Näytetään tekstit, joissa on tunniste kemikaaliyliannostus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kemikaaliyliannostus. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 3. helmikuuta 2016

Huonosta suolasta ja huonosta uutisoinnista

En oikein perusta toisten dissaamisesta, mutta joskus ei vain voi olla hiljaa. Kemikaalitutka on julkaissut nyt jo muutaman viikon ajan päivittäin artikkeleita ja välillä jopa useampia. Eikä siinä mitään, hienoa, että tietoa jaetaan mutta nyt sen muutaman viikon ajan kun olen sivustoa seurannut, on julkaisuissa ollut paljon vanhentunuttta tietoa, mitä on sitten korjattu lukijoiden toimesta. Olen itsekin kemikaalikriittinen ja pyrin välttämään turhia, vaaralliseksi todettuja tai epäiltyjä kemikaaleja. Mutta en usko ehdottomuuteen, aikana ennen kemikaaleja eivät asiat olleet sen paremmin ja kemikaaleilla on tehty paljon hyvääkin. Nyt kuitenkin alkaa vaikuttamaan siltä, että kemikaalikriittisyys alkaa saavuttamaan joukkohysterian piireitä, missä yksi huutaa sutta ja toiset uskovat kerta toisensa jälkeen kunnes tarpeeksi monta kertaa toteavat tulleensa höynäytetyiksi eivätkä enää usko huutajaa. Ja sitten se susi oikeasti tuleekin. Tuttu lastensatu kaikille meille.

31.1.2016 Kemikaalitutka julkaisi jutun aluminoidusta suolasta, jota käytetään mm. päiväkodeissa. Artikkelissa tuotiin esiin Meira ja Jozo ja nostettiin esiin niiden jodioitujen suolojen sisältämät lisäaineet E535 eli ferrosyanidi ja E554 eli natriumalumiinisilikaatti. On muuten sanottava, että kemiallisten nimien viljely herättää mukavasti hysteriaa kuten vaikkapa tuo ferrosyanidi. Kukapa haluaisi syöttää syanidia lapselleen? Mutta kuinka moni oikeasti tietääkään, mikä ferrosyanidi oikeasti on ja mitä se tekee? Palataan siihen myöhemmin.

Yllätäen kuitenkaan artikkelin päätähdeksi ei muodostunut ferrosyanidi eikä edes se, että Jozo-suolaa valmistaa lääkeyhtiö (mikä automaattisesti on sama asia kuin pahuus) vaan alumiini. Aine. joka aiheuttaa vähintäänkin rintasyöpää ja Alzheimerin tautia. Paitsi että, rintasyövän suhteen vahvempi näyttö on siitä, ettei alumiini aiheuta rintasyöpää kuin että se aiheuttaisi. Tein Pubmediin (laaja tietokanta tieteellisistä julkaisuista) haun sanoilla alumiini ja syöpä. Ei puoltavia tutkimuksia. Googletin rintasyöpä ja alumiini. Kaikki puoltavat artikkelit olivatkin suomi24.fi-keskusteluja tai muita vastaavia. Muita tietolähteitä oli esimerkiksi tämä. Rintasyöpäyhdistys on sitä mieltä, ettei alumiini tutkimuksien mukaan aiheuta rintasyöpää? Hmm. Lääkefirma sielläkin taustalla?

Vaikuttaa siis siltä, ettei alumiini aiheuta rintasyöpää ainakaan todistusti. Entäs sitten se Alzheimerin tauti? Esitetään suora lainaus Duodecimin Patologian oppikirjasta: Alumiini on maaperän yleisimpiä alkuaineita, mutta ihmisen elimistössä sitä on ainoastaan niukasti. Liiallisia määriä voi kertyä juomavedestä, antasidilääkkeistä ja alumiinisista taloustavaroista. Haittavaikutukset kohdistuvat ennen kaikkea luustoon, jossa se häiritsee mineralisaatiota, ja keskushermostoon (enkefalopatia). Dialyysipotilaat voivat saada dialyysinesteestä alumiinia, mikä voi johtaa dialyysienkefalopatiaan ja D-vitamiiniresistenttiin osteodystrofiaan. Myös kroonisissa maksasairauksissa voidaan todeta alumiinin kertymistä. Alzheimerin taudin aivomuutoksiin liittyy myös alumiinikertymiä. Niiden etiologinen merkitys on kuitenkin epäselvä. 

