Ehdottomasta tammikuusta

Tammikuu alkoi ja Facebook ja muu sosiaalinen media täyttyi kaikenmaailman tipattomista, gluteiinittomista ja sokerittomista tammikuista. Itsekin päädyin pitkästä aikaa viettämään tipatonta tammikuuta. Viimeksi vuonna 2010 aloitin tipattoman vuoden joka kylläkin loppui jo vappuna. Vuonna 2013 aloitin en osta uusia vaatteita-vuoden joka kesti heinäkuulle. Jokainen vuoteni on lähtenyt ajatuksesta vähentää jotakin asiaa elämässäni mutta en ole koskaan ottanut niitä kovin vakavasti. Nyt tämä tipaton kuukausi lähti lähinnä siitä liikkeelle, että olen jälleen nukkunut huonosti enkä oikein jaksa keskittyä. Vaikka olen enemmänkin sellainen viinilasi illassa kuin perseet olalle kerran tai kaksi vuodessa, niin jotenkin koin pienen irtioton alkoholista olevan paikoillaan. Loppuelämän absolutista minusta ei tule, rakastan liikaa hyvän ruoan ja hyvän viinin yhdistelmää. 

Se mikä tässä tammikuussa sai minut kirjoittamaan, on se ehdottomuus millä kuukautta vietetään. Gluteiiniton tammikuu? Sokeriton tammikuu?  En tiedä mistä se nykyvillitys on tullut, missä maito- ja viljatuotteet ovat kaiken pahan alku?  Olen lukenut salaliittoteorioita siitä, kuinka Valio on aivopessyt meidät suomalaiset käyttämään maitoa ja valtio ja THL ovat mukana salaliitossa. 

En ole kovin perehtynyt ravitsemustieteeseen, mutta tiedän ettei Suomessa ole kovinkaan montaa korkeakoulutuksen saanutta ravitsemuksen ammattilaista, joka olisi sitä mieltä, ettei maito ole tärkeä osa pohjoismaalaista ruokavaliota. Maidon proteiinin ja kalkin pystyy kyllä korvaamaan muutenkin, mutta se vaatii jo oikeasti perehtymistä asiaan. Juuston syöminen on omasta mielestäni paljon helpompaa ja silloin kun olin 20 kiloa laihempi ja voin paremmin kuin ikinä sitä ennen tai sen jälkeen, käytin maitotuotteita kohtuudella. Sama pätee omalla kohdallani myös viljaan. 

Lähinnä siis olen jäänyt miettimään tätä totaalikieltäytymistä. Harva ruoka-aine on meille välttämätön mutta yhden jäädessä kokonaan pois ruokavaliosta pitäisi oikeasti tietää mitä siihen tilalle ottaa. Lisätyn sokerin poisjättö tosin ei tee kenellekään meistä pahaa, paitsi ehkä henkisesti. Mutta kaiken tämän ehdottomuuden keskellä ei voi olla miettimättä, että mitäpä jos söisimme kohtuudella kaikkea ja ihan vain nauttisimme elämästä? 

Päivän asuna Dolge & Gabbanan laukku, Globe Hopen tunika, Nanson neuletakki, Mukavan housut ja Arctipsin huopikkaat, jotka ovat muuten olleet painonsa arvosta kultaa näillä paukkupakkasilla. Kaulassa vielä Balmuirin huivi. 

Uhanaa ja Suppia

Ihanan Uhanan kesämallisto julkaistiin jo useampi viikko sitten. Pupukuosi iski jälleen ja tilasin kolme tuotetta mallistosta, joista kaksi muuta olenkin jo esitellyt. Tämän päivän tekstissä esittelyvuorossa on sitten viimeinen kolmeesta, eli maksimekko. Mekko, jolla on pituutta niin paljon, että se riittää pisimmillekin meistä. Kerrankin, voisi joku pitkä iloita.  

Itselläni on mekosta M-koko, oma pituus on 168 cm ja kengissä tänään korkoa 10cm. Eikä mekko laahannut maata. Eli ainakin sellaiselle 178cm pituiselle sopii oikein hyvin. Uhanan vaatteita löytää Weecos.comista, Tampereen Sokokselta ja Kerästä sekä Yalosta eli Helsingin Nudgesta. Ja Tampereen  Seelestä, jolla on muuten nykyään verkkokauppa! 

