Lastenkutsuista

Meillä vietettiin viikonloppuna lastenkutsuja. Aika vähällä päästiin jätteen määrässä, kun koristeina oli serpentiiniä, ilmapalloja 10 kpl ja netistä tulostettuja Late Lampaan kuvia, joista osa oli vielä tulostettu käytetyn paperin kääntöpuolelle. Ärsytti kuitenkin heittää serpentiinit kertakäytön jälkeen roskiin. Kertokäyttöastioita yritän välttää joten muutama lautanen jouduttiin tiskaamaan kesken juhlan. Olisin kyllä etukäteen voinut ajatella asian loppuun ja lainata lautasia lähisuvultani.

Olen pitkään jo haaveillut, että ompelisin viirinauhoja useammanlaisia ja voisin jatkossa lainata niitä kavereille juhliin. Ei tarvitsisi serpentiiniä eikä paperinauhoja, jotka kestävät yhden käytön. Olen miettinyt, enkä siis tiedä vaikka jo olisikin, mutta miksi ei ole olemassa sellaista juhlatavaravuokraamoa? Sellaista, josta saisi kohtuuhintaan esimerkiksi lasten synttäreille Muumisetin, prinsessasetin tai vaikka dinosaurussetin. Samalla rahalla kun ostaa kertakäyttölautasia ja koristeita, voisi vuokrata setin, missä olisi astiat ja koristeita. Paketissa voisi olla mukana myös erilaisia pelejä tai vaikka ongintasetti. Tiedättehän, sininen lakana johon on ommeltu pari kalaa ja levää ja onki ämpäreineen? Huono ajatus vai hyvä idea?

Unohdin laittaa kutsuun, että lahjoja ei tarvitse tuoda. Viime vuonna toivoimme, ettei yksivuotiaalle tuotaisi tavaraa muuten kuin lähimpien sukulaisten ja kummien toimesta (ja heillekin se on enemmän annettu lupa tuoda lahoja kuin että toivomme jotain tiettyä) Olin kuitenkin todella iloinen (ja lapsikin tykkäsi) kun saimme lahjaksi muiden vanhoja leluja, Plastoa, Brioa ja Duploa. Plaston lelut ovat halpoja ja Brio ja Duplo puolestaan kestäviä. Ja Briolta ja Duploltakin löytyy pieniä paketteja halvalla, jos rahat eivät riitä isompaan tai kyseessä on viidennet synttärit kuukauden sisään.

Meille ei yhtään kotiutunut Kiinakräsää, onneksi. Olen kyllä todella onnellinen omasta lähipiiristäni, siitä, että ihmiset muistavat ja arvostavat mitä meidän perheessä pidetään tärkeänä ja ennen kaikkea saapuvat paikalle toisen tärkeänä päivänä. Mielummin siis haluan että tullaan paikalle kun tuodaan hienoja lahjoja.

Koska en ehtinyt päivän tohinassa kuvaamaan sen kummemmin, niin kuvituskuvina tulee Mehujehu esittely. Vaikka trippimehut ovat itse saatanasta, niin meillä niitä käytetään juhlahetkinä ja reissun päällä. Saunan jälkeen kun vanhemmat juovat limsaa tai olutta, niin napero saa kertakäyttöpakkauksessa olevan mehun. Kertakäyttöpakkaus toimii, koska meillä ei tämäntyyppisiä mehuja muuten juoda. Kertakäyttöpakkauksessa mehu myös säilyy ja sen takia niitä löytyy aina hoitolaukusta. Mehujehu auttaa siinä vaiheessa kun lapsi ei osaa vielä puristaa mehupurkkia tarpeeksi vähän vaan ruiskii aina päälleen mehulla. Tämä suomalainen keksintö on loistava ja kestävä käytössä. Lisää löytyy Mehujehun nettisivuilta.

Kotimaiset vaelluskengät

Muutama postaus takaperin kerroin, että Ideaparkkiin avattiin Sievin liike. Löysin sieltä heti itselleni saappaat, mutta koska omaan nahkaisia syksy- ja talvisaappaita jo kolmet (joista kyllä ajattelin myydä pois kahdet käyttämättömät) sain kerrankin puhuttua itselleni järkeä enkä ostanut niitä saappaita. 

Sen sijaan ostin itselleni Sievin kevytvaelluskengät koiran lenkittämiseen. Ja kyllä, meidän koiran lenkittämistä voi kutsua kevytvaellukseksi. Aina kun vain fyysinen kunto lue: selkä ei ole paskana kestää niin, pyrin tekemään koiran kanssa tunnin lenkin. Ihannepäivänä se olisi kaksi kertaa vuorokaudessa, mutta useimmiten se on iltapäivän lenkki ja aamulla saa tyytyä puoleen tuntiin. 

