Asukooste osa 1

Ajattelin joulun kunniaksi julkaista asukoosteen. Jokaisessa kuvassa on joko Suomessa tai kierrätysmateriaalista valmistettu vaate. Parhaassa tapauksessa kyseessä on molemmat. 

Tamperelaisesta Uhanasta on tullut lempivaatemerkkini siitä lähtien kun kesällä 2013 löysin heidän ranskanbuldoggineuleen Super Mukavasta (ihana kivijalkaliike Tampereella). Uhanan takana on kaksi superlahjakasta naista: Mira Vanttaja ja Hanna Virkamäki. 

Ivana Helsinki on tuttu jo pitkältä ajalta. Ivanan neuleet valmistetaan Suomessa ja yhdeksi lempivaatteksi on päätynyt tämä Martti Syrjän naamapaita. 

Oululainen Kiks valmistaa vaatteita kierrätysmateriaalista Oulussa. Tämä takki on Kiksin. 

Ainakaisen mekko on yksi lempivaatteitani. 

Uhanaa. Uhana nimi muuten tuleee siitä, että lapset olivat ihmetelleet missä se Uhana on kun siellä asuu niitä uhanalaisia eläimiä...

Vietto. Tämä uniikki mekkopaita oli rakkautta ensisilmäyksellä eräällä Tampereen Designtorilla. 

Globe Hopen tunika on ommeltu Virossa mutta pääsee lempivaatteiden joukkoon kierrätysmateriaalinsa puolesta. 

Second Change valmistaa vaatteita Suomessa Nanson ylijäämäkankaista. Toivottavasti toiminta jatkuu vaikka Nanso lopettaakin tuotannon Suomessa. Toki toivon, että trikoonvalmistusta vielä jäisi. En vain pysty ymmärtämään miksi suomalaiset eivät suosi suomalaista. Jokainen ostettu vaate kun tuo työtä Suomeen ja Nansonkin perusvaatteet ovat olleet todella laadukkaita. 

Tamperelainen Mukava ompelee vaatteensa Suomessa. Tämä Mukavan mekko on ostettu muistaakseni kesällä 2013. 

Kaks Två lopetti jo toimintansa ja tämä toppi on heidän poistomyynnistään ostettu. Jalassa Second Changen haaremihousut. Molemmat ommeltu Suomessa. 

Yllättäen taa skerran Uhanaa. 

Ja uudelleen Globe Hopen tunika. 

Aikalisän ottaneen Nurman farkkumekko, valmistettu Suomessa. 

Uhanaa ja Second Changea.

Uhanaa ja Mukavaa. 

Mukavan mekko, jonka itse värjäsin erään maalausprojektin päätteeksi pinkiksi. 

Ja Uhanaa. 

Ja Mukavaa. 

Kainon neuleet valmistetaan Suomessa. Tässä on päälläni Kainon Syli-takki, mikä on yksi lempivaatteistani. 

Ja vielä lopuksi pitää esitellä toinen lempineuletakkini eli Mukavan Vilja. Tämä neule on yksi parhaista vaatteita ikinä. Lisää Mukavaa täältä.

Coston kesähattu Särkänniemessä

Kävimme viime lauantaina Särkänniemessä. Meitä oli kolme aikuista ja viisi lasta, joista kaksi alle kouluikäistä. Menoa riitti. Olimme paikalla heti kello 11 ja lähdimme kello 19, eli nautimme helteestä  koko aukioloajan. Ihmettelen kyllä, miksi tuo puisto ei ole pidempään auki. Meiltä jäi paljon näkemättä ja kokematta. Toki pienemmällä porukalla olisimme varmasti ehtineet enemmän. 

Sää oli kyllä mitä mainion. Väkeä riitti, sillä tavalla sopivasti. Tukkijokeen ja Koskiseikkailuun sai jonottaa mutta ei haittavassa määrin. Itse rakastan hurjia laitteita ja harmitti todella paljon, etten ehtinyt TakeOffiin enkä Tyrskyyn. Trombi on ainoa mihin en mene, koska siinä sattuu selkään ja paljon. Oli ilo huomata, että tyttäressäni on hieman saamaa kuin äidissään. Toinen piti kaksin käsin kiinni laitteen reunasta kun piti lähteä pois. Ja nautti niin paljon pomppivista, pyörivistä laitteista. 

