Rekki.fi:stä

Blogi on viettänyt hiljaiseloa jo jonkin aikaa. Yksi iso syy on ollut urheilun lisääntyminen vapaa-aikana ja ikuisuudet kestävä kirppisprojekti. Siis se, missä hankkiudun eroon kaikesta ylimääräisestä enkä hanki tilalle mitään uutta. Hankkiudun kyllä siihen tahtiin eroon tavarasta, että koen nettikirppikset jo sivutyökseni mutta näköjään edelleenkin hankin uutta tilalle melkein samaa tahtia. Nyt kuitenkin alan olemaan niin loppupuhki kirppistelyyn, että olen selvitellyt muita konsteja päästä eroon tavarasta josta vielä toivoo saavansa itselleen muutaman euron. Paljon tavaraa meiltä menee siis myös hyväntekeväisyyteen. 

Aina vain jatkuvan laman myötä Suomeen on alkanut ilmaantumaan nettikirppiksiä. Osa on jo lopettanut toimintansa lyhyen pyrähdyksen jälkeen ja osa porskutttaa vielä. Lähdin muutama kuukausi sitten kartoittamaan eri palveluita toiveenani päästä tavaroista eroon mahdollisimman vähällä vaivalla.

Ensimmäisenä testasin Rekki.fi palvelua. Rekki toimii ajatuksella, jossa vaatteet lähetetään heille heidän laskuunsa ja he arvioivat lähetetyt vaatteet ja joko hylkäävät ja hyväksyvät ne. Hyväksytyistä vaatteista he tekevät tarjouksen ja hylätyt vaatteet menevät joko hävitykseen tai hyväntekeväisyyteen. Helppoa kuin heinänteko. Tai itsensä nolaaminen somessa.

Lähetin Rekkiin kahdet Volcomin 100% puuvillaa olevat farkut (eli siis varsin hyvälaatuiset farkuiksi), kaksi Volcomin t-paitaa, kaksi Nanson paitaa, yhden Nanson topin jota olen käyttänyt kerran, yhden Dieselin puuvillahuivin (2m pituutta), yhdet Carharttin housut, yhden uutta vastaavan Espritin pitkän neuletakin, kahdet Calvin Kleinin yöpuvunhousut, joita olin käyttänyt muutaman kerran ennen kuin lihoin niistä ulos, kaksi Coston käyttämätöntä hattua (kappalehinta n. 60 e) ja Marc o´Polon paidan.

Sain peräänhuuteluni jälkeen tarjouksen jossa ensinnäkin oli hylätty molemmat Calvin Kleinin housut, koska niissä oli käytönjälkiä (en tiedä mitä ne olivat, minun silmiini housut olivat ehjät ja puhtaat, mutta siis olin varmasti missannut jotain). Myös Marc o Polon paita hylättiin koska se oli likainen (en huomannut moista, paita on ollut käyttämättömänä kaapissani pesun jälkeen neljä vuotta, koska se ei ole mahtunut päälleni, hyvin mahdollista, että se oli likainen) ja myös Nanson toppi hylättiin, koska siinä oli käytön jälkiä. Käytin sitä kerran vuonna 2008 muutaman tunnin ajan kotona ja mielestäni se oli uutta vastaava. Lopuista vaatteista tarjottiin vaatteistani 47,60 euroa jos otan maksun heti ja 68 euroa jos otan maksun 1,5 kk päästä. Hyväksyin tarjouksen mutta en tiennyt olisiko pitänyt itkeä vai nauraa. Summa tuntui pieneltä kun olen tottunut itse myymään vaatteeni ja itsemyyntinä tuokin paketti olisi tuottanut enemmän itselleni.

Suuremman tuoton eteen olisin kuitenkin joutunut tekemään huomattavasti enemmän töitä. Vaatteiden kuvaaminen, mittaaminen, lataaminen vievät jo pitkän pätkän päivästä. Sen jälkeen alkavat kysymykset mitoista, sovituskuvista, onko kokoa vastaava, miksi luovun ja voinko kuljettaa sinne ja tänne. Sitten ihmiset tulevat jonoon, poistuvat siitä, tekevät tarjouksia, jättävät vastaamatta viesteihin ja niin edelleen. Väsyttää jo pelkkä asian ajatteleminen. Kyllä, olen saanut burnoutin Facekirppuilusta.

