Meidän kesälomareissusta

Olen joskus ollut kova matkustamaan. Paino nimenomaan sanalla joskus. Vielä vuonna 2012 kävin Thaimaassa ja New Yorkissa, mutta sitten tuli raskaus ja lapsi ja työt ja ekointoilu ja matkustus on vain jäänyt. En myöskään ole kaivannut sitä kovinkaan paljon kun kotonakin on tekemistä riittänyt ihan vain lapsen kanssa touhutessa. Pikkuhiljaa kuitenkin haave reissaamisesta on palannut. Tein kuitenkin periaatepäätöksen jokin aika sitten, että pyrin välttämään lentämistä mahdollisimman paljon. Oikeastaan tein päätöksen, jonka mukaan lennän sitten vasta kun olen rehellisesti kasvissyöjä, eikä sitä ihmettä ole vielä tapahtunut. 

 Viime syksynä kuitenkin hieman ex tempore hankimme perheeseen matkailuauton, tuttujen kesken Möhkön. Hankinnan takana oli reissaamisen toive, iso koira jota ei voi jättää hoitoon ja miehen harrastukset joihin olisi kiva mennä mukaan. Hankinta toteutui samalla tavalla kuin asunnon ostaminen tässä perheessä: päätimme mitä haluamme ja teimme nettihaun, menimme katsomaan lähistöllä sijaitsevaa sopivaa autoa ja ostimme sen. Turhia miettimättä tai arpomatta. Viimeisen kerran ennen tätä kesää matkustin valmismatkalle  Kalymnokselle syksyllä 2013. Ja siis minä, intohimoinen omatoimimatkaaja matkustin silloin ihan oikeasti valmismatkalle. Toki silloin 5 kk ikäisen lapsen kanssa se oli hyvä ratkaisu. Tänä kesänä lähdimme sitten toteuttamaan Euroopanreissua Möhköllä ja mukana karvanlähtönsä juuri aloittanut berninpaimenkoira, tuttavien kesken Pumpa. Reissun teemana oli, ettei suunnitella liikoja vaan katsotaan mitä tulee eteen. Kaksi tavoitetta kuitenkin oli: Tanskan Legoland ja Alpit.

Äitinä sitä venyy ihmeellisiin asioihin viihdyttääkseen lastaan.

Silloin joskus reissaamisesta muodostunut rutiini ja rutiinin myötä reissulle mukaan otettava tavara määrä pieneni ja pakkaaminen oli helppoa. Nyt se rutiini oli kadonnut jonnekin. Saimme kyllä ennen reissua tehtyä listan mitä on järkevä ottaa mukaan ja mitä ei. Vaikka emme ole kokeneita karavaanareita, niin muutaman pienimuotoisen sisämaanmatkailun jälkeen on muodostunut jonkinlainen käsitys siitä, mitä matkailuautomatkalla kannattaa ottaa mukaan. Loppujen lopuksi mitään kovin oleellista ei jäänyt kotiin eikä mitään kovin turhaa tullut mukaan. 

Reissukoira Pumpa, jolla oli mukana viilennysmatto ja oma tuuletin.

Alkuun voisi kuitenkin kertoa muutaman huomion. Oli aikamoinen järkytys todeta olevansa jälleen melkoinen noviisi reissaamisessa. Ensinnäkin, ota vain yhtä väriluokkaa vaatteita mukaan kun kyseessä on pidempi reissu jossa oletettavissa on pyykinpesu. Ei siis tummia ja vaaleita vaan jompaakumpaa. Ainakin jos itse tykkäät kotona pestä pyykit lajiteltuina. Jos et tykkää, niin ei sillä reissusakaan ole merkitystä. Itse suosin reissussa aiemmin tummaa, koska siinä ei näy lika niin helposti. Nyt otin mukaan pari mintunväristä paitaa ja hinkkasin niitä sitten harva se päivä kun onnistuin tiputtamaan rinnuksille milloin mitäkin. Kannattaa myös ottaa materiaalina helppohoitoisia vaatteita, eli merinovillaa, villaa ja puuvillaa näin keinokuituja kaihtavan näkökulmasta. Villa on helppo tuulettaa puhtaaksi ja puuvilla kuivuu kohtuu nopeasti. Villa on hyvä siitä, että se on lämmin ja viileä tarpeen mukaan. Luonnonkuituiset (silkki pois lukien) on myös kohtuu helppo saada suoristumaan pienellä kostutuksella ja ripustuksella (pyykkinaru ostettiin Legolandista).

