Pitkästä aikaa

 

Viime talvena kyllästyin lopullisesti väsyneeseen oloon ja höttöiseen olemukseen. Olen joskus liikkunut aktiivisesti mutta viimeiseen kolmeen vuoteen olen lähinnä löhönnyt sohvalla. Ja kun ikää tulee lisää, aineenvaihdunta hidastuu ja kroppa toimii muutenkin koko ajan huonommin jos siitä ei pidä itse huolta. 

Osana elämäntaparemonttia aloitimme helmikuussa Crostrainingin. Aluksi kävimme muutaman kerran viikossa ja nyt viime ajat olen käynyt salilla 5-6 päivänä viikossa. Paino ei ole pudonnut eikä vyötärö pienentynyt juurikaan mutta lantion ympärysmitta on vähentynyt ja housut istuvat paremmin päälle. On myös ollut suuri ilo huomata, että sarjoissa käyttämäni painomäärät ovat pikkuhiljaa kasvaneet ja jaksan juosta koko ajan paremmin. Olemme päässeet hyvään rutiiniin ja toivon, että pystyn pitämään siitä jatkossa kiinni. 

Ensimmäinen haaste rutiinin suhteen tulee elokuussa kun vaihdan työpaikkaa hetkeksi. Uusi työpaikkani ei ole lähelläkään meidän salia ja pelkään, että alan jälleen luistamaan rutiinistani. Toisaalta nykyään jumppaan jo kotonakin jos en jostain syystä pääse salille. Olen myös yrittänyt etsiä erilaisia nettijumppapalveluita, mutta en ole vielä löytänyt omaani. Nettijumppapalvelut ovat kyllä hyvä ajatus mutta jotenkin ainakin itse kaipaan hieman läheisempää kontaktia ohjaajaan. Kaipaan siis lähinnä sitä, että joku huutaa lujaa "jaksaa jaksaa". 

 

Nämä asukuvat eivät ole siitä parhaimmasta päästä. Vimman lippis tuli juuri postissa enkä oikein tiedä onko se minun juttuni vai ei. Miehen mielestä se oli hassun näköinen. Ja kaikesta urheilusta huolimatta naama turpoaa varsin nopeasti jos viikonlopun aikana tulee herkuteltua enemmän kuin liikuttua tai itseasiassa vaikka tulee kuinka liikuttua. Toiveena olisi päästä jälleen takaisin vanhaan postausrytmiin eli noin kerta viikkoon mutta saa nähdä miten tässä käy. 

 

Päivän asuna Uhana paita / Made in Finland, Vimman lippis, Leviksen farkut, Isabel Marantin kengät / Kirpputorilöytö ja Chanelin laukku / Kirpputorilöytö 

Kevätkiireistä

 

Viime viikot ovat olleet liian kiireisiä. Osansa kiireeseen on tuonut liikunann lisääminen. Olemme miehen kanssa käyneet crosstraining-salilla viisi kertaa viikossa. Vaikka reenit ovat lyhyitä, ne ovat raskaita. Toki raskaan harjoittelun vuoksi olen jaksanut paremmin. Mutta illat menevät ruoanlaitossa ja siivouksessa nyt kun molempiin jaksaa panostaa. Lisäksi teen melkein kakkostyönä viikonloppuisin tavaroiden myymistä, sen verran paljon aikaa nettikirppiksillä tavaroiden myyminen vie. Tänä viikonloppuna olen käyttänyt siihen jo varmaan lähemmäksi kahdeksan tuntia. Kuvaamiset, kuvien siirto, tietojen kirjoitus, pakkaaminen ja niin edelleen. Haaveena olisi jossakin välissä lopettaa jatkuva myyminen. Mutta toisaalta laitan tavaran mielellään heti kiertoon jos koen ettei se ole tarpeeksi käytössä. Ja kyllähän tuo lapsen vaatettaminen on aikamoinen ruljanssi. Tietyt vaatteet menevät hyvin kaupaksi netissä ja sieltä myös löytää paljon merkkituotteita halvemmalla ja hyvässä kunnossa. 

