Jouluneuleista

Viime jouluna Suomen markkinoille tupsahtivat rumat jouluneuleet. Ilmeisesti jossakin päin maailmaa nämä ovat olleet muotia aikaisemminkin. Tänään jäin miettimään näiden jouluneuleiden kohtaloa. Esimerkiksi tämä loppuunmyyty neule Henkkamaukalta. Materiaalina 75% akryylia, 20% polyamidia ja 5% alpakkaa. Poistomyynnissä hinta ollut alle 10 euroa. Varmaan kestävä ja jatkossa käytössä joka ikinen joulu? Tai sitten kertakäyttökamaa, mikä sopii heittää roskiin joulun jälkeen? 

Mun mielestä noi jouluneuleet ovat kieltämättä viehättäviä. Sellaisia, jotka ovat niin rumia, että ovat jo hienoja. Mutta kammoksun ajatusta halpatuotetusta muovivaatteesta, jonka käyttötarve on 1-2 päivänä vuodessa. Ja etenkin kun halvalla saa, niin riski päätyä kertakäyttövaatteeksi kasvaa. 

Halvassa vaatteessa itsessäänhän ei ole mitään vikaa ja ymmärrän ajatuksen, että kun vaate on halpa on köyhälläkin varaa ostaa uutta. Mutta kun se ihminen sen halvan vaatteen takana tuppaa myös kärsimään köyhyydestä. Suomessa jaksetaan puhua palkasta jolla tulee toimeen. Huonolla palkalla perustellaan myös oikeus jäädä kotiin,jos ansioisidonnaisella tienaa enemmän. Mitä luulette, paljonko tämän neuleen ompelija tienaa? Onko hänelle mahdollisuutta ansiosidonnaiseen jos palkka on liian huono? 

Ja kun vaate on halpa, ei se päädy vain sellaisen ostoskassiin jolla ei ole varaa ostaa kalliimpaa vaan myös kertakäyttövaatteeksi ihmiselle, jolla olisi varaa ostaa sitä kalliimpaa. Ja ekologisempaa ja eettisempää. Vaikka kaikki roskiin päätyvät vaatteet tulevaisuudessa poltetaan energiaksi, niin jokaisen halvankin vaatteen tuottaminen kuluttaa luonnonvaroja, jotka btw eivät kestä ikuisesti. 

Joulu on omasta mielestäni rauhan ja rakkauden juhla johon ei sovi kertakäyttöneuleet olivatpa ne kuinka muotia tahansa. Jospa tänä jouluna annettaisiin kaikki lahjaksi toisillemme jotain, mikä on tuotettu inhimillisissä oloissa ja kestäisi ainakin seuraavaan jouluun asti ihan vaikka joka päiväisessä käytössä.

Kuvat on lainattu Henkkamaukan sivuilta. 

Siitä kun Balmain tapaa Henkkamaukan

Olen yrittänyt opetella jakamaan mielipiteitäni kannustavasti ja kritisoimatta turhia. Aina se ei onnistu. En todellakaan halua pahoittaa kenenkään mieltä kun huomautan, että joku tuote on tehty epäeettisesti tai jokin asia on epäekologista. Olen aina ollut sitä mieltä, että lihansyönti ei vähene mielenosoituksilla ja eläinten oikeuksia puolustamalla. Muutoksen pitää aina lähteä ihmisestä itsestään.

Olen kuitenkin saanut muutaman yksittäisen palautteen siitä, kuinka jakamani linkit ovat saaneet satunnaiset ystäväni ja kaverini ajattelemaan tuotteiden alkuperää. Jokainen tällainen viesti on tuntunut uskomattoman hyvältä. Joskus kun aloitin tämän paasamiseen (ja tämän blogin) sanoin, että jos yksikin ihminen muuttaa ostotottumuksiaan niin olen tehtäväni tehnyt. Ja vaikka näin on käynyt (kiitos teille joihin olen saanut vaikuttaa) en silti halua vielä lopettaa.

Kuva whowhatwear.com 

Vaikka tietoisuus lisääntyy koko ajan niin silti koko vaateteollisuus on yksi iso huutava vääryys. Suuret halpatuotantofirmat pesevät kasvojaan ja luovat tavoitteita kauas tulevaisuuteen jossa he kertovat toimivansa paremmin. Aina jaksan silti ihmetellä sitä, että mikä estää toimimasta nyt heti. H&M tekee voittoa useita miljardeja euroja vuodessa. Siis voittoa. Jos siitä voitosta ottaisi puoli miljoona pois, tai vaikkapa ihan miljoonan eli yhden SADASOSAN, niin he voisivat maksaa työntekijöilleen Aasiassa parempaa palkkaa. Palkkaa, jolla tulisi toimeen.

Isot firmat sanovat noudattavansa paikaillisia työehtosopimuksia ja niinhän he tekevätkin. Mutta kun työntekijät Kiinassa oppivat järjestäytymään, H&M muutti Intiaan ja nyt seuraavaksi vuorossa on Afrikka. Ja vain jotta meillä parempiosaisilla olisi laittaa päällemme kertakäyttömuotia joka ei maksa juuri mitään.

Kritisoin jo muutama viikko sitten Instassani H&M BALMAIN malliston helmikirjailtua takkia. Se ei ollut oma ideani. En muista mistä löysin kuvan, jossa kerrottiin kuinka sekä Henkkamaukka että Balmain iloitsivat siitä, että nyt saa huippumuotia halvalla. Toki mainitsematta jäi se, että tuo 399 euroa maksava takki on niin halpa, koska sen tekijät eivät saa kunnon palkkaa. Vai mitä luulette maksettavan ihmiselle joka käsin kirjailee nuo helmet tuohon takkiin, jonka hinnaksi jää vajaa 400 euroa kahden muotitalon viedessä siitä osansa?

