Meidän kesälomareissusta

Olen joskus ollut kova matkustamaan. Paino nimenomaan sanalla joskus. Vielä vuonna 2012 kävin Thaimaassa ja New Yorkissa, mutta sitten tuli raskaus ja lapsi ja työt ja ekointoilu ja matkustus on vain jäänyt. En myöskään ole kaivannut sitä kovinkaan paljon kun kotonakin on tekemistä riittänyt ihan vain lapsen kanssa touhutessa. Pikkuhiljaa kuitenkin haave reissaamisesta on palannut. Tein kuitenkin periaatepäätöksen jokin aika sitten, että pyrin välttämään lentämistä mahdollisimman paljon. Oikeastaan tein päätöksen, jonka mukaan lennän sitten vasta kun olen rehellisesti kasvissyöjä, eikä sitä ihmettä ole vielä tapahtunut. 

 Viime syksynä kuitenkin hieman ex tempore hankimme perheeseen matkailuauton, tuttujen kesken Möhkön. Hankinnan takana oli reissaamisen toive, iso koira jota ei voi jättää hoitoon ja miehen harrastukset joihin olisi kiva mennä mukaan. Hankinta toteutui samalla tavalla kuin asunnon ostaminen tässä perheessä: päätimme mitä haluamme ja teimme nettihaun, menimme katsomaan lähistöllä sijaitsevaa sopivaa autoa ja ostimme sen. Turhia miettimättä tai arpomatta. Viimeisen kerran ennen tätä kesää matkustin valmismatkalle  Kalymnokselle syksyllä 2013. Ja siis minä, intohimoinen omatoimimatkaaja matkustin silloin ihan oikeasti valmismatkalle. Toki silloin 5 kk ikäisen lapsen kanssa se oli hyvä ratkaisu. Tänä kesänä lähdimme sitten toteuttamaan Euroopanreissua Möhköllä ja mukana karvanlähtönsä juuri aloittanut berninpaimenkoira, tuttavien kesken Pumpa. Reissun teemana oli, ettei suunnitella liikoja vaan katsotaan mitä tulee eteen. Kaksi tavoitetta kuitenkin oli: Tanskan Legoland ja Alpit.

Äitinä sitä venyy ihmeellisiin asioihin viihdyttääkseen lastaan.

Silloin joskus reissaamisesta muodostunut rutiini ja rutiinin myötä reissulle mukaan otettava tavara määrä pieneni ja pakkaaminen oli helppoa. Nyt se rutiini oli kadonnut jonnekin. Saimme kyllä ennen reissua tehtyä listan mitä on järkevä ottaa mukaan ja mitä ei. Vaikka emme ole kokeneita karavaanareita, niin muutaman pienimuotoisen sisämaanmatkailun jälkeen on muodostunut jonkinlainen käsitys siitä, mitä matkailuautomatkalla kannattaa ottaa mukaan. Loppujen lopuksi mitään kovin oleellista ei jäänyt kotiin eikä mitään kovin turhaa tullut mukaan. 

Reissukoira Pumpa, jolla oli mukana viilennysmatto ja oma tuuletin.

Alkuun voisi kuitenkin kertoa muutaman huomion. Oli aikamoinen järkytys todeta olevansa jälleen melkoinen noviisi reissaamisessa. Ensinnäkin, ota vain yhtä väriluokkaa vaatteita mukaan kun kyseessä on pidempi reissu jossa oletettavissa on pyykinpesu. Ei siis tummia ja vaaleita vaan jompaakumpaa. Ainakin jos itse tykkäät kotona pestä pyykit lajiteltuina. Jos et tykkää, niin ei sillä reissusakaan ole merkitystä. Itse suosin reissussa aiemmin tummaa, koska siinä ei näy lika niin helposti. Nyt otin mukaan pari mintunväristä paitaa ja hinkkasin niitä sitten harva se päivä kun onnistuin tiputtamaan rinnuksille milloin mitäkin. Kannattaa myös ottaa materiaalina helppohoitoisia vaatteita, eli merinovillaa, villaa ja puuvillaa näin keinokuituja kaihtavan näkökulmasta. Villa on helppo tuulettaa puhtaaksi ja puuvilla kuivuu kohtuu nopeasti. Villa on hyvä siitä, että se on lämmin ja viileä tarpeen mukaan. Luonnonkuituiset (silkki pois lukien) on myös kohtuu helppo saada suoristumaan pienellä kostutuksella ja ripustuksella (pyykkinaru ostettiin Legolandista).

