perjantai 29. toukokuuta 2015
Ihana Uhana SS2015 jatkuu
torstai 28. toukokuuta 2015
Kesäleluja
tiistai 26. toukokuuta 2015
Mummottaa
On muuten ihanaa, kun on kevät! Ollaan oltu ihan tosi paljon ulkona lapsen kanssa, laitettu pihaa ja hypitty trampalla. Ei onnelliseen arkeen todellakaan paljon tarvita, kunhan vain muistaa nauttia pienistä asioista.
sunnuntai 24. toukokuuta 2015
Ihana Uhana SS2015
perjantai 22. toukokuuta 2015
Ravintolapäivää
lauantai 16. toukokuuta 2015
Valion luomumaito ja sen epäonnistunut mainos
Maidon juonti on toki eettisesti väärin, jos ajatelleen eläinten oikeuksia. Se ei myöskään ole ekologisin vaihtoehto. Mutta jotta suuri muutos tapahtuu, tulee sen tapahtua asteittain. Lehmä ei elä luonnonvaraisesti, ainakaan Suomessa. Lehmä on Suomessa vain ja ainoastaan tuotantoeläimenä. Se, että meillä on nykyään luomulehmiä on jo iso askel parempaan. Mutta sillä ei ilmeisesti saa mainostaa, että näillä lehmillä on parempi olla kuin aiemmin, ostakaa tekin luomua jotka ette aiemmin ole niin toiminut?
Paitsi että kuka meistä tietää, ovatko vaiko eikö ne luomulehmät tyytyväisiä? Ihan oikeasti. Totta kai eläin voisi aina olla vapaampi ja elämä voisi olla mukavampaa, mutta sillä lehmällä ei nyt Suomessa ole muuta virkaa kuin maidontuotto ihmisen ravinnoksi. Valion virka on puolestaan tuottaa siitä maidosta ruokaa. Ja ne suomalaiset lehmät, jotka olen tavannut, vaikuttavat kyllä elävän mukavaa elämää kesäisin. Talvella toki on eri asia. Mutta me nyt vain satutaan asumaan pohjoisessa valtiossa.
Ja siis viherpesu, siitäkö tässä nyt oli kyse? Onko se viherpesua jos väitetään lehmien olevan tyytyväisempiä kuin mitä ne ovat? Jos Valion luomu täyttää luomun kriteerit niin se on silloin luomua ja se on ihan oikeastikin vihreämpää kuin se ei-luomu. En koe Valion mainosta viherpesuna. En oikeasti koe sitä edes huonona mainoksena. Koen, että tässä nyt ylireagoitiin ja huimasti.
Valion virka on myös olla suuri työllistäjä ja veronmaksaja. Toivoisin, että näiden "Valio boikottiin huonon mainoksen vuoksi" huutelijoiden ajatuksissa kävisi sellaisetkin asiat kuin työllisyys, verot ja hyvinvointiyhteiskunta. Ostan mielummin Valion maitoa, kuin Arlan maitoa, vaikka sekin on suomalaista. Arlan myyntivoitot ja verot niistä menevät kuitenkin Ruotsiin ja niillä koulutettaan ruotsalaisia lapsia ja hoidetaan ruotsalaisia vanhuksia. Mutta hei, eihän meidän lapsilla ja vanhuksilla ole niin väliä, kun Valio kuitenkin teki huonon mainoksen. Siinä on jo syytä tehdä pari tuhatta työtöntä lisää tähän maahan.
Olen pahoillani, ettei ne onnelliset ja vapaat lehmät maksa meille veroja tai tuo ruokaa meidän suomalaisten pöytään. Olen myös lukenut, että kaikki maidontuotanto pitäisi ajaa alas luonnollisen poistuman kautta. Niin, kukahan senkin kustantaisi? Olen valmis ryhtymään vegaaniksi sillä sekunnilla kun eläinaktivistit maksavat nämä luonnolliset alasajot omasta pussistaan ja luopuvat sosiaalietuuksistaan, joita kustannetaan sorsimalla eläimiä.
Maailman pelastaminen on tärkeä asia ja ruokavalion muuttaminen eläinperäisestä kasvipainotteiseksi on siitä iso osa. Mutta maailmaa ei pelasteta teilaamalla Valion luomulehmät. Ja vaikka meillä oli tavoitteena siirtyä pikkuhiljaa perheenkesken kauramaitotuotteisiin, tämä boikotti sai aikaan sen, että ostan jatkossa vähemmän kauramaitoa ja enemmän Valion maitoa. Koska en halua boikotoida yhtiötä, joka yritti tuoda luomun kaikkien ruokapöytiin.
