Kävimme viime lauantaina Särkänniemessä. Meitä oli kolme aikuista ja viisi lasta, joista kaksi alle kouluikäistä. Menoa riitti. Olimme paikalla heti kello 11 ja lähdimme kello 19, eli nautimme helteestä koko aukioloajan. Ihmettelen kyllä, miksi tuo puisto ei ole pidempään auki. Meiltä jäi paljon näkemättä ja kokematta. Toki pienemmällä porukalla olisimme varmasti ehtineet enemmän.
Sää oli kyllä mitä mainion. Väkeä riitti, sillä tavalla sopivasti. Tukkijokeen ja Koskiseikkailuun sai jonottaa mutta ei haittavassa määrin. Itse rakastan hurjia laitteita ja harmitti todella paljon, etten ehtinyt TakeOffiin enkä Tyrskyyn. Trombi on ainoa mihin en mene, koska siinä sattuu selkään ja paljon. Oli ilo huomata, että tyttäressäni on hieman saamaa kuin äidissään. Toinen piti kaksin käsin kiinni laitteen reunasta kun piti lähteä pois. Ja nautti niin paljon pomppivista, pyörivistä laitteista.
Lähdin päivään lyhyessä mekossa, mutta otin vaihtovaatteet mukaan kun ajattelin, että mekko voi käydä epämukavaksi laitteissa ja oikeassa olin. Vaatevaihdon jälkeen nautin loppupäivästä Coston lierihatussa, joka oli kyllä ehkä hieman liian paksua materiaalia hellepäivään mutta muuten oikein mukava. Lisäksi minulla oli Vieton hamppushortseissa ja Uhanan topissa. Jalassa olivat neljättä kesää Hush Puppiesin ballerinat ja käsilaukkuna Lumin laukku. Näin jälkiviisaana olisi voinut tunkea tuon topin helman shortseihin, olisi ollut takuulla hieman istuvampi kokonaisuus.
Delfiini on aina ollut lempieläimeni ja olin Delfinaariossa yhdeksännellä luokalla työharjoittelussa kaksi viikkoa. Leevi oli silloin muistaakseni vuoden ikäinen. Kauhistelin jo silloin delfiinien pieniä tiloja mutta olen silti käynyt uskollisesti Delfinaariossa joka vuosi. Tänä vuonna en mennyt. Ajattelin, että mies voi mennä tytön kanssa, mutta itse jään pois. En kannata delfiinien vapautusta koska en pysty luottamaan siihen, että ne pärjäisivät vapaudessa. Toki jos delfiinit saisi siirrettyä jonnekin "vanhainkotiin" avoveteen, niin hienoa olisi. En vain näe sitä hetkeä, että Tampereen kaupunki moisen siirron kustantaisi.
En kuitenkaan sano, etten enää ikinä mene Delfinaarioon niin kauan kun se täällä on. Voi olla, että joskus haluan näyttää tyttärelleni kuinka ihminen vangitsee eläimiä omaksi ilokseen ja toivon, että hän oppii ettei se ole oikein. Muistan muuten vieläkin kun ne Särkänniemen hylkeet kuolivat. En tainnut ihan itkeä, mutta surullistahan se oli. Olin kasvanut hylkeitä katsellen, hyljeallas oli sellaisessa paikassa että siellä saattoi käydä öisin ihan vain kävelyllä. Särkänniemi toimi tuolloin 1999 oikein, kun se ei enää hankkinut uusia hylkeitä pieneen altaaseen. Uskon, että delfiinien kanssa käy samalla tavalla.
Delfiinejä tuskin tulee enää lisää ja Delfinaario tulee kokemaan luonnollisen kuoleman ajan kanssa, mutta siihen voi mennä vielä pitkä aika. Kuitenkin samalla kun kritisoimme delfiinien oloja, tulisi meidän muistaa että esimerkiksi Korkeasaaressa on samalla tavalla eläimiä vangittuna. En halua, että kaikki maailman eläintarhat suljetaan. Uskon siihen, että toimivan eläintarhan avulla voidaan pelastaa lajeja sukupuutolta. Mutta en halua, että eläintarhan ensisijainen tarkoitus on viihdyttää ihmistä. Toisaalta, me ihmiset kuitenkin muutumme koko ajan. Uskon, että koko eläintarhakulttuuri tulee muuttumaan ainakin näissä maissa, jotka pitävät itseään sivistyneinä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti