Ajatus lisääntyneestä pyykin määrästä joka johti ajatukseen elämäntaparemontin epäonnistumisesta

Tänään sain reenisalilla positiivista palautetta siitä kuinka olen kehittynyt. Kivaltahan se kuulosti ja suomalaiseen tapaan nolostuin. Mutta reeniä on tullut vedettyä (näin proreenaajan tapaan sanottuna) 3-7 kertaa viikossa helmikuusta lähtien, joten ihmehän se olisi jos mikään ei olisi kehittynyt. Väsynyt olen edelleen. Joka ikinen päivä ja ilta siitä klo 18 eteenpäin. Uni tulee yhä huonosti, eli todella huonosti eikä riitä kuin enintään viisi tuntia. On muuten koomista kun potilaat töissä valittavat, etten ymmärrä heidän unettomuudestaan. Juu, en niin. Kohta 20 vuotta sitä on kestetty, joka ikinen yö heräämistä ja unen saannin vaikeutta. En oikeasti tiedä tai ainakaan muista, olenko nukkunut tuon viimeisen 20 vuoden aikana kahdeksaa tuntia putkeen koskaan. Ehkä kerran tehdessäni töitä perjantai-aamusta maanantai-iltapäivään. Silloin kolmantena työyönä taisin nukkua kahdeksan tuntia. Nyt aloitin yöpäivystykset uudelleen kun ajattelin, että nukun joka tapauksessa huonosti, niin kai siinä samalla voi tehdä töitä. Paitsi että niinä työ-öinä nukun vielä huonommin.

Ruokavaliota olen yrittänyt muuttaa parempaan suuntaan, mutta onnistuminen ei ole ollut kovinkaan mahtavaa. Tosin roskaruoan määrä on vähentynyt huomattavasti eikä karkkiakaan mene enää kuin viikonloppuisin. Veden juonti on lisääntynyt. Proteiinin määrä on lisääntynyt. Käytetyn alkoholin määrä on vähentynyt. Lihankin määrä on vähentynyt mutta joo, niitä kasviksia saisi mennä vielä enemmän. Vitamiineja syön purkista vielä varmuuden vuoksi, mutta eipä niistäkään tunnu olevan apua. Ruokarytmi on säännöllinen, enkä juurikaan napostele. Juon kahvia yhden kupin aamulla, toki se on tuplaekspresso. Energiajuomia en ole käyttänyt yli vuoteen.

Niin ja siis siitä pyykistä. Tänään taas konetta täyttäessäni ajattelin, että pesen pyykkiä nykyään paljon useammin kuin ennen. Pyykin määrä on lisääntynyt tämän elämäntaparemontin myötä. Tai oikeastaan, ehkä ei kuitenkaan. Muistin juuri, että mehän pestiin kestovaippoja vielä vuosi sitten harva se päivä. Niitä ei tarvitse pestä enää kuin satunnaisesti, kun ainoa käytössä oleva vaippa on yövaippa. Mutta ehkä me olemme tilanteessa plus miinus nolla, kun reenivaatteet pitää pestä joka reenin jälkeen ja täten pyykkimäärä on lisääntynyt tai siis ainakin pysynyt kestovaippatasolla. Pyykinpesun lisäksi elämässäni on muuttunut suihkussa käynti. Aiemmin kävin suihkussa 2-3 päivän välein, nyt ajoittain jopa päivittäin. Riippuen hien määrästä. Luin muuten tutkimuksesta, jossa todettiin jälkihien olevan pahempi jos suihkuun menee suoraan reenin jälkeen. Voin kerta omakohtaisesta kokemuksesta sen olevan totta.

En tiedä mitä tässä seuraavaksi tekisi. Väsynyt ei enää jaksaisi olla. Alan olemaan niin epätoivoinen tähän elämäntaparemontin hitauteen sekä väsymyksen poistumisessa että tulosten ulospäin näkymisessä, että harkitsen tosissani jonkun ruokavalio-ohjelman ostanmista.

 Tässä avautumisessa ei tainnut olla päätä eikä häntää eikä varmaan keskivartaloakaan mutta muutama huono vitsi sitten niidenkin edestä. Yli kahdeksan kuukautta on mennyt elämäntaparemonttia ja omasta mielestäni ainoa näkyvä muutos on se, että käytän nykyään räikeitä huulipunia. Mitäs mieltä, hitti vai huti? Ps. paita on ihanan Uhanan kesämallistoa.

Pitkästä aikaa

 

Viime talvena kyllästyin lopullisesti väsyneeseen oloon ja höttöiseen olemukseen. Olen joskus liikkunut aktiivisesti mutta viimeiseen kolmeen vuoteen olen lähinnä löhönnyt sohvalla. Ja kun ikää tulee lisää, aineenvaihdunta hidastuu ja kroppa toimii muutenkin koko ajan huonommin jos siitä ei pidä itse huolta. 