Lapsi innoistui reissusta kun päästiin perille Legolandiaan.

Leatherman on hyvä esine olla mukana matkalla kuin matkalla. Siinä on sakset, tölkinavaaja, veitsi ja ruuvimeisseli jolla voi korjata Möhkön oven. Olen itse joskus koonnut Lundian lipaston Leathermanilla ja kivellä. Ja pullollisella viiniä. Lipasto on muuten vieläkin kasassa.

Ja jos meinaat lähteä Keski-Europpaan suppaamaan, kannattaa tarkistaa, että mukana on mela (tätä palasimme erikseen hakemaan) ja lautaan evä (tätä emme enää palanneet hakemaan kun olimme jo pitkällä Etelä-Ruotsissa kun kesämökiltä soitettiin evän olevan laiturilla). No, suppailu on täysin yliarvostettu harrastus ja oman laudan hankkiminen tällaiselle lahopäälle on näköjään myös täysin turhaa.

Onneksi aurinkokin paistoi välillä ja lämmintä riitti.

Passit kannattaa myös kuvat etukäteen ennen reissua eikä miettiä asiaa vasta sitten, kun olet tunnin ajan etsinyt Bernin passia parkkipaikalla kun se on mystisesti hävinnyt johonkin. Ylipäätäänkin olisi järkevää, että myös pienessä matkailuautossa kaikilla tavaroilla olisi paikkansa jotta tavaroita ei tarvitsisi joka ilta etsiä tunnin edestä. Yksi Hampurissa hyväksi havaittu keino on ostaa läpinäkyviä muovilaatikoita, joihin voi pakata tavaroita ja sitten vielä joku järkevä voisi kirjoittaa niihin varuiksi ”kenkiä”, ”likapyykkiä” ja ”leluja”.  Ikea-boikotti katkesi ja nyt voin todeta, että meillä on Hampurilaisia Ikea-laatikoita Möhkössämme. Paitsi, että niiden kiinnityssysteemi on surkea ja hankin lähitulevaisuudessa uudet laatikot niiden tilalle. 

Lopputulemana me olemme hengissä ja perheenä ja teemme uuden reissun ensi kesänä. Möhköllä. Bernin kanssa. 

Seuraavassa osassa käsitellään Legolandiaa.

Värikoodaus asustuksessa toimii myös reissussa.

Yyteristä

Vietettiin viimeinen kesäviikonloppu Yyterissä. Matkailuauto tuo kyllä koiraperheelle melkoisen vapauden lähteä ja reissata. Ei tarvitse miettiä koiralle hoitoa, eikä sen sopivuutta majoitukseen. Nyt kun auto on oma (isoksi osaksi kuitenkin pankin), niin meidän on helppo lähteä. Joskus haimme matkailuautoa vuokralla, lähin auto mihin olisi saanut ottaa koiran mukaan löytyi Oulusta. Ja me oltiin silloin Tampereella. Ei sillä, ymmärrän kyllä ettei koiria kaivata vuokra-autoihin.

Ajoimme perjantai-iltana Yyterin leirintäalueelle ja jätimme auton sinne parkkiin viikonlopuksi ja seikkailimme lähiymäristössä polkupyörillä. Yyterin hiekalle ei ollut leirintäalueelta pitkä matka, alle kilometri. Läheltä löytyi myös Siwa. Itse Yyteri Camping leirintäalue on todella iso. Alueelta löytyy kaksi leikkialuetta, minigolf, ravintola (joka on auki vain kesäkaudet), sauna, pieni järvi, grillipaikkoja, kierrätyspisteitä, tenniskenttä ja koripallokenttä. Ja aivan läheltä löytyy lisää harrastusmahdollisuuksia. Me keskityttiin leikkipaikkoihin, polkupyöräilyyn, rullalautailuun ja suppailuun. 