Kenkiä tuli testattua jo nyt menneenä viikonloppuna ja kyllä ne hyvältä tuntuivat jalkaan. Ja pinta on Goretexiä, joten tervetuloa syyssateet. 

Lestinä tämä kenkä on leveä, itselläni on leveä jalka ja esimerkiksi kaksi vuotta sitten ostetut Puman Goretex-kengät myin pois vuosi sitten koska ne olivat yksinkertaisesti liian kapeat itselleni. Leveäjalkaisen naisen ei kannata ostaa naisten kenkiä. Tai laskettelumonoja. 

Loppukevennykseksi vielä meidän kuvausarkea. Vaikka kuvat eivät mitään huippuluokkaa olekaan, niin voin kertoa, että niiden eteen nähdään ajoittain yllättävänkin paljon vaivaa. 

Kotimainen lempilelu

Meidän uusi lempilelu on tälläinen Jukka-lelun puumato. Jalat pyörivät vetäessä ja siitä lähtevä ääni on ihanan maltillinen. Eikä mene rikki kovinkaan helposti. 

Meidän mato aka Tuhatjalka on ostettu Tampereelta Miraakkelista, mutta joskus sitä saa tilattua myös täältä. Jälleen kerran kuluneen viikon aikana on tullut ilmoituksia yt-neuvotteluista. Yksi keino saada meille tänne lisää työpaikkoja on tukea suomalaista työtä ja tuotantoa, eli ostamalla suomalaisia leluja. 

Ja on siis suomalaisia ja "suomalaisia". Jälkimmäiset teettävät tuotteet milloin missäkin ja ikävä kyllä tuolloin työllistävä vaikutus on paljon pienempi kuin näissä mitkä tehdään Suomessa. Toki Portugalissa, Espanjassa ja Virossa on halvemmat palkat kuin meillä täällä hyvinvointiyhteiskunnassa ja näin ollen tuotteiden hinta on matalampi kuin Suomessa tehtyjen, mutta jos kukaan ei tee täällä mitään ja ostamme vain ulkomailla valmistettua, ei meillä kohta enää ole julkista terveydenhuoltoa, ilmaista korkeakoulua ja lapsilisiä. Ikävä kyllä. 

Siksi minä suosin kotimaista. 

Perjantaiasua

Ei meillä noudateta sukupuolineutraalia kasvatusta, ei. Meillä noudatetaan "sitä mikä tuntuu lapsesta hyvältä" kasvatusta. Lapsi saa leikkiä ihan millä haluaa ja pukea päälleen ihan mitä haluaa, sitten kun haluaa. Toki sään ja säällisyyden mukaisissa rajoissa.  En pyri siihen, että tyttölapsen lempivaate olisi autohaalari tai poikalapsen pinkki tutu mutta jos meillä olisi poika, niin hän kyllä saisi käyttää pinkkiä tutua jos niin haluaisi. Ja kuten kuvasta näkyy, välillä meidän tyttö käyttää hieman poikamaisempia vaatteita. Jos näin siis saa sanoa? 

Itse pidän lapsella väreistä ja kuoseista, mutta välillä on kiva olla myös vähän neutraalimmin. Ulkonäköä tärkeämpää meille kuitenkin on vaatteen eettisyys ja ekologisuus. Nyt syksyn tullessa on tarvetta hieman paksummille vaatteille ja viime viikonloppuna löysin kirpputorilta hyväkuntoiset Popin farkut tytölle (8euroa) ja sitten Tampereen Designtorilta sunnuntaina tuon harmaan Punaisen norsun karhupaidan kierrätetystä materiaalista. 

Lapsen päässä on Coston hattu. Coston, jonka hattuihin olen itsekin hattuihmisenä aivan hulluna hurahtanut. 

Itselläni oli perjantaina kauppareissulla päällä kauan himoitsemani Marya Jalavan käsin painetut sukkahousut, jotka vihdoin sain itselleni tuolta Tampereen Designtorilta, jonne vihdoin pääsin kun en ollut töissä kuten kaikki aiemmat kerrat. Päässä tuttu ja turvallinen Mukavan rusettipanta, päällä Mukavan mekko ja jalassa Vanssit ja selässä Globe Hopen reppu. 

 

Tyttö kasvoi ulos kesäkengistään ja kovalla kiireellä ostin hänelle kolmet syksykengät muistamatta, että meillä oli jo valmiiksi hänelle kahdet kengät. No, nyt meillä on yhdet Kavat tallessa tuleivaisuutta varten, jos vaikka toinen lapsi meille joskus vielä suotaisiin ja muut neljä paria yritetään käyttää sitten syksyn aikana. Neljä paria kenkiä on kyllä taaperolle liikaa... siis neljä plus kumisaappaat. Nämä Adidakset ostin ennen ekohurahdustani ja kyllä ne ovat söpöt. 

