Hääpäivän vietosta

Kävimme eilen juhlimassa hääpäiväämme. Ravintolaksi valikoitui Lappland Hotelssin Dabbal-ravintola. Menomatka sujui bussilla ja kotiin palasimme junalla. Halusimme palata ajoissa kotiin koska kerrankin oli mahdollisuus katsoa rauhassa televisiosta Sons of Anarchya. Tosin ennen tuota prätkäjengisarjaa katsoimme uusimman Mad Maxin Elisa viihteen kautta. Siinä oli taas kaksi tuntia elämästäni jotka olisin voinut viettää todella paljon paremmin. 

Mutta ilta oli muuten varsin onnistunut. Halusin pitkästä aikaa ottaa asukuvia mutta tein virheen siinä, että päätin ottaa ison osan niistä sisätiloissa. Vaikka sisäkuvat eivät onnistuneet, niin halusin kuitenkin esitellä niistä yhden. Ihan vain koska ensimmäistä kertaa käytössä oli Punaisen norsun paita joka on valmistettu kierrätetystä huivista ja uudesta bambusekoitetrikoosta. Olen ostanut huivin Tampereen viimeisimmältä Design-torilta. Huivipaidan hinta oli 63 euroa ja muutamia kappaleita on vielä Punaisen Norsun verkkokaupassa täällä.  

Kuten aiemminkin olen sanonut, vaatteiden ei tarvitse olla halpatuotettuja, uusia tai edes ylikalliita ollakseen tyylikkäitä. Tämäkin paita on Suomessa ommeltu. Rinnassa lukee Hermés mutta tiedä sitten onko se aito. Oli tai ei, niin tykkään. 63 euroa paidasta on halpa hinta kun sen valmistanut ompelija saa tuntipalkan, jolla tulee toimeen ja työajat- ja olosuhteet ovat inhimilliset. 

Päivän ulkoasuna on kaksi talvea käytössä ollut R-Collectionin takki, Isabel Marantin lenkkarit, Chanelin secondhand laukku, Joco Björneborgin kierrätysmateriaalista valmistetut rukkaset ja KOI:n farkut. Nyt kun Nurmi otti aikalisän ja Lee Coper lopetti tuotantonsa Suomessa, alan luovuttamaan sen suhteen että vielä joskus löytäisin itselleni Suomessa valmistetut farkut. 

Ja vaikka Ranskan terroristi-iskut varjostivat eilistä päivää, niin pitää todeta että itseään ei kannata koskaan ottaa liian vakavasti ja hyvän parisuhteen  merkki on se, että yhdessä on hauskaa. Meillä on ja olen siitä todella kiitollinen. 

Coston kesähattu Särkänniemessä

Kävimme viime lauantaina Särkänniemessä. Meitä oli kolme aikuista ja viisi lasta, joista kaksi alle kouluikäistä. Menoa riitti. Olimme paikalla heti kello 11 ja lähdimme kello 19, eli nautimme helteestä  koko aukioloajan. Ihmettelen kyllä, miksi tuo puisto ei ole pidempään auki. Meiltä jäi paljon näkemättä ja kokematta. Toki pienemmällä porukalla olisimme varmasti ehtineet enemmän. 

Sää oli kyllä mitä mainion. Väkeä riitti, sillä tavalla sopivasti. Tukkijokeen ja Koskiseikkailuun sai jonottaa mutta ei haittavassa määrin. Itse rakastan hurjia laitteita ja harmitti todella paljon, etten ehtinyt TakeOffiin enkä Tyrskyyn. Trombi on ainoa mihin en mene, koska siinä sattuu selkään ja paljon. Oli ilo huomata, että tyttäressäni on hieman saamaa kuin äidissään. Toinen piti kaksin käsin kiinni laitteen reunasta kun piti lähteä pois. Ja nautti niin paljon pomppivista, pyörivistä laitteista. 

Lähdin päivään lyhyessä mekossa, mutta otin vaihtovaatteet mukaan kun ajattelin, että mekko voi käydä epämukavaksi laitteissa ja oikeassa olin. Vaatevaihdon jälkeen nautin loppupäivästä Coston  lierihatussa, joka oli kyllä ehkä hieman liian paksua materiaalia hellepäivään mutta muuten oikein mukava. Lisäksi minulla oli Vieton hamppushortseissa ja Uhanan topissa. Jalassa olivat neljättä kesää Hush Puppiesin ballerinat ja käsilaukkuna Lumin laukku. Näin jälkiviisaana olisi voinut tunkea tuon topin helman shortseihin, olisi ollut takuulla hieman istuvampi kokonaisuus. 