 

 Olen tykästynyt viime aikoina Vimman vaatteisiin. Tässä kuvassa tytöllä on Vimman puuvillamekko. Vimman vaatteet suunnitellaan Suomessa ja ommellaan Virossa, jotkut vaatteet kylläkin ommellaan myös Suomessa. 

 

Itselläni päivän asuna jälleen melkein pelkkää secondhandia, paita, laukku ja kengät ovat kaikki tulleet minulle käytettynä. Paita on Vimman, laukku Chanelin ja kengät Isabel Marantin. Farkuiksi ostin nyt Dr. Denimin jegginssit (tai miksi niitä nyt ikinä kutsutaankin) kun jotenkin tuo vartalo on alkanut muuttumaan ja toivottavasti senttejä lähtee vielä jatkossakin joten tässä vaiheessa ajattelin tuollaisten joustavien kohtuuhalpojen housujen ajavan asiansa. Toki edelliset Dr. Denimit olivat sontaa laatua ja kyllähän näiden saumat näyttivät suoran sanottuna järkyttäviltä. Nähtäväksi jää kuinka tulevat kestämään käyttöä. Veikkaan kyllä, että jäivät viimeiksi laatuaan. 

Best fashion is 2nd hand.

Päivän asuna: 

Hiuspinni Chanel  / Facebookin Design Corner huutokauppa

Paita T by Alexander Wang / Facebookin COS ja kumppanit kirpputori

Housut MEM by Paula Mallenius / Weecos (kierrätetystä materiaalista)

Saappaat Chanel / Facebookin kautta 

Laukku Céline / Vestiaire Collective 

Kaikki kierrätettyä. 

Pitkästä aikaa julkaisu ja asukuvia

Pitkästä aikaa bloggaus! Olin jo niin innoissani, että uskollisesti joka aamu juomani viherpirtelöt olisivat säästäneet taudilta tänä talvena, mutta ei. Viimeksi olen sairastanut näin pahasti vuonna 2012. Nyt se kuitenkin iski, joku näistä viruskiertotaudeista. Ollaan tytön kanssa oltu kuumeessa ja kurkkukivussa viikon verran. Elämä kuitenkin alkaa nyt voittamaan ja josko maanantaina pääsisi töihin. 

Tänään kävin ensimmäistä kertaa viikkoon ulkona. Kävimme Ideaparkissa Metsolan Pop-Upissa ostamassa tytölle kevätvaatteita ja sen jälkeen kävimme Tampereella katsomassa kiipeilykisoja Tampereen kiipeilykeskuksessa. Lapsi on käynyt useasti kiipeilykeskuksessa kanssamme, mutta tänään kokeili ensimmäisen kerran kiipeilykenkiä jalkaansa. Laitoinkin siitä Instagrammiin kuvan (uusiekoelamani). 

Pikkuhiljaa alan lopullisesti olemaan sitä mieltä, että muodin seuraaminen ja tyylikkäänä oleminen onnistuu täysin ilman, että ostaa koskaan mitään uutta kaupasta. Maailmassa on nykyään niin paljon nettikauppoja, mitkä myyvät käytettyä ja sosiaalisen mediankin kautta liikkuu paljon käytettyä tavaraa, joista iso osa ei ole käytettyä nähnytkään. Eli niitä niin sanottuja virheostoja. Olenkin rajannut omat ostoni niin, että ostan käytettynä kaiken muun paitsi kotimaisen. Ja laitan kiertoon kaiken, mitä en itse enää käytä tai tarvitse. Koska ostan vaatteissa laatua, en heitä käytettyjä roskiin. Ne kaikista loppuunkulutetuimmat vaatteetkin pääsevät kestotalouspaperiksi, nenäliinoiksi, kasvopyyhkeiksi ja niin edelleen. 