Teksti on vuodelta 2012. Tein uuden haun Alzheimerin tauti ja alumiini, tuloksia löytyi. Journal of Alzheimer´s Disease vol 47 no 3 pp. 629-638 (1) esitteli tutkimuksen jossa on voitu todeta alumiinipitoisuuksien olevan koholla Alzheimerin tautia sairastavilla potilailla. Edelleenkään ei kuitenkaan tiedetä, aiheuttaa alumiinin tautia itsessään tai myötävaikuttaako se taudin syntymiseen vai onko taustalla jokin muu asia. Mutta on hyvä muistaa, että Alzheimerin taudin kehittymiseen myötävaikuttavat myös monet muut asiat kuin ruokasuolasta saatava alumiini. Yhteenvetona voisi todeta, että käyttäkää suolaa kohtuudella. Kuten kaikkea muutakin.

Koomisinta (ja syy miksi tästä avauduin) oli kuitenkin se, että itse asiassa tämä kyseinen alumiinia sisältävä aine eli E554 on kielletty elintarvikkeissa 2014 eikä sitä ole enää edes Jozon suolassa. Eli siis suolaa ei tarvitsekaan välttää alumiinin takia vaikka se on lääkefirman valmistajaa koska ei sisälläkään alumiinia? Hmm. Hieman sitä ennen Kemikaalitutka julkaisi listan PHMB:tä sisältävistä tuotteista, paitsi että listalla olevissa tuotteissa ei kaikissa enää moista ainetta ole (toki tilalle on tullut jokin vähintäänkin yhtä myrkyllinen aine eli pahasta ovat kuitenkin). Niin ja oli juttua vaippojen hajusteista, eli suora lainaus Kuluttaja-lehden maksulliseen artikkeliin mitä ilman maksua ei siis päässyt lukeamaan ja se oli julkaistukin jo yli puoli vuotta sitten (ja itse vaipat oli tutkittu vielä kauemmin aikaa sitten) Tässäkin kävi ilmi, että osa jutussa mainituista vaipoista ei enää sisältänytkään niitä hajusteita. Tutkiva journalismi ei vain ole sitä mitä se on joskus ollut.




(1) Journal of Alzheimer's Disease, vol. 47, no. 3, pp. 629-638, 2015
Aluminum Levels in Brain, Serum, and Cerebrospinal Fluid are Higher in Alzheimer’s Disease Cases than in Controls: A Series of Meta-Analyses

tiistai 26. tammikuuta 2016

Vaarallisista aineista ja sen sellaisista

En tiedä johtuuku se koulutuksestani vai mistä, kun aina välillä pistää niin risomaan kun blogeissa viitaataan johonkin "muovin kemikaaleihin" tai "myrkyllisiin ainesosiin". Risoo myös välillä todella paljon, kun kirjoituksissa viljellään hienoja kemiallisia nimiä, mutta ei avata niiden vaaroja sen enempää tai itse asiassa edes kerrota, mikä kemikaali on noin suomenkielellä ja mitä se tekee. hyvässä ja pahassa. En oikein tiedä, onko tämän namedroppingin tarkoituksena pelotella ihmisiä vai puuttuuko kirjoittajilta koulutusta asiaan liittyen vai mikä siinä on, ettei asioista voida puhua niin kuin ne oikeasti ovat.

