oikaista oikealta, ei vasemmalta, ja joutui sitten puskaan kun minä en tajunnut tämän yhden kerran taakseni vilkaista. Harmitti kyllä herran puolesta, mutta vaikka päässä on virtaviivaiset aurinkolasit, pyöräilykypärä ja jalassa kireät pyöräilyhousut, niin oikeasti, voisiko puhua suomea sen vittupaskahelvetin sijasta? Jos olisin saanut suunvuoron, olisin pyytänyt anteeksi, etten tajunnut olla siirtymättä väylän oikeaan reunaan ja että selässäni olevat silmät olivat epäkunnossa. Kun sitten toivotin hyvät päivänjatkot, kun ajattelin, että ihmisen on varmasti todella paha olla, kun noin raivoaa, niin setä pysähty ja kertoi  meille uudelleen kaikki ne kirosanat jotka olimme jo kuullut. Mietin jo hetken, että lyökö, mutta ei. 

Täytyy myöntää, että meidän vikahan se oli kun ei tajuttu väistää ja kulkea kasassa kun olimme niin iloisia, mutta mikä ihme saa toisen raivoamaan noin suuressa määrin, kun ketään ei sattunut ja meillä vielä pieni lapsi vaunuissa? Kuinka paha voi toisella olla? Ja mitenkähän se kotonaan raivoaa? Ja tuliko sen siitä hyvä olla, että sai meille huudettua? Olen itse oppinut sen ja yritän oppia koko ajan lisää, että sitä saa mitä kylvää ja yritän olla raivoamatta tuntemattomille ja myöskin niille, ketä tunnen. Maailmani ei kaadu siihen, että joudun pysähtymään, tai väistämään tai että minua etuillaan. En ymmärrä, onko meidän oikeasti niin paha olla?

Toisaalta, jos se vihainen setä olisi lyönyt, niin meidän berni olisi voinut halia sen tainnoksiin. 

Löydettiin sitten Facebookin kautta kaksi kertaa jalassa olleet Reiman vk-kengät lapselle. Ja onneksi olin lukenut Lähiömutsista jutun lapsen kengistä, muuten olisi tullut liian pientä kokoa.