Lapsi innoistui reissusta kun päästiin perille Legolandiaan.

Leatherman on hyvä esine olla mukana matkalla kuin matkalla. Siinä on sakset, tölkinavaaja, veitsi ja ruuvimeisseli jolla voi korjata Möhkön oven. Olen itse joskus koonnut Lundian lipaston Leathermanilla ja kivellä. Ja pullollisella viiniä. Lipasto on muuten vieläkin kasassa.

Ja jos meinaat lähteä Keski-Europpaan suppaamaan, kannattaa tarkistaa, että mukana on mela (tätä palasimme erikseen hakemaan) ja lautaan evä (tätä emme enää palanneet hakemaan kun olimme jo pitkällä Etelä-Ruotsissa kun kesämökiltä soitettiin evän olevan laiturilla). No, suppailu on täysin yliarvostettu harrastus ja oman laudan hankkiminen tällaiselle lahopäälle on näköjään myös täysin turhaa.

Onneksi aurinkokin paistoi välillä ja lämmintä riitti.

Passit kannattaa myös kuvat etukäteen ennen reissua eikä miettiä asiaa vasta sitten, kun olet tunnin ajan etsinyt Bernin passia parkkipaikalla kun se on mystisesti hävinnyt johonkin. Ylipäätäänkin olisi järkevää, että myös pienessä matkailuautossa kaikilla tavaroilla olisi paikkansa jotta tavaroita ei tarvitsisi joka ilta etsiä tunnin edestä. Yksi Hampurissa hyväksi havaittu keino on ostaa läpinäkyviä muovilaatikoita, joihin voi pakata tavaroita ja sitten vielä joku järkevä voisi kirjoittaa niihin varuiksi ”kenkiä”, ”likapyykkiä” ja ”leluja”.  Ikea-boikotti katkesi ja nyt voin todeta, että meillä on Hampurilaisia Ikea-laatikoita Möhkössämme. Paitsi, että niiden kiinnityssysteemi on surkea ja hankin lähitulevaisuudessa uudet laatikot niiden tilalle. 

Lopputulemana me olemme hengissä ja perheenä ja teemme uuden reissun ensi kesänä. Möhköllä. Bernin kanssa. 

Seuraavassa osassa käsitellään Legolandiaa.

Värikoodaus asustuksessa toimii myös reissussa.

Haisevien housujen mysteeri

Ostin vuosi sitten Me&I:n farkut kotimyynnistä. Taisin niistä kirjoittaa tänne jo silloin. Farkkujen tarve oli lihomisen vuoksi huutava ja Miikkarin farkut houkuttelivat sillä, että ne olivat Turkissa valmistettu ja ennen kaikkea tuumakokoa 28-29, mikä on rutkasti vähemmän kuin normaalisti (en tykkää kireistä vaatteista). Ostin tuolloin kolmet housut, joista ensimmäiset hajosivat saumasta muutaman käyttökerran jälkeen.

Nyt olen kiinnittänyt huomiota siihen, että Miikkarin farkut haisevat. Siis pesun jälkeen, putipuhtaana. Ne itseasiassa haisevat nykyään niin pahalta, etten kohta pysty niitä käyttämään ollenkaan. Nyt niitä nuuhkiessani olen miettinyt mistä haju johtuu. Pikainen Googlettelu ei juuri johtanut mihinkään. Olen huomannut myös aiemmin, että jotku puuvillatuotteet ja muutkin vaatteet ovat alkaneet haisemaan syystä X eikä se haju lähde pois millään.