Ymmärrän, että postikuluineen ja myyntikuluineen toiminnan kannattavuuden takaamiseksi käytetyistä vaatteista ei voi maksaa liikaa.  Mutta toivoin silti saavani enemmän rahaa vaatteista. Rekki ei ollut vielä auki kun vaatteeni sinne lähetin ja odotin mielenkiinnolla missä hinnoissa vaatteeni pyörivät. Osan olen sieltä jo bongannut, ihan kohtuulliseen hintaan. Ei siis mitään ryöstöhintoja.  Ja heillähän se riski on, pahimmassa tapauksessa yksikään vaatteistani ei mene kaupaksi ja minulle maksettu raha on pelkkää tappiota. Alun järkytys on hälventynyt. Enää ei harmita oikeastaan yhtään. Hieman kyllä vieroksun ajatusta, ettei käytetystä vaatteessa saa olla käytönjälkiä vaikka ne huomioitaisiin hinnassa. Kaikkia ei pienet jäljet haittaa. Toisaalta, yksityishenkilönä tuotevastuu on hieman erilainen kuin yrityksellä, eli firman on parempi myydä primaa.

Loppupeleissä minun kannattaa myydä vaatteeni itse Facekirpuilla jos haluan maksimoida tuoton. Mutta jos lähden laskemaan omaa tuntipalkkaani, niin ei kannata. Ja se ajan käyttö, sitä saa kulumaan nettikirppistelyyn loputtomasti. Rakkaan puolisoni sanoin, sitä kannattaa valita miten vapaa-aikansa käyttää. Seuraava paketti merkkivaatteita on lähdössä Rekkiin kun saan vaatteet pesusta ja silitettyä ja tarkistettua. Nyt aion olla siis huomattavasti tarkempi ettei pakettiin eksy likaisia tai rikkinäisiä vaatteita. Olen myös aloittanut Vähänkäytetty.fi:n käytön, mutta se on sitten jo eri postaus. 

Keksin muuten yhden liikeidean, mikä tavallaan on kyllä jo käytössä.  Merkkivaatteiden liverkirppis. Eli sellainen, mihin tuodaan tietyn merkkiset vaatteet (ja tavarat) myyntiin myyntipaikan vuokraa vastaan. Kukaan ei halua myydä merkkivaatteitaan 50% provikalla, mutta luulisin, että moni olisi valmis maksamaan 30 e/vko pöydästä missä myydä vaatteitaan jos saavat myyntituoton täysin itselleen.

Lisää kirppislöytöjä

Meidän lapsi tykkää pienistä tavaroista, joten haalin kirpputoreilta pusseja, joihin on kerätty pieniä leluja. Pussit ovat usein täynnä varsin sekalaista tavaraa, joten pyrin aina katsomaan että sisällä olevat lelut ovat mieleisiä ja ehjiä. Olen valmis maksamaan pusseista sellaisen 1-5 euroa hieman sisällöstä riippuen. 

Löysin tällaisen ihanan Hello Kitty-laukkukodin, kahdella eurolla. Katossa oleva diskopallo pyörii ratasta pyörittämällä ja patteritkin tähän näköjään menevät. Emme ole kyllä laittaneet uusia tilalle, kun noita soivia ja villkuvia leluja tuntuu olevan jo enemmän kuin tarpeeksi. 

Ostan myös paljon kirjoja. En osta uutena kuin Suomessa painettuja kirjoja, joten kirpputoreilta on tuotu kotiin useampi kymmenen lastenkirjaa. Ostan vain ehjiä ja hyväkuntoisia ja yleensä olen valmis maksamaan kirjasta sen 1-2 euroa, toki paksummista kirjoista hieman enemmänkin. 

Kirpputoreilta voi tehdä hyviä löytöjä, etenkin leluista ja kirjoista puhuttaessa. Tiedän joidenkin ihmisten karsastavan käytetyn tavaran ostamista ja esimerkiksi lahjaksi ei kuulemma saisi antaa kirpputorilta ostettua. En kyllä ymmärrä miksi, jos tavara on hyväkuntoinen ja kelpaa käyttöön?  Miten se tekee siitä jotenkin vähempiarvoisen, että se on käytettynä ostettu? Itse kyllä näen asian aivan päin vastoin. Parhaita ovat lahjat, jotka ovat kierrätettyjä. 