Päivän asuna oli Papun Kanto-mekko, josta juuri julkaistiin ennakkomyynti Suomessa täysin valmistetulle erälle. Mekko myi 1,5 tunnissa loppuun vaikka se maksoi 68 euroa. Jotenkin uskon siihne, että me suomalaiset arvostamme kuitenkin suomalaista työtä, etenkin nyt kun se on loppumassa. Hyvä Papu ja hyvä Nokian Neulomo! 

Lisäksi päälläni olivat Nanson sukkahousut, Oakleyn muutaman vuoden vanhat aurinkolasit, Célinen laukku (2ndhand) ja Chanelin saappaat (2ndhand). Papun mekko on S-kokoa ja istuu mielestäni hyvin olematta liian suuri. Olisin itse ottanut mekosta M-koon, mutta se jäi lörpöttämään kainaloista rumasti ja muuten istui samalla tavalla kuin tämä S-koko. 

Tällainen pikapäivitys tänään, seuraavaksi vuorossa kuohuviiniä ja Lego Star Wars kokoamista. Kyllä, luitte oikein. Sain joululahjaksi Lego-paketin (mitä olen toivonutkin) ja nyt vietämme pariskunta-aikaa kokoamalla sen miehen kanssa. Oikein mukavaa loppuviikkoa kaikille! 

MEM Slimpantseista

Hieman haasteellista kuvata mustia housuja talvella ja vielä mustien kenkien kanssa. Mutta halusin esitellä uuedt housuni. Housujen taustalla on Remake ja ne on valmistettu kierrätetystä materiaalista. Malliston takana on Paula Malleus. Tilasin housut jo hyvissä ajoin ennen joulua, mutta ensimmäisessä versiossa oli muutama reikä sauman vieressä ja sain vielä toisen version housuista. Ensimmäiset olivat hieman ohuempaa materiaalia trikoon osalta ja nämä uudet ovat nyt paksummat. Uusia varten annoin omat mittani ja vaikka ostovaiheessa en housuja päässyt sovittamaan, ne ovat juuri oikean kokoiset. 

Laitoin itseäni kuvia varten puolisen tuntia ja nyt jälleen on olo, että kyllä kannatti. Toisaalta myös kuvan käsittelyllä saisi paljon aikaan mutta haluan pitää tässä blogissa sellaisen blogin tunnun enkä halua kuvieni olevan mitään kiiltokuvia. Vaikka onhan sellaisia kuvia kieltämättä mukava katsella. Asukuvani ovat niitä oikeita asuja ja kuvat otetaan yleensä kun olemme lähdössä johonkin tai tulossa jostakin. Lapsi istuu autossa ja minä palelen ulkona. Onneksi kuvaaja alkaa pikku hiljaa pääsemään enemmän ja enemmän jyvälle. 

Päivän asussa toissa vuonna hankittu Poola Katarynan paita, käytettynä ostettu Chanelin laukku, kierrätysmateriaalista valmistetut housut, Uggin uudet kengät (meidän berni tuhosi vanhat ihan vain ottamalla toisen niistä suuhunsa) ja Viime talvena hankittu Isabel Marantin viitta. En kyllä oikein tiedä onko viitat mun juttu vai ei ja ylipäätään sopivatko ne maahan missä tuntuu tuulevan 80% ajasta koska näistähän tulee läpi. Kovin on taas harmaata mutta niin on talvikin. 

Housut löytyvät täältä.

Suomalaisesta menestystarinasta

Otsikosta huolimatta en aio kertoa teille innovatiivisistä pienteknologia yrityksistä tai nyhtökaurasta, vaikkakin jälkimmäinen vielä joskus toivottavasti saa tästäkin blogista tarinatilaa. Ajattelin kertoa teille Papusta. Oma lapseni on syntynyt vappuna 2013 ja Papun ensimmäinen mallisto on ilmestynyt loppuvuodesta 2012, joten voisi sanoa lapseni kasvaneen Papun matkassa. Ensimmäisen kerran taisin tutusta Papun tuotteisiin Tamperelaisessa Super Mukava-vaateliikkeessä, joka on muutenkin lempikauppojani.