En usko, että kyseessä on pesuaine. Meillä käytetään Erisanin nestemäistä pesuainetta eikä huuhteluainetta ollenkaan. Vaatteet kuivataan pyykkinarulla. Koska kaikki vaatteet eivät haise, niin en usko vian olevan pesukoneessa.

Jotkut ehdottavat liian korkeaa pesulämpötilaa. Tämä voi olla mahdollista, olen pessyt farkut ajoittain 40 asteessa. Miksi sitten kaikki farkkuni eivät haise? Entäs elastaanin osuus? Farkuissa on elastaania, mutta edelleenkin, miksi kaikki elastaania sisältävät vaatteeni eivät haise?

Pitäisikö tässä nyt alkaa kyllästämään näitä housuja tuoksuvalla huuhteluaineella, että niitä pystyisi käyttämään ilman hajuhaittoja? Etikkaliuotustakin löysin netistä suositeltavan. Ja soodahoitoa. Pitää varmaan kokeilla. Housut kun muuten ovat hyvät, mutta haju on silmiä kirveltävä. Harmi olisi hävittää käyttökelpoiset housut.

Onko kenelläkään tietoa miksi jotkut vaatteet haisevat? 

Matkustamisesta

 Olen matkustanut aina paljon. Lapsena reissasimme perheen kesken laskettelemassa. Etelän matkoja ei kyllä silloin tullut harrastettua, mutta olihan noissa alppimatkoissakin jo matkustamista. Olen käynyt mummoni kanssa 12-vuotiaana Italiassa ja 15-vuotiaana lähdin vaihto-oppilaaksi Pohjois-Amerikkaan, Louisianaan. Olen käynyt siellä myös sen jälkeen kaksi kertaa vierailemassa. Olen purjehtinut Atlantin yli kuunari Helenalla. Olen viettänyt yhden talven Sveitsissä kausilaisena, eli siivosin kämppiä sunnuntaisin ja laskettelin muuten. Kouluaikana teimme bussiretkiä Alpeille joka pääsiäinen, olin seitsemänä vuonna mukana. Olen reppumatkannut kuukauden Australiassa ja ollut yksin sukeltamassa Thaimaassa. Ja siellä ja täällä ja tuolla.

En ole elänyt elämääni niin, että olisin päässyt paljon reissaamaan mutta tilanteiden salliessa olen lähtenyt ja palannut. Joka ikinen reissu on ollut omalla tavallaan opettavainen ja mieltä avartava. Toisilla reissuilla on viihdytty paremmin ja toisilla huonommin. Olen myös huomannut, että parhaat reissut tulee tehtyä yksin. Silloin tutustuu aivan eri tavalla ihmisiin ja toisaalta saa olla omassa rauhassaan ja tehdä asiat omalla tavallaan.

Niseko, tuo jokaisen vapaalaskijan paratiisi. Lunta loputtomiin. 

Sanomattakin selvää, että lapsen ja koiran myötä oli aika rauhoittua. En toki väitä, etteikö lapsen kanssa voisi matkustaa ja mennä, mutta se ei nyt vain enää tunnu omalta jutulta. Toisaalta olen saanut mennä ja tulla niin paljon, etten tällä hetkellä kaipaa oikeastaan mihinkään. Toki levoton sielu on aina levoton sielu ja muutama haave vielä on, mutta matkajalkaa ei varsinaisesti vipata. 

Yksi syy siihen vipattamisen vähyyteen on se, että en halua tehdä pikamatkoja. En halua kuormittaa hiilijalanjälkeäni reissuilla, joissa lennän muutamaksi päiväksi Pariisiin tai viikoksin Kyprokselle. En toki tuomitse niitä, jotka niin tekevät mutta jotenkin tuntuu, että matkustaminen on yksi asia josta olen valmis tinkimään. Toki, jos en olisi jo matkustanut niin paljon kuin olen, voisin olla asiasta eri mieltä. 

