Eniten ärsyttää kaikki

Ehkä se on tämä pimeys. Tai ehkä ne oman elämän pienet vastoinkäymiset, mitkä saavat kaiken tuntumaan juuri nyt niin kovin raskaalta. Asiat, joiden olisin halunnut onnistuvan, eivät onnistuneet.
Ei mitään niin vakavaa, mutta vakavaa kuitenkin. Vakavaa minulle. 

En ymmärrä kun ihmiset sanovat, että minulla on ollut elämässä vastoinkäymisiä, mutta selvisin niistä. Mikä on selviämisen vaihtoehto? Ei-selviäminen? Meillä kaikilla on aivan varmasti ollut vastoinkäymisiä ja suurin osa meistä selviää niistä. Ja miten se määritellään, ettei selviä? Missä menee selviämisen raja? Milloin ihminen ei enää selviä?

En todellakaan tiedä mikä on selviämisen vaihtoehto. Luovuttaminen, toki. Mutta miten? Kaiken paskaksi vetäminen tai kenties tästä elämästä poistuminen oman käden kautta? Kyllä, ne ovat vaihtoehtoja. Mutta todellisuudessa. Itkupotkuraivarit? Ehkä toimivat uhmaikäisellä, mutta ei aikuisella.   Onko meillä suurimmalla osalla ihmisistä muuta vaihtoehtoa kuin selvitä? 

 Se, mikä voi toisesta tuntua pienelle, voi toiselle olla suurta. Kukaan ei voi sanoa kenellekään muulle, että hei, tämä minun vastoinkäymiseni on niin paljon pahempi kuin sinun. Eikä meistä kukaan tiedä loppujen lopuksi, mikä toisesta tuntuu pahalle ja kuinka pahalle se tuntuukaan. 

Luovuttaminen voi olla joskus paikallaan, kaiken paskaksi vetäminen ei ikinä. Kukaan ei koskaan nosta sinua kuopasta, johon itsesi kaivat, jos se kuoppa on liian syvä. Kukaan ei tule sanomaan sinulle kuolinvuoteellasi, että tässä sinulle lottovoitto ja pari vuotta lisää elinaikaa, elämä haluaa hyvittää sen sinulle kun potki sinua niin kovasti päähän aikaisemmin. 

Meillä kaikilla on vaikeutemme ja meidän kaikkien pitää itse tehdä se päätös selviämmekö ja jatkammeko taisteluamme vai luovutammeko. Mutta ketään muuta ei voi oman elämänsä pieleen menemisestä syyttää, kuin itseään.

Eikö se vanha viisauskin sano, että jokainen meistä on oman onnensa seppä?

Syvien aatoksien ohella päivän asuna Silkkitoppi: R-collection / R-collection.fi, housut Globe Hope / Globe.hope.fi ja kengät Minna Parikka / Onemanband.fi

Vaatevallankumous

Osallistuin sitten minäkin. Volcomin t-paita oli nurin ja väärinpäin. Toivottavasti tämä tempaus somessa sai edes muutaman ihmisen miettimään mistä vaatteensa hankkivat. Tai ainakin kyseenalaistamaan niiden alkuperän. Mistä tulikin mieleen, R-collectionilla on kiinnostava kesämallisto, suosittelen tutustumaan.

Lauantai.

Ajattelin kokeilla kuvaamista julkisilla paikoilla. Ja jos aloittaisi vaikka tavaratalon vessasta.

Leudon talven takkina on toiminut todella hyvin R-collectionin parka. Joka taisi myydä loppuun melko nopeasti. Itse haaveilin aluksi xs-koosta, mutta se hävisi verkkokaupasta ennen kuin ehdin päättää ostanko takin vai en. Ostin sitten s-koossa, joka mittojen puolesta tuntu reilulta, mutta on ollut päällä oikein hyvä. Kotimaiset vaatteet kunniaan.

Pipo on itse tehty, kengät piraattivalmisteet Kiinasta (ei mitkään halvat kopiot vaan ihan laatukopiot, mitkä ostin epähuomiossa).

Kylmä vaikkei ole talvi.

Odottavan aika on pitkä. Etenkin, kun odottaa tuulessa.