Papu syntyi äidin ja kuvittajan kohdatessa toisensa. Papun mallistoissa on vahvasti sadun henki läsnä mutta kuosit ja värit ovat kuitenkin rauhallisia ja sukupuolineutraaleja. Papun toinen mallisto ilmeistyi 2014 ja mukaan tulivat nopeasti myös aikuisten vaatteet ja tällä hetkellä tuntuu, ettei Papua pysäytä mikään.  Mesenaattirahoituskin oli muistaakseni jokin aika sitten, tavoite täyttyi hetkessä ja mielestäni sekin kertoo onnistuneesta liikeideasta.

Papun päämaja sijaitsee Nokialla, joten kovin kaukana omasta kodistani näiden suunnittelu ei tapahdu. Suomen vaateteollisuuden vedellessä viimeisiä henkäyksiään vaatteiden valmistus tapahtuu Portugalissa suomelaisessa omistuksessa olevassa ompelimossa. Fashion Revolutionin merkeissä olen nähnyt kuvan näistä ompelijoista sosiaalisessa mediassa. Papun puuvilla tulee Turkista ja se on sertifikoitua luomupuuvillaa.

 

Arvostan Papulta paljon myös sitä, että Nanson ilmoittaessa sulkevansa Nokian tehtaansa (viimeinen suomalainen vaatetehdas) Papu yhdessä Weecosin ja Taukon kanssa lähti kehittämään tehtaalle toimintaa.  Aivan mahtavaa, että joku haluaa pitää kiinni siitä, ettei tekstiiliteollisuus häviä kokonaan tästä maasta. Meillä on kuitenkin vahva pohja ja ammattitaito sille, vaikka palkkakustannuksissa emme voitakaan Aasian maita. Tampereen kaupunki on aikoinaan rakentunut teollisuuden ympärille ja iso osa siitä teollisuudesta on ollut tekstiiliteollisuutta.

 

Papun tarinan voi lukea täältä.  Ihania vaatteita löytyy mm. Weecosilta. Meillä on Suomessa aivan mahtavia vaatevalmistajia, kuten Papu ja Uhana ja ne ansaitsevat todella paljon enemmän huomiota ja näkyvyyttä mediassa. Papun vaatteet ovat saanet meidän perheessä viime aikoina aina vain enemmän ja enemmän jalansijaa, vaikka edelleen kaipaan sitä, että ne myös ommeltaisiin Suomessa. 

 

On muuten ollut hieno huomata, kuinka osa Papun vaatteista myydään loppuun saman tien kun ne tulevat saataville. Olin kuullut huhuja mustasta Kanto-mekosta, mutta se oli Weecosista jo loppunut kun asian itse tajusin. Onneksi löysin Tampereen Taito-shopista sattumalta itselleni yhden kappaleen. Kun kävimme siellä, kaikkia kokoja oli jäljellä ja vinkkasin yhteen Facebook-ryhmään asiasta. Hetken päästä ne olivatkin jo loppuunmyyty. Itselläni on näissä kuvissa S-koko, lisäksi Uhana VUORI-leggarit ja muutaman vuoden takaiset UGG-kengät jotka eivät pärjänneet bernille eräänä päivänä ja ovat nykyään käytännössä käyttökelvottomat. 

Muumimekosta

Muumit ovat yksi meidän taaperon suosikkeja tässä maailmassa. Näin ollen siis on aivan luonnollista, että annan sisäisen matearialistini ohjata minua vielä ostamaan erinäisiä muumituotteita. Tämäkin Ivanan mekko aiheutti lapselle sellaisia riemunkiljahduksia, ettei voinut epäillä ostoksen olleen onnistunut. On myös jännä huomata, että siinä missä aikuiset ihmettelevät missä mekossa on muumi, niin lapsi huomasi sen heti. 