Kirpputorihuijaus osa 1

Lempäälässä on yksi suosittu kirpputori noin pöytien täyttömäärästä, vapaiden pöytien saatavuudesta ja asiakkaiden määrästä päätellen. Harmikseni täytyy kuitenkin todeta, että pöytävuokran ollessa melko halpa, monilla pöydillä on samat tavarat viikosta toiseen. Olen kuitenkin tehnyt sieltä löytöjä sekä näitä ei-niin-löytöjä.

En ymmärrä, mikä motivaatio yksityisellä kirpputorimyyjällä on huijata kirpputoriasiakasta? Miksi ei voi suoraan sanoa, jos esimerkiksi lasten pelistä puuttuu puolet pelin kannalta oleellisista osista ja peli kuitenkin maksaa useamman euron? Ja se kyseinen pelilaatikko on teipattu kiinni, aikamoisen vaivan on joku "ulkopuolinen" nähnyt jos on ensin irrottanut teipit, varastanut pari muovibanaania ja yhden pallon ja teipannut takaisin kiinni. Itse aina kirjoitan myyntilappuun, kaikki osat tallessa, tai puuttuu noppa tai muuta oleellista tuotteen kannalta tärkeää tietoa. 

Nyt jäi harmittamaan palapeliostos. Ostin pussitettuna viisi lasten puista palapeliä hintaan 1,50 euroa. Ilmeisesti jo hinnasta olisi pitänyt päätellä, että joku mättää... No, tässä tämä päällimmäinen palapeli. Hyvältä näyttää, eikö vain?

Seuraava onkin sitten jo vähän toinen juttu. 

a

Ja kolmas. Joka oli muuten sama kuin tuo ensimmäinen mutta vaan enemmän hajalla. Niin sanotusti osat jäi käteen. Neljäs oli sitten vielä rikkinäisempi versio numero kakkosesta ja vitosesta en onneksi enempää muista. 

Onneksi ostin palapelit askartelutarpeeksi, joten rikkinäisyys ei harmita muuten kuin että olisiko siitä voinut jotain mainita? Ja jollekin se 1,50 euroa neljästä rikkinäisestä ja yhdestä ehjästä palapelistä voi olla harmittavankin iso asia. Kuten vaikka lapselle, joka ostaa tuon paketin omilla rahoillaan. Oikeasti, mitä iloa ja kenellä tämä huijaus tuottaa? 

Lopuksi vielä taaperon hattuleikki. Äidin ompelemissa vaatteissa. 

Lämmin syksy

Syyskuu on kieltämättä ollut lämmin. Niin kyllä taisi olla viime vuonnakin. Vaikka heinäkuun helteet meni työkiireessä ohi itseltäni, niin nyt onneksi olen päässyt nauttimaan syyslämmöstä. Ja mikä parasta, tomaatit ja mansikat kypsyvät edelleen. Nyt toki hitaammin kuin kesällä, mutta kuitenkin. Pihaltamme löytyy myös luumupuita, jotka ovat tänä vuonna tuottaneet luumuja pienen armeijan tarpeisiin. 

Syksyssä on kyllä jotakin kaunista. Ilma on raikasta ja puiden lehdet vaihtavat väriään ennenkuin tippuvat. Kuivina ja aurinkoisina päivinä viihtyy ulkona. Sitten toki on ne kaatosateet ja pimeys ja kylmä tuuli, jota vastaan voi vain yrittää suojautua kuorivaatteilla. 

Päivän asuna itselläni Mukavan harmaa takki (?) / Super Mukava, Lumi-laukku vuosien takaa, samaten Dieselin farkut useamman vuoden takaa, Minna Parikan kengät ja Red Hot Chili Peppersin Ratinan keikalta saatu t-paita, koko XL. Sitä olen sitten itse hieman tuunannut istuvammaksi. Tapana on ollut ostaa joka keikalta t-paita muistoksi ja olinkin menossa RHCP:tä katsomaan, mutta sitten iski selkävaiva ja mies joutui menemään puolestani. Sain sitten kuitenkin paidan tuliaisiksi. 

Taaperolla on Coston hattu, Papun college, Adidaksen tennarit (jotka ostin jo ennen lapsen syntymää) sekä Popin farkut kirppislöytönä. Hintaa oli kahdeksan euroa ja farkut olivat ehjät ja mielestäni lähes uutta vastaavat. Ei huono ostos.