Australiassa oli lämmintä ja halpaa. Nyt, kiitos euron huonon arvon, ei reppureissaaminen enää tulisi onnistumaan vastaavalla budjetilla. 

'

Haluan kuitenkin, että lapseni pääseen pienestä pitäen matkustamaan jos tuntuu siltä, että lapsi siitä nauttii. Mutta nyt, kahden vuoden iässä, en oikein koe mielekkääksi tehdä pitkiä reissuja lapsen kanssa koska muistoja siitä ei lapselle itselleen juurikaan jää. Mutta muutaman vuoden päästä, kyllä. Haaveissa olisi ainakin kerran viedä tuo mies Japaniin laskemaan puuteria ja Amerikassakin olisi vielä kiva käydä. Jotenkin Vegasin näkeminen on aina kiinnostanut minua ja Disneyland. Rakastan huvipuistoja ja ennen kaikkea niitä laitteita. Mutta tuollainen Pohjois-Amerikan reissu pitäisi myös tehdä niin, että siellä oltaisiin pidempään, vähintään kuukausi. 

Ja Australiassa olisi myös kiva käydä, koralliriutta oli mahtava kokemus mutta siinäkin alkaa omaatuntoa kolkuttamaan se, mitä turismi tekee riutalle. En tiedä, ehkä se riutta saa nyt jäädä. Toki aina voisi ajatelle niin, että eihän se MINUN matkustamiseni ole mikään ratkaiseva tekijä, mutta lähtökohtaisesti haluan elää elämäni niin, että nimenomaan minun teollani ja minun ratkaisuillani on vaikutusta. 

Reissatessa sattuu. Kun Japanissä järisi 2011, niin me olimme Tokiossa. Olihan sekin kokemus. 

Islannissa tuli käytyä melko pian sen jälkeen kun talous siellä romahti. Eipä sitä huomannut muusta, kuin että kaikki ei ollut enää ihan niin kallista kuin aikaisemmin. 

Vaikeita ratkaisuja. Kun aloitin tämän kirjoittamisen, olin tehnyt päätöksen etten halua reissata enää ja siitä tulin kirjoittamaan. Mutta kun selasin noita valokuvia ja aloin miettimään mitä kaikkea olisi vielä kiva tehdä, niin alkoi se tuttu tunne vatsanpohjassa painamaan. Olisi niin kiva käydä vielä tuolla ja tuolla ja siellä ja ääh... Onneksi kesälomaa ei ole ja olen luvannut olla töissä vielä pitkään. Ei tarvitse siis miettiä mihin lähtisi, kun ei voi lähteä. Ja luonto kiittää. 

Kestovaipoista

Lapsellista-blogissa oli kirjoitus siitä, kuinka bloggaaja luopui kestovaippailusta. Ei siinä mitään, kukin tyylillään ja olen toki kuullut useaankin otteeseen, että monet luovuttavat toisen lapsen kohdalla. Enkä toki itse voi vielä tietää miten tässä käy, joten never say never.

Mutta sen verran negatiivinen tuo kirjoitus mielestäni oli, että on pakko vielä ja jälleen kertoa omista kokemuksista. Ja siis korostan vielä, että meidän positiivinen kokemus ei poissulje sitä, että kaikilla se ei vain toimi. Ja isot pisteet siitä, että Anna jaksoi yrittää kahden vuoden ajan! Itse olisin luovuttanut varmasti jo paljon aiemmin jos meillä homma ei toimisi niin hyvin kuin se toimii.

Me aloitimme vauvan kanssa kertakäyttövaipoilla, sitten osakestoilimme ja kun homma alkoi sujumaan siirryimme huomaamatta täyskestoiluun. Kestoilu ei ollut meille mikään itsestäänselvä tavoite, vaan lähinnä ajatus, että jos se sujuu niin sitten kestoillaan.