Koska tilasin tämänkin mekon netistä Ivanan verkkokaupasta, arvoin hieman kokojen välillä. Päädyin lopulta omaan kokooni, eli kokoon 38. Tai no, omaan ja omaa. Osasta housuista 42 kokokin on liian pieni ja osasta paidoista taas 36 koko sopii loistavasti. Kai se on siitä kiinni mistä vaate milloinkin kiristää. Mekko ei ole mitään kovinkaan laskeutuvaa materiaalia, joten siinä mielessä pienempi koko olisi ollut parempi. Nyt kun näyttää siltä, että minulla on pömppömaha ja sitä ei kyllä näiden kuvien ottohetkellä ollut, vaan tuossa mahan kohdalla on ilmaa useampi sentti. 

Jotenkin tykkään näistä kuvista ihan tällaisenaan. Ja on todella kiva aina silloin tällöin laittautua, etenkin kun sen saa tehdä rauhassa. Nykyään lasken rauhaksi sen, ettei kukaan roiku jalassa. Puoliso toki käy aina silloin tällöin kysymässä jotakin todella oleellista, mutta se hänelle yritetään sallia jatkossa aina paremmin ja paremmin. Vielä siis joskus hänelle siitä hermostun. Mutta toisaalta, pitää osata olla kiitollinen siitä, että omaa puolison joka osallistuu lähtövalmisteluihin aktiivisesti ja varmistaa vielä, että kaikki on niin kuin olen suunnitellut. Tämä johtunee pitkälti siitä, että mies ei nyt vain minun mielestäni osaa pukea lasta niin sanotusti tyylikkäästi. 

Päivän asuna on Ivana Helsingin muumimekko, Minna Parikan kengät ja Chanelin laukku joka on saapunut minulle käytettynä. 

Oikein mukavaa uudenvuoden aattoa kaikille! 

Hääpäivän vietosta

Kävimme eilen juhlimassa hääpäiväämme. Ravintolaksi valikoitui Lappland Hotelssin Dabbal-ravintola. Menomatka sujui bussilla ja kotiin palasimme junalla. Halusimme palata ajoissa kotiin koska kerrankin oli mahdollisuus katsoa rauhassa televisiosta Sons of Anarchya. Tosin ennen tuota prätkäjengisarjaa katsoimme uusimman Mad Maxin Elisa viihteen kautta. Siinä oli taas kaksi tuntia elämästäni jotka olisin voinut viettää todella paljon paremmin. 

Mutta ilta oli muuten varsin onnistunut. Halusin pitkästä aikaa ottaa asukuvia mutta tein virheen siinä, että päätin ottaa ison osan niistä sisätiloissa. Vaikka sisäkuvat eivät onnistuneet, niin halusin kuitenkin esitellä niistä yhden. Ihan vain koska ensimmäistä kertaa käytössä oli Punaisen norsun paita joka on valmistettu kierrätetystä huivista ja uudesta bambusekoitetrikoosta. Olen ostanut huivin Tampereen viimeisimmältä Design-torilta. Huivipaidan hinta oli 63 euroa ja muutamia kappaleita on vielä Punaisen Norsun verkkokaupassa täällä.  

Kuten aiemminkin olen sanonut, vaatteiden ei tarvitse olla halpatuotettuja, uusia tai edes ylikalliita ollakseen tyylikkäitä. Tämäkin paita on Suomessa ommeltu. Rinnassa lukee Hermés mutta tiedä sitten onko se aito. Oli tai ei, niin tykkään. 63 euroa paidasta on halpa hinta kun sen valmistanut ompelija saa tuntipalkan, jolla tulee toimeen ja työajat- ja olosuhteet ovat inhimilliset. 

Päivän ulkoasuna on kaksi talvea käytössä ollut R-Collectionin takki, Isabel Marantin lenkkarit, Chanelin secondhand laukku, Joco Björneborgin kierrätysmateriaalista valmistetut rukkaset ja KOI:n farkut. Nyt kun Nurmi otti aikalisän ja Lee Coper lopetti tuotantonsa Suomessa, alan luovuttamaan sen suhteen että vielä joskus löytäisin itselleni Suomessa valmistetut farkut. 