Lähdin päivään lyhyessä mekossa, mutta otin vaihtovaatteet mukaan kun ajattelin, että mekko voi käydä epämukavaksi laitteissa ja oikeassa olin. Vaatevaihdon jälkeen nautin loppupäivästä Coston  lierihatussa, joka oli kyllä ehkä hieman liian paksua materiaalia hellepäivään mutta muuten oikein mukava. Lisäksi minulla oli Vieton hamppushortseissa ja Uhanan topissa. Jalassa olivat neljättä kesää Hush Puppiesin ballerinat ja käsilaukkuna Lumin laukku. Näin jälkiviisaana olisi voinut tunkea tuon topin helman shortseihin, olisi ollut takuulla hieman istuvampi kokonaisuus. 

Delfiini on aina ollut lempieläimeni ja olin Delfinaariossa yhdeksännellä luokalla työharjoittelussa kaksi viikkoa. Leevi oli silloin muistaakseni vuoden ikäinen. Kauhistelin jo silloin delfiinien pieniä tiloja mutta olen silti käynyt uskollisesti Delfinaariossa joka vuosi. Tänä vuonna en mennyt. Ajattelin, että mies voi mennä tytön kanssa, mutta itse jään pois. En kannata delfiinien vapautusta koska en pysty luottamaan siihen, että ne pärjäisivät vapaudessa. Toki jos delfiinit saisi siirrettyä jonnekin "vanhainkotiin" avoveteen, niin hienoa olisi. En vain näe sitä hetkeä, että Tampereen kaupunki moisen siirron kustantaisi. 

En kuitenkaan sano, etten enää ikinä mene Delfinaarioon niin kauan kun se täällä on. Voi olla, että joskus haluan näyttää tyttärelleni kuinka ihminen vangitsee eläimiä omaksi ilokseen ja toivon, että hän oppii ettei se ole oikein. Muistan muuten vieläkin kun ne Särkänniemen hylkeet kuolivat. En tainnut ihan itkeä, mutta surullistahan se oli. Olin kasvanut hylkeitä katsellen, hyljeallas oli sellaisessa paikassa että siellä saattoi käydä öisin ihan vain kävelyllä. Särkänniemi toimi tuolloin 1999 oikein, kun se ei enää hankkinut uusia hylkeitä pieneen altaaseen. Uskon, että delfiinien kanssa käy samalla tavalla. 

Delfiinejä tuskin tulee enää lisää ja Delfinaario tulee kokemaan luonnollisen kuoleman ajan kanssa, mutta siihen voi mennä vielä pitkä aika. Kuitenkin samalla kun kritisoimme delfiinien oloja, tulisi meidän muistaa että esimerkiksi Korkeasaaressa on samalla tavalla eläimiä vangittuna. En halua, että kaikki maailman eläintarhat suljetaan. Uskon siihen, että toimivan eläintarhan avulla voidaan pelastaa lajeja sukupuutolta. Mutta en halua, että eläintarhan ensisijainen tarkoitus on viihdyttää ihmistä. Toisaalta, me ihmiset kuitenkin muutumme koko ajan. Uskon, että koko eläintarhakulttuuri tulee muuttumaan ainakin näissä maissa, jotka pitävät itseään sivistyneinä. 

Muisto vaatevallankumouksesta

Yksi huono tukkapäivä taas takana. Sen siitä saa, kun on pyörteinen keskellä takaraivoa. Ehkä se sama pyörteinen selittää suuren osan päähineviehtymystäni. Ja tästä sitten aasinsilta Vaatevallankumoukseen, jota vietettiin viime syksynä. Ei kun, siis keväänä. Oikeasti, tämä harmaa, märkä ja kylmä ilma saa ihmisen sekaisin vuodenajoista. Joo, nyt on heinäkuu ja pidän  villasukkia sisällä. 

Vaatevallankumouspäivänä Outi Pyy julkaisi vapaasti ladattavissa olevan trashion/remade-malliston, jossa oli ohjeita mm. kassille ja turbaanille t-paidoista tehtynä. Sovelsin hieman turbaanin ohjetta jämämerinovillapalaan ja sain aikaiseksi kuvissa esiintyvän päähineen. Päänympärys olisi saanut olla pienempi, materiaalin suuresta joustosta johtuen ja näiden kuvien jälkeen vedin reunoja vielä alemmaksi. Mutta muuten ei valittamista. 