Kun nyt vielä hetken riittäisi lämpöä, niin että nuo kaikki vihreät tomaatit kypsyisivät... 

Ihana takapiha

Isossa takapihassa on se hyvä puoli, että siellä voi kasvattaa vadelmia, herneitä, mustikoita, viinimarjoja, tyrnimarjoja, porkkanoita, perunoita, tomaatteja, salaattia, kesäkurpitsaa, rucolaa, chiliä, luumuja ja parsaa. Ja kävellä lapsen kanssa käsi kädessä ja kerätä marjoista iltapalan itselleen. Tässä siis luettelo siitä mitä meillä kasvatetaan. Ensi kesänä toivottavasti vielä enemmän! 

Päivän asuna Uhanan puputoppi, Mukavan kynähame ja Hai-saappaat. Tsirpillä MelliEcodesignin body, Metsolan sukkahousut ja Nokian saappaat. 

Leluja lapselle

Nyt kesällä ei ole tullut montaa lelua ostettua. Ei olla ehditty käydä kirpputoreilla enkä itse asiassa ole heinäkuun alun jälkeen ehtinyt käydä edes kaupassa kunnolla. Onneksi, koska ollaan säästetty pitkä penni siinä, että tämä shoppailumaanikko ei ole päässyt ruokakauppaan. Kiinaboikotti pitää edelleenkin, ei kyllä ihan 100% mutta kuitenkin. Kesän lempileluja ovat olleet pallot joita tsirppi on oppinut potkimaan ja heittämään. Melko haasteellista oli löytää ei-kiinalainen pallo, mutta Minimanista ja Prismasta ollaan löydetty Espanjassa tehtyjä palloja. Ei meillä mitään sukupuolineutraalia kasvatusta noudateta, kuten ehkä pinkeistä vaatteista voi päätellä, mutta olen valinnut lapsella palloksi Turttles- ja Spiderman-palloja. Ja nimenomaan monikossa. Koska berni on tappanut jo kaksi palloa. 

Hiekkaleluja haalin jo viime syksynä alennusmyynneistä. Plaston ikuiset ja kotimaiset muovilelut ovat kyllä ihan parhaita. Mutta sitten on tullut askarreltua itsekin jotain. Kuten kuvan vanha shamppoopullo, jolla tsirppi tykkää kaivaa melkein enemmän kuin lapiolla. 

Kotimaisia tarvikkeita lapselle

Pyrin tekemään ostopäätökseni nämä neljä asiaa 

tässä tärkeysjärjestyksessä huomioiden: 

1) Tarpeellisuus

2) Kestävyys

3) Kotimaisuus

4) Ulkomuoto

Orthex on lähtöjään suomalainen yritys ja jos oikein ymmärrän, on pääkonttori edelleen Suomessa. Lisää Orthexin konsernista voi lukea täältä. Oli ilo huomata, että Tokmannilta Ideaparkista löytyi varsin laaja valikoima Orthexin tuotteita lapselle. 

Ruokalapun voi pestä astianpesukoneessa. Ja mikä parasta, tuosta kaukalosta voi lapata ruoan takaisin lapsen suuhun tai koiralle. 

Lasista juomisen harjoitteluun. Kestävät kaatuilua, tippumista ja heittelyä. 

Pottia kyllä löytyy, mutta niitä on hyvä olla useampikin näissä meidän hurjassa 120 neliömetrissä. Lisäksi valikoimasta löytyy mm. nokkamuki. Orthexin tuotteet eivät ole hinnalla pilattuja ja joitakin maanantaikappaleita lukuunottamatta (itse olen törmännyt näihin vain pakastusrasioissa) ovat tuotteet kestäviä ja jämäköitä. Suosittelen. 

Nanso yllätti

Joskus 2007 löysin Nanson valikoimista itselleni vaikka minkälaista vaatetta. Tuolloin suunnittelija toimi Paola Suhonen. Sen jälkeen meni pitkään etten löytänyt Nansolta oikeastaan muuta kuin perus toppeja ja t-paitoja. Jotka kyllä ovat olleet kestäviä. Aina silloin tällöin ihmettelin, miksi Nanso ei panosta tuotteiden ulkomuotoon? Miksi tehdä vain perus jättipaitoja ja mekkoja kuoseilla, jotka kiinnostavat ehkä jotain perähikiän mummoja? Miksi ei panosteta tyyliin vai koetaanko, että Nanson asiakaskunta on juurikin nuo edellä mainitut ja muita ei tarvitse hankkia? Kyllä me muutkin kuluttajat ostaisimme Nansoa jos vain vaatteet olisivat trendikkäämpiä.