Mutta tässä näitä omia argumentteja:

Hinta:
Kestovaippoja on kalliita ja halpoja. Tai no, meillä ne enemmän maksaneet ovat olleet parempia. Käytettynä saa varsin hyviä vaippoja kun vain malttaa seurata Facebookin kirppiksiä. Ja kyllä ne hyvät vaipat saa käytettynä myytyäkin, jos niin haluaa tehdä. Toki eihän mistään käytetystä saa rahojaan takaisin (paitsi jostain Vuittonin laukuista).

Kokonaiskustannukset:
Jos yksi kertakäyttövaippa maksaa 40 senttiä (ja siis varmasti halvemmallakin saa) ja päivässä menee 6-8 vaippaa, joskus kymmenenkin niin päivähinta on 2,40 eurosta ylöspäin. Jos asuu omakotitalossa, tulee jätetyhjennystä äkkiä lisää, mutta se ei ole kuin joku 5 euroa kuukausi. Vaipat toki saa ostettua ruokakaupasta. Kestovaipat maksavat ilmaisesta pariin kymppiin kappale. Meillä on paljon vaippoja, enkä halua edes ajatella mitä ne maksoivat. Vaippoja on paljon, koska koen homman sujuvan niin paremmin. Mutta jos me joskus saadaan toinen lapsi, niin sille ei tarvitse yhtäkään vaippaa ostaa. Ikinä. Koska vaikka se olisi minkä mallinen, niin meillä on sille vaipat. Kestovaippohin tulee ylläpitokuluja. Peseminen maksaa, kuivaus maksaa. Mutta meillä vaippoja pestään enintään joka toinen päivä, joskus harvemminkin. Ja vaippojen seassa menevät lastenvaatteet, joita ei taas kerry koneellista edes viikossa. Märällä vaipat kuivuvat sisällä pesuhuoneessa, kuivalla ulkona narulla. Kuivaus tulee siis halvaksi.  Niin ja sähkö- ja vesilaskut ovat meillä reilusti alle keskivertokulutuksen kestovaippailusta huolimatta.

Haju:
Pesen kaikki vaatteet ja vaipat nestemäisellä, hajuttomalla pesuaineella joten sen suhteen ei ole tehty muutosta tai uhrausta. En voi sietää hajustettuja pesuaineita. Etikkaa en ole käyttänyt, eikä mielestäni vaipat haise. Likaiset vaipat ovat avoimessa korissa kodinhoitohuoneessa. Kakkavaipat huudon vessanpönttöön jos niin löysää tavaraa on, että pitää huuhtoa. Toki joku vieras voi olla sitä mieltä, että meillä haisee mutta sen verran suorapuheista porukkaa on lähipiirissä, että eiköhän siitä olisi jo sanottu.

Vaiva:
En koe näistä vaipoista olevan mitään vaivaa. Käyn töissä, teen keikkaa, hoidan pihaa, koiraa, lasta, harrastan kiipeilyä, kirjoitan blogia ja kestovaippailen. Viime viikonloppuna olimme Raumalla ja vaippa vaihdettiin kotona, perillä ja paluumatkalla.

Ohivuoto:
Ei ole ollut enää pitkään, pitkään aikaan kun löydettiin sopivat vaipat ja ennen kaikkea opittiin, että mitä enemmän imua, sitä varmemmin vuotaa ohi. Napakat kuminauhat, kuorivaipat ohivuotosuojilla ja sopiva määrä imua, niin ei ole tullut ohivuotoja. Villahousujakaan ei ole käytetty yli puoleen vuoteen kun ei ole niitä ohivuotoja.

Vaippaihottuma:
Ei ole näkynyt.

Mitään sisustusjärjestelyjä ei olla vaippojen vuoksi tehty. Tuolla ne ovat laatikoissa kodinhoitohuoneen kaappien päällä, vessassa käydään ne suihkuttamassa tarvittaessa ja reissussa kulkevat hoitolaukussa. Hoitolaukku kyllä jouduttiin vaihtamaan isompaan.

