Palafarkkua

Loka-marraskuussa oli melkoinen ompeluvimma päällä. Jonka seurauksena syntyivät nämä legginssit, monen muun vaatteen ohella. 

 

Kierrätysmateriaalin käyttö on palkitsevaa ja maailma tuntuu olevan täynnä käytettyä farkkua. Monesti eri paloista kootuista farkkuvaatteista tulee helposti vain jotenkin halpa olo. Tiedättekö ne laukut ja vessapaperirullapidikkeet, joita farkuista tehdään? Laukuissa taskut paikallaan ja niin edelleen. Toimii ehkä jollekin, mutta ei minulle.

 

Legginsit on tehty vanhoista farkuista tutulla Ottobreen kaavalla. Takaosa on kotimaista joustocollegea. Etuosan tein tosiaan niin, että ompelin paloja yhteen niin, että sain suurin piirtein etukappaleiden kokoiset palat minkä jälkeen leikkasin ne kaavan muotoon. Saumurilla saumat ja housut olivat valmiit. Ja olen niihin kyllä todella tyytyväinen. .

 

Kuvaisin oman toivetyylini pelkistetyksi ja haluaisin luoda kierrätysmateriaalista omaan tyyliini sopivia vaatteita, jotka kestäisivät myös käyttöä. Tämä kokonaisuus ei nyt oikein onnistunut, pistetään se sen syyksi, että en oikeasti ehtinyt katsoa peiliin ennen uloslähtöä. Ja viime hetken ideana sain yhdistää tuon villatakin asukokonaisuuteen. Ei hyvä idea.

 

Muista aina katsoa peiliin ennen uloslähtöä.

 

 

 

Neuletakki: Alchemist / Yalo.fi 1/14

Paita Poola Kataryna / Yalo.fi 10/14

Laukku MCQ By Alexander Mcqueen / Net-a-porter.com 10/14

Legginssit Itsetehty ja

kengät Isabel Marant / Net-a-porter.com 6/14

Papu, Kaino, Lumi, Poola Kataryna ja Minna Parikka

Niistä on syksyn lempivaatteet tehty. Ihanan Kainon kotimainen ( = Suomessa valmistettu) Syli-neuletakki, aina niin ihanasta Seelestä jälleen kotiintoimitettuna. Takki oli kahden viikon harkinnan tulos, eikä voi valittaa. Mustat neuleet toimivat vaatteen kuin vaatteen kanssa, joten niitä on hyvä olla kaapissa muutama. Tämä on kevyempi kuin R&H:n neuletakki, joten tämän voi ottaa mukaan myös varalle laukkeen. 

Päässä on Papun legendaarinen rusettipipo. Jalassa ihanat Minna Parikat. Parikan lesti sopii tälläiselle leveäjalalle, jonka jalka on melkein yhtä leveä kuin pitkä. Yksi syy siihen miksi korkkarit ei vaan oo mun juttu. Farkkuina monen vuoden takaiset mustat perusmakkarahousut. T-paita Poola Katarynan örkkimekko ja selässä Lumin nahkareppu jonka ostin itselleni syntymäpäivälahjaksi. Ostin, ostin ja ostin. Ostosähky. Lumi valmistuttaa tuotteitaan ympäri maailmaa ja tämä kyseinen laukku on tehty Portugalissa. Hyvä niin. 

Olen kyllä hieman skeptinen näiden "tuotteemme valmistetaan hyvissä olosuhteisssa" sloganeiden suhteen. Koska monesti niitä lauseita tuntuu seuraavan selitys "ei me voitu tietää että...". Jos siellä tehtaalla ei ole suomalaista esimiestä, niin kukaan ei voi tietää tai mennä takuuseen mitä siellä tapahtuu. Ihan oikeasti. 

Ihanat aurinkoiset syyspäivät. Onni on asua maassa jossa on neljä vuodenaikaa. 

Muisto vaatevallankumouksesta

Yksi huono tukkapäivä taas takana. Sen siitä saa, kun on pyörteinen keskellä takaraivoa. Ehkä se sama pyörteinen selittää suuren osan päähineviehtymystäni. Ja tästä sitten aasinsilta Vaatevallankumoukseen, jota vietettiin viime syksynä. Ei kun, siis keväänä. Oikeasti, tämä harmaa, märkä ja kylmä ilma saa ihmisen sekaisin vuodenajoista. Joo, nyt on heinäkuu ja pidän  villasukkia sisällä. 

