Nansosta

Suomen vaateteollisuuden viimeinen suurempi ilmentymä ilmoitti muutama viikko sitten aloittavansa yt-neuvottelut, jotka voivat johtaa kaiken tuotannon lopettamiseen Suomessa. Nanso on pitkään ollut tappiollinen ja vaikka ompelutyö on jo ulkoistettu Viroon, niin silti firmaa ei saada kannattavaksi.

En ole markkinoinnin ammattilainen mutta äkkisiltään voisin sanoa, että suurin syy Nanson alamäkeen on huono markkinointi. Toinen syy on liiallinen mummokuosipanostus. Nanso on tunnettu mummokaavuistaan, joilla viittaan niihin suurikuvioprinttitelttakaapuihin, joita yöpukuina ja tunikoina mainostetaan. Ei siinä mitään, niillekin on markkinansa mutta nämä kyseiset markkinat ovat sen verran pienet, ettei nykymaailmassa niillä enää työllistetä montaakaan ihmistä. Nanso on kuitenkin ihan lähi vuosina saanut suunnittelijoikseen mm. Paola Suhosen ja Katri Niskasen jotka ainakin miellän Suomen parhaiden vaatesuunnittelijoiden joukkoon. Olen ollut positiivisesti yllättynyt monesti kun olen käynyt Nanson myymälässä koska mummokaapujen seasta löytyy paljon vaatteita, jotka voisi kuvitellla muotibloggarin päälle. Taikasana onkin tuo kuvitella.

Niin. Haloo Nanso, nykymarkkinointi on paikassa jota internetiksi kutsutaan. Siellä somessa ja blogeissa. Törmään jatkuvasti suomalaissa blogeissa lukemaan Sheinside, Zalando, Nelly ja Bootz nimisistä firmoista. Sekä tietysti H&M:stä. Nansosta en ole lukenut vielä kertaakaan. Miksi ihmeessä?

Nanson vaatteet ovat laadukkaita ja kestäviä. Perusvaatetta löytyy yllin kyllin ja kokoja riittää. Perusvaatteiden lisäksi joukosta löytyy myös muodikkaita luomuksia, jotka eivät todellakaan häpeä H&M:n vastaaville, päinvastoin! Nanso voisi markkinoida eettistä ja kestävää muotia mutta ei, sellaista ei ole tapahtunut. En tiedä missä ja miten Nanso markkinoi, koska yhtäkään mainosta en muista nähneeni. Ja olen sentään somessa ja Facessa  joka päivä. Joka päivä Zalando tarjoaa minulle jotain. Joka päivä luen jostakin blogista tuote-esittelyn enkä ole niin naiivi, että kuvittelisin kaikkien bloggareiden näitä tuotteita itse bongaavansa käyttöön. Ei, kyllä niistä iso osa tulee PR-toimistojen kautta.

Nyt ehdottaisin Nansolle, että aloitatte yhteistyön muutaman Suomen tunnetuimman bloggarin kanssa. Perhebloggari ja muotibloggari. Jokainen hipsterikin löytää teidän valikoimasta vähintään laadukkaan perus t-paidan jota voi käyttää. Ja koska Nanson vaatteissa hinta-laatusuhde kohtaa, niin uskallan väittää, että myynti kääntyy nousuun. Etenkin nyt, kun eettinen vaatetuotanto alkaa olla muoti-ilmiö.

Tämän jutun kuvissa minulla on kaikissa yksi Nanson vaate päälläni. Jos blogiani lukisi 100 000 ihmistä viikossa, se olisi jo aika hyvää mainosta Nansolle. En kovin usein harmittele sitä, ettei blogini ole suosittu koska tämä on enemmän harrastus itselle kuin julkisuuden tavoittelua. Mutta Nanson kohdalla toivoisin, että muutkin löytäisivät tämän laatuvalmistajan ennen kuin on liian myöhäistä.