Osana elämäntaparemonttia aloitimme helmikuussa Crostrainingin. Aluksi kävimme muutaman kerran viikossa ja nyt viime ajat olen käynyt salilla 5-6 päivänä viikossa. Paino ei ole pudonnut eikä vyötärö pienentynyt juurikaan mutta lantion ympärysmitta on vähentynyt ja housut istuvat paremmin päälle. On myös ollut suuri ilo huomata, että sarjoissa käyttämäni painomäärät ovat pikkuhiljaa kasvaneet ja jaksan juosta koko ajan paremmin. Olemme päässeet hyvään rutiiniin ja toivon, että pystyn pitämään siitä jatkossa kiinni. 

Ensimmäinen haaste rutiinin suhteen tulee elokuussa kun vaihdan työpaikkaa hetkeksi. Uusi työpaikkani ei ole lähelläkään meidän salia ja pelkään, että alan jälleen luistamaan rutiinistani. Toisaalta nykyään jumppaan jo kotonakin jos en jostain syystä pääse salille. Olen myös yrittänyt etsiä erilaisia nettijumppapalveluita, mutta en ole vielä löytänyt omaani. Nettijumppapalvelut ovat kyllä hyvä ajatus mutta jotenkin ainakin itse kaipaan hieman läheisempää kontaktia ohjaajaan. Kaipaan siis lähinnä sitä, että joku huutaa lujaa "jaksaa jaksaa". 

 

Nämä asukuvat eivät ole siitä parhaimmasta päästä. Vimman lippis tuli juuri postissa enkä oikein tiedä onko se minun juttuni vai ei. Miehen mielestä se oli hassun näköinen. Ja kaikesta urheilusta huolimatta naama turpoaa varsin nopeasti jos viikonlopun aikana tulee herkuteltua enemmän kuin liikuttua tai itseasiassa vaikka tulee kuinka liikuttua. Toiveena olisi päästä jälleen takaisin vanhaan postausrytmiin eli noin kerta viikkoon mutta saa nähdä miten tässä käy. 

 

Päivän asuna Uhana paita / Made in Finland, Vimman lippis, Leviksen farkut, Isabel Marantin kengät / Kirpputorilöytö ja Chanelin laukku / Kirpputorilöytö 

Väsymyksestä

Tuntuu, että olisin ollut viimeisen kolme, tai oikeastaan jo neljä, vuotta väsynyt. Olen huomannut, että väsymys on lisääntynyt sitä myöten mitä vähemmän olen päässyt liikkumaan ja mitä enemmän paino on noussut. Liikunnan vähentymiseen suurin syy oli valmistumisen jälkeen töiden aloitus. Ylipitkien työviikkojen ohella ei vain jaksanut liikkua. Mikä oli suuri virhe. Sitä vähemmän jaksaa, mitä vähemmän tekee. Sitten tulikin raskaus pahoinvointeineen. Olin koko odotusajan viikolle 38 asti pahoinvoiva ja yliväsynyt. Raskauden jälkeen aloitin uudelleen salilla käymisen mutta se jäi, kun matkaa salille oli 20km ja meidän koliikkivauva ei nukkunut. Sitten alkoikin työt, enkä enää ehtinyt.

Harmittaa. Sitä myöten kun lihakset hävisivät, väsymys kasvoi. Samalla kun liikunta väheni, niin myös ruokavalio huononi. Kiire töissä johti ja johtaa edelleen siihen, että päivässä on yksi pääateria ja monta välipalaa. Pääateria, jolla tulee syötyä helposti liikaa, ähkyyn asti jopa. Ja sanomattakin lienee selvää, ettei sen päivän pääaterian jälkeen juuri jaksa liikkua. Ja harmittavan usein se pääateria on hiilihydraattia ja rasvaa, koska on kova nälkä. Välipalat onneksi ovat nykyään suht terveellisiä, mutta ilmeisesti niitäkin tulee nautittua liian harvoin.

Harmittaa, että olen päästänyt itseni tähän kuntoon. Harmittaa kun väsyttää. Vaikka telkkaria ei nykyään tule katsottua, eikä oikeastaan edes Netflixiä, niin silti illat menevät löhötessä. Tai no, kotitöitä tehdessä. Kaipaisin kuitenkin virtaa tehdä ja lähteä. Odotan kovasti sitä, että saisin arkeeni rutiinin, mihin sisältyisi liikuntaa. Mutta on helppo keksiä tekosyitä sille miksi ei liiku. Sattuu, väsyttää, sataa, paistaa aurinko, ei ole lenkkareita, on kiire, ei ehdi suihkuun jne. jne.

