Muumimekosta

Muumit ovat yksi meidän taaperon suosikkeja tässä maailmassa. Näin ollen siis on aivan luonnollista, että annan sisäisen matearialistini ohjata minua vielä ostamaan erinäisiä muumituotteita. Tämäkin Ivanan mekko aiheutti lapselle sellaisia riemunkiljahduksia, ettei voinut epäillä ostoksen olleen onnistunut. On myös jännä huomata, että siinä missä aikuiset ihmettelevät missä mekossa on muumi, niin lapsi huomasi sen heti. 

Koska tilasin tämänkin mekon netistä Ivanan verkkokaupasta, arvoin hieman kokojen välillä. Päädyin lopulta omaan kokooni, eli kokoon 38. Tai no, omaan ja omaa. Osasta housuista 42 kokokin on liian pieni ja osasta paidoista taas 36 koko sopii loistavasti. Kai se on siitä kiinni mistä vaate milloinkin kiristää. Mekko ei ole mitään kovinkaan laskeutuvaa materiaalia, joten siinä mielessä pienempi koko olisi ollut parempi. Nyt kun näyttää siltä, että minulla on pömppömaha ja sitä ei kyllä näiden kuvien ottohetkellä ollut, vaan tuossa mahan kohdalla on ilmaa useampi sentti. 

Jotenkin tykkään näistä kuvista ihan tällaisenaan. Ja on todella kiva aina silloin tällöin laittautua, etenkin kun sen saa tehdä rauhassa. Nykyään lasken rauhaksi sen, ettei kukaan roiku jalassa. Puoliso toki käy aina silloin tällöin kysymässä jotakin todella oleellista, mutta se hänelle yritetään sallia jatkossa aina paremmin ja paremmin. Vielä siis joskus hänelle siitä hermostun. Mutta toisaalta, pitää osata olla kiitollinen siitä, että omaa puolison joka osallistuu lähtövalmisteluihin aktiivisesti ja varmistaa vielä, että kaikki on niin kuin olen suunnitellut. Tämä johtunee pitkälti siitä, että mies ei nyt vain minun mielestäni osaa pukea lasta niin sanotusti tyylikkäästi. 

Päivän asuna on Ivana Helsingin muumimekko, Minna Parikan kengät ja Chanelin laukku joka on saapunut minulle käytettynä. 

Oikein mukavaa uudenvuoden aattoa kaikille! 

Pitkästä aikaa asukuvia

Viime viikkoina on ollut paljon aihetta laittautua, mutta silti kuvien ottaminen on jäänyt. Jossakin välissä asukuvien pinnallisuus alkoi ahdistamaan kun tuntui, että koko blogi oli pelkkää asukuvaa. Mutta kuten aiemminkin on tullut mainuttua, rakastan vaatteita ja haluan esitellä vaihtoehtoja kertakäyttömuodille ja osoittaa, ettei ekologisten vaateratkaisuiden tarvitse aina olla puhkikulutettuja kirppisvaatteita vaikka vaate ekologisemmillaan on loppuunkulutettu ja parhaita ovat he, jotka eivät osta uusia vaatteita oikeastaan koskaan. Mutta he saattavat myös lentää useamman kerran vuodessa joten ei tuomita suuntaan eikä toiseen. Yritetään vaan kaikki parhaamme kuitenkin unohtamatta elämistä ja pienistä asioista nauttimista. 

Kävimme juhlimassa enoni viisikymppisiä varsin pienimuotoisesti. Päivän asuksi valikoitu Ivanan neulemekko (Made in Finland) joka on hankittu noin vuosi sitten. Nanso Groupin sukkahousut bambusta (näitä voin todellakin suositella ja ne löytyvät täältä), Chanelin Second hand laukku ja Isabel Marantin kengät. 

Kengissä vannon vielä nahkan perään koska tuntuu, ettei keinonahasta saa kestäviä kenkiä. Voin olla väärässä ja hankinkin syksyksi Palmroth originalin joka sään kengät, jotka löytyvät täältä. Taisin mainostaa niitä jo vegaanikenkinä, mutta vuori taitaa olla nahkaa. Mutta jos syksystä ja talvesta tulee yhtä märkä kuin viime vuonna, niin näille kengille on käyttöä. Ja mikä parasta, Palmrothitkin on tehty Suomessa. Päässä on vielä Unideco Designin panta kun en oikein osannut hiuksiani laittaa.