Ihana Uhana SS2015 jatkuu

Toinen ihanan Uhanan tämän kevään/kesän mallistosta itselleni ostamista vaatteista oli tämä ihanaakin ihanampi pupuhame. Jos nyt oikein muistan, hameen kangas on Kiinasta, puuvilla/silkkisekoitetta. Kuvio on painettu Italiassa ja hame on ommeltu Tampereella. Uhanalta sai postitse tehdyn tilauksen myötä postikortteja, joissa on erikseen selvitetty missä mikäkin osa tuotteesta on tehty. Asia jota arvostan vaatteiden ja muidenkin tuotteiden hankkimisen yhteydessä. 

Kuvat ovat jälleen sitä käsittelemätöntä itseään. Pyysin hovikuvaajaa ottamaan erikseen kuvan kengistä, mutta ei siitä oikein tullut mitään. Kenkien pitäisi näkyä sivulta ja edestä, mutta aina ne kuvataan yläviistosta ja sivuviistosta. Mutta vielä noista kengistä. Olen yrittänyt pitää malttini kenkien oston suhteen ja keskittynyt Euroopassa valmistettuihin kenkiin, mutta näiden kohdalla tein ison poikkeuksen. 

Yksi tyyli-idolini on kohta kymmenen vuoden ajan ollut Gwen Stefani. L.A.M.B. vaatemallistoa ei saa Suomeen ostettua mistään, mutta kenkiä saa. Harmi vain, että nuo L.A.M.B.:in kengät ovat järjestäen sen mallisia, että en voisi kuvitella laittavani niitä jalkaan. Ikinä. Mutta nyt Gweniltä on tullut uusi mallista, Gx, jossa keskitytään hieman halvempiin ja jalkaystävällisempiin kenkiin. Nämä kengät ovat tuosta mallistosta. Jännitin paketin saapumista ja kenkien sovittamista, mutta ne istuivatkin minun korkeaan ja leveähköön jalkaani loistavasti. Ja millä pohjalla. Tuolla pohjan korkeudella kenkien käyttäjältä lähtee 5 kiloa painosta jo pelkästään laittamalla kengät jalkaan! 

Toivottavasti saan näistä kengistä vielä lisää kuvia tämän kesän aikana. Kenkien lisäksi iloa päivään toi se, että en ole tällä viikolla ostanut yhtä ainutta vaatetta, lelua tai kenkäparia. Mutta olen kulkenut junalla ja bussilla, tehnyt kasvisruokaa, pessyt kestovaippoja ja hoitanut puutarhaa. Sunnuntaina pääsen jälleen suureksi ahdistukseksi töihin. Kesä tulee ja lomakausi ja tällaisten pätkätyöläisten työpäivät lisääntyvät ja pitenevät. 

Päivän asu: 

Laukku Celine 

Hame Uhana

Paita Nanso

Kengät Gx by Gwen Stefani

Aurinkolasit Ray Ban

Vappupäivästä

Varasin itselleni ja miehelleni vappupäiväksi brunssin Tampereen keskustasta. Emme ole pariin vuoteen olleet vappuna missään, tai siis olemmehan me  kaksi vuotta sitten olimme synnyttämässä. Oli melkoisen outo kokemus olla keskustassa ihmisten parissa mutta piristävää sinänsä. 

Olin varannut meille pöydän Nomusta kello 15. Kun saavuimme paikalle, saimme kuulla, että heillä oli tietoteknisiä ongelmia ja jouduimme siirtämään brunssiamme tunnilla eteenpäin. No, kävimme kahvilla ja katsomassa teekkarikastetta ja takaisin Nomuun. 

Pääsimme toisella yrittämällä sisälle asti ja pöytään istumaan ja odotimme noin 10 minuuttia ennen kuin saimme ruokalistan. Tämä ei siis missään nimessä ole pitkä aika odottaa mutta kun oli jo tunnin odottanut, niin se tuntui pitkältä. Sitten saimme tilattua viisi ruokaa per henki ja kuohuvat kylkeen. Ensimmäinen kymmenestä annoksesta tulikin ennen kuin ehdimme saada juotavaa. Sitten ruokia tuli nopealla tahdilla kunnes ne loppuivat. Ja yksi jäi tulematta. 