Kuva H&M.com 

Tuo takki kuvastaa oikeastaan kaiken sen mikä on pielessä muotimaailmassa. Meillä on huippumuotia missä taitavat ompelijat saavat kunnon palkkaa ja vaatteet maksavat enemmän kuin peruspulliainen saa palkkaa kuukaudessa. Sitten meillä on halpatuotantofirmoja jotka maksavat työtekijöilleen orjatyöpalkkaa jotta tavalliset pulliaiset saavat vaatteita enemmän kuin ehtivät käyttämään. Sitten kun nämä kaksi yhdistävät voimansa, kaikki muut voittavat paitsi ne ompelijat siellä Aasiassa jotka saavat edelleen sen saman palkan vaikka vaatteissa lukeekin nyt Balmain. 

Kritisoin tätä takkia siinä missä kritisoin koko halpateollisuutta. Kritisin halpateollisuutta, koska orjatyö on väärin. Kritisoin sitä, että huippumuodista tehdään kaiken kansan muotia orjatyön avulla. 

Tuo takki on ihana. Ostaisin sen jos en  olisi niin kriittinen. Mutta koska oma elämäni on loppupeleissä varsin mukavaa en halua hyötyä muiden kurjuudesta yhtään enempää kuin on pakko. Se on oma valintani. Ja jos kerron jollekulle muulle mielipiteeni, ei se tarkoita sitä että se olisi joku henkilökohtainen loukkaus ketään kohtaan. Lähinnä vain toivon, että jokainen miettisi missä olosuhteissa nämäkin muotiluomukset tehdään. Ja ehkä moni meistä ei vieläkään tiedä totuutta kaiken kauniin takana.

Ehkäpä joku meistä uskoo, että ostamalla halpatuotantotuotteita, hän auttaa niitä työntekijöitä jotka muuten olisivat kadulla. Toki näinkin, mutta se ei edelleenkään poista sitä totuutta, että kun firma tekee miljardeja voittoa, on sillä varaa maksaa tehdastyöntekijöilleen ihmisarvon mukaista palkkaa. 

Yritän opetella koko ajan antamaan tietoa ilman, että vaikutan syyllistävältä tai kritisoivalta. Se ei aina vain ole helppoa. Etenkään kun tätä tekee sydämestä. Muoti on ollut aina lähellä sydäntäni. Ja siksi se sydän välillä särkyykin kun näen mitä ihmiset joutuvat tekemään sen eteen, että heitä parempiosaisilla olisi päällään hieno mutta halpa takki. (Halpahan tuo on, kun normaalisti Balmainin takit maksavat vähintään nelinumeroisen summan). Mutta en luovuta. Kritisoin mutta yritän edelleen oppia antamaan kritiikkiä positiivisesti, tuomitsematta ja tietoa jakaen. Helppoa se ei ole mutta ei se haittaa. 

En muuten tiedä kuinka moni teistä on nähnyt videon, miten krototiilejä kohdellaan nahkankasvatuslaitoksissa. Minä näin. En ikinä enää haaveile krokotiilinahkaisesta laukusta. Edes käytettynä. 

Väärän värisistä repuista

Olen todella hämmentynyt ja turhautunut. En halua loukata ketään enkä arvostella kenenkään valintoja enkä siksi oikein tiedä miten purkaisin tämän olotilan sanoiksi. Olen ihminen joka herkästi sanoo mielipiteensä. Se sinänsä ei ole mikään yllätys koska pidän blogia jossa haluan kertoa mielipiteeni asioistani ja tarkastella omia elintapojani kriittisesti. Mutta en halua tuomita muita heidän tavoistaan tai ratkaisuistaan, vaikka tykkääkin kysellä miksi ja miten, välillä ehkä turhankin kärkkään oloisesti etenkin kun on kyse omista tavoistani poikkeavista asioista.

Mielestäni hyvä keskustelu on sellainen, missä erilaiset mielipiteet kohtaavat ja asioista keskustellaan rakentavasti. En itse koe olevani vielä kovinkaan hyvä keskustelija, mutta yritän kehittyä siinä. Ja ennen kaikkea haluan kehittyä siinä. Mikä on myös syy siihen, miksi turhaudun helposti jos vastapuoli ei perustele omaa näkemystään, vaan keskittyy lähinnä halveksumaan toisen näkökantaa. Tiedän kyllä itsekin syyllistyväni tähän mutta yritän opetella siitä pois. Ihmisiä ei saa halveksumalla muuttamaan mielipiteitään eli jos haluaa muutosta, pitää toimia positiivisen kannustamisen kautta.

Nyt kun tuli syksy (ja kesäkin näköjään) ja alkoi jokaiseen syksyyn liittyvä ostomania, niin törmäsin arvosteluun tarha/koulureppujen esittelystä Prismassa. Kun esillä on kärjistetysti vain mustia Star Wars-reppuja ja pinkkejä tai liloja Frozen-reppuja (mitkä ilmeisesti myyvät, koska viime sunnuntaina meidän Primassa oli hyllyt jo osittain tyhjänä), syyllistyy kauppa sukupuoliroolien vahvistamiseen. Valikoimassa pitäsi olla enemmän neutraaleja, mutta lapsellisia reppuja jotta ihmiset, jotka pyrkivät sukupuolisensitiiviseen tai sukupuolineutraaliin kasvatukseen, löytäisivät itselleen repun eikä lapsia näin aivopestäisi sukupuolirooleihin.