En usko poppakonsteihin tämän väymyksen voitossa. Tiedän, että monet uskovat kilpirauhaseen tai fibromyalgiaan, osa jopa borrelioosiin väsymyksen taustalla. Suurimpia syitä väsymykseen ovat kuitenkin huono kunto ja väärä ravitsemus. Olen ollut tässä pisteessä aiemminkin. Olen ollut väsynyt. Se väsymys poistui sillä, kun jätti ruokavaliostaan turhat sokerit ja muut nopeat hiilihydraatit pois sekä vähensi rasvojen käyttöä ja alkoi liikkumaan. 5-7 kertaa viikossa. Kilpirauhashormoni kieltämättä piristää tablettimuodossa, vaikka ei olisi vajaatoimintaa. Se piristää täysin tervettäkin, mutta silloin kyse ei ole terveestä asiasta. Tiedän omat kilpirauhasarvoni ja tiedän kolesterolini. Pillereitä en tarvitse. Tarvitsen enemmän ulkoilua, terveellisempää ravintoa ja vähemmän paheita.

Ja miten tämä liittyy ekologisuuteen? No siten, että pelkillä positiivisilla elintapojen muutoksilla saa itselleen paremman olon. Siihen ei tarvita pillereitä eikä superfoodeja. Helppoa se ei kuitenkaan ole ja matka on pitkä ja vaatii paljon hikeä unohtamatta monia syömättä jääneitä herkkuja. Mutta kun elimistö tottuu vähempään sokeriin ja enempään liikuntaan, ei niitä asioita jää kaipaamaan.

Terveisin eräs irtokarkki- ja energiajuomariippuvuudesta jälleen kerran itsensä vieroittanut laiskamato joka jaksaa haaveilla pirteämmästä tulevaisuudesta ja lähtee huomenna jälleen urheilemaan vaikka ei millään jaksaisi.

Mehupuristimesta

Elämäntaparemonttiini on kuulunut jo pitkään terveempien elintapojen opettelu. Välillä tämä onnistuu paremmin ja välillä huonommin. Koska olen ollut huono syömään kasviksia (ja ylipäätään syömään työpäivän aikana) niin alkuvuodesta aloitin smoothieiden tekemisen. Jossakin välissä kuulin kylmämehupuristimesta ja hankin itselleni Philipsin mehupuristimen jolla teinkin paljon mehuja. Mutta kone pitää aikamoista meteliä (kuten tehosekoitinkin) ja siltä osin rajoittaa mehustamisen ajankohdan melko pieneksi, lapsi kun on huonouninen. Näin Kemikaalicocktailin Instagrammissa vilauksen Optimumista ja niinhän siinä sitten kävi, että shoppailuhullu päätyi jälleen mainoksen uhriksi ja meille saapui Saksasta Optimum 600. Onneksi muuten englanti taipuu, koska vaikka Froothie.fi sivut ovat suomeksi, ei tilausvahvistuksen jälkeen ole tullut sanaakaan Suomea paketin seurannassa tai käyttöohjeiden muodossa.

Optimum puristaa mehut todella tehokksaasti, teknisten tietojen mukaan koneessa on tehoa 240W kun Philipsin vastaavassa tehoa on 1000W. Mehua tulee suhteessa enemmän ja ylijäävä osa on huomattavasti kuivempaa. Philipsin malli meillä oli HR1871/70 joka löytyy täältä. Mutta Philipsissä on kaikki irrotettavat osat konepestäviä kun taas Optimumissa ei ole konepestäviä osia ohjekirjan mukaan. Konepestävyys on suurin plussa Philipsille. Philips on myös helpompi koota ja menee pienempään tilaan kun sitä ei käytä. 

Mutta joudun silti antamaan ääneni Optimumille. Olen tehnyt nyt lähes päivittäin  mehuja. Mehustin kilon inkivääriä niin, että laitoin mehun jääpalamuotteihin. Äitini on myös testannut molempia mehustimia ja ilmeisesti optimum vei voiton. Raparperimehua tehdessä raparperi oli pakko kuoria (tehtiin Optimumilla) mutta Philipsistä äiti sai mehut päälleen kun olin antanut huonot ohjeet. Lisäksi järkytystä aiheutti myös se pieni määrä mehua  mikä tuli muutamasta litrasta vadelmia. Keittämällä kun saa enemmän. 

