Lämpimän lauantain käsittelemätön kuvapläjäys.

Täytyy laittaa Minna Parikan nettisivut boikottiin. Muuten omistan jälleen kohta liikaa kenkiä. Shoppailumania pysyy nykyään melko hyvin hallussa, mutta sitten aina välillä, hetkittäin homma karkaa käsistä. Yleensä keväällä ja syksyllä, eli silloin kun uudet mallistot ilmestyvät. Tälläkin hetkellä odotan kuin kuuta nousevaa Uhanan kesämallisto, jossa esiintyy jälleen ihana pupukuosi. Mutta jotta kaappien sisältö pysyy hallinnassa ja jotta voin jotenkin puolustella itselleni uusien asioiden ostamisen, niin myyn eteenpäin aina jotain vanhaa kun ostan uutta minkä lisäksi olen luvannut itselleni joka kuukausi lahjoittaa vähintää yhden ison ostoskassillisen (sellaisen Ikea-kassin kokoluokkaa) vaatteita tai tavaroita hyväntekeväisyyteen. 

Pois lahjoittaminen ja myyminen ei toki paranna maailmaa, mutta en suostu lopettamaan ostamista kokonaan koska haluan tukea pieniä (ja hieman suurempiakin) suomalaisia suunnittelijoita, jotka teettävät tuotteensa joko täällä Suomessa tai edes Euroopassa. Lisäksi luovun monesta asiasta sen eteen, että voin ostaa paremmilla mielillä uusia vaatteita. 

Seuraavaksi luopumislistalla on päivittäinen lihansyönti. Tänään tein itselleni kasvipitsan päivälliseksi ja se maistui yllättäen paremmalta kuin miehen lihapitsa. En suostu kuitenkaan luopumaan lihansyönnistä kokonaan. Rakastan liikaa hyvää ruokaa. 

Olen kuitenkin ylpeä itsestäni, että jaksan kulkea edelleen työmatkani (pääasiassa) julkisilla enkä ole värjännyt hiuksiani kahteen vuoteen (ei kyllä ole tehnyt edes mieli). Muutenkin kosmetiikan käyttö on vähentynyt enkä siis huuhdo viemäriin enää puoliakaan siitä kemikaalimäärästä kuin aiemmin. Meille ei myöskään ilmesty mitään kausisisustustuotteita (jouluverhot nyt vaikka esimerkkinä) sohvatyynyt eivät vaihdu kevätmalleihin ja lakanatkin uusitaan vasta kun vanhat ovat kuluneet puhki. Ja totesin juuri lapsen huoneen sisustuksessa sängyn olevan ainoa ei-kierrätetty huonekalu. Siitä lisää myöhemmin. 

Päivän asuna kohta kaksi vuotta vanha Piia Hännisen farkkumekko, Minna Parikan tennarit, Lumi rannekoru, Salmiak Studion kierrätetystä suomalaistesta nahkasta tehty laukku ja kaulakoru Sininkasta. Ei taas niitä onnistuneimpia asuja, mutta menetteli. Tykkään kyllä tuosta mekosta yli kaiken, mutta kevyemmät sukkahousut ja muutama sentti kavennusta käyttäjälle tekisi hyvää.

Isabel Marantit kohtaavat Kikerigun

Vihdoin oli niin kuiva sää, että uskalsin laittaa jo ainakin kuukausi sitten ostamani Isabel Marantin kengät jalkaan. Joo, taas se "ekohörhö" shoppailee. MUTTA. Nämä on Portugalissa tehdyt laatukengät ja kun pääsen alkukankeudesta yli niin uskallan varmaksi sanoa, että nämä ovat uudet lempikenkäni. Piilokiilakorolla ja aivan käsittämättömän hyvät jalkaan. Ja tuolla alkukankeudella tarkoitan sitä, että aina kun ostan uudet kengät itselleni, en meinaa aluksi raaskia käyttää niitä ollenkaan. 

Kengät on ostettu yhden hullun työviikon jälkeen. Kun tekee 80 tuntia töitä, niin kyllä sitä saa palkita itsensä Isabel Marantin kengillä. Eikö vain? No, tarkoituksena olisi laittaa myyntiin taas muutama pari kenkiä, sellaisia, joita ei ole tullut käytettyä. Jotenkin pidin itseäni ikuisesti skeittikenkätyttönä ja -naisena ja joskus jopa mummona, mutta nyt yhtäkkiä olen huomannut, ettei ne DC:n kengät enää oikein nappaa. Ja niitä on kaapissa säilössä odottamassa käyttöönottoa vielä ainakin kaksi paria! En tiedä, raaskinko myydä niitä pois, vain säästäisinkö tytölle. Toisissa on meinaan sellaisia pinkkejä niittejä eikä ne olleet ihan helposti ostettavissa. En tiedä arvostaisiko hän niitä joskus. 