Nyt eksyin Facebookin kautta Nanson verkkokauppaan. Ja yllätyin! Mitä ihmettä? Nanso on alkanut jälleen tekemään muodikkaita vaatteita. Iso syy siihen varmasti on nuo nuoret suunnittelija, mm. Katri Niskanen. Jos kotimainen lipputuote, tässä tapauksessa musta trikoohaalari, maksaa 99 euroa ja näyttää näin hyvältä, on vaikea keksiä syitä miksi ei suosisi kotimaista?

Nyt ehdottomasti tutustumaan Nanson valikoimiin täältä!

Linnel Handmade

Silmiini osui Facebookin Ommeltujen vaatteiden kirpputorilla jokin aika sitten kivasta kuosista tehty mekko. Myynnissä ollut mekko oli liian pieni meidän tytölle, josta mainitsin kommenttikentässä. Myyjä ohjeisti tekemään tilauksen omalle sivulleen ja sain tytölle kivan mekon, joka olikin päällä sitten ykkössynttäreillä.

Omaa vaatekaappiani siivotessani mietin, että joku kellohelmainen hame voisi olla kiva kesäksi. Monet hameistani ovat ikivanhoja, itse asiassa en ole parin vuoteen ostanut hametta jota käyttäisin (yhden olen siis ostanut ja se on myynnissä Marimekon facebook-kirpputorilla). Siitä se ajatus sitten lähti, laitoin Linnel Handmade:en (miten tälläinen oikein tavutetaan…) viestiä ja muutaman viikon päästä minulla oli mittojen mukaan tehty kellohelmainen hame. Hintaa tuli 50 euroa. Mielestäni ei paha hinta vaattesta, joka on mitoitettu kuten halusin, ommeltu taidolla ja ennen kaikkea täällä Suomessa tehty. 

Yläosan virkaa toimittaa joskus viisi-kuusi vuotta sitten ostettu Nanson musta trikoinen minimekko, jotan en ole koskaan tainnut käyttää ihan vain mekkona. Mutta tuollaiset mustat perusvaatteet ovat hyviä, monikäyttöisiä ja pitkäikäisiä, kun niiden kohdalla muistaa panostaa laatuun ja vaatehuoltoon. 

Mistä puheenollen, pyrin pesemään vaatteita vain silloin kun ne ovat oikeasti likaisia. Tunkkaisuus lähtee tuulettamalla ja kun ei käytä pesuaineessa hajusteita, niin ei kaipaa sitä kemiallista puhtauden tuoksua. Kaikista puhtaimmalta tuoksuu ulkona kuivatettu pyykki. Meillä ei myöskään ole kuivausrumpua, enkä sellaista kaipaa. Vaatteet kuluvat joka pesussa ja siten ne kuluvat myös kuivausrummussa. Tiesittekö muuten, että kuluttajien vaatehuolto (pesu ja kuivaus) aiheuttaa 30% vaatteen yhteenlasketuista ympäristövaikutuksista? Eli kannattaa todella kiinnittää huomiota siihen, tuleeko vaatteita pestyä liian usein, aikuisten vaatteet kun usein tuppaavat olemaan puhtaasti likaisia. 

The Pipo

Annoin sitten periksi ja ostin the Pipon itselleni. Eli Papun rusettipipon. Nyt meillä on tsirpin kanssa samanlaiset pipot. Itselläni sitten lisäksi tuo Pogostick failuren paita. Vielä kun olisi se sikpäkki tai pyykkilauta siellä alla. Tai kun nyt jaksaisi edes kiivetä sitä sisäseinää ylöspäin.

Muuten tänään oli kyllä taas sellainen ilmat pihalle-päivä. Työpäivä helvetistä. Sellainen, joka saa sinut miettimään uravalintaasi. No, onneksi on töitä. Vielä kun niitä joskus olisi sopivasti, eikä liikaa.

Kainoa, kainoa.

 Tän päivän asu oli Kainoa, ihanaa, kotimaista Kainoa. Pieni yritys, joka tekee neuleita. Tämä kaapinpiristys on ostettu viime syksynä Super Mukavasta tai Seelestä Tampereelta. En muista kummasta, molemmista kun on löytynyt Kainon tuotteita. Ja molemmissa on ihana, lämminhenkinen palvelu.

Kyseiset DC:n kengät ovat kaappiaarteet. Eli kengät, jotka odottavat käyttöönottoa. Toivottavasti se hetki tulee ennen kuin olen liian vanha skeittikenkiin. Vai voiko nykyään olla liian vanha skeittikenkiin? Jos vaikka skeittaa?