Mehut ovat hyvä vaihtoehto saada terveellisiä ravintoaineita ruokavalioonsa. Kieltämättä olen aivan rakastunut inkivääriin mehuissa. Olen myös huomannut, että nyt meillä menee aiempaa vähemmän hedelmiä ja vihanneksia roskiin (kun niitä ei pitäisi mennä ollenkaan) kun nuhjaantuneet voi laittaa mehulinkoon. Optimuksesta löytyy lisätietoja täältä. Hinnaltaan Philips vie voiton, Optimumilla kun kuitenkin tuota hintaa löytyy tarjouksessakin 340 euron verran. Laitoin videon Instagrammiin Optimumista, käykää katsomassa. Instasta löydyn nimellä uusiekoelamani. 

Uhanaa ja Suppia

Ihanan Uhanan kesämallisto julkaistiin jo useampi viikko sitten. Pupukuosi iski jälleen ja tilasin kolme tuotetta mallistosta, joista kaksi muuta olenkin jo esitellyt. Tämän päivän tekstissä esittelyvuorossa on sitten viimeinen kolmeesta, eli maksimekko. Mekko, jolla on pituutta niin paljon, että se riittää pisimmillekin meistä. Kerrankin, voisi joku pitkä iloita.  

Itselläni on mekosta M-koko, oma pituus on 168 cm ja kengissä tänään korkoa 10cm. Eikä mekko laahannut maata. Eli ainakin sellaiselle 178cm pituiselle sopii oikein hyvin. Uhanan vaatteita löytää Weecos.comista, Tampereen Sokokselta ja Kerästä sekä Yalosta eli Helsingin Nudgesta. Ja Tampereen  Seelestä, jolla on muuten nykyään verkkokauppa! 

Ja jos miettii, miksi Uhanan vaatteet kuuluvat shoppailuhullun wannabe-ekoihmisen blogiin, niin nämä ihanat vaatteet tehdään pientuotantona Suomessa, suomalaista työtä tukien joka ei toki ole vielä mikään ekoteko itsessään. Uskon kuitenkin näissä pienten valmistajien vaatteissa laatuun. Siihen, että vaatteen mennessä liian nopeasti rikki, voin viedä sen suoraan valmistajalle ja pyytää korjausta. Näissä pienissä tuotantomäärissä hävikin määrän on myös pienempi kun vaatteet voidaan rauhassa myydä loppuun kun uusi mallisto ei heti puske niskaan. Ja kun matkat ompelijalta kauppaan ovat lyhyet, säästyy energiaa. Ja kuten aina aiemminkin, haluan tukea kotimaista työtä vaikka pelkästään kotimainen työ ei ole tae ekologisuudesta. Mutta se on tae toimivasta hyvinvointiyhteisskunnasta. 

Maksimekko ei istu kovin helposti tällaiselle painoindeksin mukaisen normaalipainon yläpäässä heiluvalle, mutta kiitos Suomen kesän, mekon pituus tulee tarpeeseen ja näin ollen sitä voi käyttää vaikka se ei parhaiten istukaan. Mekon lisäksi päivän asuun kuuluu Kainon syli-neule, joka on loppuunmyyty. Harmi, sillä tämä neuletakki on yksi lempivaatteistani. Ongelmaksi omalla kohdallani muodostuu aina se, että lempivaatetta ei meinaa raaskia käyttää, ettei se kulu käytössä. Siitä syystä olen ajoittain ostanut hyväksi todettua vaatetta kaksin kappalein, jolloin raaskin käyttää niitä enemmän. Musta neule on myös todella monikäyttöinen. Toivottavasti Kaino vielä ottaa tämän uudelleen tuotantoon. Vinkvink. 

Tämän päivän kuvat olivat jälleen isku vasten itsetuntoa. Haluan olla luonnollinen ja elää terveellisesti, mutta kuvissa näytin lähinnä harmaalta muhkulta, jonka hiukset ovat likaiset ja sikinsokin. Välihuomautuksena todettakoon, että hiukset eivät olleet likaiset, mutta työpäivän jäljiltä litistyneet. Mutta naama on harmaa, etenkin näin perjantaina useamman valvotun yön ansiosta. Meillä on nukuttu huonosti lapsien, aikuisten ja koiren puolesta.

 Kaipaan myös lihaksiani. Sitä, kun voi käyttää mekkoa ilman, että käsivarret näyttävät tukeilta. Eniten kaipaan kuitenkin sitä lihasten tuomaa hyvänolontunnetta, sitä kun jaksoi ja vaatteet eivät kiristäneet. Olen yrittänyt syödä hyvin ja liikkua enemmän, mutta väsymys tuntuu iskevän kerta toisensa jälkeen. Väsymys, joka saa laiskan kaatumaan sänkyyn sen sijaan, että lähtisi lenkille ja ostamaan pitsan, sen sijaan että tekisi terveellistä ruokaa kotona. 