Jokainen tekee omat ratkaisunsa ja toki asia voi meilläkin muuttua, mutta tällä hetkellä olen tyytyväinen kestovaippailija. Monestakin syystä, mutta suurimpana se jätekasa mikä kertakäyttövaipoista tulee. Ja vaikka vaippajäte voidaan polttaa, niin yleisestikään en suostu enää kannattamaan kertakäyttökulutusta. Mutta ilmeisesti pitää olla onnellinen siitä, että meillä homma toimii. 

Maanantai-iltana kokosin vaippoja näin: seisoma-asento (töissä saa istua ihan tarpeeksi), Katsomosta Kosto ja  puolen viikon vaipat kassassa ihan huomaamatta. 

Nanu / Nalle

Uusia kestovaippoja. Tai no, on nää ollut meillä jo kohta pari kuukautta. Nanu on yövaippa / univaippa ja Nalle on päivävaippa. Molemmat ovat sisävaippoja, eli tarvitsevat päälleen vielä kuoren eli kosteussulkukankaan tai villahousut. Me ollaan käytetty kosteussulkukankaisia kuoria. Ja joskus merinovillaisia kuoria. Nallen ja Hahtuvahullun vaipat on meidän lempivaippoja. Sisävaippa ja kuori yhdistelmä toimii meillä parhaiten, mutta kevyempään käyttöön on myös all-in-one-vaippoja ja taskuvaippoja, joista saa ohuen paketin liikkuvaan käyttöön. 

 

Kestovaippailu alkoi niin, että käytin muutaman kerran päivässä kestovaippaa. Sitten pikkuhiljaa homma lähti sujumaan ja nykyään meillä kaikki vaipat ovat kestovaippoja. Kotimaista käsityötä, kestävää ja laadukasta ja mikä parasta, jätteen määrä on minimaalinen. Kestovaipat kestävät käyttöä ja nämäkin lähtevät kiertoon sitten kun meillä ei enää ole tarvetta. Olen antanut meidän pieniä vaippoja lainaan, koska periaatteessa kestovaipat paranevat käytössä. Toki tarrat keräävät nöyhtää itseensä mutta imukyky paranee joka pesussa. 

Nyt kun ollaan vauhtiin päästy, en koe tätä hankalaksi. Ja mikä parasta, nyt tiedän ettei lapseni jälkeen jää rekkalastillista jätettä joka maatuu noin 500 vuotta. Suosittelen, jälleen ja lämpimästi. 

Kotimaisia lastenvaatteita osa MelliEcodesign

En muista mitä kautta Melliin törmäsin, mutta se on ollut meidän lempivaatettaja alusta lähtien. Mellin tarina on hellyyttävä, ja vaikka itsellämme lapsi olikin todella yliaikainen (syntyi siis 17 vuorokautta lasketun ajan jälkeen), niin voin kuvitella miten hankalaa pienten keskosten vaatettaminen on. Suosittelen siis perehtymään tarinaan Mellin takana täällä.

Mellin vaatteet ovat kotimaisia sanan varsinaisessa merkityksessä. Eli ne ommellaan Suomessa, kankaat kudotaan, pestään ja painetaan Suomessa ja puuvilla kasvatetaan Kreikassa. Koska edelleenkään Suomessa ei kasva puuvillaa, mutta mielummin käytän kreikkalaista luomupuuvillaa kuin kiinalaista ei-luomupuuvillaa.

Mellin vaatteet ovat kestäviä, värit ja vaatteen pehmeys säilyvät pesusta toiseen eikä yksikään vaate ole mennyt käytössä miksikään. Vaatteet ovat tuplakokoja ja meillä ovat olleet käytössä kolmenkin koon ajan! Suosittelen Melliä suuresti ja vaatteiden laatu on ainakin meillä tehnyt niistä hintansa väärtin. Lisäksi nettisivuilta löytyy II-laatuisia tuotteita, jotka ovat halvempia mutta meillä ainakin yhtä laadukkaita kuin I-laatuiset.

Meillä alkoi nyt pinkin kauden jälkeen lime-kausi. Jotenkin se on alkanut viehättämään niin omissa kuin lapsenkin vaatteissa.