Ajatuksena ilmeisesti on se, että ruoat tulevat sitä mukaan kun ne valmistuvat mutta viimeisen ja toiseksi viimeisen aterian välillä oli liioittelematta 35 minuttia ja kyseessä oli siis viimeinen lämmin ruoka. Tässä vaiheessa alkoi kyllä paatunutta julkipositiivariakin ottamaan päähän. Mutta en huutanut, enkä raivonnut. Olin vain hieman kireänä. Palvelu oli koko ajan ystävällistä. Monessa paikassa kun systeemit kaatuvat, sen näkee henkilökunnan naamasta ja asenteesta, mutta ei Nomussa. Ja jos tietoyhteydet kaatuvat, niin ne kaatuvat. Ne eivät siitä korjaannu tarjoilijalle huutamalla.  Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi, mutta jatkossa kyllä toivoisin että saisimme sen viimeisenkin annoksen muiden kanssa samaan sarjaan tai edes varoituksen, että sen friteeratun kanan valmistusaika on 1h 5min. Ensi vappuna me emme taida lähteä brunssille. 

Vappupäivänä nautittiin keväästä Ivanan Helsingin neuleessa (Made in Finland), Nanson leggareissa, Chanelin 2ndhand laukussa, Minna Parikan kengissä ja Kiksin takissa (Made in Finland from recycled materials). Niin ja huivi on Vuittonin. Ostin sen 2012 New Yorkista kun olin lohtumatkalla. Matkan syystä myöhemmin lisää. 

Hame farkuista

Muutama kuukausi sitten tein itselleni kynähameen. Ilman kaavoja ja vanhoista farkuista. Jonkinlainen protomalli tästä sitten lopulta tuli, ilman halkiota varsin epämukava käyttää ja kaikki saumat tässä vaiheessa hieman sinne päin ommeltu, kun en ollut varma tuleeko se edes mahtumaan päälle. Farkkupalat eivät myöskään kohdistuneet kuten olisin halunnut, keskittymisen puutetta ennen kaikkea. Hame on kynämallinen, vyötärö on korkea ja takana on vetoketju. 

Asussa muuten

Laukku D&G /Stylebop.com / 8/2012

Paita Nanso / Nanso.fi /12/2014

Kengät Minna Parikka / Facen Design Corner kirppis / 2/2015

Marraskuun viimeinen asukuva

Tulee kylläkin julki vasta joulukuussa, mutta tämä oli otettu vielä marraskuun puolella. Päällä jo aiemmin nähty Nanson paita, sekä Uhanan merinovillalegginssit. Michael Korssin laukku, ensimmäinen itselläni laatuaan, laukkuhullu mikä laukkuhullu sekä Papun pipo Tampereen Sokoksen Pop-Up-pisteestä ja jalassa Star War Vanssit. 

Äitini sanoi tuon laukun nähdessään, että kiva mummolaukku. Sillä on sitten hyvä hakata nuorisoa päähän, jos käyvät kadulla kimppuun. En kyllä itse oikein miellä sitä mummolaukuksi, itselleni se oli sellainen halpaversio Celinen Luggage-laukusta, johon en ajatellut ikinä sijoittaa, pienellä rokkitwistillä. Laukkua alkaa jälleen kertymään, vaikka olenkin myynyt jo melkein kymmenen pois. Pitäisi vielä myydä pari lisää, kun vain saisi aikaiseksi... tämä on hyvä tapa sallia itselleen laukkuharrastus, kun ostaa laukkuja jotka säilyttävät arvonsa ja myy ne sitten pois jos eivät tunnu enää omilta. Esimerkiksi Vuittonen Neverfullista sain myydessäni täsmälleen saman hinnan mitä siitä muutama vuosi aiemmin maksoin. 