Ja vaikka Ranskan terroristi-iskut varjostivat eilistä päivää, niin pitää todeta että itseään ei kannata koskaan ottaa liian vakavasti ja hyvän parisuhteen  merkki on se, että yhdessä on hauskaa. Meillä on ja olen siitä todella kiitollinen. 

Pitkästä aikaa asukuvia

Viime viikkoina on ollut paljon aihetta laittautua, mutta silti kuvien ottaminen on jäänyt. Jossakin välissä asukuvien pinnallisuus alkoi ahdistamaan kun tuntui, että koko blogi oli pelkkää asukuvaa. Mutta kuten aiemminkin on tullut mainuttua, rakastan vaatteita ja haluan esitellä vaihtoehtoja kertakäyttömuodille ja osoittaa, ettei ekologisten vaateratkaisuiden tarvitse aina olla puhkikulutettuja kirppisvaatteita vaikka vaate ekologisemmillaan on loppuunkulutettu ja parhaita ovat he, jotka eivät osta uusia vaatteita oikeastaan koskaan. Mutta he saattavat myös lentää useamman kerran vuodessa joten ei tuomita suuntaan eikä toiseen. Yritetään vaan kaikki parhaamme kuitenkin unohtamatta elämistä ja pienistä asioista nauttimista. 

Kävimme juhlimassa enoni viisikymppisiä varsin pienimuotoisesti. Päivän asuksi valikoitu Ivanan neulemekko (Made in Finland) joka on hankittu noin vuosi sitten. Nanso Groupin sukkahousut bambusta (näitä voin todellakin suositella ja ne löytyvät täältä), Chanelin Second hand laukku ja Isabel Marantin kengät. 

Kengissä vannon vielä nahkan perään koska tuntuu, ettei keinonahasta saa kestäviä kenkiä. Voin olla väärässä ja hankinkin syksyksi Palmroth originalin joka sään kengät, jotka löytyvät täältä. Taisin mainostaa niitä jo vegaanikenkinä, mutta vuori taitaa olla nahkaa. Mutta jos syksystä ja talvesta tulee yhtä märkä kuin viime vuonna, niin näille kengille on käyttöä. Ja mikä parasta, Palmrothitkin on tehty Suomessa. Päässä on vielä Unideco Designin panta kun en oikein osannut hiuksiani laittaa.

Yritin muuten käsitellä Photoshopilla itseäni jälleen edustavammaksi, tai oikeastaan kuvia hienommiksi. Hieno ohjelma, kun oikein kädestä pitäen neuvoo miten saa ihon smoothimmaksi tai hampaat valkoisemmaksi. Paljastetaan nyt kuitenkin, että käsittely oli hyvin minimaalista. 

Äitienpäivää

Pääsin juhlimaan kolmatta äitienpäivääni. Ei voisi ihminen onnelisempi olla. Ja ensimmäistä kertaa ikinä sain lahjaksi oman lapseni askarteleman esineen. Huivin, jonka he olivat yhdessä mummon kanssa tehneet. 

Kävimme syömässä äitini ja veljeni perheen kanssa. Monet sanovat, että äitienpäivän paras ja ainoa lahja minkä he tarvitsevat, on olla äiti. Itse en silti kiellä, etteikö se ole mukavaa, että saat äitienpäivänä aamiaisen valmiiksi katettuna, ehkä kukkia puolisolta ja vaikka jonkun pienen paketin. Itse ainakin tykkään muistaa lapseni isää isänäpäivänä, vaikka hän ei minun isäni olekaan. Hän on kuitenkin lapseni isä ja häneltä olen saanut parhaan lahjan ikinä, joten mielestäni on täysin oikein muistaa isää myös puolison roolista. 