Ja jos miettii, miksi Uhanan vaatteet kuuluvat shoppailuhullun wannabe-ekoihmisen blogiin, niin nämä ihanat vaatteet tehdään pientuotantona Suomessa, suomalaista työtä tukien joka ei toki ole vielä mikään ekoteko itsessään. Uskon kuitenkin näissä pienten valmistajien vaatteissa laatuun. Siihen, että vaatteen mennessä liian nopeasti rikki, voin viedä sen suoraan valmistajalle ja pyytää korjausta. Näissä pienissä tuotantomäärissä hävikin määrän on myös pienempi kun vaatteet voidaan rauhassa myydä loppuun kun uusi mallisto ei heti puske niskaan. Ja kun matkat ompelijalta kauppaan ovat lyhyet, säästyy energiaa. Ja kuten aina aiemminkin, haluan tukea kotimaista työtä vaikka pelkästään kotimainen työ ei ole tae ekologisuudesta. Mutta se on tae toimivasta hyvinvointiyhteisskunnasta. 

Maksimekko ei istu kovin helposti tällaiselle painoindeksin mukaisen normaalipainon yläpäässä heiluvalle, mutta kiitos Suomen kesän, mekon pituus tulee tarpeeseen ja näin ollen sitä voi käyttää vaikka se ei parhaiten istukaan. Mekon lisäksi päivän asuun kuuluu Kainon syli-neule, joka on loppuunmyyty. Harmi, sillä tämä neuletakki on yksi lempivaatteistani. Ongelmaksi omalla kohdallani muodostuu aina se, että lempivaatetta ei meinaa raaskia käyttää, ettei se kulu käytössä. Siitä syystä olen ajoittain ostanut hyväksi todettua vaatetta kaksin kappalein, jolloin raaskin käyttää niitä enemmän. Musta neule on myös todella monikäyttöinen. Toivottavasti Kaino vielä ottaa tämän uudelleen tuotantoon. Vinkvink. 

Tämän päivän kuvat olivat jälleen isku vasten itsetuntoa. Haluan olla luonnollinen ja elää terveellisesti, mutta kuvissa näytin lähinnä harmaalta muhkulta, jonka hiukset ovat likaiset ja sikinsokin. Välihuomautuksena todettakoon, että hiukset eivät olleet likaiset, mutta työpäivän jäljiltä litistyneet. Mutta naama on harmaa, etenkin näin perjantaina useamman valvotun yön ansiosta. Meillä on nukuttu huonosti lapsien, aikuisten ja koiren puolesta.

 Kaipaan myös lihaksiani. Sitä, kun voi käyttää mekkoa ilman, että käsivarret näyttävät tukeilta. Eniten kaipaan kuitenkin sitä lihasten tuomaa hyvänolontunnetta, sitä kun jaksoi ja vaatteet eivät kiristäneet. Olen yrittänyt syödä hyvin ja liikkua enemmän, mutta väsymys tuntuu iskevän kerta toisensa jälkeen. Väsymys, joka saa laiskan kaatumaan sänkyyn sen sijaan, että lähtisi lenkille ja ostamaan pitsan, sen sijaan että tekisi terveellistä ruokaa kotona. 

Tiedän, että monet muut painivat samojen ongelmien kanssa. Lapsen syntymän jälkeen liikunnan määrä vähenee ja ruoanlaiton suhteen tekee mieli oikoa. Mutta mikään muu ei tuo piristystä arkeen niin hyvin, kuin terveellisest elämäntavat ja niihin yritän itsekin panostaa päivä päivältä enemmän. Vielä siinä onnistumatta. Olen kuitenkin tällä viikolla onnistunut kahteen otteeseen syömään salaatin ilman lihaa ja olen siitä niin ylpeä. On mahtava fiilis opetella pois siitä tavasta, että jokaisen lämpimän ruoan pitäisi sisältää lihaa. 