Yritin muuten käsitellä Photoshopilla itseäni jälleen edustavammaksi, tai oikeastaan kuvia hienommiksi. Hieno ohjelma, kun oikein kädestä pitäen neuvoo miten saa ihon smoothimmaksi tai hampaat valkoisemmaksi. Paljastetaan nyt kuitenkin, että käsittely oli hyvin minimaalista. 

Vappupäivästä

Varasin itselleni ja miehelleni vappupäiväksi brunssin Tampereen keskustasta. Emme ole pariin vuoteen olleet vappuna missään, tai siis olemmehan me  kaksi vuotta sitten olimme synnyttämässä. Oli melkoisen outo kokemus olla keskustassa ihmisten parissa mutta piristävää sinänsä. 

Olin varannut meille pöydän Nomusta kello 15. Kun saavuimme paikalle, saimme kuulla, että heillä oli tietoteknisiä ongelmia ja jouduimme siirtämään brunssiamme tunnilla eteenpäin. No, kävimme kahvilla ja katsomassa teekkarikastetta ja takaisin Nomuun. 

Pääsimme toisella yrittämällä sisälle asti ja pöytään istumaan ja odotimme noin 10 minuuttia ennen kuin saimme ruokalistan. Tämä ei siis missään nimessä ole pitkä aika odottaa mutta kun oli jo tunnin odottanut, niin se tuntui pitkältä. Sitten saimme tilattua viisi ruokaa per henki ja kuohuvat kylkeen. Ensimmäinen kymmenestä annoksesta tulikin ennen kuin ehdimme saada juotavaa. Sitten ruokia tuli nopealla tahdilla kunnes ne loppuivat. Ja yksi jäi tulematta. 

Ajatuksena ilmeisesti on se, että ruoat tulevat sitä mukaan kun ne valmistuvat mutta viimeisen ja toiseksi viimeisen aterian välillä oli liioittelematta 35 minuttia ja kyseessä oli siis viimeinen lämmin ruoka. Tässä vaiheessa alkoi kyllä paatunutta julkipositiivariakin ottamaan päähän. Mutta en huutanut, enkä raivonnut. Olin vain hieman kireänä. Palvelu oli koko ajan ystävällistä. Monessa paikassa kun systeemit kaatuvat, sen näkee henkilökunnan naamasta ja asenteesta, mutta ei Nomussa. Ja jos tietoyhteydet kaatuvat, niin ne kaatuvat. Ne eivät siitä korjaannu tarjoilijalle huutamalla.  Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi, mutta jatkossa kyllä toivoisin että saisimme sen viimeisenkin annoksen muiden kanssa samaan sarjaan tai edes varoituksen, että sen friteeratun kanan valmistusaika on 1h 5min. Ensi vappuna me emme taida lähteä brunssille. 

Vappupäivänä nautittiin keväästä Ivanan Helsingin neuleessa (Made in Finland), Nanson leggareissa, Chanelin 2ndhand laukussa, Minna Parikan kengissä ja Kiksin takissa (Made in Finland from recycled materials). Niin ja huivi on Vuittonin. Ostin sen 2012 New Yorkista kun olin lohtumatkalla. Matkan syystä myöhemmin lisää. 

Parisuhdeillan vaatetusta

Veimme viime lauantaina lapsen mummolle yökylään ja lähdimme miehen kanssa viettämään iltaa Tampereelle. Saadaan usein joululahjaksi ravintolalahjakortteja joihin kuuluu lastenhoito ja tällä kertaa suuntasimme Hans Välimäen August von Trappeen. En kuvannut ravintolassa ennen kuin odotimme laskua, koska halusin nauttia illasta muuten, joten esittelyyn pääse nyt vain asukokonaisuus menomatkalta. 

Menimme pyörillä rautatieasemalle ja pyörämatkan ajaksi laitoin päähäni itse neulomani pannan suojaamaan "kampausta" eli omalla kohdallani föönättyjä hiuksia. Normaalisti kun annan hiusten kuivua itsekseen, juhlapäivinä käytän ilmakiharrinta. Käytin myös tunnin meikkaamiseen, mutta jotenkin en vain koe omakseni paksua pakkelikerrosta ja usein päädyn pyyhkimään puolet pois vielä ennen lähtöä.

Uusimpana vaatteena on Seelestä hankittu Kiks-merkin takki. Takki on Oulussa ommeltu kierrätysmateriaalista. Lisätietoja takista täältä. Ostin omani tosiaan Seelestä. 