Hämmennyin tästä, koska en ole tajunnut että minun pitäisi olla huolissani sukupuolirooleista siinä määrin, että näkisin vaivaa kaupan myyntihyllystä. En ole koskaan tajunnut nähdä ongelmaa siinä, että jossakin kaupassa on mielestäni väärän värisiä ja liian sukupuolikohdistettuja reppuja. En ole myöskään tajunnut ärsyyntyä yllä kuvatusta reppujen esillelaitosta. Jos valikoima ei itseäni miellytä, poistun kaupasta seuraavaan. Ja jos seinällä on pinkkejä prinsessareppuja ja mustia soturireppuja, en näe sitä niin että siellä on tyttöjen ja poikien reppuja, vaan että siellä on reppuja. Reppuja, joista jotkut tykkäävät ja toiset eivät. Ymmärrän kyllä ajatuksen, mutta en ymmärrä toteututusta. Siis pitäisikö noiden reppujen myynti kieltää? Esillelaittoa muuttaa?

En ole osannut nähdä vaivaa tästä asiasta kun itse kiinnitän repun ja kaiken muunkin ostamisessa huomioni ensimmäisenä valmistusmaahan. Sitten materiaaliin. Sitten katson ompeleet  tai miten tuote on valmistettu, onko se kestävän oloinen ja niin edelleen. Mietin, onko tämä tehty asiallisissa olosuhteissa ja kestääkö tämä käyttöä. En mieti mitä mainosmiehet yrittävät meille myydä enkä etenkään mieti sitä, onko kyseessä tyttö- vai poikatuote vai kenties sukupuoleton tuote.

Heitän nyt mututuntumalta arvion, että suurin suomalaisista ostaa (ja haluaa ostaa) edelleenkin tytölle tyttörepun ja pojalla poikarepun. Siis sen, mikä milloinkin mielletään tyttö- tai poikarepuksi. Prisma myy sitä mikä myy. Se sama suurin osa ei ajattele syyllistyvänsä liiallisen sukupuoliroolittamiseen. He vain haluavat ostaa lapselleen repun. Sellaisen, jonka lapsi haluaa ja johon heillä on varaa. Monelle se iso ongelma oikeasti on se, että mistä rahat siihen reppuun? Sitten se pienempi osa näkee tuossa reppuseinässä itse saatanan, lapsien sukupuoliroolien korostajan, mainosmiesten pahuuden ilmentymän. Boikotoikaa Prismaa ja vaatikaa, että sukupuoliroolit poistetaan kaupasta. En ymmärrä. Jos neutraalimmat reput myisivät, tuo hylly olisi niitä täynnä. Iso osa lapsista kun nyt haluaa tuon pinkin prinsessarepun. Sanotaanko silloin, että ei, et voi ostaa prinsessareppua koska olet tyttö ja se on liian sukupuoliroolimaista? Onko kasvatus silloin epäonnistunut? Ostetaanko lapselle se reppu minkä lapsi haluaa vai se reppu minkä äiti tai isä hyväksyy omien valitojensa rajoissa? Tiedän, on olemassa tutkimuksia sukupuolisensitiivisestä kasvatuksesta, olen lukenut niitä, mutta en tiedä onko tämän kasvatussuunnan pohjimmainen ajatus, että reppujen pitää olla neutraaleja ja lapsellisia sen sijaan että ne myyvät? Enkä ymmärrä sitä logiikkaa, millä sukupuolisensitiiviyttä koskevia tutkimuksia luetaan kuin piru raamattua mutta esimerkiksi rokotusasiassa ohitetaan laajat tutkimukset noin vain "myyntipuheena". Entä jos nämä kasvatustutkimukset ovatkin myyntimiesten kikka luoda uusia markkinoita? Ihan yhtä järkevää kuin ajatus, että rokotukset ovat vain lääkefirmojen myyntipuheita.

Entä pitääkö kaupan ottaa riski ja ottaa hyllyyn reppuja, jotka eivät myy kun kauden myyntimiesten luoma hittituote on Star Wars-reppu? Eihän teillä vain katsota muuten sitä Star Warssia? Se on myyntimiesten luoma tarina, jolla myydään lisää tavaraa. Eihän lapset vain saa olla lapsia, kaukana tästä meidän aikuisten maailmasta, jossa olemme huolissamme mitä ihmeellisemmistä asioista uusimpien tutkimusten mukaisesti ja niitä vapaasti tulkiten, kun vaikkapa isossa osassa maailmaa edellenkin soditaan ja naisia alistetaan? Ja ei, eivät ne sulje toisiaan pois. Ihminen voi olla huolissaan ihmisoikeuksista ja lasten reppujen väristä, mutta välillä tämmöiset reppuongelmat vain tuntuvat niin kovin turhilta.

On totta, että sukupuolirooleissa on paljon petraamisen varaa mutta kuten kaikessa muussakin näen tämän enemmän kasvatuksellisena asiana kuin kaupan asiana. En jaksa uskoa, että tyttöni kasvaisi heikompaan rooliin elämässä siksi, että hän on tyttö ja joku ulkopuolinen hänelle siitä sanoo. Tai osoittaa hänelle hänen tyttöroolinsa laittamalla lelukuvastoon tyttöjä leikkimään nukeilla ja poikia autoilla. Meillä kun tyttö saa lelukseen lelun vaikka siinä lukisi pojille, jos se lelu on sellainen että hän sen haluaa. Samalla hän oppii, että tyttö voi leikkiä poikien leluilla eikä se ole iso juttu. Ei minua siis todellakaan haittaa, ettei olisi tyttöjen ja poikien leluja mutta en jaksa nähdä vaivaa myöskään siitä että niitä on. Näen vaivaa siitä, mitä itse opetan lapselleni omalla käyttäytymiselläni.