Omaan ulkonäköahdistukseen liittyen (ahdistaa, että ahdistaa vaikka haluan todellakin olla ahdistumatta): elämäntaparemontti toteutuu hitaasti mutta toivottavasti varmasti. Olen saanut vähennettyä sokeria ja rasvaisia ruokia ja olen myös saanut liikuttua enemmän. En toki tarpeeksi. Mutta liikkumisen lisäämiksesi hankimme perheeseen toisen suppi-laudan. 

Ja hankin myös itselleni märkäpuvun, ihan vain ettei oma kesäurheiluni ole säästä kiinni. On kyllä tullut taas ostettua ja hankittua, jopa niin paljon että ahdistaa vaikka kaikki hankinnat ovat olleet harkittuja ja tulevat varmasti käyttöön. Jotenkin kuvittelin ja toivoin, että tämän blogin pitämisen myötä saisin ostoskäyttäytymiseni kohtamaan sisäisen ekoihmiseni, mutta se tapaaminen ei ole vielä täysin toteutunut. Ostan vähemmän ja paremmin tuotettua kuin aiemmin, mutta ostan edelleenkin aivan liikaa. Ja kun saan yhden haaveen ostettua, niin haaveilen jo seuraavasta. 

Nyt yritän jälleen olla ostamatta mitään.

Melkein pelkkää kotimaista

Päivän asuna melkein pelkkää Suomessa valmistettua vaatetta. 

Neule on Kainon

Mekko Nurmen

Laukku Salmiak Studion 

Sukkahousut Mary a Jalavan 

Ja kengät sitten ainoana ei-suomalaisena Nokia Jalkineiden 

Made in Portugal

Uudessa työpaikassa on oltu kaksi viikkoa ja olen kyllä viihtynyt. Iltaisin olen ollut väsyneempi kuin aikoihin johtuen enimmäkseen siitä, että joudun päivisin omaksumaan paljon uutta. 

Elämä on.kyllä tällä hetkellä varsin mukavaa.

Kainosta ei vain voi saada tarpeekseen

Olen niin rakastunut suomalaisen Keinon neulevaatteisiin, että voisin käyttää pelkästään niitä. No, ehkä hieman liiottelen. Mutta kyllä ne ovat ihania ja mukavia. Tämä kyseinen neulemekko on tämän syksyn mallistoa ja minulle myytiin se Seelestä. En itse ollut mekosta kuvaston perusteella kiinnostunut, mutta onneksi Seelen ihana Taru myi tämän minulle koska nyt tästä on tullut syksyn lempivaate. Aluksi mekon retromaisuus epäilytti mutta voi mikä mukavuus se on päällä! 

Kyseessä on M-koko Helinä-mekosta joka on 50% kampapuuvillaa ja 50% merinovillaa. 

Muuten päivän asuna Coston hattu viime talvellta, vanhat farkut vuosien takaa ja talven lempikengät eli Minna Parikan puputennarit. Ei sille vaan voi mitään, minä rakastan vaatteita. Vielä kun saisi itsensä kuriin niiden haalimisen suhteen ja käyttäisi rahansa johonkin järkevämpään. 

Hautajaishattu eiku siis kesähattu

Virkkasin sitten kesähatun itselleni. Aikaa ei sinänsä mennyt kovinkaan kauaa, mutta kuten tapana on, en lue ohjeita ja siitä syystä joudun purkamaan ja tekemään ja purkamaan ja tekemään. Lopputulos oli hyvä mutta ei sitten kuitenkaan. Taitaa mennä taas purkuhommiksi ja sitten vähän erilaista hattua tilalle. 

Hattu pääsi kokeiluun viikko sitten kun lähdimme juhlimaan anopin syntymäpäiviä. Onneksi otettiin kuvat pihalla ennen lähtöä ja tajusin näyttäväni hautajaissaattueen jäseneltä ja jätin hatun kotiin. Olen kuitenkin onnistunut saamaan harvinaisen ihanan anopin. 

Mekko: Kaino / Super Mukava, Laukku Chanel / Ihanuudet.com, kengät Hush Puppies / Brandos.com

Kainoa, kainoa.

 Tän päivän asu oli Kainoa, ihanaa, kotimaista Kainoa. Pieni yritys, joka tekee neuleita. Tämä kaapinpiristys on ostettu viime syksynä Super Mukavasta tai Seelestä Tampereelta. En muista kummasta, molemmista kun on löytynyt Kainon tuotteita. Ja molemmissa on ihana, lämminhenkinen palvelu.