Kotimaisia lastenvaatteita osa MelliEcodesign

En muista mitä kautta Melliin törmäsin, mutta se on ollut meidän lempivaatettaja alusta lähtien. Mellin tarina on hellyyttävä, ja vaikka itsellämme lapsi olikin todella yliaikainen (syntyi siis 17 vuorokautta lasketun ajan jälkeen), niin voin kuvitella miten hankalaa pienten keskosten vaatettaminen on. Suosittelen siis perehtymään tarinaan Mellin takana täällä.

Mellin vaatteet ovat kotimaisia sanan varsinaisessa merkityksessä. Eli ne ommellaan Suomessa, kankaat kudotaan, pestään ja painetaan Suomessa ja puuvilla kasvatetaan Kreikassa. Koska edelleenkään Suomessa ei kasva puuvillaa, mutta mielummin käytän kreikkalaista luomupuuvillaa kuin kiinalaista ei-luomupuuvillaa.

Mellin vaatteet ovat kestäviä, värit ja vaatteen pehmeys säilyvät pesusta toiseen eikä yksikään vaate ole mennyt käytössä miksikään. Vaatteet ovat tuplakokoja ja meillä ovat olleet käytössä kolmenkin koon ajan! Suosittelen Melliä suuresti ja vaatteiden laatu on ainakin meillä tehnyt niistä hintansa väärtin. Lisäksi nettisivuilta löytyy II-laatuisia tuotteita, jotka ovat halvempia mutta meillä ainakin yhtä laadukkaita kuin I-laatuiset.

Meillä alkoi nyt pinkin kauden jälkeen lime-kausi. Jotenkin se on alkanut viehättämään niin omissa kuin lapsenkin vaatteissa. 

Vaatevallankumous

Osallistuin sitten minäkin. Volcomin t-paita oli nurin ja väärinpäin. Toivottavasti tämä tempaus somessa sai edes muutaman ihmisen miettimään mistä vaatteensa hankkivat. Tai ainakin kyseenalaistamaan niiden alkuperän. Mistä tulikin mieleen, R-collectionilla on kiinnostava kesämallisto, suosittelen tutustumaan.

Ei pelkkää sontaa

Ennen Kiinaboikottia olin Volcomin vaatteiden suurostaja. Olen viimeisen 20 vuoden ajan kokenut skeittityylin omakseni ja Volcomilta sitä löytyy. Nämä farkut vilahtivat jo pääsiäislauantai-postauksessa ja nyt ajattelin Hillfigerin vastapainoksi esitellä mielestäni hyvälaatuisen vaatteen. 

Farkut on tehty Hong Kongissa ja ne ovat 100% puuvillaa. Olen tosiaan ostanut ne syksyllä 2007 ja ensimmäisen pari vuotta ne olivat ahkerassa käytössä. Nyt ne ovat olleet kaapissa pari viime vuotta kun raskausmaha ja sen poistuminen veivät aikansa. Tai no, maha poistui nopeasti mutta äitiysfarkut nyt vaan ovat olleet edelleen niin mukavia käyttää, että en ole malttanut niistä luopua. 

Farkuissa ei näy käytön jälkeä sitten missään. Toki on myös huomioitava se, että en pese farkkua joka käytön jälkeen. Ne pestään sitten kun ne ovat likaiset. Mikä on harvoin. Usein puhdistan pienet tahrat erikseen ja tuuletaan vaatteita aika ajoin. Olen myös kuullut, että farkkuja kannattaisi pitää ajoittan pakkasessa mutta sitä en ole vielä kokeillut. Lähinnä siksi, että meidän pakkanen on niin täynnä ruokaa ettei sinne mahdu yhtään mitään.  Mutta ehdottomasti aion tuota pakkasjuttua vielä kokeilla. 

Dropinmarket.

Kahdeksan vuotta sitten laihduin yli kaksikymmentä kiloa. Niistä osa on jo tullut takaisin mutta suurin osa ei. Silloin kuitenkin jouduin uusimaan lähes koko vaatekaappini kerralla. Ja kerrankin sain ostaa sellaisia vaatteita, joihin halusin pukeutua, en siis niitä vaatteita joihin mahduin. Tästä riemusta käytin ison osan kesätyörahoistani ja opintotuestani uusiin skeittivaatteisiin sivustolla Gals.fi. Varmasti olin yksi heidän suurimmista asiakkaista jossakin vaiheessa.

Silloin 8 vuotta sitten ei noita skeittimerkkejä monestakaan paikasta saanut. Nettikauppakin oli vasta alku-urillaan, toki kovassa noususuhdanteessa. Mutta me suomalaiset emme kovinkaan suurina massoina tilanneet ulkomailta.