Muuten päivän asuna on Ivana Helsingin mekko, Mukavan neuletakki (made in Finland), kirppikseltä ostetut farkut, Salmiak Studion laukku joka on valmistettu vanhasta nahkatakista ja ommeltu Tampereella sekä Minna Parikan kengät. 

Yhteenvetoa voisi todeta, että meillä oli mukava ilta. Augustista jatkoimme vielä Nordikkiin juomaan pienpanimoiden tuotoksia ja sitten bussilla kotiin hyvissä ajoin kotona odottavan koiran luokse. 

Vaatevallankumous.

Olisi varmasti pitänyt reagoida blogissakin tuohon vaatevallankumoukseen ajoissa ja aktiivisemmin. Mutta tämä viikko oli päivätöiden puolesta vain jotain niin kaaottista, ettei aikaa tai energiaa jäänyt  mihinkään harrastustoimintaan. Oli kuitenkin ilo huomata, että sosiaalisessa mediassa tämä päivä sai viime vuotista enemmän huomiota. 

Meidän perheessä vaatevallankumousta vietettiin näissä merkeissä. 

Lapsella oli päällään Papun tunika, leggarit ja pipo sekä Mini Rodinin takki ja Kavatin kengät. Mini Rodini on ainoa noista, jonka suhteen olen hieman skeptinen, ainakin laadun puolesta. Toisaalta tämä takki on ainoa Mini Rodini, minkä olen uutena ostanut ja ostin sen tamperelaisesta liikkeestä.

Itselläni oli päällä Nurmen turbaani, Uhana paita, Punaisen norsun housut, Ivana Helsingin neuletakki, Elli Hukan Raanulaukka ja Minna Parikan pupukengät. Kaikki muut paitsi kengät on tehty Suomessa. 

Housut löytyvät täältä.

Ivanan takki on kokoa 36, Uhanan paita M-koko ja housut L-kokoa. Turbaanista en ole vielä varma, onko se minun juttuni. Mutta koska en osaa olla ilman päähinettä kuin äärimmäisen harvoin tai kuumalla, niin pitäähän tuo turbaanikin kokeilla. 

Ivanan ale!

En kovinkaan usein harrasta suoranaista mainostamista, mutta nyt on pakko! Ivana Helsingin verkkokaupassa on muutamia tuotteita jopa 70% alessa. Eli esimerkiksi tämä Suomessa valmistettu neuletakki maksaa tällä hetkellä 120 euroa. Verkkokauppa löytyy täältä.

Aloitin Ivanan ostamisen kun aloitin Kiinaboikotin. Ivanan neuleet tehdään Suomessa. Koen Suomessa valmistettujen tuotteiden olevan eettisesti valmistettuja. Työtekijöille maksetaan kohtuullista palkkaa, heillä on sosiaaliturva ja terveydenhuolto ja oikeus vanhempainvapaisiin. Luotan tuotteiden valmistuksessa toimittavan Suomen lain edellyttämällä tavalla työntekijöiden terveyttä uhraamatta. Työntekijöiden palkasta maksetaan veroja, joilla ylläpidetään mm. ilmaista koulujärjestelmää, toki niillä veroilla maksetaan paljon turhaa ja älyvapaatakin näin pienen ihmisen mielestä. 

Lyhyen kokemuksen perusteella Ivanan tuotteet ovat laadukkaita. Kokomitoitus on reilu. Ja vaikka takki voi vielä 120 euron hintaisena tuntua kalliilta, niin uskon sen olevan hintansa arvoinen. 

Lapsityövoimasta

Lapsityövoima ei nykyään enää kovin usein pääse otsikoihin. Lait ovat muuttuneet ja ihmisten asenteet ovat muuttuneet, eikä lapsityövoiman käyttöä katsoa hyvällä. Muistan, kun itsekin olin joskus sen verran hullaantunut Henkkamaukkaan, että kun äitini kyseenalaisti heidän silloisen lapsityövoiman käytön, kuittasin sen toteamalla vain lapsien muuten joutuvan vielä huonompiin töihin. Nyt, kohta kaksikymmentävuotta myöhemmin ajattelen asiaa eri tavalla. Lapsityövoiman käyttö on vähentynyt viime vuosikymmenten aikana, mutta jälleen hetki sitten H&M joutui jälleen epäilyjen kohteeksi siitä, että heidän alihankkijansa käyttävät lapsityövoimaa. (Asiasta paremmin täällä)