Kyseiset DC:n kengät ovat kaappiaarteet. Eli kengät, jotka odottavat käyttöönottoa. Toivottavasti se hetki tulee ennen kuin olen liian vanha skeittikenkiin. Vai voiko nykyään olla liian vanha skeittikenkiin? Jos vaikka skeittaa?

Kaino ja 1vee

Juhlimme lapsen ensimmäisiä syntymäpäiviä tässä hetki sitten. Kotimaiset vaatteet päällä, tottakai. Tytölle tilasin Linnel Handmadelta mekon täältä ja itselläni oli Super Mukavasta viime kesänä ostettu Kainon sudenkorentomekko. Linnelin mekko täytyy esitellä myöhemmin, mutta tässä samassa yhteydessä en voi olla mainitsematta, että ompelun jälki oli mielestäni varsin hyvä ja näin ollen mekon hinta-laatusuhde oli loistava. 

Tykkään kyllä tästä Kainon mekosta ihan tosipaljon. Yhtenä adjektiivina. 

Täytyy muuten tehdä vielä erillinen postaus lapsen mekon lisäksi meidän lahjapolitiikasta ja siitä, miten me ikinä onnistumme kasvattamaan lapsemme niin, ettei synttärjuhlien tärkein hetki olisi se, kun saa lahjoja. Taitaa olla mission mahdoton. Jos jollakulla on vinkkejä siihen, niin niitä otetaan täällä auliisti vastaan.

Ja sitten vielä ohi aiheen. 

Olen miettinyt tämän blogin sisältöä pitkään. Ja tuntuu, että tällä hetkellä niin sisältö kuin kirjoittajakin ovat yhtä sillisalaattia. Koska rakastan itse vaatteita ja pyrin niiden ostamisessa ja käyttämisessä tekemään ostopäätökseni nykyään ekologisin ja eettisin vaikuttein silti niitä ostaen, niin tuntuisi luontevalta ryhmitellä blogi "muotiblogeihin". Toisaalta haluan kertoa myös lastenvaatteista, leluista, luomuruuasta, kierrätyksestä ja ajoittain jopa hullusta bernistä. Sitten mennäänkin jo perheblogin puolelle. Tai koirablogin. Tai jopa veto-hali-koirablogin. Lisäksi yritän epätoivoisesti viljellä ja kasvattaa kaikenlaista. Miten siis olisi puutarhablogi?  Ruokareseptejä tuskin tulen täällä kovinkaan usein jakamaan, joten ruokablogi-kategorian voin jättää pois. Huh. 

No, pointtina taisi olla se, että tämä blogi kaikkineen hakee vielä varsin pitkälle muotoaan ja toivon, että joku pysyisi mukana matkassa. Tärkeimpänä tavoitteenani on jakaa tietoa eettisistä ja ekologisista ratkaisuista tässä kulutushysterian valtaamassa maailmassa, jossa haalimme itsellemme niin kiireellä uutta tavaraa, ettemme ehdi perehtyä edes siihen mikä on tarina tavaroiden taustalla. Ja  sen kiiren keskellä tuskailemme samalla mihin tungemme vanhat tavaramme. Hankimme varastotilaa, isompia asuntoja ja heitämme hyvää ja huonoa tavaraa roskiin tai myymme eteenpäin ilmaiseksi koska kukaanhan ei maksa käytetystä kun uutta saa halvalla kaupasta. Tämä toki hieman kärjistäen.

Ajoittain vain ihmettelen, miksi meillä on liikaa kaikkea, mutta ei kuitenkaan mitään tarpeeksi? Miksi ainoa onni ja autuus hetkittäin tuntuu itsellänikin olevan se, että saan ostaa uutta? Miksi määritämme onnemme aina materiassa? Miksi emme tee ostopäätöksiämme muita ajatellen? Miksi emme halua tukea suomalaista työtä ja omaa hyvinvointivaltiotamme? Ja kuinka moni oikeasti ostaa tarpeseen, eikä vain "tarpeeseen"? Itse en ainakaan tarvitse mitään, mutta ostaminen on vain niin kivaa. Ja se on se tapa, josta haluan pois.  Niin, ehkä tämä blogi pitäisi vain laittaa kategoriaan "kulutushysteria ahdistaa, suoritan viherpesua". Mitä luulette, ei taida löytyä bloglovinista? Mutta nyt, ennen kuin se punainen lanka menee umpisolmuun, lähden nukkumaan. Viimeisen 35 tunnin aikana olen ollut 21 tuntia töissä, joten väsyttää. 