Ja siis minulla meni myös sekin seikka ohi ymmärryksen, että miksi ihmisiä tappavien tehtaiden pyörittäjille lähetetään vain palautetta ja rohkaistaan muutokseen (ja jatketaan niiden halpatuotantorättien ostamista), mutta oikeasti lehmien olojen parantamisesta palkitaan boikotilla?
torstai 14. toukokuuta 2015
Eroon riisistä
Yksi arkinen asia, minkä kautta haluan jatkossa vähentää omaani ja perheeni hiilijalanjälkeä on ruoka. Tärkein asia ruoan ekologisuudessa on toki se, että mitään ei heitetä roskiin vaan se mikä ostetaan, syödään. Toinen tärkeä asia on se, että käytetään kausivihanneksi ja hedelmiä. Kolmas ja ehkä tärkein asia on luopua niiden ruoka-aineiden käytöstä, jotka kuormittavat luontoa eniten ja vaihtaa niiden tilalle ekologisempia vaihtoehtoja. Toki se, mikä on ekologista täällä Suomessa voi olla vähemmän ekologista jossakin muualla.
Yksi asia josta olen suunnitellut luopuvani, on riisi. Riisin viljely aiheuttaa vuosittain 1,5% maailman kasvihuonepäästöistä. Riisiä suurempia ilmastopäästöjä aiheuttaa kaikki lihat kala poislukien sekä kasvihuoneessa talvella viljellyt tomaatti ja kurkku. Ja tämä siis laskettuna per tuotettu kilo, ei tuotettu yhteismäärä.
Riisin viljely tarvitsee paljon vettä ja se viekin isoimman osan viljelyyn käytetystä vedestä. Riisin viljelyä varten pellot vedetetään, mikä johtaa metaanin muodostumiseen. Metaani puolestaan on erittäin voimakas kasvihuoneilmiötä aiheuttava kaasu.
Millä sitten riisin voi korvata? Miten käy ihmiselle, jonka lempiruokaa on sushi? No, eihän siitä riisistä tarvitse kokonaan luopua ja isossaa osassa maailmaa riisi kuuluu ruokavalioon oleellisesti. Mutta kun asumme Suomessa, sen voisi ainakin osittain korvata perunalla, ohralla, speltillä tai vaikkapa kvinoalla.
Meillä kokattiin tänään kanaa ja spelttiä tikka masala-kastikkeessa. Olin hieman skeptinen speltin suhteen, mutta ruoka oli oikeasti hyvää. Toki tuo tehotuotettu kana pitäisi vielä oppia korvaamaan kokonaan kasvisperäisillä tuotteilla.
Ruokavalion muuttamisella on oikeasti iso merkitys luonnon säästämiseen seuraavillekin sukupolville. Suosimalla suomalaisia viljatuotteita säästämme luontoa ja lisäämme työtä Suomessa.
keskiviikko 13. toukokuuta 2015
William Blake
Synttärit
tiistai 12. toukokuuta 2015
Sontaa laatua osa Me&I
maanantai 11. toukokuuta 2015
Luonnollista kosmetiikkaa Biodellystä
sunnuntai 10. toukokuuta 2015
Äitienpäivää
lauantai 9. toukokuuta 2015
Oikeus ja toive toiseen lapseen
Otan nyt lapsettomien päivän kunniaksi esiin itselleni henkilökohtaisen asian. Toivon, etten kadu tätä jatkossa sillä tämän blogin ensisijaisena tarkoituksena on itsetutkiskelu omien kulutustapojen suhteen eikä pureuta syvälle omaan elämääni.
Ensimmäiseksi haluan sanoa, että olen todella onnellinen ja kiitollinen siitä, että olen saanut lapsen. Lapsen, jota yritettiin lähes vuosi. Vuosi, joka oli pitkä aika ihmiselle joka tarvitsee lääkkeitä pysyäkseen liikuntakykyisenä eikä niitä lääkkeitä saanut silloin käyttää kun tavoitteena oli raskaus. Kun lapsi syntyi, oli toiveissa toinen heti perään. Olin luottavaisin mielin, sillä toinenhan tulee helposti kun ensimmäinen on tullut.
Sitä toista ei ole kuitenkaan kuulunut. Kohta on kulunut kaksi vuotta siitä, kun ajattelimme, että toinen lapsi saa tulla heti kun on tullakseen. Ja nyt on kulunut jo yli vuosi siitä, kun aloitimme oikean yrittämisen greippimehuineen ja ovulaatiotesteineen. Olemme myös käyneet yksityisesti yhden IVF-hoitosarjan joka päättyi siihen, ettei viidestä munasolusta kasvanut alkioksi kuin yksi ja sekin meni kesken. Hieno kokemus kaikkineen. Ei todellakaan.