Nyt asiat ovat toisin. Zalandot ja muut jylläävät ja ihmiset juoksevat "halpojen" hintojen perässä. Tiedän, että Zalandolta löytyy käytännössä ihan mitä vaan. Mutta se, mitä monet eivät tiedä on, että se firma on kaukana suomalaisesta. Se ei työllistä kovinkaan montaa suomalaista, eikä sen voitoista makseta veroja suomalaisille. Sama tilanne on monen muun verkkokaupan kohdalla.

Tiedän, että monella ostopäätöksen kohdalla raha ratkaisee. Mutta kuinka moni tilaa Zalandolta tai Nellystä vaatteita todelliseen tarpeeseen ja kuinka moni vain mielihaluihin? Ja jos se sama vaate on kotimaisessa nettikaupassa 5 euroa kalliimpi, niin emme varmasti osta sitä sieltä. Mutta se viisi euroa on se ratkaiseva tekijä. Se viisi euroa työllistää suomalaisia työntekijöitä ja ylläpitää lapsilisää, terveydenhuoltoa, peruskoulutusta, ammattikorkeata, vanhainkoteja, lastentarhoja, työttömyyskorvausta ja niin edelleen.

Tämä aihe tuli siitä mieleen, että tuon entisen Gals.fi:n ja sen jälkeen Dropinmarketin taru on nyt loppu. Minkä huomasin äsken, kun menin heidän nettikauppaansa pitkän ajan jälkeen. Halusin tietää, missä hinnoissa Nikitan huivit nykyään pyörivät. En siis ole Kiinaboikottini alkamisen jälkeen käynyt tuolla Dropinmarketin sivuilla. Ja viime vuoden alun olin vaatteidenostolakossa. Eli siitä on kohta kaksi vuotta kun siellä olen viimeksi käynyt. Eikä tarvitse käydä enää.

Jälleen yhden kaatuneen firman tarina on luettavissa täältä.

Oikeasti, miettikää mistä ja mitä ostatte, me kuluttajat kun pyöritämme tätä maata ja loppupeleissä me mahdollistamme sen, että rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät ja työttömyys kasvaa.

Kotimaisia lastenvaatteita, osa Myllymuksut

Tutustuin Myllymuksuihin kestovaippojen kautta. Vaikka heidän kestovaippansa eivät ole meidän lempivaippojen top kolmessa, ovat ne perusvaipat nyt olleet toimivia kun lapsi sai reisiinsä hieman täytettä. Kuorista olen tykännyt, vuotosuojineen ne ovat olleet hyviä, samoin merinovillakuoret ja sisävaipat. Myllymuksuilla tykkään kuitenkin ehdottomasti eniten heidän bambuvaatteistaan.

Bambun ekologisuus ei ole aivan yksinkertaista. Myllymuksujen sivuilla puhutaan bambusta näin:

Bambukankaat sopivat erityisen hyvin ihoa lähimmäksi kerrokseksi. Näistä valmistat mm. ihanan pehmoiset paidat, alusasut, yms. Materiaalina uudentyyppinen ekologinen ja luonnostaan antibakteerinen bambu on mitä mainioin. Bambukuitu sisältää paljon mikro-onteloita, jonka ansiosta se imee ja luovuttaa kosteutta nopeasti. Se lämmittää ihoa kylmällä ja viilentää mukavasti lämpimällä säällä. Pyöreän ja sileän kuidun johdosta se tuntuu iholla silkkisen pehmeältä ja se pysyy erittäin pehmeänä pesuista toiseen.

Pehmeä kotimainen bambupuuvillaneulos. Kotimaista laatua, käytetyt värit ovat Öko Tex Standard 100 -sertifioituja eikä värjäys-/viimeistelyprosessissa ole käytetty kemiallisia aineita. Tästä tulee ihastuttavia vaatteita ja vaippoja! Tämä laatu sopii erityisen hyvin ihoa vasten tuleviin vaatteisiin, esim. aluskerrastoihin.

Myllymuksujen bambujoustofroteesta tehty body ja puolipotkarit. 