Pääsiäissunnuntain asukuvaa

Säiden puolesta on kyllä ollut ihan loistava pääsiäinen. Ei harrastusmielessä mutta kotonaolomielessä. Toki kiipeilyä harrastavana kalliolla olisi ollut mukavaa näillä lämmöillä mutta lapsen, koiran ja ison, keskeneräisen takapihan kanssa ne saavat nyt odottaa. Onneksi lämpö kelpasi myös pihatöihin. Sunnuntaina käyntiin myös nauttimassa mummon ruokapadoista ja siitä sai taas syyn pukeutua. 

Mekko on Kainon, Tampereen SEELESTÄ ostettu. Ihana kauppa, ihana omistaja ja vaatteet, joita voi ostaa melkein täysin hyvällä omalla tunnolla. Kaino on suomalainen valmistaja, eli vaatteet tehdään Suomessa. Laadukkaita neuleita, joihin rakastuin viime kesänä. Tämä ruusumekko on viime talvena ostettu. Taaperon haalari on ostettu viime kesänä Tampereelata lastentarvikekirpputorilta, joka ikävä kyllä lopetti toimintansa. Tuntuu kurjalta, että lastentarvikekirpputori toisensa jälkeen lopettaa, mutta ilmeisesti se toiminta ei kannata? 

Oakleyn aurinkolasit on tehty USA:ssa. Jostakin juuri luin kansainvälisten sopimusten kieltävän valmistusmaan vaikutuksen mm. kilpailutettaessa tuotteiden tekijöitä. USA on ainoa maa, joka ei noudata sopimusta vaan suosii kotimasta tuotantoa. Toki siellä palkat tehdastyöläisillä ovat hieman eri tasoa kuin meillä täällä, mutta toisaalta he ovat ainakin ymmärtäneet sen, miten oman maan työllisyyttä kasvatetaan. Aurinkolasit hankin viime kesänä Instrumentariumista. En verkkokaupasta, vaan ihan kivijalkakaupasta. Pyrin ostamaan liikkeistä jos se vain on mahdollista. Sekin on asia, jossa mielummin työllistän ihmisiä muutaman euron kustannuksella. 

Taaperon pipo on Papun mallistoa. Pitkään mietin, että ostanko kun sitä ei ole tehty Suomessa ja suomalaisia pipoja on tarjolla pilvin pimein. No, nyt se on ostettu, Tampereelta Pajumajasta. Kengät ovat Kavan kengät, eco-mallistoa. Kengät ovat tukevat ja ostin ne ennen kuin luin Lähiömutsin blogista lapsen kengistä. Sitä ennen minulle oli korostettu, että kengän pitää olla tukeva. Toisaalta täällä Suomen keväässä, talvessa ja syksyssä ei ulkona kovin kevyin kengin auta lapsen kulkea. Ja olen nähnyt kuvia kun yksivuotiaalle on kesäksi ostettu kahdeksan paria kenkiä. Meillä on neljät, yhdet niistä ennen syntymää ostetut Vanssit, yhdet kumisaappaat, nämä ja kevyemmät sandaalityyppiset Kavat. Mielestäni siinäkin on jo yhdet liikaa. 

Vansin kengät ovat nyt uudet, Ponkesista. Toivon, että nämä kestävät ja menevät pitkään. Ainakin väri on ns. ikuinen. Sukkahousut ovat Globe Hopea ja ostettu Tampereen One Man Bandista joskus viime syksynä. En kyllä ole sukkahousuihminen ja mekkojen kanssakin käytän herkästi farkkuja (juu, tiedän, tyhmältä näyttää) ja yritän opetella siitä nyt pois.