Tiedän, että monet muut painivat samojen ongelmien kanssa. Lapsen syntymän jälkeen liikunnan määrä vähenee ja ruoanlaiton suhteen tekee mieli oikoa. Mutta mikään muu ei tuo piristystä arkeen niin hyvin, kuin terveellisest elämäntavat ja niihin yritän itsekin panostaa päivä päivältä enemmän. Vielä siinä onnistumatta. Olen kuitenkin tällä viikolla onnistunut kahteen otteeseen syömään salaatin ilman lihaa ja olen siitä niin ylpeä. On mahtava fiilis opetella pois siitä tavasta, että jokaisen lämpimän ruoan pitäisi sisältää lihaa. 

Omaan ulkonäköahdistukseen liittyen (ahdistaa, että ahdistaa vaikka haluan todellakin olla ahdistumatta): elämäntaparemontti toteutuu hitaasti mutta toivottavasti varmasti. Olen saanut vähennettyä sokeria ja rasvaisia ruokia ja olen myös saanut liikuttua enemmän. En toki tarpeeksi. Mutta liikkumisen lisäämiksesi hankimme perheeseen toisen suppi-laudan. 

Ja hankin myös itselleni märkäpuvun, ihan vain ettei oma kesäurheiluni ole säästä kiinni. On kyllä tullut taas ostettua ja hankittua, jopa niin paljon että ahdistaa vaikka kaikki hankinnat ovat olleet harkittuja ja tulevat varmasti käyttöön. Jotenkin kuvittelin ja toivoin, että tämän blogin pitämisen myötä saisin ostoskäyttäytymiseni kohtamaan sisäisen ekoihmiseni, mutta se tapaaminen ei ole vielä täysin toteutunut. Ostan vähemmän ja paremmin tuotettua kuin aiemmin, mutta ostan edelleenkin aivan liikaa. Ja kun saan yhden haaveen ostettua, niin haaveilen jo seuraavasta. 

Nyt yritän jälleen olla ostamatta mitään.

Kiire, jota en suostu elämään.

Olen niin täynnä niitä keskusteluja kiireestä, mitä ikäiseni aikuiset ihmiset käyvät. Niitä, missä harmitellaan kun on niin kiire koko ajan. Kerrotaan, kuinka juostaan harrastuksesta toiseen, sisustetaan, remontoidaan, siivotaan, kokataan, käydään istumassa iltaa, juostaan kissanristiäisissä ja niin edelleen. Ja kun on niin kova kiire koko ajan. Ei ehditä mummoa katsomaan, ei ehditä pysähtyä lapsen kanssa kauppamatkalla vesilätäkköön hyppimään, ei ehditä hengähtää ja ihan vaan olla perheenä. Tiuskitaan lapsille, jotka haluavat iloita hetkestä koska itsellämme ei kuulemma ole aikaa pysähtyä koska pitää tehdä kaikenlaista. Pitää siis tehdä kaikkea muuta kuin nauttia hetkestä.

Meidän pitää käydä töissä. Töiden jälkeen meidän pitää mennä kauppaan ja sieltä kotiin jossa meidän pitää siivota, pitää laittaa ruokaa, pitää lähteä harrastamaan. En oikeasti ymmärrä miksi ainaa pitää. Toki on joitakin asioita, joita oikeasti pitää tehdä, mutta sitten on paljon asioita, joita pitää ilmeisesti tehdä koska aina pitää olla kiire. Onko elämämme jotenkin tyhjää jos emme ole koko ajan kiireisiä? Pelkäämmekö huomaavamme, ettei elämä olekaan niin täydellistä jos olemme vähemmän kiireisiä? Vai olemmeko jotenkin sosiaalisesti rajoittuneita, jos meillä ei ole koko ajan kiire jonnekin?

Tein päätöksen omalla kohdallani yli vuosi sitten. En suostu elämään kiireessä. En suostu pitämään harrastuksia, joihin pitää mennä tiettyyn kellonaikaan tiettynä päivänä. Vältän ruokakaupassa käymistä mahdollisimman pitkään ja käytän myös kotiinkuljetusta Tilakaupasta jotta minun ei pidä käydä niin usein kaupassa. Ulkoistan kaiken mitä voin, tällä hetkellä lähinnä siivouksen. Nautin pyykinpesusta ja olen tehnyt siitä itselleni rentouttavan iltarutiinin jotta minun ei pidä pestä pyykkiä vaan saan pestä sitä. Ja jos en ehdi imuroida, niin sitten en imuroi.