Fjällraven kertoo puolestaan näin bambun tuotannon ekologisuudesta: 

"Bambun käytöllä on kuitenkin myös haittoja. Bambu täytyy hajottaa, jotta sen kova, puumainen kuitu saadaan muutettua pehmeäksi, puuvillamaiseksi selluloosahaituvaksi, joka voidaan kehrätä langaksi. Hajottaminen voidaan toteuttaa kahdella tavalla – mekaanisesti tai kemiallisesti. Mekaaninen menetelmä on periaatteessa sama menetelmä, jolla valmistetaan tekstiiliä pellavasta, hampusta ja ramista. Kemiallinen menetelmä muodostaa pehmeää viskoosikangasta, ja juuri tätä bambua käytetään Fjällrävenin bambupaidoissa.
Tällainen viskoosin valmistus on saanut kritiikkiä osakseen, koska sen katsotaan olevan ympäristölle haitallisempaa kuin mekaaninen menetelmä. Olemme tietoisia tästä. Katsomme bambukuidun olevan kuitenkin parempi vaihtoehto kuin puuvilla. Varmistamme myös, että toimittajamme allekirjoittavat kemikaalien käsittelyä koskevat toimintaohjeemme."

Ylen kuningaskuluttaja v. 2011 kommentoi puolestaan, ettei bambu ole antibakteerisuutta nähnytkään. Toki tässä lyhyessä artikkelissa asiaa ei perustella mitenkään, kuten ei myöskään tuolla Myllymuksujen sivuilla siihen toiseen suuntaan. Kuningaskuluttajaan pääsee tästä.

Puolestaan kilpaileva mediafirma MTV3 kirjoittaa näin Bambusta. 

Ja pieni hölmö kuluttaja on taas päästään pyörällä. Kuka huijaa ketä ja ketä uskoa? Kaikesta viskoosipitoisuudesta huolimatta pidän bambua ekologisena ihan sen luonnonkuitupuolen huomioiden, toki varmasti se ei ole vihreimmästä päästä kuituluettelossa. Antibakteerisuusasiaa aion kyllä vielä selvittää mutta oma kokemus kestovaipoista ja näistä bambuvaatteista puhuisi sen puolesta. Ennen kaikkea Myllymuksujen bambuvaatteet ovat meillä kestäneet hyvin pesua ja käyttöä ja ovat olleet kerrasta toiseen pehmeitä ja mukavan tuntuisia. Kankaat tehdään ainakin osittain Suomessa (juu, bambu ei kasva täällä) ja ompelu tapahtuu Suomessa. Voin siis olla melko lailla varma, että kukaan ei ole kärsinyt ainakaan kovin paljon näitä vaatteita ommellessaan. Suosittelen, ekologisuudesta tai ei-ekologisuudesta huolimatta. 

Monet lastenvaatevalmistajat tarjoavat bodeihinsa jatkopaloja, näin myös Myllymukset. Toki hyvä huomata, että nämä jatkopalat ovat valmistajakohtaisia koska nepparit nyt vaan ovat erilaisia eri valmistajilla.

Myllymuksut.

Kotimaiset lastenvaatteet ja lastenvaatteet riistopajoista

Eilinen MOTin ohjelma herätti ainakin keskustelua. Facebookissa ihmiset jakavat linkkejä ja kotimaiset lastenvaatevalmistajat jakavat niitä myöskin. Bloglovinin kautta sain myös todeta, että monet bloggaajatkin ovat ottaneet asian esille. Sinänsä toki hienoa asia, mutta kieltämättä tuli hieman sellainen olo, että ollaanko tässä nyt vain kiinni päivän puheenaiheessa ja kun aihe häviää otsikoista, häviää se myös perhebloggaajien mielestä? Toki pääasia, että asiasta puhutaan.

Kotimaisen MARLONin luomupuuvillainen kietaisubody, näitä löytää Prismasta, eivätkä todellakaan ole hinnalla pilattu. Laadustakin olen tykännyt ja meillä näitä vaatteita löytyykin paljon. 

On kuitenkin olemassa kotimaisia ja kotimaisia lastenvaatevalmistajia. Eli niitä "kotimaisia" jotka suunnitellaan Suomessa ja ompelutetaan Virossa, Portugalissa, Kiinassa ja niin edelleen. Sitten on niitä kotimaisia, jotka suunnitellaan ja  ommellaan Suomessa. Ompelun lisäksi pitäisi kiinnittää huomiota kankaiden alkuperään ja sen jälkeen lankojen alkuperään. Toki itse vedän rajan tuohon lankaan.  Itselleni myös joskus Facessa huomautettiin, että mistäs luulet sen puuvillan tulevan? No, en ainakaan Suomesta. Mutta puuvillasta voi toki tehdä kangasta täällä meilläkin. Ja meillähän on ollutkin aikoinaan oikein loistava tekstiiliteollisuus. Enkä nyt siis kaipaa takaisin "vanhoja hyviä aikoja", kuten joku voisi huomauttaa. Harmittelen vain sitä, että nämä laadukkaat tekstiilituottamot on ajettu alas.

