Ajatus lisääntyneestä pyykin määrästä joka johti ajatukseen elämäntaparemontin epäonnistumisesta

Tänään sain reenisalilla positiivista palautetta siitä kuinka olen kehittynyt. Kivaltahan se kuulosti ja suomalaiseen tapaan nolostuin. Mutta reeniä on tullut vedettyä (näin proreenaajan tapaan sanottuna) 3-7 kertaa viikossa helmikuusta lähtien, joten ihmehän se olisi jos mikään ei olisi kehittynyt. Väsynyt olen edelleen. Joka ikinen päivä ja ilta siitä klo 18 eteenpäin. Uni tulee yhä huonosti, eli todella huonosti eikä riitä kuin enintään viisi tuntia. On muuten koomista kun potilaat töissä valittavat, etten ymmärrä heidän unettomuudestaan. Juu, en niin. Kohta 20 vuotta sitä on kestetty, joka ikinen yö heräämistä ja unen saannin vaikeutta. En oikeasti tiedä tai ainakaan muista, olenko nukkunut tuon viimeisen 20 vuoden aikana kahdeksaa tuntia putkeen koskaan. Ehkä kerran tehdessäni töitä perjantai-aamusta maanantai-iltapäivään. Silloin kolmantena työyönä taisin nukkua kahdeksan tuntia. Nyt aloitin yöpäivystykset uudelleen kun ajattelin, että nukun joka tapauksessa huonosti, niin kai siinä samalla voi tehdä töitä. Paitsi että niinä työ-öinä nukun vielä huonommin.

Ruokavaliota olen yrittänyt muuttaa parempaan suuntaan, mutta onnistuminen ei ole ollut kovinkaan mahtavaa. Tosin roskaruoan määrä on vähentynyt huomattavasti eikä karkkiakaan mene enää kuin viikonloppuisin. Veden juonti on lisääntynyt. Proteiinin määrä on lisääntynyt. Käytetyn alkoholin määrä on vähentynyt. Lihankin määrä on vähentynyt mutta joo, niitä kasviksia saisi mennä vielä enemmän. Vitamiineja syön purkista vielä varmuuden vuoksi, mutta eipä niistäkään tunnu olevan apua. Ruokarytmi on säännöllinen, enkä juurikaan napostele. Juon kahvia yhden kupin aamulla, toki se on tuplaekspresso. Energiajuomia en ole käyttänyt yli vuoteen.

Niin ja siis siitä pyykistä. Tänään taas konetta täyttäessäni ajattelin, että pesen pyykkiä nykyään paljon useammin kuin ennen. Pyykin määrä on lisääntynyt tämän elämäntaparemontin myötä. Tai oikeastaan, ehkä ei kuitenkaan. Muistin juuri, että mehän pestiin kestovaippoja vielä vuosi sitten harva se päivä. Niitä ei tarvitse pestä enää kuin satunnaisesti, kun ainoa käytössä oleva vaippa on yövaippa. Mutta ehkä me olemme tilanteessa plus miinus nolla, kun reenivaatteet pitää pestä joka reenin jälkeen ja täten pyykkimäärä on lisääntynyt tai siis ainakin pysynyt kestovaippatasolla. Pyykinpesun lisäksi elämässäni on muuttunut suihkussa käynti. Aiemmin kävin suihkussa 2-3 päivän välein, nyt ajoittain jopa päivittäin. Riippuen hien määrästä. Luin muuten tutkimuksesta, jossa todettiin jälkihien olevan pahempi jos suihkuun menee suoraan reenin jälkeen. Voin kerta omakohtaisesta kokemuksesta sen olevan totta.

En tiedä mitä tässä seuraavaksi tekisi. Väsynyt ei enää jaksaisi olla. Alan olemaan niin epätoivoinen tähän elämäntaparemontin hitauteen sekä väsymyksen poistumisessa että tulosten ulospäin näkymisessä, että harkitsen tosissani jonkun ruokavalio-ohjelman ostanmista.

 Tässä avautumisessa ei tainnut olla päätä eikä häntää eikä varmaan keskivartaloakaan mutta muutama huono vitsi sitten niidenkin edestä. Yli kahdeksan kuukautta on mennyt elämäntaparemonttia ja omasta mielestäni ainoa näkyvä muutos on se, että käytän nykyään räikeitä huulipunia. Mitäs mieltä, hitti vai huti? Ps. paita on ihanan Uhanan kesämallistoa.

Pitkästä aikaa

 

Viime talvena kyllästyin lopullisesti väsyneeseen oloon ja höttöiseen olemukseen. Olen joskus liikkunut aktiivisesti mutta viimeiseen kolmeen vuoteen olen lähinnä löhönnyt sohvalla. Ja kun ikää tulee lisää, aineenvaihdunta hidastuu ja kroppa toimii muutenkin koko ajan huonommin jos siitä ei pidä itse huolta. 

Osana elämäntaparemonttia aloitimme helmikuussa Crostrainingin. Aluksi kävimme muutaman kerran viikossa ja nyt viime ajat olen käynyt salilla 5-6 päivänä viikossa. Paino ei ole pudonnut eikä vyötärö pienentynyt juurikaan mutta lantion ympärysmitta on vähentynyt ja housut istuvat paremmin päälle. On myös ollut suuri ilo huomata, että sarjoissa käyttämäni painomäärät ovat pikkuhiljaa kasvaneet ja jaksan juosta koko ajan paremmin. Olemme päässeet hyvään rutiiniin ja toivon, että pystyn pitämään siitä jatkossa kiinni. 

Ensimmäinen haaste rutiinin suhteen tulee elokuussa kun vaihdan työpaikkaa hetkeksi. Uusi työpaikkani ei ole lähelläkään meidän salia ja pelkään, että alan jälleen luistamaan rutiinistani. Toisaalta nykyään jumppaan jo kotonakin jos en jostain syystä pääse salille. Olen myös yrittänyt etsiä erilaisia nettijumppapalveluita, mutta en ole vielä löytänyt omaani. Nettijumppapalvelut ovat kyllä hyvä ajatus mutta jotenkin ainakin itse kaipaan hieman läheisempää kontaktia ohjaajaan. Kaipaan siis lähinnä sitä, että joku huutaa lujaa "jaksaa jaksaa". 

 

Nämä asukuvat eivät ole siitä parhaimmasta päästä. Vimman lippis tuli juuri postissa enkä oikein tiedä onko se minun juttuni vai ei. Miehen mielestä se oli hassun näköinen. Ja kaikesta urheilusta huolimatta naama turpoaa varsin nopeasti jos viikonlopun aikana tulee herkuteltua enemmän kuin liikuttua tai itseasiassa vaikka tulee kuinka liikuttua. Toiveena olisi päästä jälleen takaisin vanhaan postausrytmiin eli noin kerta viikkoon mutta saa nähdä miten tässä käy. 

 

Päivän asuna Uhana paita / Made in Finland, Vimman lippis, Leviksen farkut, Isabel Marantin kengät / Kirpputorilöytö ja Chanelin laukku / Kirpputorilöytö