Onko se sitten niille lapsille parempi vaihtoehto, ommella tehtaassa kuin ehkä joutua kadulle huoraamaan tai elinkaupan uhriksi? Ensinnäkään, en ymmärrä miksi se lapsi on perheen elättäjä ellei vanhemmat ole jotenkin työkyvyttömiä? Jos vanhemmat saisivat kunnon palkkaa tekemästään työstä, ei lapsien tarvitsisi mennä töihin. Mutta jos vanhemmille maksetaan niin surkeaa palkkaa, ettei se riitä elämiseen, niin pakkohan niiden lasten on töihin mennä. Toki silloin tehdas on hyvä vaihtoehto, mutta silti parempi olisi se, että ihmiset lähtökohtaisesti saisivat työstään palkkaa joka riittää perustoimeentuloon. Eli onko meidän vaihtoehtoina tosiaan vain hyväksyä tämä vai kenties vaatia että nämä halpatuotantofirmat maksaisivat työntekijöilleen sen verran palkkaa, että heidän lapsensa eivät joudu töihin? Onnistuuko tämä vaatiminen sillä, että ostamme vaatteita vai sillä, että emme osta niitä ja ilmaisemme syyn sille miksi emme niitä osta?

Toki on helppo vedota siihen, ettei ole valmistuttajan vika, jos alihankkija toimii lainvastaisesti mutta ei se silti sitä syyllisyyttä poista. Harmittavan usein tähän kuitenkin törmää, esimerkiksi Reiman kohdalla. "Ei me tiedetty, että ne siellä kaukana kärsivät vaikka työvoima onkin aivan naurettavan halpaa". Juu, ettepä tienneet niin. Ja jos tilausmäärät ovat niin suuria, ettei tehdas yksinkertaisesti pysty niitä toteuttamaan, niin sen ei pitäisi olla sille tilaajalle mikään yllätys? Vastuulliseen tuotantoon kuuluu se, että ottaa vastuun teettämästään työstä.

Olen kyllä huomannut, että ihminen onnistuu oikeuttamaan itselleen paljon jos vain haluaa. Lapsityövoiman käyttö on ok, koska muuten heillä olisi asiat vielä huonommin. Kiinan saastuminen tehtaiden vuoksi on ok, koska nythän heidän talous on paremmalla tolalla ja jos ne saasteet eivät olisi Kiinassa, niin ne olisivat jossakin muualla. Huonolaatuisten vaatteiden ostaminen on ok, koska ei ole rahaa ostaa kalliimpia / koska ne tulevat vain hetkeksi käyttöön / koska ihmisellä pitää olla aivan älytön määrä vaatteita ja niin edelleen. Ja loppupeleissä, miksi pitäisi kiinnostaa kun ei se kosketa meitä, ei me voida sille mitään, ei vaikuta meidän elämään. Niin, paitsi että vaikuttaa.

Paasaamisasuna:

Pipo Papu / Sokos 

Paita Ivana Helsinki / Ivanahelsinki.com

Housut Mukava / Super Mukava

Kengät Vans

Papun pipo on valmistettu Portugalissa, suomalaisessa omistuksessa olevassa tehtaassa, Ivanan paita on neulottu Suomessa ja Mukavan housut ovat valmistettu Suomessa. Näistä kolmesta vaatteesta voin sanoa, että niiden valmistuksessa ei ole käytetty lapsityövoimaa. Vanssin kengistä en mene vannomaan. 

Ivanan Provinssi

Ivana Helsinki julkaisi Provinssi -87 malliston, johon kuuluvat myös Martti Syrjän naamalla koristellut neuleet. Ivanan neuleet valmistetaan Suomessa ja muutkin vaatteet Euroopassa. Ivanan vaatteet ovat mielestäni melko reilua mitoitusta, neuleista olen ottanut kokoa 36 ja nyt tästä mekosta otin koon 38. Kesä lähestyy ja värikkään mekon tarve muuttui akuutiksi. 

Ivanan mekko on väljä ja sen saa vyöllä solmittua sopivaksi. Väljyyden vuoksi mekko menee useassa koossa eikä pienet tai hieman suuremmatkaan painonvaihtelut haittaa. Materiaalina on 100% viskoosi, jota hieman olen vierastanut viime vuosina mutta toisaalta tällaisessa mekossa se on joko viskoosi tai puuvilla. 

