Meidän kesälomareissusta

Olen joskus ollut kova matkustamaan. Paino nimenomaan sanalla joskus. Vielä vuonna 2012 kävin Thaimaassa ja New Yorkissa, mutta sitten tuli raskaus ja lapsi ja työt ja ekointoilu ja matkustus on vain jäänyt. En myöskään ole kaivannut sitä kovinkaan paljon kun kotonakin on tekemistä riittänyt ihan vain lapsen kanssa touhutessa. Pikkuhiljaa kuitenkin haave reissaamisesta on palannut. Tein kuitenkin periaatepäätöksen jokin aika sitten, että pyrin välttämään lentämistä mahdollisimman paljon. Oikeastaan tein päätöksen, jonka mukaan lennän sitten vasta kun olen rehellisesti kasvissyöjä, eikä sitä ihmettä ole vielä tapahtunut. 

 Viime syksynä kuitenkin hieman ex tempore hankimme perheeseen matkailuauton, tuttujen kesken Möhkön. Hankinnan takana oli reissaamisen toive, iso koira jota ei voi jättää hoitoon ja miehen harrastukset joihin olisi kiva mennä mukaan. Hankinta toteutui samalla tavalla kuin asunnon ostaminen tässä perheessä: päätimme mitä haluamme ja teimme nettihaun, menimme katsomaan lähistöllä sijaitsevaa sopivaa autoa ja ostimme sen. Turhia miettimättä tai arpomatta. Viimeisen kerran ennen tätä kesää matkustin valmismatkalle  Kalymnokselle syksyllä 2013. Ja siis minä, intohimoinen omatoimimatkaaja matkustin silloin ihan oikeasti valmismatkalle. Toki silloin 5 kk ikäisen lapsen kanssa se oli hyvä ratkaisu. Tänä kesänä lähdimme sitten toteuttamaan Euroopanreissua Möhköllä ja mukana karvanlähtönsä juuri aloittanut berninpaimenkoira, tuttavien kesken Pumpa. Reissun teemana oli, ettei suunnitella liikoja vaan katsotaan mitä tulee eteen. Kaksi tavoitetta kuitenkin oli: Tanskan Legoland ja Alpit.

Äitinä sitä venyy ihmeellisiin asioihin viihdyttääkseen lastaan.

Silloin joskus reissaamisesta muodostunut rutiini ja rutiinin myötä reissulle mukaan otettava tavara määrä pieneni ja pakkaaminen oli helppoa. Nyt se rutiini oli kadonnut jonnekin. Saimme kyllä ennen reissua tehtyä listan mitä on järkevä ottaa mukaan ja mitä ei. Vaikka emme ole kokeneita karavaanareita, niin muutaman pienimuotoisen sisämaanmatkailun jälkeen on muodostunut jonkinlainen käsitys siitä, mitä matkailuautomatkalla kannattaa ottaa mukaan. Loppujen lopuksi mitään kovin oleellista ei jäänyt kotiin eikä mitään kovin turhaa tullut mukaan. 

Reissukoira Pumpa, jolla oli mukana viilennysmatto ja oma tuuletin.

Alkuun voisi kuitenkin kertoa muutaman huomion. Oli aikamoinen järkytys todeta olevansa jälleen melkoinen noviisi reissaamisessa. Ensinnäkin, ota vain yhtä väriluokkaa vaatteita mukaan kun kyseessä on pidempi reissu jossa oletettavissa on pyykinpesu. Ei siis tummia ja vaaleita vaan jompaakumpaa. Ainakin jos itse tykkäät kotona pestä pyykit lajiteltuina. Jos et tykkää, niin ei sillä reissusakaan ole merkitystä. Itse suosin reissussa aiemmin tummaa, koska siinä ei näy lika niin helposti. Nyt otin mukaan pari mintunväristä paitaa ja hinkkasin niitä sitten harva se päivä kun onnistuin tiputtamaan rinnuksille milloin mitäkin. Kannattaa myös ottaa materiaalina helppohoitoisia vaatteita, eli merinovillaa, villaa ja puuvillaa näin keinokuituja kaihtavan näkökulmasta. Villa on helppo tuulettaa puhtaaksi ja puuvilla kuivuu kohtuu nopeasti. Villa on hyvä siitä, että se on lämmin ja viileä tarpeen mukaan. Luonnonkuituiset (silkki pois lukien) on myös kohtuu helppo saada suoristumaan pienellä kostutuksella ja ripustuksella (pyykkinaru ostettiin Legolandista).

Lapsi innoistui reissusta kun päästiin perille Legolandiaan.

Leatherman on hyvä esine olla mukana matkalla kuin matkalla. Siinä on sakset, tölkinavaaja, veitsi ja ruuvimeisseli jolla voi korjata Möhkön oven. Olen itse joskus koonnut Lundian lipaston Leathermanilla ja kivellä. Ja pullollisella viiniä. Lipasto on muuten vieläkin kasassa.

Ja jos meinaat lähteä Keski-Europpaan suppaamaan, kannattaa tarkistaa, että mukana on mela (tätä palasimme erikseen hakemaan) ja lautaan evä (tätä emme enää palanneet hakemaan kun olimme jo pitkällä Etelä-Ruotsissa kun kesämökiltä soitettiin evän olevan laiturilla). No, suppailu on täysin yliarvostettu harrastus ja oman laudan hankkiminen tällaiselle lahopäälle on näköjään myös täysin turhaa.

Onneksi aurinkokin paistoi välillä ja lämmintä riitti.

Passit kannattaa myös kuvat etukäteen ennen reissua eikä miettiä asiaa vasta sitten, kun olet tunnin ajan etsinyt Bernin passia parkkipaikalla kun se on mystisesti hävinnyt johonkin. Ylipäätäänkin olisi järkevää, että myös pienessä matkailuautossa kaikilla tavaroilla olisi paikkansa jotta tavaroita ei tarvitsisi joka ilta etsiä tunnin edestä. Yksi Hampurissa hyväksi havaittu keino on ostaa läpinäkyviä muovilaatikoita, joihin voi pakata tavaroita ja sitten vielä joku järkevä voisi kirjoittaa niihin varuiksi ”kenkiä”, ”likapyykkiä” ja ”leluja”.  Ikea-boikotti katkesi ja nyt voin todeta, että meillä on Hampurilaisia Ikea-laatikoita Möhkössämme. Paitsi, että niiden kiinnityssysteemi on surkea ja hankin lähitulevaisuudessa uudet laatikot niiden tilalle. 

Lopputulemana me olemme hengissä ja perheenä ja teemme uuden reissun ensi kesänä. Möhköllä. Bernin kanssa. 

Seuraavassa osassa käsitellään Legolandiaa.

Värikoodaus asustuksessa toimii myös reissussa.