En siis ole tavaroiden puolesta minimalistia nähnytkään. Itse uskon enemmän siihen, että säästetään vanha niin ei tarvitse ostaa uutta kuin siihen, että kaikesta eroon heti ja nyt ja hankitaan sitten tarvittaessa uutta. En tiedä, kumpi on ekologisempi tapa toimia. Ymmärrän, että liika tavara ahdistaa ja niin sen pitääkin, mutta en suostu myymään pilkkahinnalla jotakin, mikä on itselle joskus ollut tärkeä tai tarpeellinen ostos. Myyn kyllä vaatteita ja muita tavaroita huoletta eteenpäin, mutta ihan kaikesta en luovu. 

Vaatteiden lisäksi  minulla on paljon harrastusvälineitä, kiipeily- ja lasketteluvarusteita kaapit täynnä ja niiden lisäksi ompeluvälineitä ja lankoja ja koukkuja ja puikkoja nurkat täynnä. On ammattikirjallisuutta ja urheiluvälineitä. On tusseja ja vihkoja ja meikkejä ja purkkeja. Mutta sisustustavaroita meillä ei sitten olekaan. Ei yhtäkään vaasia tai taulua, poislukien perhevalokuvat. Ei pahvisia tai puisia kirjaimia.  Kaikki "koriste-esineet" ovat käyttöä varten. 

On muuten hieno huomata, kuinka ripsettömyys vaikuttaa kokonaiskuvaan. Vielä kun olen maailman laskin meikkaaja, eli tässäkin kuvassa olen ilman ripsiväriä (naamassa on pisara peitevoidetta ja kaksi sutaisua poskipunaa) niin pirteältä näyttää rouvan meno. 

Päivän asuna Kikerigun laukku, Globe Hopen reppu, kirppisfarkut, Globe Hopen tunika, parin-kolmen vuoden takainen Volcomin takki ja Isabel Marantin kengät net-a-porterista. Ja kyllä, vihdoin minulla on omat, aidot Marantit. Ökyekoilija on onnellinen uusista kengistään. 

Ökyekoilu

Luen päivittäin blogeja. Aamupalalla ja nukkumaan mennessä, jos en muuten ehdi. Tai no, joka vuorokausi ei ehdi edes nukkumaan. Heh. Katkera yötyöläinen täällä. Ammatinvalintakysymys, tiedän. No kuitenkin. Ekojalanjäljillä blogissa oli tällä viikolla maininta ÖKYEKOILIJA. Ja kyllä, tunnistan itseni siitä. Tai siis... olenhan sellainen, joka ostaa ja hankkii kaikkea "ekoa". Kallista luomuruokaa ja luomupuuvillaisia vaatteita. 

Harmi, etten ehdi perehtymään mm. vaatteiden tuotantoon enemmän. Menen sillä, minkä uskon hyväksi. Outi Pyyn blogi on yksi josta löydän paljon vaatevinkkejä. Outi on kyllä uskomaton, pisteet Outille. 

Yhden t-paidan valmistaminen kuluttaa puhdasta vettä. Ja paljon. Jos se yksi t-paita kestää päivittäisessä käytössä alle vuoden, niin uskon, että tulee ekologisemmaksi ostaa se kalliimpi paita siitä luomupuuvillasta, joka kestää päivittäisessä käytössä kolme vuotta. Tähän perustan sen, että ostan mielummin laatua ja ekologista, kuin laadutonta jonka käyttää laaduttomuuden vuoksi helposti loppuun. Ja kuten olen aiemmin todennut, hinta ja laatu eivät kulje käsi kädessä. 

Käytetyn tavarankaan ostaminen ei ole ekologista, jos sen tavaran heittää roskiin viikon päästä kun se ei kestänytkään käytössä. Eikä omista tavaroista eroon hankkiutuminenkaan ole ekologista, jos ne seuraavalla omistajallaan päätyvät roskakoriin samantien.Tästä syystä en tykkää lahjoitella vaatteitani tuttavilleni. Tuntuu, että monet ottavat kun ilmaiseksi saavat eivätkä sitten käytäkään niitä. 

Yritän joka päivä parantaa ostostapani. Yritän kuluttaa vähemmän. Mutta ennen kaikkea yritän jakaa tietoa muille siitä, että hikipajoissa halpatuotetuille tuotteille on vaihtoehtoja. Lapsille ja aikuisille.

Päivän asuna on ehkä hieman ökyekoilua. Toppi Kaksi Två, hame on itsetehty huovutetusta Peakin mekosta, laukku Marc Jacobs v. 2011 häälahjaksi itselle ostettu, Kengät Vansin vanhat, en muista koska on ostettu ja hattu vanha Elementin, olisiko kesältä 2011.

Toi Peakin tuunattu hame muuten yllätti. Aina sanotaan, että villa on lämpimällä viileää ja viileällä lämpimää. Ja nyt 30 asteen kesäpäivän jälkeen voin tuon ihan itse allekirjoittaa. Villahame oli viileä, etenkin kun vaihtoehtona oli polyesterivuoratut shortsit.