Tärkeintä itselleni on, että en haali itselleni tehtäväksi asioita jotka tekevät elämästäni niin kiireisen, etten oikeasti ehdi nauttia mistään mitä teen. Ja koska kukaan ei ole kuollut siihen, että viikkoon ei ole imuroitu, en koe imuiroinnin olevan pakollista kovinkaan usein. Jos tänään tuntuu siltä, että voisin tehdä jotain muuta, niin teen jotain muuta. Ne asiat joita minun ihan oikeasti pitää tehdä, ovat vähentyneet melkoisesti. Kai sitä voi kutsua hipsterimäisesti downsiftaamiseksi mutta itse kutsun sitä elämästä nauttimiseksi. Ja jos joku nauttii siivoamisesta tai tarkasti aikataulutetusta harrastamisesta, niin ei siinä ole mitään väärää. Kunhan ei vaan pidä.

On totta, että elämässä joskus pitää asioita, mutta enemmän on kuitenkin asioita joita ei ole pakko tehdä. Vaikka meidän maamme kärsii yhdestä pisimmistä ja pahimmista lamoista ikinä, niin samaan aikaan laitamme ennätysmäärän rahaa ns. hyvinvointipalveluihin. Eli niihin, mitkä kertovat meille, että meidän pitää osasta pysähtyä, pitää huolta itsestämme ja urheilla ja syödä terveellisesti. Niihin, mitkä oikeastaan eivät edes kerro meille mitään uutta, mutta antavat meille taas yhden syyn olla kiireisempi kuin aiemmin. Meillä on kiire downsiftaamaan ja hidastamaan kun joku ulkopuolinen meille niin sanoo.

Olen opetellut pysähtymään lapseni kanssa ja olen opetellut sanomaan ei. Pitkään koin tietynlaiseksi velvollisuudekseni mennä aina joka paikkaan mihin pyydettiin. Samaan aikaan huomasin kuitenkin, että maailmassa on ihmisiä jotka eivät tule läheskään aina kun heitä pyydetään.  Lapsen syntymän jälkeen totesin, että minäkin voin jäädä kotiin jos en jaksa johonkin lähteä. Aiemmin halusin olla kohtelias ja hyvä ystävä  ja menin aina jos vain oli kutsuttu ja jos se vain oli mahdollista. Nykyään vierailen pääasiassa vain niiden luona, jotka vierailevat meilläkin. Ja harrastan vain silloin kun se tuntuu siltä, että sille on oikeasti aikaa.

En myöskään maksa pt:lle enkä elämäntapavalmentajalle. Pyrin elämään terveellisesti mutta samalla nauttien elämän pienistä iloista. Kuten hyvästä ruuoasta ja satunnaisesta illasta sohvalla. Ja nykyään, jos huomaan olevani niin kiireinen että stressaan siitä niin pysähdyn. Ja otan itselleni aikalisän. Minualla ei ole oikeasti kiire mihinkään, paitsi aamuisin junalle. Niitä kun menee vain yksi tunnissa.

Sanna Hopiavuori

 Sannan vaatteet ovat jääneet mieleen jo pitkältä ajalta. Vihdoin syksyllä tilasin itselleni Yalon kautta Sannan nahkahousut ja nyt vielä ennen joulua tämän takin. Materiaali on ylijäämää tai kierrätettyä. Takki on villaa ja vuori polyesteriä. Keväällä sitten toivottavasti tälle löytyy käyttöä.

 

 

 

Automaattilaukaisimella otetut kuvat, säästettiin aviomiestä kuvauskiusaamiselta.

Laukku Salmiakstudio / weecos.com / 12/2014

Housut Me&I /kotikutsut / syksy 2014

Kengät Marc By Marc Jacobs / Stylebop.com / 8/2012

Pipo itsetehty

 

Kun vertaa pipokuvaa ja alla olevaa kuvaa jossa asukokonaisuuteen pääsi pipon sijaan Coston hattu, voi jälleen todeta, että aina ei voi onnistua. Ehkä toi hattu korkean kauluksen kanssa tekee kokonaisuudesta liian tukkoisen. En tiedä. Mutta nauru tuli kun tämän kuvan näki ensimmäisen kerran. Ehkä se nauru olisi tehnyt hyvää myös itse kuvalle.

 

Ostamaton tammikuu on mennyt hyvin ja samaten se elämäntaparemontti. Olen jaksanut urheilla useamman kerran viikossa, olen kiltisti juonut viherpirtelöni ja nauttinut aamuisin erinäisen määrän vitamiineja pillerimuodossa. Vettä pitäisi vielä juoda enemmän ja ruokavaliossa olisi vielä paljon korjaamista. Vaakaa en käytä, mutta senttejä mittaan, kerran viikossa. Sekä tietysti seuraan koko ajan sitä miten kauan ja millä vastuksella jaksan urheilla.