Nykypäivän lääkärikoulutuksessa opiskelijat opetetaan hakemaan itse tietoa laajoista tietokannoista ja eri puolilta tietolähteitä, arvioimaan tietolähteen luotettavuus ja tarvittaessa arvoimaan jopa yksittäisten tutkimusten pätevyyttä. Koulutuksen tavoitteena on, että lääkärit osaavat hakea luotettavaa tietoa ja arvoida lukemansa tiedon luotettavuutta ja soveltaa sitä tietoa työhönsä. Yksi tärkeä koulussa opetettu asia on, ettei luulo tai usko korvaa tietoa.

Olen itse täysin sitä mieltä, että me nykyihmiset altistamme itsemme turhille kemikaaleille päivittäin. Tosiasia on kuitenkin se, että monet kemikaalit voivat mahdollisesti aiheuttaa syöpää ja osa tekee sitä myös ihan tosissaankin. Turhaa kemikaalialtistusta tulee välttää ja kannattaa aina miettiä, voiko jonkun mahdollisesti vaarallisen ainesosan korvata jollakin mikä tiedetään vähemmän vaaralliseksi. Luen suurella mielenkiinnolla erilaisia blogeja missä mietitään näitä kemikaalialtistusasioita, mutta ison osan lukukerroista jää harmittamaan se pintapuolisuus, millä asioita käsitellään. Mielestäni jos julkaisee omassa blogissaan linkin artikkeliin, missä kerrotaan jonkun asian aiheuttavan syöpää, niin olisi hyvä tarkistaa myös sen artikkelin lähteet ja tutkimukset, johon artikkelissa mahdollisesti viitataan.

Luotettava tutkimustulos on sellainen, että se on toistettu jonkun toisen tutkijan toimesta. Asiasta on siis tehty useampia tutkimuksia, mitkä ovat johtaneet samaan lopputulokseen. Yhden tutkijaryhmän 20 hiirellä saama lopputulos ei ole vielä pätevä, mutta antaa aihetta tutkia asiaa lisää. Jotenkin tuntuu koomiselta, että se sama porukka mikä huutaa lääkefirmojen lahjovan tutkijoita uskoo kuitenkin yksittäisiin tutkimuksiin, joiden luotettavuudesta ei ole mitään tietoa. Kunhan asia on vain oman uskomuksen mukaista. Ja paino sanalla uskomuksen. Kun THL julkaisi uudet ravitsemussuositukset, perättiin heti lähdetietoa ja ihmeteltiin mistä nämäkin tulivat, mutta kun joku jossakin blogissa sanoo jotakin epämääräistä jostakin, niin siitä seuraa suurin piirtein uskonlahkomainen toiminta. Ainakin jos kyseessä on rokotukset, kemikaalit tai ravitsemus. Niin ja Suomen Käypä hoidosta poikkeava hoitomuoto johonkin sairauteen. Yksi iso ero siinä kuitenkin on se, että THL koostuu korkeakoulutetuista alansa asiantuntijoista, jotka tekevät näitä asioita työkseen eivätkä vain kirjoita siitä mikä myy.

En itse koe asiakseni kovinkaan usein ottaa kantaa kemikaaleihin kun en ole kemisti. Haluan kaiken välittämäni tiedon olevan luotettavaa, mutta niin kauan kun teen muuta työtä päivätyökseni, en pysty panostamaan asiaan niin paljon kuin kokisin tarpeelliseksi. Olen esimerkiksi yrittänyt etsiä luotettavia tutkimuksia keinotekoisista makeutusaineista jo vuoden ajan, mutta niitä on todella vähän. Niin vähän, etten voi sanoa asiasta vielä yhtään mitään muuta kuin sen, että itse käytän mielummin sokeria ja sitäkin kohtuudella. Enkä halua viljellä blogissani kemiallisia aineita kuten vaikkapa kromioksidi, jos en tiedä mitä haittaa siitä on ihmiselle.