Päivän asuna 

Mekko Ainokainen

Laukku Chanel 

Kengät Minna Parikka

ja päässä Kalevala korun kaulakoru. Hienosti keksitty, vai mitä? 

Vappupäivästä

Varasin itselleni ja miehelleni vappupäiväksi brunssin Tampereen keskustasta. Emme ole pariin vuoteen olleet vappuna missään, tai siis olemmehan me  kaksi vuotta sitten olimme synnyttämässä. Oli melkoisen outo kokemus olla keskustassa ihmisten parissa mutta piristävää sinänsä. 

Olin varannut meille pöydän Nomusta kello 15. Kun saavuimme paikalle, saimme kuulla, että heillä oli tietoteknisiä ongelmia ja jouduimme siirtämään brunssiamme tunnilla eteenpäin. No, kävimme kahvilla ja katsomassa teekkarikastetta ja takaisin Nomuun. 

Pääsimme toisella yrittämällä sisälle asti ja pöytään istumaan ja odotimme noin 10 minuuttia ennen kuin saimme ruokalistan. Tämä ei siis missään nimessä ole pitkä aika odottaa mutta kun oli jo tunnin odottanut, niin se tuntui pitkältä. Sitten saimme tilattua viisi ruokaa per henki ja kuohuvat kylkeen. Ensimmäinen kymmenestä annoksesta tulikin ennen kuin ehdimme saada juotavaa. Sitten ruokia tuli nopealla tahdilla kunnes ne loppuivat. Ja yksi jäi tulematta. 

Ajatuksena ilmeisesti on se, että ruoat tulevat sitä mukaan kun ne valmistuvat mutta viimeisen ja toiseksi viimeisen aterian välillä oli liioittelematta 35 minuttia ja kyseessä oli siis viimeinen lämmin ruoka. Tässä vaiheessa alkoi kyllä paatunutta julkipositiivariakin ottamaan päähän. Mutta en huutanut, enkä raivonnut. Olin vain hieman kireänä. Palvelu oli koko ajan ystävällistä. Monessa paikassa kun systeemit kaatuvat, sen näkee henkilökunnan naamasta ja asenteesta, mutta ei Nomussa. Ja jos tietoyhteydet kaatuvat, niin ne kaatuvat. Ne eivät siitä korjaannu tarjoilijalle huutamalla.  Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi, mutta jatkossa kyllä toivoisin että saisimme sen viimeisenkin annoksen muiden kanssa samaan sarjaan tai edes varoituksen, että sen friteeratun kanan valmistusaika on 1h 5min. Ensi vappuna me emme taida lähteä brunssille. 

Vappupäivänä nautittiin keväästä Ivanan Helsingin neuleessa (Made in Finland), Nanson leggareissa, Chanelin 2ndhand laukussa, Minna Parikan kengissä ja Kiksin takissa (Made in Finland from recycled materials). Niin ja huivi on Vuittonin. Ostin sen 2012 New Yorkista kun olin lohtumatkalla. Matkan syystä myöhemmin lisää. 

Vahingon korjausta

Nyt on hankittuna uusi "kannettava" ja siihen Photoshop ja sen seurauksena blogin laadun pitäisi parantua huomattavasti, eikö vain? 

Olen ensimmäiseltä ammatiltani painopinnanvalmistaja, eli minun pitäisi ainakin käytännössö osata graafisen alan perusteet. Sivuntaiton, kuvankäsittelyn ja sen sellaisen tulisi olla  jotenkin hallussa. Tein kuitenkin niitä töitä täysipäiväsesti yli vuoden ajan ja opiskelinkin kahden vuoden ajan. 

No, siitä on jo 15 vuotta aikaa kun valmistuin ammattikoulusta ja ohjelmistot ovat menneet reippaasti eteenpäin. Joten katsotaan, miten kuvien käy. Paranevatko ne Photoshopin myötä ja ennen kaikkea, riittäkö into opetella käyttämään kuvankäsittelyohjelmaa. Josta muuten löytyi "slim down" toiminto...