Uskon siihen, että pystyn kasvattamaan lapsestani vahvan naisen, ilman sukupuolen asettamia rajoja. Kuten minutkin on kasvatettu. Olen saanut olla tyttö ja olen saanut olla poikatyttö. Minua ei kasvatettu neutraalisti, kuten tuskin montaa muutakaan kasvatettiin 80-luvulla. Silti olen mennyt sinne minne olen halunnut, sukupuolirooleista viis. Minut on kasvatettu vahvaksi ilman, että mentaliteettini on kärsinyt kaupassa roikkuvista pinkeistä repuista. Kiitos siitä kuuluu vanhemmilleni, kuten pitäisikin. En ole koskaan kokenut jääväni jostakin paitsi tai saaneeni huonoa kohtelua koska olen nainen. Olen aina pitänyt puoleni. En siis aseta lastani mihinkään rooliin vaan annan hänen kasvaa omana itseään mutta oman sukupuolensa tiedostaen ja olemalla siitä ylpeä.

Ja ilman mitään roolittelua tai sen välttämistä (ilmeisesti oikea termi meidän noudattamalle linjalle on tämä sukupuolisensitiivisyys, en ole vain osannut tehdä siitä numeroa edes Prismassa)  meidän kaksivuotias käyttää mustaa, harmaata, vihreätä, pinkkiä, punaista ja valkoista. Sinistä meillä ei vielä ole, koska en tykkää sinisistä vaatteista. Hänellä on tytön nimi, koska halusin antaa tytölle tytön nimen. Hänellä on skeittikengät, prinsessamopo ja rullalauta. Sekä potkupyörä, joka näyttää moottoripyörältä. Kaikki on hankittu koska ne ovat kivoja, eikä siksi että ne olisivat sukupuolineutraaleja tai ei-neutraaleja. Ehkäpä oikea termi on sukupuoli-ignooraus? Kasvatan lapseni ottamatta stressiä hänen sukupuolestaan?

En kiellä, etteikö sukupuoliroolituksessa olisi ongelmansa, mutta en vain pysty ymmärtämään ajoittaista hysteriaa mikä asiaan liittyy. En myöskään näe ongelmaa löytää lapselleni neutraaleja vaatteita tai asusteita, vaikka niitä ei heti Prismasta löytyisikään. Mutta näen ison ongelman siinä, että lapseni repun on voinut tehdä toinen lapsi. Tai lapsen äiti tai isä, joka saa työstään niin pientä palkkaa, että tuo lapsi näkee nälkää. Tuntuu niin uskomattomalta, että me täällä murehdimme väärin aseteltuja reppuja kun ne olosuhteet, missä reput tehdään ovat kurjaakin kurjemmat. Mutta me ihmiset olemme erilaisia. Toiset näkevät vaivaa toisista asioista ja toiset toisista. Itse en aio nähdä jatkossakaan vaivaa siitä, miten Prisman reput ovat esillä. Näen vaivaa siitä, että Bangladeshissa edelleen sortuu tehtaita, missä niitä reppuja tehdään. En kuitenkaan halveksu heitä, jotka näitä halpatuotettuja reppuja ostavat. En tuhise heille väheksyvästi, jos he sanovat minulle jotakin mistä olen eri mieltä. Sen sijaan yritän herättää heidät ajattelemaan omalla toiminnallani, kannustamalla ja jakamalla tietoa. Ja hyväksyn myös sen, että kaikille se tuotteen alkuperä ei ole tärkeää. Yritän myös hyväksyä sen, että joku näkee vaivaa asiasta josta en itse osaa vaivaa nähdä.

Ehkä pääsen tästä hämmenyksestä joskus yli. En vain voi ymmärtää, miten tässä tavaraan hukkuvassa maailmassa on vaikea löytää lapselleen sellaisia reppuja tai asusteita mitä haluaa, vaikka niitä ei siellä lähiprismassa olisikaan. Aivan varmasti on vaihtoehtoja niin repuissa kun vaatteissakin. Toki on ymmärrettävää, että toivotaan Prisman ja muiden kauppojen muuttavan sukupuoliroolitusmalliaan mutta jotenkin toivoisin, että näkisin sitä ennen päivän jossa nämä samat kaupat kiinnittäisivät huomiota tuotteidensa alkuperään ja kestävyyteen. Jotenkin tuntuu, että meillä on todellakin asiat liian hyvin kun ehdimme kiinnittää huomiota reppujen tai lastenvaatteiden asetteluun kaupassa. Niinpä toivoisin, että seuraavan kerran kun murehdimme tyttö-poika-asettelua, niin voisimme myös miettiä mikä onni on asua maassa, jossa tytöt saavat olla tyttöjä eivätkä kenenkään vaimoja ja pojat poikia eivätkä lapsisotilaita. Tai toisinpäin.

Kohusta nimeltä Gugguu

En muista missä tähän asiaan törmäsin ensimmäisen kerran. Ainakin eräässä blogissa oli yllättäen kirjoitus Gugguun oudosta reklamaatiotoiminnasta ja koska blogeissa otetaan aina kantaan päivän polttaviin kysymyksiin, heräsi epäily jostakin aurinkoa suuremmasta ongelmasta. Ja jos joku ei tiedä, Gugguu on omien sanojensa mukaan suomalainen vaatevalmistaja (joka valmistuttaa vaatteet alihankkijalla jossakin ihan muualla kuin Suomessa, joten korrektimpaa olisi puhua valmistuttajasta).

Itse en ole ostanut meille Gugguun vaatteita yhtä haalaria lukuunottamatta. Suurin syy tähän on ollut korkea hinta ja se, että vaatteet valmistetaan Baltiassa (joka on yksittäinen maa, vai miksi tämä ylimalkainen ilmoitus "Baltiassa"?). Kuuluin myös hetken Gugguu-hullujen faceryhmään ja siellä näin sen verran huonolaatuista vaatetta tai valituksia huonosta laadusta ja reklamaation vaikeudesta, että päätin jättää ostamatta.