Sen verran kovaa tuuli merenrannalla, että hain Yyterin Surfcenteristä vuokralle karkuremmin ja kelluntaliivit. Ihan hyvä päätös. Sekä liivit että märkäpuku pääsivät testiin, sen verran kovaa tuuli ja oli aallokkoa. Mutta oli kyllä hauskaa! 

Lapsi sai itse valita vaatteensa ja päälle valikoitui Reiman sadetakki. Joka on muuten kokoa 80 ja meidän lapsi huitelee siinä 92 cm pituudessa. Hyvin mahtuu, edelleen. Olen itse ollut aina hieman kömpelö eikä tasapainossani ole hurraamista, joten yritän nyt rohkaista lasta kiipeämään ja keikkumaan, jotta tasapaino kehittyisi ja pysyisi hyvänä. En myöskään usko liikaan varovaisuuteen vaikka välillä sydäntä kylmääkin katsoa toisen menoa. Mutta kun pysyy tarpeeksi lähellä niin voi turvata toista rajoittamatta kuitenkaan menoa. 

Itsellä päivän asuna Papun college, Höön haaremihousut ja Vanssin kengät. Sekä Salmiak Studion laukku, joka jäi nyt esittelemättä ja päässä tuo DIY huivi. 

Mies ei ole hetkeen joutunut ottamaan asukuvia, mutta hyvinhän tuo taito näytti olevan tallessa... 

Rannalla vaihteeksi ärsyynnyin roskan määrästä. En tajua miten vaikea voi olla kerätä niitä jätteitään mukaan. Ja tupakantumppeja oli loputtomiin! Tumpit ovat melkein pahimpia roskia koska niiden maatumiseen menee ikuisuus. Onneksi nämä roskat kelpasivat lapsen leikkeihin kun emme itse tajunneet ottaa hiekkaleluja mukaan. 

Meillä oli kiva perheviikonloppu. Netti toimi huonosti mutta silti hetkittäin selasin Instagrammia. Rapujuhlia ja pukujuhlia tuntuu riittävän. Olen itsekin joskus tykännyt siitä menosta, mutta olen ollut myös joskus retki-ihminen. Ensimmäistä toki enemmän ja jälkimmäistä vähemmän. Jotenkaan en kuitenkaan tällä hetkellä innostu pukujuhlista, enkä kyllä rapujuhlistakaan. En tiedä sitten, onko se vain kateutta kun meitä ei oltu kutsuttu yksiinkään näistä pippaloista mutta jotenkin koen tällä hetkellä mielekkäämmäksi nukkua tyttö kainalossa matkailuautossa reippaan päivän väsyttämänä kuin skoolata ja syödä elävältä keitettyjä mereneläviä. Toki puolensa siinäkin. 

Ruissalosta

 Viikko sitten, kun kävimme Muumimaailmassa, matkustimme sinne asuntoautolla ja yövyimme Ruissalon leirintäalueella. Asuntoauto on ollut meidän perheen pitkäaikainen haave. Mies tykkää kiivetä enemmän kuin minä ja kiipeäminen monesti vaatii reissuja sinne ja tänne. Ja nyt kun mies on aloittanut kiipeilyn lisäksi pyöräilyn, eli sen lycraan pukeutumisen ja niitäkin kisoja tuntuu olevan siellä ja täällä ja tuolla, niin päätimme hankkia auton jotta pääsemme koko perhe mukaan. Auton vuokraaminen olisi ollut hyvä vaihtoehto, mutta yllättäen niitä vuokra-autoja ei ole kovinkaan montaa tarjolla kun perheeseen kuuluu berninpaimenkoira. Muumimaailman reissun teimme vielä potentiaalisina ostajina, mutta kyllähän se auto meille sitten tuli. Mutta siis Ruissalosta.

Ehkäpä tuo auto ei olisi tehnyt niin hyvää vaikutusta, jos olisimme menneet ensimmäisellä reissullamme jonnekin muualle kuin Ruissaloon ja jos koko ajan ei olisi paistanut aurinko. Ruissalon leirintäalue kun on siisti ja moderni. Sisäänkirjautumisen yhteydessä saimme tolppanumeron ja kyseessä oli asvaltoitu läpiajoparkki pienellä nurmikolla, koten takana näkyy. Itse leirintäalue on iso ja kun Turussa ollaan, sijaitsee tietysti meren rannalla.

 

Tähän väliin pieni pukeutumispläjäys. Päivän asuna oli uudet lempihousut, eli Punaisen norsun bambubohot, jotka ovat kyllä olleet lempihousut, suosittelen todellakin! Lisäksi päälle pääsi aamusta Höön huppari, tai colitsi, koska eihän tuossa varsinaista huppua ole. Jalassa Isabel Marantin kengät ja kaulassa roikkuu Olympia le-Tanin laukku. Kyllä, olen kenkä- ja laukkuaddikti ja yritän siitä koko ajan eroon. Mutta katsokaa nyt tuota laukkua! Täytyy kyllä myöntää, että paremmin se sopisi jonkin housupuvun tai hameen ja paidan kanssa, mutta reissuun kun lähdetään niin otetaan vain yksi laukku mukaan. Vaikka tosiaan siis laukkuhullu olenkin. Kenkiä toki tulee mukaan useampi pari...

 

Leirintäalueeseen tutustumisen keskellä lapsi löysi todella mielenkiintoisen asian maasta. Sitä sitten ihasteltiin useampi minuutti. Nautin kyllä rehellisesti siitä, kuinka lapsi pakottaa minutkin ajoittain pysähtymään ja ihmettelemään pieniä asioita. Monesti tekee mieli ottaa kädestä ja käskeä jatkamaan matkaa, mutta yritän aina muistuttaa itseäni että niin kauan kun oksanpätkä tuo iloa toisen elämään, niin otetaan siitä ilosta kaikki irti. 

 

Ruissalossa oli kaksi leiriläisten huoltorakennusta, tämä niistä uudempi. Sisätiloissa kävimme vain vessassa, mutta hienolta ja siistiltä näytti. Sisällä oli siis myös keittiö ja suihkut. 

 

 Leikkialue oli ilmeisesti myös varsin uusi ja olihan se hieno. Jotenkin ihastuin tähän liesi, lelulaatikko ja (mielestäni) autorata yhdistelmään. Lapsi tykkäsi, kuten tykkäsi myös allaolevasta minigolfradasta. Lisäksi leirintäalueella oli myös koripallokenttä ja uimaranta. Sekä muutama grillausalue. Niin ja koirapuisto, mikä näkyy tuolla minigolfradan takana.

 

 Yhden yön kokemuksella voin kyllä suositella Ruissaloa. Meille toki kävi niin, kuten monesti käy, että siihen viereen oli majoittunut joku bileporukka missä ilmeisesti oli isä ja tytär ja tyttären sulhanen ja kyllähän sitä alkoholin auttamaan meteliä riitti aamuun asti. Aika jännä muuten, että joka paikassa tuntuu aina olevan yksi porukka mikä valvottaa muita. En ymmärrä miksi sitä alkoholia ei voi nauttia ilman, että ne desibelit nousevat taivaasiin? Ja kuka ihme pysyy hereillä aamuun asti, itse ainakin nukahdan nykyään jo viinipullon puolessa välissä? No mutta, elämä on ja sen sellaista. Kivaa oli kuitenkin. 

 

Ja se Suomen kesä, en oikein tiedä mitä vikaa siinä on?