Metsola itsessään on kasvanut melko suureksi firmaksi ja sieltä kerrotaan, ettei vaatteita voida ompeluttaa Suomessa koska täällä ei ole tekijöitä heidän tarvitsemassaan mittakaavassa. Niin, ei varmasti ole kun tehtaat on suljettu. No miksi ne tehtaat on suljettu? Syynä voi toki olla ammattitaitoisen henkilökunnan puute, mutta varmasta suurempi syy on ollut raha. En toki väitä, että Metsola on tässä joku iso paha susi, mutta oikeasti, jos kaikki nämä Virossa ja Portugalissa ompelutyönsä teettävät lastenvaatevalmistajat siirtäisivät tuotannon Suomeen ja avaisivat yhteisen ompelimon (vaikka jonkun suljetun paikalle), niin työllistettäisiin monta työtöntä. Ja tuettaisiin sitä surullisen kuuluisaa rappeutuvaa hyvinvointiyhteyskuntaa.

Tamperelaisen Miraakkelin haalarit. Tykkään näissä pienissä valmistajissa myös siitä, että jokainen blogilapsi tai kerhokaveri ei ole puettu samanlaisiin vaatteisiin. 

Ja syy siihen, miksi toivoisin tekstiiliteollisuuden palaavan Suomeen on todellakin ensisijaisesti se, että me tarvitsemme täällä töitä. Laadukkaita lastenvaatteita voisi myös myydä muualle. Saisimme verotuloja ja voisimme tukea niillä perheitä ja lapsia ja vanhuksia. Toisekseen, en halua pukea lastani riistopajoissa tehtyihin vaatteisiin, vaikka kuinka joku vetoaisi siihen, että niiden olot siellä Bangladeshissä olisivat vielä surkeammat jos emme ostaisi niitä vaatteita. Paskapuhetta.  Koska mikä estää näitä suuryrityksiä ihan vain maksamasta enemmän palkkaa työläisilleen? Ja miksi he siirtävät tuotantonsa aina halvempaan maahan kun toisessa palkkataso nousee jos he kerran ihan vilpittömästi haluavat parantaa työläistensä oloja. Voitto, voittto ja voitto. Vaatteet pitää tuottaa halvalla jotta yritys saisi enemmän rahaa. Jos työläiset saisivat tehdä töitä vähemmän (työvuorojen pituus) ja rauhassa, vaatteiden laatu olisi parempi. Isommalla palkalla voisi saada näin ollen kestävämpiä vaatteita ja vaatteiden kierto kaupasta jätelavalle pitkittyisi. Tuotantoa voisi määrällisesti vähentää, maailmassa olisi vähemmän paskaa ja me kaikki voitaisiin paremmin. Paitsi ne ison yrityksen toimitusjohtajat ja osakkeenomistajat saisivat muutaman miljoonan vähemmän. 

MelliEcodesignin body ja Tutan kiinalaiset sukkahousut. Mellin vaatteet ovat todella laadukkaita, luomupuuvillaisia  Suomessa ommeltuja lastenvaatteita. Meillä kaksoiskokoinen body 80-86 on ollut käytössä koosta 74 lähtien. Mellin puuvilla tulee Kreikasta, joten en koe, että lastenvaate voisi tästä enää ekologisemmaksi tai eettisemmäksi muuttua. Ja jos body menee kolmen koon ajan, pysyy nukkaantumattomana ja pehmeänä pesusta toiseen, niin kyllä minä olen siitä valmis maksamaan kolmekymppiä. Tutan Kiinassa tehdyistä sukkahousuista en viitsi edes aloittaa.  Tai no, oikeasti, KIINASSA? Koska meillä täällä Suomessa ei ole sukkahousuvalmistajia?

En ymmärrä, miksi meillä on niin kiire tuhlaamaan ja ostamaan, ettemme välitä siitä, missä oloissa vaatteemme tehdään? Rahasta se ei enää ihan oikeasti ole kiinni. Käytettyjä vaatteita saa hyväkuntoisena ja halvalla. Ja omista tuttavistani ne, jotka eniten mainostavat sitä, ettei heillä ole rahaa ostaa kotimaista, ovat juuri niitä jotka niitä tehdastöitä tarvitsisivat. Ja niitä, keitä ei voisi vähempää kiinnostaa kun yritän vaikka lahjoittaa omia, vanhoja mutta vähän käytettyjä hyväkuntoisia vaatteitani pois (toki syy voi olla minun olemattomassa tyylitajussani, mutta viimeksi eilen tarjosin Facessa avoimesti kaikille Dieselin uutta vastaavia farkkuja. Ketä kiinnosti? Ei ketään.). Raha on hyvä tekosyy. Mutta siitä voikin sitten tehdä ihan oman postauksensa. Siitä, miten eettisesti ja ekologisesti tehdyt ostokset eivät todellakaan ole rahasta kiinni.