Delfiini on aina ollut lempieläimeni ja olin Delfinaariossa yhdeksännellä luokalla työharjoittelussa kaksi viikkoa. Leevi oli silloin muistaakseni vuoden ikäinen. Kauhistelin jo silloin delfiinien pieniä tiloja mutta olen silti käynyt uskollisesti Delfinaariossa joka vuosi. Tänä vuonna en mennyt. Ajattelin, että mies voi mennä tytön kanssa, mutta itse jään pois. En kannata delfiinien vapautusta koska en pysty luottamaan siihen, että ne pärjäisivät vapaudessa. Toki jos delfiinit saisi siirrettyä jonnekin "vanhainkotiin" avoveteen, niin hienoa olisi. En vain näe sitä hetkeä, että Tampereen kaupunki moisen siirron kustantaisi. 

En kuitenkaan sano, etten enää ikinä mene Delfinaarioon niin kauan kun se täällä on. Voi olla, että joskus haluan näyttää tyttärelleni kuinka ihminen vangitsee eläimiä omaksi ilokseen ja toivon, että hän oppii ettei se ole oikein. Muistan muuten vieläkin kun ne Särkänniemen hylkeet kuolivat. En tainnut ihan itkeä, mutta surullistahan se oli. Olin kasvanut hylkeitä katsellen, hyljeallas oli sellaisessa paikassa että siellä saattoi käydä öisin ihan vain kävelyllä. Särkänniemi toimi tuolloin 1999 oikein, kun se ei enää hankkinut uusia hylkeitä pieneen altaaseen. Uskon, että delfiinien kanssa käy samalla tavalla. 

Delfiinejä tuskin tulee enää lisää ja Delfinaario tulee kokemaan luonnollisen kuoleman ajan kanssa, mutta siihen voi mennä vielä pitkä aika. Kuitenkin samalla kun kritisoimme delfiinien oloja, tulisi meidän muistaa että esimerkiksi Korkeasaaressa on samalla tavalla eläimiä vangittuna. En halua, että kaikki maailman eläintarhat suljetaan. Uskon siihen, että toimivan eläintarhan avulla voidaan pelastaa lajeja sukupuutolta. Mutta en halua, että eläintarhan ensisijainen tarkoitus on viihdyttää ihmistä. Toisaalta, me ihmiset kuitenkin muutumme koko ajan. Uskon, että koko eläintarhakulttuuri tulee muuttumaan ainakin näissä maissa, jotka pitävät itseään sivistyneinä. 

Mummottaa

Lapsi oli viikonlopusta yhden päivän hoidossa mummon luona. Mies lähti harrastamaan omiaan ja minä sain ommella rauhassa. Ja urheilla rauhassa. 

Viiden tunnin ompelun aikana syntyi tämä Selma-mekko mekkotehdas kirjasta. Ensimmäisen kerran kun koitin mekkoa päälle, tuli mieleen oman mummoni yöpuvut. Olin kuitenkin suunnitellut juuri tästä kankaasta mekkoa jo jonkin aikaa, eikä lopputulos ollut hyvä. Tein myös liian ison koon, en uskonut ohjetta, joka ohjeisti tekemään yhden koon normaalia pienempää jos käyttää joustavaa kangasta. Onneksi toki malli on sellainen, ettei haittaa vaikka koko on hieman suuri. Mutta se mummotuntu. En oikein pääse siitä yli enkä ympäri. 

Myös mekon kaulus jäi roikkumaan, kokeilin kanttausta pitkästä aikaa, enkä muistanut että sen kantattavan nauhan pitäisi ilmeisesti olla lyhyempi kuin kaula-aukon? Olen käyttänyt aiemmin oikeastaan aina resorikanttausta ja taidan palata siihen jatkossakin. 

Mutta en tiedä mikä mummokausi nyt on menossa, tämä kukkamekko toi mummon mieleen ja nyt kun katsoin sunnuntain asukuvia, niin jotenkin niistäkin tuli mummo-olo. Missä se kaikki rokkenrolli on, se jota mielestäni aiemmin oli pukeutumisessasi vaikka muille jakaa? 

