Täytyy laittaa Minna Parikan nettisivut boikottiin. Muuten omistan jälleen kohta liikaa kenkiä. Shoppailumania pysyy nykyään melko hyvin hallussa, mutta sitten aina välillä, hetkittäin homma karkaa käsistä. Yleensä keväällä ja syksyllä, eli silloin kun uudet mallistot ilmestyvät. Tälläkin hetkellä odotan kuin kuuta nousevaa Uhanan kesämallisto, jossa esiintyy jälleen ihana pupukuosi. Mutta jotta kaappien sisältö pysyy hallinnassa ja jotta voin jotenkin puolustella itselleni uusien asioiden ostamisen, niin myyn eteenpäin aina jotain vanhaa kun ostan uutta minkä lisäksi olen luvannut itselleni joka kuukausi lahjoittaa vähintää yhden ison ostoskassillisen (sellaisen Ikea-kassin kokoluokkaa) vaatteita tai tavaroita hyväntekeväisyyteen.
Pois lahjoittaminen ja myyminen ei toki paranna maailmaa, mutta en suostu lopettamaan ostamista kokonaan koska haluan tukea pieniä (ja hieman suurempiakin) suomalaisia suunnittelijoita, jotka teettävät tuotteensa joko täällä Suomessa tai edes Euroopassa. Lisäksi luovun monesta asiasta sen eteen, että voin ostaa paremmilla mielillä uusia vaatteita.
Seuraavaksi luopumislistalla on päivittäinen lihansyönti. Tänään tein itselleni kasvipitsan päivälliseksi ja se maistui yllättäen paremmalta kuin miehen lihapitsa. En suostu kuitenkaan luopumaan lihansyönnistä kokonaan. Rakastan liikaa hyvää ruokaa.
Olen kuitenkin ylpeä itsestäni, että jaksan kulkea edelleen työmatkani (pääasiassa) julkisilla enkä ole värjännyt hiuksiani kahteen vuoteen (ei kyllä ole tehnyt edes mieli). Muutenkin kosmetiikan käyttö on vähentynyt enkä siis huuhdo viemäriin enää puoliakaan siitä kemikaalimäärästä kuin aiemmin. Meille ei myöskään ilmesty mitään kausisisustustuotteita (jouluverhot nyt vaikka esimerkkinä) sohvatyynyt eivät vaihdu kevätmalleihin ja lakanatkin uusitaan vasta kun vanhat ovat kuluneet puhki. Ja totesin juuri lapsen huoneen sisustuksessa sängyn olevan ainoa ei-kierrätetty huonekalu. Siitä lisää myöhemmin.
Päivän asuna kohta kaksi vuotta vanha Piia Hännisen farkkumekko, Minna Parikan tennarit, Lumi rannekoru, Salmiak Studion kierrätetystä suomalaistesta nahkasta tehty laukku ja kaulakoru Sininkasta. Ei taas niitä onnistuneimpia asuja, mutta menetteli. Tykkään kyllä tuosta mekosta yli kaiken, mutta kevyemmät sukkahousut ja muutama sentti kavennusta käyttäjälle tekisi hyvää.