Vaatevallankumouspäivänä Outi Pyy julkaisi vapaasti ladattavissa olevan trashion/remade-malliston, jossa oli ohjeita mm. kassille ja turbaanille t-paidoista tehtynä. Sovelsin hieman turbaanin ohjetta jämämerinovillapalaan ja sain aikaiseksi kuvissa esiintyvän päähineen. Päänympärys olisi saanut olla pienempi, materiaalin suuresta joustosta johtuen ja näiden kuvien jälkeen vedin reunoja vielä alemmaksi. Mutta muuten ei valittamista. 

Päivän asuna muuten Poola Katarynan t-paita /mekko Tampereen One Man Bandista, Vieton nauhahupparitakki Weecos.comista, farkut ovat vanhat äitiysfarkkuni (jotka kyllä nyt joutuvat säilöön koska takapuoli valuu uhkaavasti maata kohden, nyt siis myös housujenkin), kengät vahinkopiraattiostokset kiinasta ja laukku Marimekon. 

Tukka lyheni viime viikonloppuna, nyt kesän alusta on lähtenyt varmasti yli 20 senttimetriä mutta olo tuntuu kevyemmältä ja naamakin ehkä raikkaammalta. Ensimmäiset päivät uudessa työpaikassa ovat olleet yhtä kiirettä ja avuttomuuden tunnetta uuden tietojärjestelmän kanssa, enkä tiedä saanko tällä viikolla enää muita asukuvia aikaiseksi. 

Viimeistä vapaapäivää tältä erää

Pyhämaanantain kunniaksi piti lähteä elokuviin. Joululahjaksi saadut leffaliput ovat tulleet käyttöaikansa päähän ja kävimme sitten katsomassa Kapteeni American seikkailuja. Ei siinä mitään, yhtään enemmän aivotoimintaa vaativa elokuva olisi varmasti ollut liikaa juonen seuraamiselle. 

Ja jokainen mahdollisuus esitellä hyvän mielen vaatteita pitää käyttää. Joten tässä vielä maanantaina asua: 

Alla oleva t-paita, pitkä toppi tai juhlamekko, miksi ikinä sitä haluaakin kutsua, on Poola Katarynan mallistosta, ostettu Tampereen One Man Bandista ja on tehty kierrätysmateriaalista. Farkut ovat H&M:n äitiysfarkut, ostettu kirpputorilta. 

Huppari on Vieton ja ostettu Weecos.comista. Laukku on Vuittonin ikuisuusaarre, ensimmäinen merkkilaukkuni joka käytiin tärisevin käsin ostamassa Helsingin liikkeestä muutama vuosi sitten. 

Katutaidetta Tampereen keskustasta. Mun mielestä nää on hienoja. Enemmän näitä, kiitos.  Tämän hetken lempitaiteilijat ovat pääasiassa katutaiteilijoita, toki en voi itseäni kutsua miksikään taiteen asiantuntijaksi. 

Tänään sitten oltiin takaisin työelämässä. Viiden päivän vapaa teki kyllä hyvää, mutta tykkään kyllä työstänikin pääasiassa melkein aina. Vai miten sen nyt sanoisi niin, ettei vaikuta liian innostuneelta?

Päätön päivä

Työt on ollut niin jostakin viime ajat, että vaivaavat kellon ympäri ja vievät unet ja mielenrauhan. Huonossa työyhteisössä sitä itsekin alentuu tarpeeksi kauan kestäneen kiukuttelun jälkeen liian matalalle tasolle ja se ei ainakaan korjaa tilannetta. Mutta kun ikää on jo liikaa, niin huonosti nukutut yöt näkyy naamassa. Ja välillä tuntuu, ettei se näkö lähde pois enää koskaan. Käytiin naistenpäivän kunniaksi hieman ulkona harrastamassa. Näillä kuteilla. Poola Katarynat pääsi jalkaan taas pitkän tauon jälkeen. Volcomin paitakin on jo pari vuotta vanha, Kiinaboikotin myötä uusia Volcomeita ei kaappiin enää ilmesty. 

Ja nyt täytyy todeta, että miksi tää bloggeri tekee näistä kuvista ihan sameita? Ongelma tosin taitaa olla aika yleinen, mutta mikähän se ratkaisu tähän on?