No, jos äitiä mummottaa niin yritettään peitellä sitä opettamalla lapsi skeittaamaan. 

Päivän asu: 

Neule: Nanso / Made in Finland 

Toppi Uhana / ommeltu Suomessa

Housut Punainen Norsu / Made in Finland

Kengät Vans

Laukku Lumi 

Hattu Costo 

On muuten ihanaa, kun on kevät! Ollaan oltu ihan tosi paljon ulkona lapsen kanssa, laitettu pihaa ja hypitty trampalla. Ei onnelliseen arkeen todellakaan paljon tarvita, kunhan vain muistaa nauttia pienistä asioista.

Itse tehty ja uutta Nokialaista

 Nyt jo loppuneen kesäloman tavoitteena oli ommella muutama juttu ja opiskella uutta työjaksoa varten. Ja olla tietysti lapsen kanssa ja urheilla paljon. Kotikuntosali olikin kovassa käytössä ja tein tunnin aerobisen harjoittelun melkein joka päivä. Lisäksi ehdin ompelemaan ja olemana lapsen kanssa mutta sitten tuo opiskelu jäi kahteen päivään. No, onneksi maailma ei lopu siihen. 

Kuvassa itsetehty tunika Käpysen joustocollegesta. Jalassa yhden kirppisreissun löydökset eli H&M farkut, viisi euroa. Jalassa Nokian uudet kumisaappaat Hai Low, jotka tilasin Kumisaapaskaupasta täältä. Ja nyt takatalven iskiessä ja muuttuessa takaisin kevääksi, ei voi kuin todeta kumisaappaiden olevan varsin järkevä ratkaisu Suomen keväässä. Ja talvessa. Ja syksyssä. Ja tietysti kesässä. Selässä on Lumin jo aiemmin hankittu reppu ja päässä Coston luottohattu.

Kangas on tosiaan Käpysen joustocollegea ja kaava oli Ottobre-lehdestä (muistaakseni 5/2013, lehti vaihteeksi jossakin kadoksissa). Mekossa on raglan-hihat ja huolittelukaistale kaula-aukolla. Ohjeen mukaan kaistale piti laittaa ennen viimeisen olkasauman kiinnitystä, mutta itse tykkään ommella kaitaleet jälkikäteen saumurilla. Helma ja hihankäänteet on puolestaan viimeistelty peitetikkikoneella. Helman jouduin tekemään kahteen kertaan, eli siinä on nyt neljä riviä ommelta, kun ensimmäisellä kerralla osa reunasta jäi ompeleen ulkopuolelle. Reunan huolittelu kaksoistikkaamalla on siis edelleenkin harjoittelun alla. 

Uhanan talvimoodi ja pinkit asusteet

En ehkä lähtisi ulkoilemaan pelkillä Uhanan merinovillalegginsseillä, mutta kyläilyyn ne sopivat oikein hyvin. Alle ei tarvitse laittaa mitään, ulkona pärjää hetken aikaa ja sisällä ei tule kuuma. Legginssit ovat reilu vuosi sitten ostettu ja ne ovat käytössä mukautuneet oikein mukaviksi. Pesty niitä ei ole kertaakaan, pakastettu ja tuuletettu kylläkin.

 

 

Photoshopin opettelu ei ole kovinkaan paljon edistynyt, mitä nyt onnistuin tekemään yhteen kuvaan itsestäni superkalpean... mutta pikkuhiljaa. Liikaa tekemistä, liian vähän aikaa. Tekemisellä tarkoitan sitä, että pitäisi opiskella töihin liittyen, haluaisin ommella ja neuloa ja piirtää ja urheilla ja olla lapsen kanssa ja vaikka mitä muuta. En kestä aikataulutettuja harrastuksia mutta haluan silti harrastaa.

 

Huomaan myös, että useamman vuoden laiskottelu alkaa kostautumaan. Vaatteet eivät enää istu päälle ja vyötärönympärys kasvaa vaikka kilot eivät samaan tahtiin nouse. Raskauden yrittäminen, raskaus ja koliikkilapsi verottivat lihasvoimaa aivan liikaa. Tämän sain todeta viimeistään jouluna tellumäessä. Jalat eivät enää jaksaneet.

 

Joten liityn nyt kaikkien muidenkin uudenvuoden intoilijoiden joukkoon ja aloitan jälleen kerran elämäntaparemontin. En laihdutuskuuria tai kuntokuuria, vaan ihan kunnon remontin. Vajaa kymmenen vuotta sitten tein vastaavan enkä muista milloin olisin voinut niin hyvin. Kun syö hyvin ja urheilee ja noudattaa muutenkin sopivasti terveellisiä elämäntapoja, jaksaa iltaisin pidemmänkin työpäivän jälkeen tehdä muutakin kuin somettaa tai tuijottaa telkkaria.

 

Haluan itselleni sen olotilan missä jaksan paremmin ja voin hyvin. Katsotaan, miten käy.

 

Päivän asu:

Takki: Patagonia / Zalando.fi 9/2014

Mekko Uhana / Weecos.com (?) syksy 2013

Housut Uhana / Sokos 12/2013

Laukku Salmiak Studio / Weecos.fi 12/2014

Huopikkaat Lahtiset / Kauppahalli 12/2014

Hattu Costo / OMB 9/2014 (?)

Tumput Joco Unideco / Taitoshop 9/2014

Pakkasasua osa 1/2014

 

Ei ole paljon pakkasia riittänyt tälle talvelle. Paitsi nyt joulun ajalle. Me vietettiin joulu Lapissa ja tässä on esittelyssä joulun luottovaatteet. Lapikkaat ovat voittaneet Uggit talven lämpöisimpinä kenkinä. Uhanan merinovillaleggarit ja niiden alla villapitkikset, niin pärjää pakkasella jos ei tuule kovaa.

 

Muuten päivän asuna on Nurmen mekko, Mukavan villa-silkkisekoite neuletakki ja Patagonian kerrostakki. Lisäksi asusteina Arctipsin kengät Kerästä ostettuna, Salmiak Studion raanulaukku ja Coston hattu. Kaulahuivi on itsetehty ja se on alpakka-lampaanvillasekoitetta. Lämmin kuin mikä.

 

Uhanalla oli nyt syksyllä Weecos.comilla hieno idea käytössä. Syksyn mallistoa sai ostaa ennakkoon hieman halvemmalla hinnalla. Tällä varmistettiin, ettei vaatteita tule tilattua ompelimosta suuria määriä ylimääräistä. Hieno ajatus.

 

Patagonian takissa on irroitettava untuvakuori, joka toimii erillisenä takkina. Lisäksi takissa on päällimmäisenä kuori, joka toimii myös erillisenä kuoritakkina. Yhdessä ne sitten toimivat kunnon talvitakkina. Idea hyvä, toimii ja Patagonialle aina pisteet avoimesta tuotantoketjusta sekä tavoitteesta tehdä kestäviä vaatteita kunnon käyttöön.

 

Nanso yllätti jälleen shoppailuhullun

 Kävin Nanson verkkokaupassa etsimässä itselleni kotimaisia mustia toppeja, joita voisi käyttää päivittäisessä käytössä ns. alusvaatteina. Eipä löytynyt, mutta löytyi paljon muuta. Uudet topit tulisivat tarpeeseen, vanhoissa on reikiä melkein jokaisessa ja osa on kulunut läpikuultavaksi.

Nanson verkkokaupasta löytyi muutama musta peruspaita. Yritin kyllä kovasti astua oman mukavuusalueeni ulkopuolelle, mutta en onnistunut. Harkitsin kyllä sitä pinkkiä vaihtoehtoa ja hetken myös petroolin väristä. Mutta. Mielummin ostan vaatteen mukavuusalueeltani ja käytän sen puhki, kuin sieltä alueen ulkopuolelta jolloin sillä on suuri riski jäädä käyttämättä. Olen tänään näpytellyt jälleen Huutonettiin ison pinon kenkiä ja vaatteita.