Nyt Gugguulla oli mennyt sukset ristiin  ainakin yhden asiakkaansa kanssa ja some-päivytyksessä mainittiin jo asianajajasta. Ilmeisesti Gugguun reklamaatiokäytännöissä on paljon parantamisen varaa ollut jo aiemminkin mutta nyt tämä yksittäinen tapaus sai aikaan kommenttisadon, jossa useat (äiti-) ihmiset käyttäytyivät kuin maailma olisi loppunut. Kommenteissa oli usean kymmenen rivun pituisia kirjoituksia siitä, kuinka tämä kyseinen firma on pettänyt asiakkaansa eikä anteeksipyyntö voi enää asioita korjata. Nämä tulikiven katkuiset avutumiset eivät loppuneet edes siihen, että kohun aiheuttaneen epäonnistuneen reklamaation toinen osapuoli ilmoitti, että asia on sovittu ja kunnossa ja hän aikoo jatkaa asiointiaan Gugguulla.

Ihan mielenkiintoinen tapaus sinänsä. Itse uskon, että tarinoilla on aina kaksi puolta, mutta Gugguun laadusta en ole onnistunut vakuuttumaan vaikka en siitä omakohtaisia kokemuksia omaa. Aloitteleva yritys, eikä vielä kokemusta asioiden hoitamisesta. No big deal. Tulevaisuus näyttää muutenkin miten tässä käy, koska jos laatu on toistetusti sekundaa, reklamaatiot eivät toimi ja asiakkaita arvostellaan julkisesti, niin kyllähän kansa äänestää lopulta jaloillaan. Etenkin jos taaperon housut maksavat 42,50e. Mutta näyttäähän tuolla Gugguun verkkokaupassa olevan iso osa vaatteista loppuunmyyty, toki saa nähdä miten käy seuraavan dropin aikana.

Kävin seuraamassa keskustelua melko puhtaasti ihan vain mielenkiinnosta draamaan, mutta jossakin kohdassa alkoi ärsyttämään. Oikeasti, yksi suomalainen yritys ei osaa hoitaa reklamaatioitaan, niin asiasta puhutaan ja paasataan suurella tunteella. Mutta kun iso monikansallinen yritys orjuuttaa ihmisiä alihankkijoiden kautta ja pesee kätensä kaikeasta ja kierrättää veroja, niin ihmiset kävelevät kauppaan ja ostavat kasan vaatteita ja ovat tyytyväisiä itseensä. Halvalla kun sai.

Jos kaikki tuo Gugguuseen kohdistettu raivo kohdistettaisiin halpatuotantoketjuihin, niin tässä maailmassa voisi olla muutama orjatyöläinen vähemmän. Just saying.

Lastenkutsuista

Meillä vietettiin viikonloppuna lastenkutsuja. Aika vähällä päästiin jätteen määrässä, kun koristeina oli serpentiiniä, ilmapalloja 10 kpl ja netistä tulostettuja Late Lampaan kuvia, joista osa oli vielä tulostettu käytetyn paperin kääntöpuolelle. Ärsytti kuitenkin heittää serpentiinit kertakäytön jälkeen roskiin. Kertokäyttöastioita yritän välttää joten muutama lautanen jouduttiin tiskaamaan kesken juhlan. Olisin kyllä etukäteen voinut ajatella asian loppuun ja lainata lautasia lähisuvultani.

Olen pitkään jo haaveillut, että ompelisin viirinauhoja useammanlaisia ja voisin jatkossa lainata niitä kavereille juhliin. Ei tarvitsisi serpentiiniä eikä paperinauhoja, jotka kestävät yhden käytön. Olen miettinyt, enkä siis tiedä vaikka jo olisikin, mutta miksi ei ole olemassa sellaista juhlatavaravuokraamoa? Sellaista, josta saisi kohtuuhintaan esimerkiksi lasten synttäreille Muumisetin, prinsessasetin tai vaikka dinosaurussetin. Samalla rahalla kun ostaa kertakäyttölautasia ja koristeita, voisi vuokrata setin, missä olisi astiat ja koristeita. Paketissa voisi olla mukana myös erilaisia pelejä tai vaikka ongintasetti. Tiedättehän, sininen lakana johon on ommeltu pari kalaa ja levää ja onki ämpäreineen? Huono ajatus vai hyvä idea?

Unohdin laittaa kutsuun, että lahjoja ei tarvitse tuoda. Viime vuonna toivoimme, ettei yksivuotiaalle tuotaisi tavaraa muuten kuin lähimpien sukulaisten ja kummien toimesta (ja heillekin se on enemmän annettu lupa tuoda lahoja kuin että toivomme jotain tiettyä) Olin kuitenkin todella iloinen (ja lapsikin tykkäsi) kun saimme lahjaksi muiden vanhoja leluja, Plastoa, Brioa ja Duploa. Plaston lelut ovat halpoja ja Brio ja Duplo puolestaan kestäviä. Ja Briolta ja Duploltakin löytyy pieniä paketteja halvalla, jos rahat eivät riitä isompaan tai kyseessä on viidennet synttärit kuukauden sisään.

Meille ei yhtään kotiutunut Kiinakräsää, onneksi. Olen kyllä todella onnellinen omasta lähipiiristäni, siitä, että ihmiset muistavat ja arvostavat mitä meidän perheessä pidetään tärkeänä ja ennen kaikkea saapuvat paikalle toisen tärkeänä päivänä. Mielummin siis haluan että tullaan paikalle kun tuodaan hienoja lahjoja.

