Kiks

Tässä vielä tarkemmassa esittelyssa Kiksin takki. Sain hyvän tekosyyn ostaa uuden takin, kun vanhat eivät meinaa mahtua päälle. Toki ekologinen vaihtoehto olisi ollut laihduttaa tai ostaa käytettyä, mutta koska ekologisuuden jälkeen tärkeintä itselleni on kotimaisen työn tukeminen ja etenkin näiden innovatiivisten pienten merkkien, niin ostin sitten uuden takin. 

Oululainen Kiks on perustettu vuonna 2003. Kiksillä on oma tyylinsä ja se tekee vaatteensa kunnioittaen käsityötä ja kierrätystä. Mikä parasta, Kiks ompelee vaatteensa Oulussa. Nyt tämän yhden takin perusteella, en voi kuin kehua. Takki on ollut Suomen keväässä erinomainen. 

Otin L-koon, kokeilin kyllä  M-kokoakin mutta se tuntui hartioista naftilta ja tällä hetkellä arvostan yli kaiken hyvää liikkuvuutta, jopa istuvuuden hinnalla. Toisaalta olen tyytyväinen takin istuvuuteen, koska niitä todella istuvia takkeja löytyy jo enemmän kuin tarpeeksi.

Jos Kiksin vaatteet kiinnostavat, Kiksi kotisivut löytyy kiksi.fi

Ja vaatteita saa ostettua Weecosilta.

Ja tämä takkihan on siis hankittu Tampereen Seelestä, lempikivijalkakaupastani yhdessä Super Mukavan kanssa. Jotenkin tuo vaatteiden osto on saanut aivan uuden merkityksen, kun määrän sijasta (vaikka ei siltä ehkä tämän blogin perusteella uskoisi) panostaa laatuun ja saa palvelua, jossa kaupan myyjä muistaa sinut vaikka kävisit liikkeessä kerran vuodessa. Eikä myyjät räplää puhelintaan sinä aikana kun olet kaupassa sisällä. Pienet asiat ovat ainakin itselleni tärkeitä. Kiitos Seele ja Seelen ihana Taru. Ja mainittakoon vielä, että en saa näistä pienen blogini mainospostauksista mitään taloudellista etua. Tykkään Seelestä täysin rehellisesti. 

Parisuhdeillan vaatetusta

Veimme viime lauantaina lapsen mummolle yökylään ja lähdimme miehen kanssa viettämään iltaa Tampereelle. Saadaan usein joululahjaksi ravintolalahjakortteja joihin kuuluu lastenhoito ja tällä kertaa suuntasimme Hans Välimäen August von Trappeen. En kuvannut ravintolassa ennen kuin odotimme laskua, koska halusin nauttia illasta muuten, joten esittelyyn pääse nyt vain asukokonaisuus menomatkalta. 

Menimme pyörillä rautatieasemalle ja pyörämatkan ajaksi laitoin päähäni itse neulomani pannan suojaamaan "kampausta" eli omalla kohdallani föönättyjä hiuksia. Normaalisti kun annan hiusten kuivua itsekseen, juhlapäivinä käytän ilmakiharrinta. Käytin myös tunnin meikkaamiseen, mutta jotenkin en vain koe omakseni paksua pakkelikerrosta ja usein päädyn pyyhkimään puolet pois vielä ennen lähtöä.

Uusimpana vaatteena on Seelestä hankittu Kiks-merkin takki. Takki on Oulussa ommeltu kierrätysmateriaalista. Lisätietoja takista täältä. Ostin omani tosiaan Seelestä. 

Muuten päivän asuna on Ivana Helsingin mekko, Mukavan neuletakki (made in Finland), kirppikseltä ostetut farkut, Salmiak Studion laukku joka on valmistettu vanhasta nahkatakista ja ommeltu Tampereella sekä Minna Parikan kengät. 

Yhteenvetoa voisi todeta, että meillä oli mukava ilta. Augustista jatkoimme vielä Nordikkiin juomaan pienpanimoiden tuotoksia ja sitten bussilla kotiin hyvissä ajoin kotona odottavan koiran luokse. 

Yhden hääjuhlan vaatetta

Omasta ystäväpiiristä taitavat kaikki olla jo naimisissa jotka naimisiin aikovat. Toki eihän sitä voi ikinä tietää, kuka vielä yllättää. Mutta häitä ei päästy tänä kesänä juhlimaan kertaakaan. Onneksi lokakuulle osui vielä ne yhdet jäljellä olevat. Ja onneksi osuivat, juhlat olivat niin mukavat, että asukuvat jäi ottamatta.  Tässä nyt sitten jälkilavastus tilanteesta, koska eihän noin hienoa hametta voi jättää esittelemättä. 

Juhlavaatteena oli Seelestä hankittu Anne-Mari Pahkalan silkkimekko, One Man Bandista Minna Parikan pupunkorvakorkkarit, jotka ovat ne ainoat korkkarit joita pystyn oikeasti käyttämään ja laukkuna tuo Ihanuudet.comista käytettynä hankittu klassikko Chanel. 

Mekkoon olisi voinut yhdistää vyön jolloin sen istuvuus olisi voinut olla parempi, mutta näin tällä kertaa ja seuraavalla käyttökerralla sitten kokeilaan toista tapaa. Ja varmasti ensimmäistä kertaa elämässäni en ainakaan huomannut, että olisin saanut silkkivaatteeseen rasvaläiskän. Tähän asti olen sen onnistunut tekemään joka ikisen silkkisen vaatteen kohdalla. Siis aivan joka ikisen. 