Hyötyliikunnasta, siitä joka kuuluu siihen elämäntaparemonttiin

Kun takana on neljän tunnin yöunet ja 11 tunnin työpäivä työmatkoineen, niin ensimmäisenä ajatus kotona odottavista lumitöistä olisi varmasti jotain siihen suuntaan, että eipä voisi vähempää kiinnostaa. Normaalisti nälkäisenä töistä kotiin tullessa, kun töissä ei taaskaan ehtinyt syömään kunnon lounasta, ensimmäinen ajatus on ruoka ja toinen ajatus on sohva. Ajatus siitä, että viettäisi tunnin verran ulkona ja tekisi vielä naapurinkin lumitöitä siinä omiensa ohella, ei ole tuntunut itselle kovin omalta noin niin kuin lähtökohtaisesti. Olen peruslaiska kun kiinnitetään huomiota työpäivän jälkeiseen aikaan. Laiska ja mukavuudenhaluinen.

Kun aamulla heräsin kello 3.30 en osannut aavistaakaan, että kello 17.10 olisin matkalla kohti Ideaparkkia ja kello 20.30 kirjoitan tätä tekstiä.

Haimme Ideaparkista lapselle Orthexin lumikolan kun heräsi epäilys, että taapero voisi siitä tykätä. No, tykkäsihän se kuin hullu puurosta ja näin ollen minäkin päädyin ahertamaan lumikolan ja lumentyöntäjän kanssa pihalla melkein tunnin verran.

Urakan jälkeen heräsi toinen ajatus. Päivän urheilu! Ja parhaalla mahdollisella tavalla, eli hyötyliikkuen. Päivä on ollut yhtä suurta oivallusta ja nyt on hyvä mennä nukkumaan. Toivottavasti jaksan löytää hyötyliikunnan ilon vielä monesta asiasta tämän vuoden aikana. Ja toivottavasti jaksan säilyttää sen ilon niiden asioiden parissa vielä jatkossakin. Nyt asiaa auttoi suurelta osin taapero, joka kolasi ja sitten istui lumipenkkaan ja söi onnellisena lunta varsin pitkään.

Elämäntaparemontti ja mitä siihen kuuluukaan

Kyseessähän ei ollut uudenvuodenlupaus, itseasiassa tämä remontti alkoi jo ennen vuodenvaihdetta. Eikä tavoitteena ole laihtua, pelkkä kilojen pudottaminen ei auta jaksamiseen eikä se pelkästään tee ihmisestä onnellisempaa.  Harvoin elämänlaatu paranee ellei kyseessä ole loppuiäksi aiottu muutos.

 

En usko kuureihin, vaikka joillakin ne voivat olla tapa päästä alkuun  matkalla kohti parempaa elämää. En halua myöskään kieltää itseltäni täysin mitään enkä kuitenkaan halua ottaa elämää liian vakavasti. Uskon siihen, että kohtuus kaikessa on ratkaisu onneen. Toki jos jokin ruokalaji ei sovi tai eettinen vakaumus estää esimerkiksi alkoholin tai punaisen lihan käytön, niin silloin on hyvä syy olla sitä nauttimatta.

 

Omaan remonttiini kuuluvat seuraavat asiat:

 

1) Enemmän vettä juomaksi. Juon aamupalalla mehua, töissä lounaalla piimää ja maitoa., kotona ruuan kanssa alkoholitonta olutta tai maitoa.  Maitotuotteet kuuluvat ruokavaliooni enkä niistä aio luopua mutta varmasti niitä voi vähän vähentää. Kuten myös tuota olutta. Tuoremehun laimennan nykyään aina vedellä. Pitää muuten kehua, Rainbow tekee todella hyvää luomuomenamehua.

 

2) Vähemmän älypuhelinta ja padin käyttöä. Jatkuva näytön tuijottaminen väsyttää ja muumioittaa. Olen ylpeä itsestäni, että työmatkoilla puhelin pysyy visusti takintaskussa. Nyt yritän vähentää kotona tapahtuvaa näytöntuijotusta. Sitä saa töissä tehdä ihan tarpeeksi.

 

3) Enemmän liikuntaa. En ole enää sali-ihminen enkä kestä aikataulutettuja harrastuksia. Niitä, joissa mennään joka keskiviikko kello 18.30 45 minuutin jumppaan. Ei kiitos. Mutta haluan jaksaa lenkkeillä koiran ja lapsen kanssa. Haluan myös harrastaa kotikuntoilua ja ennen kaikkea ottaa ilon irti hyötyliikunnasta. Kun mennään autolla kauppaan, miksi se auto pitää aina laittaa oven eteen tai mahdollisimman lähelle ovea? Miksi pitää käyttää hissiä jos kuljettavia kerroksia on alle kymmenen? Samalla vaivalla jättää sen auton hieman kauemmaksi. Ja porraskävely on todella hyvää reeniä. Sellaista, mitä monet menevät kuntosalille tekemään.  