Koska en ehtinyt päivän tohinassa kuvaamaan sen kummemmin, niin kuvituskuvina tulee Mehujehu esittely. Vaikka trippimehut ovat itse saatanasta, niin meillä niitä käytetään juhlahetkinä ja reissun päällä. Saunan jälkeen kun vanhemmat juovat limsaa tai olutta, niin napero saa kertakäyttöpakkauksessa olevan mehun. Kertakäyttöpakkaus toimii, koska meillä ei tämäntyyppisiä mehuja muuten juoda. Kertakäyttöpakkauksessa mehu myös säilyy ja sen takia niitä löytyy aina hoitolaukusta. Mehujehu auttaa siinä vaiheessa kun lapsi ei osaa vielä puristaa mehupurkkia tarpeeksi vähän vaan ruiskii aina päälleen mehulla. Tämä suomalainen keksintö on loistava ja kestävä käytössä. Lisää löytyy Mehujehun nettisivuilta.

Mikä siinä halpatuotannossa oikeasti mättää?

Monet Facebook-kavereistani kyseenalaistavat halpatuotantoangstini jatkuvasti. Miksi vaatteista pitäisi maksaa paljon, kun niistä voi maksaa vähän? Eikö ole hienoa, että halpatuotannon myötä köyhilläkin on varaa ostaa uusia vaatteita? Halpatuotantovastaisuuteni pohjalla on kolme syytä.

Ensinnäkin vihaan kertakulutusta. Halpatuotantofirmat tuottavat mallistoja toisensa perään ja kun vaatteet ovat halpoja, niitä käytetään helposti 1-2 kertaa (jos sitäkään) minkä jälkeen vaate on joko pois muodista tai käyttökelvoton huonon laadun vuoksi. Mitä enemmän vaatteita tuotetaan, sitä enemmän niitä menee roskiin ja sitä enemmän luonto kärsii.

Toisekseen sellainen pieni asia kuin ihmisoikeudet. On turha vedota siihen, että vaateteollisuus mahdollistaa näille ihmisille vaihtoehdon pärjäämiselle kun tosi asia on se, että mitä huonommin maassa on asiat, sitä halvempaa on työvoima. Tehdastyö voi toki olla vaihtoehto jollekin vielä huonommalle, mutta harvassa halpatuotantotehtaassa on kuitenkaan kyse muusta kuin orjatyöstä.

Kolmas syy on Suomen työllisyys ja hyvinvointivaltio. Haluan tukea niitä, joiden työstä maksetaan verot Suomeen ja niillä veroilla maksetaan minun lapseni koulunkäynti ja terveydenhuolto.

En suinkaan halua, että kaikki tehtaat Aasiassa ja Afrikassa suljetaan. Haluan, että H&M ja kumppanit alkavat tuottaa vähemmän mallistoja ja vähemmän vaatteita, panostavat laatuun ja maksavat työntekijöilleen enemmän palkkaa. H&M tuottaa mallistoja 2000-4000 erilaisen vaatteen verran vuodessa. Pelkästään Suomessa kyseinen firma lahjoitti vuonna 2013 46073 vaatetta hyväntekeväisyyteen (missä ei toki ole mitään väärää, mutta nämä olivat virheellisiä tai mallikappaleita) ja 6200 kiloa päätyi jätteenpolttolaitokselle.

Ihmisten tietoisuus lisääntyy ja kuluttajat onneksi ovat alkaneet kyseenalaistamaan halpatuotantofirmojen toimintatapoja. H&M on julkaissut Conscious-malliston, joka on kyllä omasta mielestäni naurettavuuden huippu. Vaatemallisto on tehty vastuullisista materiaaleista (ainakin osittain, mutta naurettavalla tasolla kun vertaa esim. suomalaiseen Pure Waste-tuotantoon) mutta tuotanto on tapahtunut samoilla tehtailla kuin muidenkin mallistojen.

Halpatuotantoa hankkiessaan kannattaa muistaa myös se, että kun tuotantomäärät ovat suuria niin vaatteista saattaa olla myös myrkkyjä. Vuonna 2011 Greenpeace löysi 4/6 Henkkamaukan vaatteista kiellettyä nonyylifenolietoksylaattia, joka hajoaa vedessä erittäin myrkylliseksi nonyylifenoliksi. Tämä tapahtui SEN JÄLKEEN kun vastuullinen H&M kielsi käyttävänsä moista myrkkyä. Kun vaatteet ovat myrkyllisiä, leviää myrkyt meihin, lapsiimme, pohjavesiimme, ruokaamme ja mihin vain ikinä voimme kuvitella. Ja vaikka meidän lapset ja me olisimme juuri nyt terveitä, ei kukaan tiedä mitä nämä myrkyt aiheuttavat pitkällä aikavälillä.

Lisäksi kyseenalaistan sen, että H&M lupaa tehdä sitä ja tätä ja tota siihen ja siihen vuoteen mennessä. Miksi ihmeessä niistä asioita ei tehdä tässä, nyt ja heti? Siksi, koska raha puhuu ja ihmiset (sekä vaatteiden valmistajat ja ostajat) ovat näille firmoille toissijaisia asioita.

Tämän kirjoituksen pohjana on käytetty Huili-lehden artikkelia H&M Enkeli vai paholainen, jonka on kirjoittanut Riikka Suominen ja se on julkaistu numerossa 1/2015.