 

 

Ennen joulua maalasin meidän LuonaIn joulukuusta.  Spraymaalilla. Ja maalasin sitten kuvassa näkyvään mekkoonkin pienen läiskän. Meidän saunanlauteiden lisäksi. Jälkimmäistä ei saanut enää korjattua, toki harkinnassa on lauteiden maalaaminen vihreäksi. Tai ehkä mieluummin mustaksi.

 Yhtäkaikki, mekko pääsi pesukoneeseen pinkin väripatruunan kanssa. Ja näin aikaisemmin mustavalkoisesti mekosta tuli pinkki. Olenkin miettinyt, että vaatekaappini tarvitsee enemmän väriä. Ja sitä näköjään saa, mitä tilaa.

 

 

Päivän asuna Mekko: Mukava / Yalo.fi 10/2014, housut Me&I / Kotikutsut 9/2014 kengät Converse / Zalando.fi 11/2014 ja laukku Chanel / Ihanuudet.com 4/2014

 

 

Ja vielä näin joulupäivän kunniaksi oikein rauhallista joulua itse kullekin.

 

 

 

Hautajaishattu eiku siis kesähattu

Virkkasin sitten kesähatun itselleni. Aikaa ei sinänsä mennyt kovinkaan kauaa, mutta kuten tapana on, en lue ohjeita ja siitä syystä joudun purkamaan ja tekemään ja purkamaan ja tekemään. Lopputulos oli hyvä mutta ei sitten kuitenkaan. Taitaa mennä taas purkuhommiksi ja sitten vähän erilaista hattua tilalle. 

Hattu pääsi kokeiluun viikko sitten kun lähdimme juhlimaan anopin syntymäpäiviä. Onneksi otettiin kuvat pihalla ennen lähtöä ja tajusin näyttäväni hautajaissaattueen jäseneltä ja jätin hatun kotiin. Olen kuitenkin onnistunut saamaan harvinaisen ihanan anopin. 

Mekko: Kaino / Super Mukava, Laukku Chanel / Ihanuudet.com, kengät Hush Puppies / Brandos.com

Ainokainen osa 2

Viimeksi totesin tuon Ainokaisen mekon kanssa, ettei sitä kannata käyttää farkkujen kanssa. Tällä erää sain hyvän syyn kokeilla sitä sukkahousujen kanssa, kun kävimme eilen kokeilemassa Tiiliholvissa Elämyslahjojen Illallista pimeässä.

Saimme oman illallisemme joululahjaksi. Keskellä työviikkoa tuo kolme tuntia kestänyt kokemus oli hitusen liian raskas, mutta muuten kyllä hauska ja kannattava reissu. Toki päälle olisi voinut laittaa jotain muuta kuin valkoisen mekon.

Kengät: Vans /Liian vanhat että muistaisin mistä ostettu, Mekko: Ainokainen /Super Mukava, Laukku Chanel / Ihanuudet.com, Neuletakki R/H/Finnish Design shop

Hiuksien edellisestä värjäyksestä on kohta vuosi. Latvat ovat kuivat ja valkoiset, mutta ei millään malttaisi leikata. Toisaalta tekisi mieli värjäyttää latva juuren väriseksi, toisaalta toi luonnonllinen liukuväri on aika mukava. Musta R/H:n neule on hankinta viime kesältä. Jonkin verran sitä on tullut käytettyä ja nyt löysin kainalosta sauman ratkenneena. Että ottaa päähän. Helppohan se on korjata, mutta oikeasti, kuinka vaikea on löytää vaatteita, jotka kestäisivät kohtuukäytössä? Itselläni kun vaatteita on kuitenkin aivan liikaa, niin yhden vaatteen käyttöprosentti on aika pieni. 

Vaatekuvien myötä olen myös alkanut ymmärtämään, miksi naiset käyttävät korkokenkiä. Ne jalat nyt vaan näyttää niin lyhyiltä ja tönköiltä mustat sukkahousut + tennarit/balleriinat yhdistelmässä.