 

4) Muistan, että minulla on myös liikunnallisia harrastuksia ja yritän panostaa niihin enemmän. Kiipeily ja etenkin laskettelu ovat olleet iso osa elämääni. Erinäisistä terveydellisistä syistä ne ovat jääneet taka-alalle, mutta nykyään vointi on jo parempi eikä harrastamiselle ole muuta estettä kuin huono kunto. Ja toki ajanpuute, mutta se on vain tekosyy. Ennen kaikkea yritän muistaa jälleen mikä tekee minut onnelliseksi. Ja yksi niistä asioista on laskettelu.

 

5) Ruokavalio. Vähemmän lisättyä sokeria, vähemmän lihaa, enemmän kasviksia ja juureksia. Jossakin vaiheessa oli tapana ostaa perjantaipussi karkkia, mutta viime aikoina se on jäänyt ja nyt yritän karkin syönnistä kokonaan eroon. Sipsiä meillä ei ole koskaan syöty ellei ole ollut juhlat, eikä muutenkaan ole tullut enää lapsen jälkeen naposteltua. Mutta ruoka, se ihan perusruoka, voisi olla ravintosisällöltään parempaa. Makaronilaatikko kun ei nyt vaan ole kovinkaan terveellistä.

 

Jos näillä alkuun. Katsotaan miten käy. Toivottavasti olen kesään mennessä pirteämpi ja jaksen paremmin.

 

 

Kävimme viikonloppuna Tampereella Huber-ravintolassa syömässä. Lapsi yllätti ja söi puolet alkupalastani, rapukakusta. Liha oli hyvää mutta itselleni sitä oli liikaa.

 

Päivän asuna: paita: 2ndhand / wst.fi / 8/14

housut Me&I / kotikutsut / 9/14

Kengät Paulapieksut /Töysän kenkätehdas / syksy 2013

Laukku Valentino / Stylebop.com / kesä 2014

Uhanan talvimoodi ja pinkit asusteet

En ehkä lähtisi ulkoilemaan pelkillä Uhanan merinovillalegginsseillä, mutta kyläilyyn ne sopivat oikein hyvin. Alle ei tarvitse laittaa mitään, ulkona pärjää hetken aikaa ja sisällä ei tule kuuma. Legginssit ovat reilu vuosi sitten ostettu ja ne ovat käytössä mukautuneet oikein mukaviksi. Pesty niitä ei ole kertaakaan, pakastettu ja tuuletettu kylläkin.

 

 

Photoshopin opettelu ei ole kovinkaan paljon edistynyt, mitä nyt onnistuin tekemään yhteen kuvaan itsestäni superkalpean... mutta pikkuhiljaa. Liikaa tekemistä, liian vähän aikaa. Tekemisellä tarkoitan sitä, että pitäisi opiskella töihin liittyen, haluaisin ommella ja neuloa ja piirtää ja urheilla ja olla lapsen kanssa ja vaikka mitä muuta. En kestä aikataulutettuja harrastuksia mutta haluan silti harrastaa.

 

Huomaan myös, että useamman vuoden laiskottelu alkaa kostautumaan. Vaatteet eivät enää istu päälle ja vyötärönympärys kasvaa vaikka kilot eivät samaan tahtiin nouse. Raskauden yrittäminen, raskaus ja koliikkilapsi verottivat lihasvoimaa aivan liikaa. Tämän sain todeta viimeistään jouluna tellumäessä. Jalat eivät enää jaksaneet.

 

Joten liityn nyt kaikkien muidenkin uudenvuoden intoilijoiden joukkoon ja aloitan jälleen kerran elämäntaparemontin. En laihdutuskuuria tai kuntokuuria, vaan ihan kunnon remontin. Vajaa kymmenen vuotta sitten tein vastaavan enkä muista milloin olisin voinut niin hyvin. Kun syö hyvin ja urheilee ja noudattaa muutenkin sopivasti terveellisiä elämäntapoja, jaksaa iltaisin pidemmänkin työpäivän jälkeen tehdä muutakin kuin somettaa tai tuijottaa telkkaria.

 

Haluan itselleni sen olotilan missä jaksan paremmin ja voin hyvin. Katsotaan, miten käy.

 

Päivän asu:

Takki: Patagonia / Zalando.fi 9/2014

Mekko Uhana / Weecos.com (?) syksy 2013

Housut Uhana / Sokos 12/2013

Laukku Salmiak Studio / Weecos.fi 12/2014

Huopikkaat Lahtiset / Kauppahalli 12/2014

Hattu Costo / OMB 9/2014 (?)

Tumput Joco Unideco / Taitoshop 9/2014