Lapsityövoimasta

Lapsityövoima ei nykyään enää kovin usein pääse otsikoihin. Lait ovat muuttuneet ja ihmisten asenteet ovat muuttuneet, eikä lapsityövoiman käyttöä katsoa hyvällä. Muistan, kun itsekin olin joskus sen verran hullaantunut Henkkamaukkaan, että kun äitini kyseenalaisti heidän silloisen lapsityövoiman käytön, kuittasin sen toteamalla vain lapsien muuten joutuvan vielä huonompiin töihin. Nyt, kohta kaksikymmentävuotta myöhemmin ajattelen asiaa eri tavalla. Lapsityövoiman käyttö on vähentynyt viime vuosikymmenten aikana, mutta jälleen hetki sitten H&M joutui jälleen epäilyjen kohteeksi siitä, että heidän alihankkijansa käyttävät lapsityövoimaa. (Asiasta paremmin täällä)

Onko se sitten niille lapsille parempi vaihtoehto, ommella tehtaassa kuin ehkä joutua kadulle huoraamaan tai elinkaupan uhriksi? Ensinnäkään, en ymmärrä miksi se lapsi on perheen elättäjä ellei vanhemmat ole jotenkin työkyvyttömiä? Jos vanhemmat saisivat kunnon palkkaa tekemästään työstä, ei lapsien tarvitsisi mennä töihin. Mutta jos vanhemmille maksetaan niin surkeaa palkkaa, ettei se riitä elämiseen, niin pakkohan niiden lasten on töihin mennä. Toki silloin tehdas on hyvä vaihtoehto, mutta silti parempi olisi se, että ihmiset lähtökohtaisesti saisivat työstään palkkaa joka riittää perustoimeentuloon. Eli onko meidän vaihtoehtoina tosiaan vain hyväksyä tämä vai kenties vaatia että nämä halpatuotantofirmat maksaisivat työntekijöilleen sen verran palkkaa, että heidän lapsensa eivät joudu töihin? Onnistuuko tämä vaatiminen sillä, että ostamme vaatteita vai sillä, että emme osta niitä ja ilmaisemme syyn sille miksi emme niitä osta?

Toki on helppo vedota siihen, ettei ole valmistuttajan vika, jos alihankkija toimii lainvastaisesti mutta ei se silti sitä syyllisyyttä poista. Harmittavan usein tähän kuitenkin törmää, esimerkiksi Reiman kohdalla. "Ei me tiedetty, että ne siellä kaukana kärsivät vaikka työvoima onkin aivan naurettavan halpaa". Juu, ettepä tienneet niin. Ja jos tilausmäärät ovat niin suuria, ettei tehdas yksinkertaisesti pysty niitä toteuttamaan, niin sen ei pitäisi olla sille tilaajalle mikään yllätys? Vastuulliseen tuotantoon kuuluu se, että ottaa vastuun teettämästään työstä.

Olen kyllä huomannut, että ihminen onnistuu oikeuttamaan itselleen paljon jos vain haluaa. Lapsityövoiman käyttö on ok, koska muuten heillä olisi asiat vielä huonommin. Kiinan saastuminen tehtaiden vuoksi on ok, koska nythän heidän talous on paremmalla tolalla ja jos ne saasteet eivät olisi Kiinassa, niin ne olisivat jossakin muualla. Huonolaatuisten vaatteiden ostaminen on ok, koska ei ole rahaa ostaa kalliimpia / koska ne tulevat vain hetkeksi käyttöön / koska ihmisellä pitää olla aivan älytön määrä vaatteita ja niin edelleen. Ja loppupeleissä, miksi pitäisi kiinnostaa kun ei se kosketa meitä, ei me voida sille mitään, ei vaikuta meidän elämään. Niin, paitsi että vaikuttaa.

Paasaamisasuna:

Pipo Papu / Sokos 

Paita Ivana Helsinki / Ivanahelsinki.com

Housut Mukava / Super Mukava

Kengät Vans

Papun pipo on valmistettu Portugalissa, suomalaisessa omistuksessa olevassa tehtaassa, Ivanan paita on neulottu Suomessa ja Mukavan housut ovat valmistettu Suomessa. Näistä kolmesta vaatteesta voin sanoa, että niiden valmistuksessa ei ole käytetty lapsityövoimaa. Vanssin kengistä en mene vannomaan. 

Ihan vain asukuvia.

Ekoblogi, jonka pääasiana on vaatteiden esittely. Asia,  jota mietin aina kun avaan oman blogini.  Mutta jatkan tätä vaatteiden esittelyä ihan vain siksi, että rakastan vaatteita. Ja koska haluan tarjota vaihtoehtoja niille halpatuotetuille vaatteille, jotka voidaan mieltää ekologisiksi kun ne käytetään loppuun. Harmi vain, että ajatustasolla tämä toimii, käytännössä kuitenkaan ei. Mitä halvempi vaate, sitä useammin se tulee ostettua muuhun kuin todelliseen tarpeeseen. Ja sitä useammin se lentää roskiin, koska kukaan ei maksa siitä enää kaupasta poistumisen jälkeen mitään. Tai ainakaan se ei maksa vaivaa viedä sitä kirpputorille myyntiin. 

Tässäpä sitten jälleen näitä hyvänmielen vaatteita. Ihan vain asukuvia-päivitys ei koskaan onnistu ilman moraalista saarnaa. Kyllä, koen elämäntehtäväkseni maailman pelastamisen tai ainakin sen yrittämisen. 

Päivän asuna Piia Hännisen silkkitoppi (jossa on jo rasvatahra) / Yalo.fi 8/2013, Kirppisfarkut, Nurmi jakku / Seele 10/2014 ja Marc Jacobs kiilakorot 8/2012 

Sontaa laatu(ako?)

Hetki sitten kerroin ostaneeni Zalandolta housut. Ja kuinka universumi kosti samantien, koska ostin vastoin periaatteitani a) ulkomaalaisesta nettikaupasta ja b) housut, joiden valmistusmaasta ei ollut mitään hajua. 

Housuthan sitten repesivät takapuolesta kun olivat toista kertaa päällä. Oma vikani ilmeisesti, kun "roikotin" niitä, eikä 100% puuvilla juurikaan jousta. Onneksi housuissa oli "kaksoissauma" niin alushousut eivät vieläkään vilku. 