Pinkit sukkahousut eivät kyllä oikein sovi kokonaisuuteen ja nämäkin kappaleet olivat ensimmäistä kertaa jalassa kuvien ottopäivänä ja illalla ne olivatkin jo rikki. Sukkahousut omalla kohdallani (ainakin nämä 20-40 den versiot) ovat kertakäyttökamaa vaikka kuinka yritän varoa. Hankin viime syksynä muutamat mustat villa- ja bambusukkahousut, jotka ovat kestäneet käytössä ja ne ovat varmasti kohdallani parempi ratkaisu kuin nämä perinteiset. Vaikka näillä ei hintaa ollut Nansolla kuin viisi euroa poistomyynnistä, niin en silti koe mukavaksi vaatetta jonka käyttökerta on yksi. 

Mekko: Ivana Helsinki / http://shop.ivanahelsinki.com/collections/provinssi-87

Sukkahousut : Nanso

Laukku: Michael Korss / Stockmann

Kengät: Minna Parikka / Brandos.fi 

Mikä sitten tekee Ivanan mekosta ekologisen? Pitkä käyttöikä. 

Entä Minna Parikan kengistä? Kun kyseessä ovat ns. juhlakengät, niin toki voi sanoa pitkä käyttöikä mutta voisi myös sanoa, että kun kyseessä on design-tuote, jos sitä kohtelee hyvin, niin se kelpaa seuraavalle omistajalle kun ei itsellä ole enää tarvetta. Samoin kuin tuo MK:n laukku, minkä suhteen harkitsen myymistä joka toinen päivä. Tosiasia toki sekin, että kunnon ekoihminen olisi jättänyt tämänkin mekon hankkimatta. 

Mutta jos miettii vaatetta hankkiessaan asiat niin, että vaate on käyttökelpoinen vaikka paino vaihtelisi 5 kiloa suuntaan tai toiseen, niin ollaan jo pitkän käyttöiän puolella. Samoin jos miettii vaatteen kuosin niin, ettei kyseessä ole mikään sesonkituote vaan kuosi sopii useampaan vuodenaikaan. Hyvää vaatetta voi myös yhdistellä monella eri tavalla. 

Itse tykkään myös panostaa laatuun, siihen että vaate on huolella ommeltu ja voin antaa valmistuttajalle tarvittaessa suoraan reklamaatiota. Kun ostan ketjukaupasta ketjuvaatteen, annan reklamaation myymälässä myyjälle, joka hyvittää vaatteen hinnan tai antaa toisen vaatteen tilalle. Ja kun vaatemyynti on kappalemäärältää huimaava, reklamaatioita tulee eikä niihin tarvitse sen kummemmin kiinnittää huomiota. Kun taas ostan vaatteen, joita valmistetaan muutama kymmenen kappaletta ja teen siitä reklamaation, tämä yleensä välittyy valmistajalle joka voi halutessaan kiinnittää huomiota toimintatapaansa. Tämä toki ei ole mikään takuuvarma tapa  miten juuri Ivanan Helsinki toimisi.

Ivana, Muumi ja Parikka

Tämä asu liittyy siihen itsetehtyyn hameasuun, minkä esittelin eilen. Hameen ja paidan päällä oli Muumi-neuletakki Ivana Helsingin kokoelmasta. Harkitsin tämän ostoa kaksi kuukautta ja nyt vihdoin, kun tammikuun ostolakko loppui, tilasin sen suoraan Ivanan verkkokaupasta koossa 36.

Ivanan neuleet ovat mielestäni reilua mitoitusta. Tämä muumitakki oli vain pakkosaada, vaikka hinta kieltämättä kirpaisi. Neule on kuitenkin Suomessa valmistettu, joten pisteet siitä. Ja edellisen Ivanan tilauksen yhteydessä sain koodin, jolla sai 15% alennuksen verkkokaupasta, mikä tämän neuleen kohdalla on jo ihan merkitsevä alennus.

Vaikka kyseessä on muumituote, ei muumit näy siinä mitenkään häiritsevästi, eli vaatteena kaavailen sille pitkää käyttöikää. Lisää muumejahan tulee myyntiin tämän kevään aikana, toki omalta osaltani muumit ovat nyt tässä. Tammikuun ostolakko hillitsi hieman pahimpia ostohimoja ja nyt pidän loppukuun ostolakon tässäkin kuussa. Tosin lapselle on tullut ostettua jo melko paljon vaatetta tässä kuussa, joku kasvupyrähdusvaihe on taas päällä ja koon 86 vaaatteet jäävät pieneksi.

Asussa mukana vielä nuo Minna Parikat. Leveän jalan ja korkean jalkapöydän omaavana olen onnellinen, että suomalainen suunnittelija tekee kenkiä, joista tykkään ja joista suurin osa istuu jalkaan ja ovat jopa mukavia käytössä.