Toivoisin, että näihin kemikaalivaroituksiin perehdyttäisiin ja kansalle tarjoiltaisiin luotettavaa tietoa. Omalta kohdaltani kun luotettavuutta syö aina epämääräiset viittaukset myrkkyihin. Lähdeluettelot ovat iso osa väitteiden tukemista ja samaten myös se, että kirjoittaja osoittaa tietävänsä mistä puhuu, ihan sieltä peruskemiasta lähtien. Harmittavan usein näkee esimerkiksi D-vitamiiniin liittyen neuvoja,  vaikka niiden antaja ei saata edes tietää, että liiallisesta D-vitamiinin nauttimisesta voi ihan oikeasti saada myrkytyksen.

Vähemmän hysteriaa ja enemmän tietoa, niin maailma muuttuu vähemmän kemikaaliseksi, eikö näin?

perjantai 30. lokakuuta 2015

Tieteellisten julkaisuiden luotettavuudesta

En tiedä kuinka moni teistä on perehtynyt siihen, miten tieteellisiä artikkeileita ja julkaistuja tutkimuksia pitäisi tulkita. Yksi iso ongelma somessa ja koko internetin ihmemaailmassa on se, että kuka tahansa voi julkaista mitä tahansa. Monta kertaa somessa törmää raflaavaan otsikkoon ja saattaa jopa painaa jaa-nappia lukematta tekstiä sen paremmin. Uusia tutkimustuloksia julkaistaan harva se päivä ja harvoin kukaan ajattelee, kuinka luotettava julkaiseva taho on tai kuinka hyvin linkin jakanut henkilö on asiaan perehtynyt.

Otetaan nyt vaikka esimerkiksi syöpää aiheuttavat tamponit. Mainittakoon myös heti, että minulla ei ole asiaa kohtaan mitään henkilökohtaista mielenkiintoa, en omista tamppoonifirmojen osakkeita enkä käytä niitä itse. Törmäsin siis somessa seuraavaan linkkiin: http://www.healthy-holistic-living.com/warning-new-study-finds-cancer-causing-glyphosate-in-most-tampon-samples.html?t=ONGR

Luin julkaisun läpi ja klikkasin auki "tutkimuksen" joka löytyy toivottavasti täältä. Uutisen tutkimuslinkki johti siis toiseen uutiseen, missä kerrottiin hyvin ympäripyöreästi tutkimuksesta. Edelleenkään varsinaiseen tutkimukseen ei ollut linkkiä.

Ymmärrän kyllä, että tutkimuslinkit voidaan kokea turhiksi, mutta mielestäni jos esitetään tämän luokan väitteitä, niin kyllä silloin pitää olla linkki myös siihen varsinaiseen tutkimukseen. Siihen, minkä perusteella näitä väitteitä tehdään.

En väitä, etteikö tässä voisi olla jotain perää. Mutta ihan oikeasti, tänä päivänä kun ihmiset selvittävät asioita, niin mielestäni väitteen luotettavuus kärsii todella paljon, jos ei ole sitä oikeaa tutkimusta. Kun tällaisen omalla tavallaan "hömppäartikkelin" jakaa täytenä totena, niin mielestäni siinä myös se jakaja sahaa jalkaan itseään ja omaa uskottavuuttaan. Toisaalta, ihmiset saattavat lähteä jakamaan jokaista juttua totena, sen enempää miettimättä. Lumipallo lähtee pyörimään, hysteria leviää. Kukaan ei mieti, että hei, ehkä minun itse pitäisi tutkia tätä asiaa hieman syvemmälle.

Tästä syystä olen itse melko pitkälle varovainen siinä, mitä "tutkimustuloksia" jaan totena. Teen taustatutkimusta ja haluan nähdä myös sen oikean tutkimuksen. Siis sen, missä on selitetty miten tutkimus on tehty, missä, miten aineisto kerättiin ja niin edelleen.

Kun löysin tuon alkuperäisen artikkelin niin heti sen alapuolelta löytyi tällainen.  Ja sitten löytyi tällainen.Kuka on oikeassa? Kehen uskot? Ohjaako uskomustasi tunne vai järki? Ja kuinka luotettava on "asiantuntija" joka jakaa tietoa tarkistamatta lähteitään?