No, nyt sitten huomasin että ylempää takapuolen saumasta on kangas hieman revennyt ompeleiden kohdalta. Ja siis ihan oikeasti, ostin normaalia kokoa yhden koon isommat housut, eivätkä nämä ole päällä mitenkään kireät, mutta kai tuo takapuolen kankaan venyminen sitten vaan tekee tuollaiset reiät kankaaseen? En kyllä ole aiemmin moiseen törmännyt. Ehkäpä kangas on vain liian ohutta? 

Tässä ylläolevassa kuvassa yritin kuvata sitä, miten nuo ompeleen reiät ovat venyneet. Kohota tuo varmaan repeää...

Pesin housut ensimmäisen kerran 30 asteessa pesuohjeen mukaan ja musta väri levisi valkoiselle pohjalle. Olisi pitänyt vain pestä 60 asteessa, kun ilmeisesti korkeammissa lämpötiloissa värit eivät niin helposti leviä. Korjatkaa, jos olen väärässä, koska tämä tieto perustuu ihan vain mututuntumaan. 

Tässä yllä on se takapuolen repeämä. 

Ja olihan yksi taskunreunuskin alkanut purkaantumaan jo ennen kuin ehdin taskua edes käyttämään. 

No, Zalando ehkä korvaisi näistä jotain, jos tekisin valituksen. En tee, koska en tiedä mikä on omaa mokaa ja mikä on valmistusvirhettä. Mutta nykyään kun puuvillahousuja saa jo 10 eurolla uutena, niin olettaisi sitä 89 euroa maksaneiden housujen kestävän hieman pidempään? Evaw meni nyt täältä joka tapauksessa ostoboikottiin. Mikään hyvitys ei poista sitä, että lähtökohtaisesti tehdään SONTAA. 

Marjanpoimijoista

Viime vuonna oli kovasti tapetilla thaimaalaiset marjanpoimijat. Tänä vuonna asiaan päätetty puuttua. Lisätietoja löytyy mm. tästä.

Ajatus on hyvä ja asia oikea, mutta mietin vain, että samalla kun teemme kaikkemme, että nämä ihmiset eivät tule tänne riistotöihin, niin ostamme hyvillä mielen Thaimaassa tehtyjä tuotteita, joiden tuotanto-olosuhteista ja palkan riittävyydestä perustarpeisiin ilman järjettömiä ylitöitä, meillä ei ole mitään takeita?

Toki meidän on helpompi puuttua täällä tapahtuviin asioihin omalla lainsäädännöllämme, mutta samalla meidän on niin helppo kääntää selkämme asioille vetoamalla siihen, että ne tapahtuvat kaukana ja meidän lakiemme ulottumattomissa. Sitten kipitämme kauppaan ostamaan Thaimaassa tehtyjä Muumi-mukeja. Iittala puhuu asiasta näin. Finnwatch oli puolestaan asiasta tätä mieltä.

Toki jostainhan se on lähdettävä liikkeelle. Mutta jos me suomalaiset olemme niin tarkkoja ihmisoikeuksien toteutumisesta, niin eikö ne Muumi-mukit voitaisi tehdä Suomessa tai sitten varmistaa se, että Thaimaassa työolot ovat kunnossa?

Kotimaisia lastenvaatteita osa MelliEcodesign

En muista mitä kautta Melliin törmäsin, mutta se on ollut meidän lempivaatettaja alusta lähtien. Mellin tarina on hellyyttävä, ja vaikka itsellämme lapsi olikin todella yliaikainen (syntyi siis 17 vuorokautta lasketun ajan jälkeen), niin voin kuvitella miten hankalaa pienten keskosten vaatettaminen on. Suosittelen siis perehtymään tarinaan Mellin takana täällä.

Mellin vaatteet ovat kotimaisia sanan varsinaisessa merkityksessä. Eli ne ommellaan Suomessa, kankaat kudotaan, pestään ja painetaan Suomessa ja puuvilla kasvatetaan Kreikassa. Koska edelleenkään Suomessa ei kasva puuvillaa, mutta mielummin käytän kreikkalaista luomupuuvillaa kuin kiinalaista ei-luomupuuvillaa.

Mellin vaatteet ovat kestäviä, värit ja vaatteen pehmeys säilyvät pesusta toiseen eikä yksikään vaate ole mennyt käytössä miksikään. Vaatteet ovat tuplakokoja ja meillä ovat olleet käytössä kolmenkin koon ajan! Suosittelen Melliä suuresti ja vaatteiden laatu on ainakin meillä tehnyt niistä hintansa väärtin. Lisäksi nettisivuilta löytyy II-laatuisia tuotteita, jotka ovat halvempia mutta meillä ainakin yhtä laadukkaita kuin I-laatuiset.

Meillä alkoi nyt pinkin kauden jälkeen lime-kausi. Jotenkin se on alkanut viehättämään niin omissa kuin lapsenkin vaatteissa. 

Sontaa laatua osa 2

Hillfigerin farkut. En tiedä  mitä maksoivat, sain veljen vaimolta kun pyysin rikkinäisiä farkkua käsitöihin. Olivat kuulemma olleet käytössä puoli vuotta. 

Olen sanaton. Vinkki jonka olen lukenut Outi Pyyn blogista: älkää ostako farkkuja, joissa on puuvillaa alle 98%. Näissä oli 67%.

Sontaa laatua

Dr. Denim farkut. Pesty alle viisi kertaa, päällä olleet alle kymmenen. Kyllähän tuon korjaisi mutta oikeasti, eipä tarvitse miettiä miksi me hukumme omiin jätteisiimme, mikä on halpatuotannon näkyvyys vaatteen laadussa (saumavara, haloo?) ja kuinka moni tuon oikeasti korjaisi? Roskiin vain ja uutta tilalle, hinta on niin halpa ettei kannata korjata.