Nanso yllätti jälleen shoppailuhullun

 Kävin Nanson verkkokaupassa etsimässä itselleni kotimaisia mustia toppeja, joita voisi käyttää päivittäisessä käytössä ns. alusvaatteina. Eipä löytynyt, mutta löytyi paljon muuta. Uudet topit tulisivat tarpeeseen, vanhoissa on reikiä melkein jokaisessa ja osa on kulunut läpikuultavaksi.

Nanson verkkokaupasta löytyi muutama musta peruspaita. Yritin kyllä kovasti astua oman mukavuusalueeni ulkopuolelle, mutta en onnistunut. Harkitsin kyllä sitä pinkkiä vaihtoehtoa ja hetken myös petroolin väristä. Mutta. Mielummin ostan vaatteen mukavuusalueeltani ja käytän sen puhki, kuin sieltä alueen ulkopuolelta jolloin sillä on suuri riski jäädä käyttämättä. Olen tänään näpytellyt jälleen Huutonettiin ison pinon kenkiä ja vaatteita.

Ja olen tehnyt ostamattajättämispäätöksiä. Olen niin ylpeä itsestäni. Vanhat Uggini menivät sen verran rikki, että napillisesta mallista irtosi yksi nappi. Muuten kengät ovat kyllä vielä viiden vuoden käytön jälkeen varsin edustavassa kunnossa. Mutta olen jättänyt ostamatta uudet tilalle. Koska ei se yksi nappi oikeasti näy edes käytössä. Ja olen jättänyt myös ostamatta ne ihanat kiilakorkoiset Uggin vedenkestävät kengät… pitikin löytää se samperin verkkokauppa. Pari vuotta sitten ei vielä Uggilla ollut omaa EU-alueen verkkokauppaa ja niiden kenkien osto oli paljon hankalampaa. Jätin myös ostamatta yhden Pupulandian blogista bongaamani Seppälän topin ja Monkin ihanan kukkamekon. Koska ne on tehty Kiinassa enkä oikeasti ehkä käyttäisi niitä vaatteita kuin kerran tai kaksi. Hyvä minä!

Hattu Costo / Costo.fi, Laukku Alexander McQueen / Net-a-porter.com, Paita Nanso  / Nansoshop.fi, Leggarit UhanaDesign / Weecos.com ja kengät Vans StarWars Edition / Zalando (kyllä, minä edelleenkin käyn siellä samperin Zalanolla. Mutta hei, Star Wars Vanssit!)

Pitkään mietin ostanko Taaperolle kauppatakin vai en. Meillä on toppahaalari ja sillä varmasti pärjäisi koko talven. Mutta tuo takki tuli ostettua, eniten kyllä päivähoitajana toimivan Mummun toiveesta. Molon takki, alesta vain 100 euroa. Oikeasti. Miten voi noin pieni takki maksaa noin paljon? Halvempia olisi ollut muutama eri malli mutta ne olivat niin joko poikaa tai tyttöä ja sellaisia oikeita kauppatakkeja, jotka eivät vaikuttaneet kestävän kunnon käyttöä ollenkaan. Eikä tuon pituiselle Ideaparkista kovin montaa vaihtoehtoa löytynyt. 

Takki on ostettu käyttöä varten eikä sitä tarvitse varjella sen enempää kuin muitakaan vaatteita. Mutta kyllähän tuollainen sukupuolineutraali takki on kiva, kun sitä voi sitten käyttää seuraavalla ja seuraavalla ja ehkä vielä seuraavalla. Molon vaatteet ovat olleet kehuttuja kestävyyden puolesta ja panostan mielelläni pienen lapsenkin kohdalla vaatteeseen, jonka käyttöikä yhden kohdalla voi olla lyhyt, mutta sitten sen voi antaa eteenpäin ja eteenpäin. En ymmärrä miksi pitäisi ostaa vaatteita ajatuksella, ettei niiden tarvitse kestää kauan kun jokaisen vaatteen valmistus kuluttaa luonnonvaroja ja jokaisesta vaatteesta jää jätettä tähän maailmaan josta ei ihan heti päästä eroon. 