Nyt olemme puoli vuotta miettineet, lähdemmekö enää hoitoihin. Hedelmöityshoidot ovat fyysisesti ja henkisesti raskaita. Ja rahallisesti. Tiedän, että yhteiskunta maksaisi meille hedelmöityshoidot, mutta mielestäni se ei ole yhteiskunnan velvollisuus. Ei enää, kun meillä on jo yksi lapsi. Haluan, että ne rahat käytetään johonkin muuhun, kuten vaikka ehkäisevään lastensuojeluun jotta ne lapset, joita ei ole toivottu eikä haluttu eikä haluta vieläkään, saavat turvallisen lapsuuden.
Ja ne muut vaihtoehdot. Monesti sanotaan, että ainahan voi adoptoida. No ei voi. En ymmärrä, miksi Suomessa adoptio on niin hankalaa. Ei auta vaikka olet hyvävarainen, vakaassa elämäntilanteessa ja toimivassa parisuhteessa. Adoptio vie vuosia ja taas vuosia, eikä ole mitään takeita että lasta koskaan tulet saamaan. Ja adoption kustannukset ovat naurettavat, kymmeniä tuhansia euroja. Miten voi olla niin vaikeaa saada lapsi, kun maailma on täynnä lapsia joilla ei ole kotia tai vanhempia? Miksi lapset kasvatetaan mielummin laitoksissa kuin etsitään heille hyvä perhe? Ja miksi ihmeessä Suomessa nuoria äitejä kannustetaan ennemmin aborttiin kuin adoptioon? Tiedän tarinan, jossa Naistenklinikalla oli naurettu tulevalle äidille päin naamaa, kun tämä oli ehdottanut antavansa tulevan lapsensa adoptioon. "Ei täällä Suomessa niin toimita, täällä tehdään abortteja." Se raskaus ei sitten päätynyt synnytykseen ja sekin lapsi jäi joltakulta saamatta.
En heitä vielä kirvestä kaivoon ja elättelen toiveita toisesta lapsesta. En myöskään aio hakeutua julkiselle puolelle lapsettomuushoitohin, vaikka meillä siihen oikeus olisikin. Jos vielä päätän lähteä hoitoihin, maksan ne itse vaikka se kirpaiseekin kun laittaa 3000 euroa johonkin mistä käteen ei jää kuin paha mieli. Olen onnellinen ja sanoin kuvaamattoman kiitollinen siitä, että minulla on maailman paras lapsi. Jos kuitenkin joskus saamme toisen lapsen, otan hänet kiitollisuudella vastaan. Hitsi vieköön, otan kiitollisuudella vastaan vaikka kymmenen lasta, jos meille niin paljon suotaisiin. Tässä vain tulee ikä ja biologia vastaan. Toisaalta, oma vika kun odotin. Mutta todellisuudessa elämäni nyt vain meni näin, enkä suostu sitä katumaan etten halunnut lasta ennen kuin sain itselleni parisuhteen jossa voin luottaa toiseen täysin.
Itse toivon tämän päivän viettämisen johtavan siihen, että ihmiset miettisivät mitä laukovat suustaan. Se ei lohduta ketään, että kumminkaima tuli raskaaksi vaikka ei pitänyt. Sekään ei lohduta, että lapsia kuulemma tulee kun ei stressaa. Tai niitä voi adoptoida tai ottaa vaikka sijaislapsen. Kun ei se vain mene niin. Hoidot eivät myöskään ole mikään tae lapsen saamisesta, vaikka monet niillä lapsen saavatkin. Monet, eivät kaikki. Ja koira ei nyt ainakaan korvaa sitä lasta. Joten seuraavan kerran kun haluat antaa lapsettomalle hyviä neuvoja niin älä anna. Ei ne auta. Mikään ei auta.
Monet eivät myöskään kaipaa neuvoja koska se kakkonen kannattaa tehdä. Et voi tietää, vaikka sitä olisi yritetty tehdä jo pitkään. Itse muistan elävästi kun koliikista huolimatta aloitimme yrittämisen ja sain neuvon, että tehkää nyt äkkiä toinen lapsi ennen kuin uhma alkaa. Joo, tuskin se uhma meidän lapsihalukkuuteen vaikuttaa kun koliikkikaan ei vaikuttanut vaikka koettiin joka iltainen kaksi tuntia kestänyt huuto ja 15 minuutin unipätkät vuorokauden ympäri. Ja silti haluttiin heti se toinen.
Ei siihen lapsettomuuteen ole mitään poppakonsteja tai lohdutuskeinoja. Tässä pitää vain antaa itselleen lupa surra ja yrittää nauttia siitä mitä on. Ja toivoa niin kauan kun toivoa on.