Ja olen tehnyt ostamattajättämispäätöksiä. Olen niin ylpeä itsestäni. Vanhat Uggini menivät sen verran rikki, että napillisesta mallista irtosi yksi nappi. Muuten kengät ovat kyllä vielä viiden vuoden käytön jälkeen varsin edustavassa kunnossa. Mutta olen jättänyt ostamatta uudet tilalle. Koska ei se yksi nappi oikeasti näy edes käytössä. Ja olen jättänyt myös ostamatta ne ihanat kiilakorkoiset Uggin vedenkestävät kengät… pitikin löytää se samperin verkkokauppa. Pari vuotta sitten ei vielä Uggilla ollut omaa EU-alueen verkkokauppaa ja niiden kenkien osto oli paljon hankalampaa. Jätin myös ostamatta yhden Pupulandian blogista bongaamani Seppälän topin ja Monkin ihanan kukkamekon. Koska ne on tehty Kiinassa enkä oikeasti ehkä käyttäisi niitä vaatteita kuin kerran tai kaksi. Hyvä minä!

Hattu Costo / Costo.fi, Laukku Alexander McQueen / Net-a-porter.com, Paita Nanso  / Nansoshop.fi, Leggarit UhanaDesign / Weecos.com ja kengät Vans StarWars Edition / Zalando (kyllä, minä edelleenkin käyn siellä samperin Zalanolla. Mutta hei, Star Wars Vanssit!)

Pitkään mietin ostanko Taaperolle kauppatakin vai en. Meillä on toppahaalari ja sillä varmasti pärjäisi koko talven. Mutta tuo takki tuli ostettua, eniten kyllä päivähoitajana toimivan Mummun toiveesta. Molon takki, alesta vain 100 euroa. Oikeasti. Miten voi noin pieni takki maksaa noin paljon? Halvempia olisi ollut muutama eri malli mutta ne olivat niin joko poikaa tai tyttöä ja sellaisia oikeita kauppatakkeja, jotka eivät vaikuttaneet kestävän kunnon käyttöä ollenkaan. Eikä tuon pituiselle Ideaparkista kovin montaa vaihtoehtoa löytynyt. 

Takki on ostettu käyttöä varten eikä sitä tarvitse varjella sen enempää kuin muitakaan vaatteita. Mutta kyllähän tuollainen sukupuolineutraali takki on kiva, kun sitä voi sitten käyttää seuraavalla ja seuraavalla ja ehkä vielä seuraavalla. Molon vaatteet ovat olleet kehuttuja kestävyyden puolesta ja panostan mielelläni pienen lapsenkin kohdalla vaatteeseen, jonka käyttöikä yhden kohdalla voi olla lyhyt, mutta sitten sen voi antaa eteenpäin ja eteenpäin. En ymmärrä miksi pitäisi ostaa vaatteita ajatuksella, ettei niiden tarvitse kestää kauan kun jokaisen vaatteen valmistus kuluttaa luonnonvaroja ja jokaisesta vaatteesta jää jätettä tähän maailmaan josta ei ihan heti päästä eroon. 

Taaperolla on Punaisen Norsun hattu kierrätysmateriaalista, Molon takki, POPin farkut kirpputorilta ja Kuoman kengät. 

Viikonloppu täynnä ompelua

Vietiin tänä viikonloppuna lapsi mummolaan yökylään ja vietettiin laatuaikaa tekemällä niitä kuuluisia omia juttuja. Minä ompelin, mies kävi salilla ja teki pihatöitä. Mahtava tunne, kun yhden päivän aikana sai tehtyä viimeistelyä vaille valmiiksi monta paitaa ja housuparia, osa lapselle, osa itselle. 

Kuvassa jalassani on Noshin farkkujerseystä ommellut legginsit, uusimman Ottobren kaavalla. Housuissa ei ole taskuja ja niissä on erillinen vyötärokaistale, josta laittaisin lähikuvan jos ne kuvat olisivat olleet omaan silmääni julkaisukelpoisia. Tein housut suosiolla koossa 42 ja ne ovat löysät, eli eivät ihan perinteiset legginsit. Kavensin kyllä vyötäröltä ja lantiolta sen verran, että pysyvä hyvin päällä. Toiveena kun olisi vielä jossakin välissä kasvattaa iso maha, niin ajatuksena olisi että housut menisivät silloinkin päälle. Pienentäähän niitä voi sitten aina jälkikäteen, mutta suurentaminen on haastavampaa. 

Housut onnistuivat mielestäni loistavasti, ovat mukavat päällä ja joustavat. Mutta tuntuu oudolta, kun kerrankin päällä on housut, jotka ovat nilkkapituiset. Yleensä puntit tuppaavat olemaan liian pitkät.  

Päivän asuna vanhat Conversen talvilenkkarit, muistaakseni vuodelta 2012 ostettuna, suomalaisen Design Paletin merinovillaneule, itsetehdyt housut Noshin kankaasta, Valentinon laukku ja Coston hattu. 

Liian suuri hattu

Olen aivan liian ihastunut Coston hattuihin, voisin omistaa niitä kaikissa väreissä ja malleissa. Viimeisin lisä Costo-kokoelmaan oli Pure Waste sarjan Kombai-hattu. Käsin ommelluissa hatuissa on se pieni ongelma, että kun omaa pään jonka ympärys on 57 cm niin 56 cm voi olla sopiva tai auttamatta liian pieni ja samaten 58 cm voi olla sopiva tai auttamatta liian iso. Mielummin sitten liian iso kuin liian pieni. Tässä tapauksessa hieman liian iso. Mutta harkinnassa on virkata sinne alle villapipo, niin menee sitten talvellakin.  Eihän se näytä hassulta, eihän? 

Muuten päivän asuna luottokirrppislöytöfarkut, Uhanan kettuneule, Lumin nahkareppu ja Isabel Marantin kengät. Olen kyllä lapsen myötä jämähtänyt reppuihin aina kun pitää lähteä asioille. 

Perjantaiasua

Ei meillä noudateta sukupuolineutraalia kasvatusta, ei. Meillä noudatetaan "sitä mikä tuntuu lapsesta hyvältä" kasvatusta. Lapsi saa leikkiä ihan millä haluaa ja pukea päälleen ihan mitä haluaa, sitten kun haluaa. Toki sään ja säällisyyden mukaisissa rajoissa.  En pyri siihen, että tyttölapsen lempivaate olisi autohaalari tai poikalapsen pinkki tutu mutta jos meillä olisi poika, niin hän kyllä saisi käyttää pinkkiä tutua jos niin haluaisi. Ja kuten kuvasta näkyy, välillä meidän tyttö käyttää hieman poikamaisempia vaatteita. Jos näin siis saa sanoa? 

Itse pidän lapsella väreistä ja kuoseista, mutta välillä on kiva olla myös vähän neutraalimmin. Ulkonäköä tärkeämpää meille kuitenkin on vaatteen eettisyys ja ekologisuus. Nyt syksyn tullessa on tarvetta hieman paksummille vaatteille ja viime viikonloppuna löysin kirpputorilta hyväkuntoiset Popin farkut tytölle (8euroa) ja sitten Tampereen Designtorilta sunnuntaina tuon harmaan Punaisen norsun karhupaidan kierrätetystä materiaalista. 

Lapsen päässä on Coston hattu. Coston, jonka hattuihin olen itsekin hattuihmisenä aivan hulluna hurahtanut. 

Itselläni oli perjantaina kauppareissulla päällä kauan himoitsemani Marya Jalavan käsin painetut sukkahousut, jotka vihdoin sain itselleni tuolta Tampereen Designtorilta, jonne vihdoin pääsin kun en ollut töissä kuten kaikki aiemmat kerrat. Päässä tuttu ja turvallinen Mukavan rusettipanta, päällä Mukavan mekko ja jalassa Vanssit ja selässä Globe Hopen reppu. 

 

Tyttö kasvoi ulos kesäkengistään ja kovalla kiireellä ostin hänelle kolmet syksykengät muistamatta, että meillä oli jo valmiiksi hänelle kahdet kengät. No, nyt meillä on yhdet Kavat tallessa tuleivaisuutta varten, jos vaikka toinen lapsi meille joskus vielä suotaisiin ja muut neljä paria yritetään käyttää sitten syksyn aikana. Neljä paria kenkiä on kyllä taaperolle liikaa... siis neljä plus kumisaappaat. Nämä Adidakset ostin ennen ekohurahdustani ja kyllä ne ovat söpöt. 

Kun nyt vielä hetken riittäisi lämpöä, niin että nuo kaikki vihreät tomaatit kypsyisivät... 

Ite tein shortsit

Yksi helteinen alkukesän viikonloppu sain idean ommella itselleni shortseja. Nämä olivat versio kaksi. Murun kankaasta, Joka Tyypin Kaavakirjan suoran housun kaava pätkäistynä. Takapuolesta ne eivät kyllä istu kovinkaan hyvin, mutta ajavat asiansa. Vyötärölle laitoin laiskana resorin ilman kuminauhaa, sitten kun se siitä venähtää niin nämä pääsevät tilkuiksi. Tai sitten vaihdan resorin. 