Päivän asuna muuten Poola Katarynan t-paita /mekko Tampereen One Man Bandista, Vieton nauhahupparitakki Weecos.comista, farkut ovat vanhat äitiysfarkkuni (jotka kyllä nyt joutuvat säilöön koska takapuoli valuu uhkaavasti maata kohden, nyt siis myös housujenkin), kengät vahinkopiraattiostokset kiinasta ja laukku Marimekon. 

Tukka lyheni viime viikonloppuna, nyt kesän alusta on lähtenyt varmasti yli 20 senttimetriä mutta olo tuntuu kevyemmältä ja naamakin ehkä raikkaammalta. Ensimmäiset päivät uudessa työpaikassa ovat olleet yhtä kiirettä ja avuttomuuden tunnetta uuden tietojärjestelmän kanssa, enkä tiedä saanko tällä viikolla enää muita asukuvia aikaiseksi. 

Viimeistä vapaapäivää tältä erää

Pyhämaanantain kunniaksi piti lähteä elokuviin. Joululahjaksi saadut leffaliput ovat tulleet käyttöaikansa päähän ja kävimme sitten katsomassa Kapteeni American seikkailuja. Ei siinä mitään, yhtään enemmän aivotoimintaa vaativa elokuva olisi varmasti ollut liikaa juonen seuraamiselle. 

Ja jokainen mahdollisuus esitellä hyvän mielen vaatteita pitää käyttää. Joten tässä vielä maanantaina asua: 

Alla oleva t-paita, pitkä toppi tai juhlamekko, miksi ikinä sitä haluaakin kutsua, on Poola Katarynan mallistosta, ostettu Tampereen One Man Bandista ja on tehty kierrätysmateriaalista. Farkut ovat H&M:n äitiysfarkut, ostettu kirpputorilta. 

Huppari on Vieton ja ostettu Weecos.comista. Laukku on Vuittonin ikuisuusaarre, ensimmäinen merkkilaukkuni joka käytiin tärisevin käsin ostamassa Helsingin liikkeestä muutama vuosi sitten. 

Katutaidetta Tampereen keskustasta. Mun mielestä nää on hienoja. Enemmän näitä, kiitos.  Tämän hetken lempitaiteilijat ovat pääasiassa katutaiteilijoita, toki en voi itseäni kutsua miksikään taiteen asiantuntijaksi. 

Tänään sitten oltiin takaisin työelämässä. Viiden päivän vapaa teki kyllä hyvää, mutta tykkään kyllä työstänikin pääasiassa melkein aina. Vai miten sen nyt sanoisi niin, ettei vaikuta liian innostuneelta?

Uniikki Vietto

Joskus ennen joulua Tampereella oli Design on Tampere tapahtuma, josta löysin itselleni Palonin myyntipisteeltä aivan mahtavan paidan. Ainoa laatuaan, kierrätyskankaasta. Ja olinkin jo haaveillut tuollaisesta räikeästä sarjakuvakuosista. Ja pinkki värinä. No, tykkään ja paljon.

Harmitus oli muuten suuri, kun kuulin, että Paloni joutui lopettamaan kivijalkamyymälänsä. Toivottavasti ekologiset vaatteet nyt kuitenkin ovat tulleet jäädäkseen. Toki bisneksenä ala on haastava. Ne, jotka tiedostavat halpaketjujen vaatteiden epäeettisyyden ja epäekologisuuden, tiedostavat myös sen, ettei vaatteita tarvitse koko ajan himoshoppailla. Toistaalta meitä shoppailuhulluja maailman pelastajiakin löytyy. 

Tänään tuli hieman erilaisia kuvia. Töissä käyvänä taaperon äitinä ajankäyttö on rajallista ja jos en uskoisi, että maailma menettää jotakin korvaamatonta ellen pidä blogia, niin en varmasti sitä tekisi… vitsi vitsi. Mutta jostakin syystä tämä on minulle tärkeää. Tärkeää esitellä omaa tyyliäni, omia vaatteitani, jotka ovat minulle kaikessa pinnallisuudessaan niin tärkeitä. Pointtina nyt kuitenkin se, että kadehdin ammatibloggaajien kuvien laatua. Ja yritän itse parantaa ja panostaa kuviini. Toisaalta, en halua mitään muotilehtikuvia, joten tässä nyt haetaan sitä omaa tyyliä. Tänään kameran omalla suodattimella. Ei photoshopilla. 

Pipo: Costo /www.costo.fi

Kengät: DC /Dropinmarket.fi

Farkut: Volcom/Dropinmarket.fi

Paita: Vietto / Paloni