Vihdoin oli niin kuiva sää, että uskalsin laittaa jo ainakin kuukausi sitten ostamani Isabel Marantin kengät jalkaan. Joo, taas se "ekohörhö" shoppailee. MUTTA. Nämä on Portugalissa tehdyt laatukengät ja kun pääsen alkukankeudesta yli niin uskallan varmaksi sanoa, että nämä ovat uudet lempikenkäni. Piilokiilakorolla ja aivan käsittämättömän hyvät jalkaan. Ja tuolla alkukankeudella tarkoitan sitä, että aina kun ostan uudet kengät itselleni, en meinaa aluksi raaskia käyttää niitä ollenkaan.
Kengät on ostettu yhden hullun työviikon jälkeen. Kun tekee 80 tuntia töitä, niin kyllä sitä saa palkita itsensä Isabel Marantin kengillä. Eikö vain? No, tarkoituksena olisi laittaa myyntiin taas muutama pari kenkiä, sellaisia, joita ei ole tullut käytettyä. Jotenkin pidin itseäni ikuisesti skeittikenkätyttönä ja -naisena ja joskus jopa mummona, mutta nyt yhtäkkiä olen huomannut, ettei ne DC:n kengät enää oikein nappaa. Ja niitä on kaapissa säilössä odottamassa käyttöönottoa vielä ainakin kaksi paria! En tiedä, raaskinko myydä niitä pois, vain säästäisinkö tytölle. Toisissa on meinaan sellaisia pinkkejä niittejä eikä ne olleet ihan helposti ostettavissa. En tiedä arvostaisiko hän niitä joskus.
En siis ole tavaroiden puolesta minimalistia nähnytkään. Itse uskon enemmän siihen, että säästetään vanha niin ei tarvitse ostaa uutta kuin siihen, että kaikesta eroon heti ja nyt ja hankitaan sitten tarvittaessa uutta. En tiedä, kumpi on ekologisempi tapa toimia. Ymmärrän, että liika tavara ahdistaa ja niin sen pitääkin, mutta en suostu myymään pilkkahinnalla jotakin, mikä on itselle joskus ollut tärkeä tai tarpeellinen ostos. Myyn kyllä vaatteita ja muita tavaroita huoletta eteenpäin, mutta ihan kaikesta en luovu.
Vaatteiden lisäksi minulla on paljon harrastusvälineitä, kiipeily- ja lasketteluvarusteita kaapit täynnä ja niiden lisäksi ompeluvälineitä ja lankoja ja koukkuja ja puikkoja nurkat täynnä. On ammattikirjallisuutta ja urheiluvälineitä. On tusseja ja vihkoja ja meikkejä ja purkkeja. Mutta sisustustavaroita meillä ei sitten olekaan. Ei yhtäkään vaasia tai taulua, poislukien perhevalokuvat. Ei pahvisia tai puisia kirjaimia. Kaikki "koriste-esineet" ovat käyttöä varten.
On muuten hieno huomata, kuinka ripsettömyys vaikuttaa kokonaiskuvaan. Vielä kun olen maailman laskin meikkaaja, eli tässäkin kuvassa olen ilman ripsiväriä (naamassa on pisara peitevoidetta ja kaksi sutaisua poskipunaa) niin pirteältä näyttää rouvan meno.
Päivän asuna Kikerigun laukku, Globe Hopen reppu, kirppisfarkut, Globe Hopen tunika, parin-kolmen vuoden takainen Volcomin takki ja Isabel Marantin kengät net-a-porterista. Ja kyllä, vihdoin minulla on omat, aidot Marantit. Ökyekoilija on onnellinen uusista kengistään.