Taaperolla on Punaisen Norsun hattu kierrätysmateriaalista, Molon takki, POPin farkut kirpputorilta ja Kuoman kengät. 

DIY toppia

Tässä on harjoitusversio topista. Siis siitä, minkä tein Marimekon kankaasta. Tämä  kyseinen toppi on tehty Nanson trikoosta ja tämän jälkeen sain hyvän idean piirtää siihen tekstiilitussilla kuosin. No, kun tykkää piirtää niin ajatus tuntuu hyvältä mutta eipä toi tekstiili ja tussi toimi ihan niin hyvin yhteen kuin tussi ja paperi. 

Toppi on mallina ihan ok, kangas on melko ohutta ja laskeutuvaa, joten mielestäni se antaa suurimmat kaavoitusvirheet anteeksi. Toppi on silitetty ohjeiden mukaisesti, eli tussin pitäisi olla nyt pysyvää mutta silti hieman jännittää pestä tuo ensimmäistä kertaa. Lisäksi takaosa on auttamatta liian pitkä, kun jaksan ja saan aikaiseksi vaihdettua saumuriin mustat langat niin lyhennän sitä reilusti. 

Omaa kuosia. 

Loppuvalmistelusilitykset. 

Nanso osa 2

Olen sellainen mukavien vaatteiden käyttäjä. En tykkää vyötäröltä kiristävistä housuista tai liian pienistä kaula-aukoista. Harmi, että monet mukavat vaatteet saavat minut näyttämään muodottomalta möhkäleeltä. 

Kun löysin Nanson verkkokaupasta tämän haalarin, mietin kaksi kertaa ensin, että ostanko. Tuleeko sitä käytettyä? Onko se minun tyylinen? Ja sitten nuo alaspäin kapenevat kangashousut eivät oikein tunnu istuvan liikunnan puutteesta kärsivien

 reisien kanssa. Päädyin sitten tilaamaan haalarin kahdessa koossa, mittataulukon mukaan M-koko olisi riittänyt, mutta otin myös L-koon juurikin sen mukavuuden takia. 

Päädyin sitten kokeilemaan ensimmäiseksi tuota L-kokoa. Kuminauha osuu juurikin vyötärölle, mikä ahdistaa. Mutta isohko koko antaa myöten vetää vyötäröä alemmaksi. Joo, lökäpöksy for life. Rinnan alueelta tuo isompi koko jää sen verran löysäksi, että jos tarkoituksena ei ole sideboobin vilauttaminen, niin alla on pidettävä toppia. 

Ylemmissä kuvissa jalassa on DC:n lenkkarit. Olen DC-addikti ja varmasti hyvin lähellä ikää, jolloin skeittikenkien käyttö muuttuu naurettavaksi. Mutta en välitä. Olen käyttänyt skeittikenkiä 20 vuotta ja vahvasti näyttää, että käytän niitä vielä eläkeiässäkin. Minun tyylini, minun elämäni. Pitää olla itselleen uskollinen, että voi olla onnellinen. Alemmissa kuvissa kokeilin juhlakenkien vaikutusta. Olen myöntänyt itselleni, etten ole mikään piikkikorkoihminen, vaikka ne saisivat minut näyttämään paljon paremmalta kuin skeittikengät. Mutta nuo Minna Parikat ovat tukevat ja hyvät jalkaa ja ne tulevat olemaan juhlakenkäni jatkossa. 

Olen kyllä tyytyväinen tuohon haalariin. Kun totuin siihen päälläni, se alkoi vaikuttamaan mukavalta. Kangas on pehmeää ja vahvan tuntuista. Pesun vaikutuksista en vielä osaa sanoa. Mutta Nanson tapaan tämä vaikuttaa kestävältä. Saumat ovat huolitellut. Ja itselleni tärkeä asia on myös tuotteen kotimaisuus. Go Nanso! 