Shortist ovat ensisijaisesti mukavat päällä. Eli kelpaavat kotilöhöilyyn, jota kylläkään en enää ehdi juurikaan harrastamaan. Löhöilyn sijasta kun kaadun nykyään suoraan sänkyyn. 

Takana näkyvä hiekkakasa on koristanut meidän pihaa viime kesästä lähtien. Siitä piti tulla yhtä sun toista, mutta koliikki sotki suunnitelmat. 

Päässä on Coston hattu, costo.fi, sitten seuraa luottotoppi (= näitä mustia perustoppeja, jotka ovat jo vuosia vanhoja ja osa reikäisiäkin), shortsit Murun neuleesta, jalassa ensimmäiset Sanukkini vuodelta 2008. Kun noita Murun neuleita saisi jostain pidemmissäkin kuin metrin pätkissä, olisi ainakin yksi idea päässä muhimassa. 

Mukava Costo

Valokuvaamisen opettelu on mukavaa. Ja hermoja raastavaa. Olen jo kerran elämässäni opetellut kuvaamaan kunnolla. Filmikameralla. Ja olen myös ollut joskus kuvankäsittelyn ammattilainen. Tai no, osana työnkuvaa oli kuvien käsittely. Mihin ne taidot häviävät jos niitä ei käytä noin 15 vuoteen? No, tänään sain ehkä selville miten saan tämän Dynastia-humun pois kuvistani. Onneksi näitä valmiiksi retusoituja kuvia on vielä jonkin verran jäljellä varastossa. Tarkkoja kuvia ottaessa kun ehkä pitäisi naamaan alkaa laittamaan. Näissä kuvissa ollaan ihan naturellina. 

Päivän asuna Guessin vanhat farkut, Coston kengät valmistettuna 100% Pure Waste Deministä. Mun korkealle jalkapöydälle liian matalat, piti ottaa pohjalliset pois, että mahtuivat jalkaan. Toisaalta luotan siihen, että farkku venyy käytössä. Katsotaan miten käy. Ja joo, järkeväähän olisi ollut palauttaa ne. Mukavat ne olivat jalkaan sitten pohjallisten poiston jälkeen. Musta mekko / paita on Super Mukavasta, Mukavan mallistoa eli Made in Finland. Ja toi pääpanta on kotimaista käsityötä, kierrätysnahkaa ja tekijänä Uniqeco Design ja hankin sen viime joulukuussa Designtorilta. Mutta Super Mukava myy niitäkin. 

Kylmä vaikkei ole talvi.

Odottavan aika on pitkä. Etenkin, kun odottaa tuulessa.

Costo

Työt alko tammikuussa ja loputon kiire ja harmitus tulivat arkeen. Harmitus siitä, ettei ehdi olla tytön kanssa. Työpäivä vie arkipäivästä 11 tuntia. Työmatkat kuljen nykyään junalla. Ja junassa mukana kulkee Coston 100% pure waste-kassi, jossa on eväät, luettavaa ja käsitöitä.

Talvipäivän asu

Vihdoin pääsi ulos, pakkaseen. Ja talvivaatteet päällä, aivan mahtavaa.

Takki Joutsen (ostettu v. 2011), Hattu Costo, Housut kirpputorilta, Neule Kaino, Kengät Töysän Jalkinetehdas (on muuten lämpöset!), Rukkaset Joco Björneborg.

Joutsenen takit on kyllä hyviä. Ja kotimaisia. Tosin en tiedä mistä untuvat niihin tulevat, pitäisi selvittää. Mutta jos hyvän talvitakin haluaa, niin Joutsenessa on hinta-laatusuhde kohdillaan. Mulla on meinaan varastossa vieläkin sellanen teinivuosien pusakkamallinen untsikka, mikä on kuin uusi.

Toi viimeinen  kuva kertoo siitä olotilasta, mikä mallille tulee, kun yrittää saada valokuvaamisesra tykkäävään insinöörin ottamaan asukuvia. Toki tärkeintähän on, että se joskus saa näitä kuvia otettua.