Nanso osa 1

Pakkohan sieltä Nanson verkkokaupasta oli ostaa jotakin, josta lisää myöhemmin. Nyt esittelyssä oleva mekko oli tarjouksessa joten se tarttui mukaan ylimääräisenä. Eikä harmita, kunhan vaan lämpimät ilmat palaavat takaisin.  Otin L-kokoa koska tykkään vaatteista löysinä ja mukavina ja kun noista trikookankaista tuppaa vielä näkymään kaiken maailman muhkurat. Ja taskut kelpaavat kaikissa vaatteissa, jos niitä ei ole, niin huomaan kaipaavani niitä.

L-koko oli oikea ratkaisu, toki sanon näin M-kokoa kokeilematta. Yhtä kaikki tuo mekko on väljä ja hyvä niin. Kaula-aukko kyllä hieman repsottaa, että sen puolesta M-koko olisi ollut parempi. 

Nanson tapaan trikoo vaikuttaa laadukkaalta ja kestävältä. Ne vanhat Nansot mitä kaapista löytyy, eivät ole menneet pesuissa miksikään. Toivotaan, että tämä on samaa linjaa. 

Ylihuomenna on viimeinen työpäivä hetkeen, heinäkuussa sitten jatkamme perheemme "asutaan yhdessä kunnassa ja käydään töissä kahdessa muussa yhdellä autolla-taktiikkaa". Joka on kyllä tähän asti toiminut varsin hyvin. Minä olen kulkenut junalla, Jopolla ja kävellen ja mies autolla ja ajoittain pyörällä. Toista autoa meidän perheeseen ei kovin helposti tule. 

Yksiautoisuus (ja pitkät työmatkat) on niitä valintoja, mitkä mahdollistavat kaiken turhan (ja vähemmän turhan) ostamisen ja käsitöiden tekemisen suuremmissa määrin. Järkevämpää kyllä olisi laittaa se raha säästöön ja käyttää työmatkat opiskeluun. Mutta pyrin elämään jokaisen elämäni päivän niin, että jos kuolen huomenna, kuolen onnellisena enkä kadu mitään. Se tarkoittaa sitä, että kun tekee mieli tehdä käsitöitä lukemisen sijaan, niin teen käsitöitä. 

Nanso yllätti

Joskus 2007 löysin Nanson valikoimista itselleni vaikka minkälaista vaatetta. Tuolloin suunnittelija toimi Paola Suhonen. Sen jälkeen meni pitkään etten löytänyt Nansolta oikeastaan muuta kuin perus toppeja ja t-paitoja. Jotka kyllä ovat olleet kestäviä. Aina silloin tällöin ihmettelin, miksi Nanso ei panosta tuotteiden ulkomuotoon? Miksi tehdä vain perus jättipaitoja ja mekkoja kuoseilla, jotka kiinnostavat ehkä jotain perähikiän mummoja? Miksi ei panosteta tyyliin vai koetaanko, että Nanson asiakaskunta on juurikin nuo edellä mainitut ja muita ei tarvitse hankkia? Kyllä me muutkin kuluttajat ostaisimme Nansoa jos vain vaatteet olisivat trendikkäämpiä.

Nyt eksyin Facebookin kautta Nanson verkkokauppaan. Ja yllätyin! Mitä ihmettä? Nanso on alkanut jälleen tekemään muodikkaita vaatteita. Iso syy siihen varmasti on nuo nuoret suunnittelija, mm. Katri Niskanen. Jos kotimainen lipputuote, tässä tapauksessa musta trikoohaalari, maksaa 99 euroa ja näyttää näin hyvältä, on vaikea keksiä syitä miksi ei suosisi kotimaista?

Nyt ehdottomasti tutustumaan Nanson valikoimiin täältä!