Kainosta ei vain voi saada tarpeekseen

Olen niin rakastunut suomalaisen Keinon neulevaatteisiin, että voisin käyttää pelkästään niitä. No, ehkä hieman liiottelen. Mutta kyllä ne ovat ihania ja mukavia. Tämä kyseinen neulemekko on tämän syksyn mallistoa ja minulle myytiin se Seelestä. En itse ollut mekosta kuvaston perusteella kiinnostunut, mutta onneksi Seelen ihana Taru myi tämän minulle koska nyt tästä on tullut syksyn lempivaate. Aluksi mekon retromaisuus epäilytti mutta voi mikä mukavuus se on päällä! 

Kyseessä on M-koko Helinä-mekosta joka on 50% kampapuuvillaa ja 50% merinovillaa. 

Muuten päivän asuna Coston hattu viime talvellta, vanhat farkut vuosien takaa ja talven lempikengät eli Minna Parikan puputennarit. Ei sille vaan voi mitään, minä rakastan vaatteita. Vielä kun saisi itsensä kuriin niiden haalimisen suhteen ja käyttäisi rahansa johonkin järkevämpään. 

Papu, Kaino, Lumi, Poola Kataryna ja Minna Parikka

Niistä on syksyn lempivaatteet tehty. Ihanan Kainon kotimainen ( = Suomessa valmistettu) Syli-neuletakki, aina niin ihanasta Seelestä jälleen kotiintoimitettuna. Takki oli kahden viikon harkinnan tulos, eikä voi valittaa. Mustat neuleet toimivat vaatteen kuin vaatteen kanssa, joten niitä on hyvä olla kaapissa muutama. Tämä on kevyempi kuin R&H:n neuletakki, joten tämän voi ottaa mukaan myös varalle laukkeen. 

Päässä on Papun legendaarinen rusettipipo. Jalassa ihanat Minna Parikat. Parikan lesti sopii tälläiselle leveäjalalle, jonka jalka on melkein yhtä leveä kuin pitkä. Yksi syy siihen miksi korkkarit ei vaan oo mun juttu. Farkkuina monen vuoden takaiset mustat perusmakkarahousut. T-paita Poola Katarynan örkkimekko ja selässä Lumin nahkareppu jonka ostin itselleni syntymäpäivälahjaksi. Ostin, ostin ja ostin. Ostosähky. Lumi valmistuttaa tuotteitaan ympäri maailmaa ja tämä kyseinen laukku on tehty Portugalissa. Hyvä niin. 

Olen kyllä hieman skeptinen näiden "tuotteemme valmistetaan hyvissä olosuhteisssa" sloganeiden suhteen. Koska monesti niitä lauseita tuntuu seuraavan selitys "ei me voitu tietää että...". Jos siellä tehtaalla ei ole suomalaista esimiestä, niin kukaan ei voi tietää tai mennä takuuseen mitä siellä tapahtuu. Ihan oikeasti. 

Ihanat aurinkoiset syyspäivät. Onni on asua maassa jossa on neljä vuodenaikaa. 

Seele

En voi tarpeeksi kehua Tampereella sijaitsevaa Seeleä. Pientä vaatekauppaa, joka avattiin viime kesänä (muistaakseni). Kauppaa, jonka nimen kolme eetä kuvastavat esteettisyyttä, ekologisuutta ja eettisyyttä. Kauppaa, jonka tiskin takaa löytyy ystävällinen ja sydämellinen palvelu.

Viime kesänä Seelessä tuli käytyä useammin kuin koko tänä vuonna. Työt ja Tampereen naapurikunnassa asuminen ovat asettaneet omat haasteensa ostosreissuille. Mutta nyt pari viikkoa sitten totesin, että Second Changen haaremihousut tippuvat jalasta ja haluan uudet tilalle. Yksi hyvä syy käydä Tampereella ja sinne päin sitten suuntasin viime viikon lauantaina. 

Samalla pääsin tutustumaan Seelen uusin tiloihin Kuninkaankadulla. Ostin haaremihousut ja yhden alepaidan vaikka lupasinkin aiemmin, että tämän kesän vaateostokset on tehty. 

Tämä Nurmen mekko jäi kuitenkin mieleen ja muutaman päivän harkinta-ajan jälkeen (kyllä, minä shoppailuhullu osaan välillä harkita) laitoin Facebookin kautta Seeleen viestiä, että saisinko tämän postitse. Ja sainhan minä. Maksoin mekon etukäteen tilille (postitus- ja käsittelykulut 10 euroa) ja kahden päivän päästä mekko oli postilaatikossa. 

10 euron postikulut eivät loppupeleissä ole paljoa, kun saa tukea "paikallista" yrittäjää, jonka kaupan toivoisi olevan jatkossakin toiminnassa. Ja kun tästä ajan henkilöautolla Tampereelle ja pysäköin, on kymmenen euroa mennyt jo auton kuluihin. Lisäksi tykkään siitä, että saan ostaa vaatteita, joita ei löydy ihan joka blogista tai vastaantulijalta päältä. Kun nyt tykkään olla yksilöllinen, ainakin siinä määrin kun se tässä maailmassa on mahdollista. 

Päällä siis Seelestä ostettu Nurmen mekko, FinnWearin legginsit Prismasta ja TOMSin kengät Yalosta. Mekon koko on M ja hyvin mahtuu päälle tälläiselle 38-40 kokoiselle. Mekko on mukava päällä ja Suomessa ommeltu. 100% puuvilla materiaalina. Ja tykkään kyllä!

Jos liikutte Tampereella niin suosittelen ehdottomasti tutustumaan Seeleen joka löytyy Kuninkaankadulta ja täältä.

Lämmintä

Parin viikon takaisen helleaallon aikana tuli lenkkeiltyä koko perheen voimin. Eniten taisi kärsiä berni, joka ei ole kuumuuden ystävä. Stokken rattaat ovat toimivat, vaikka välillä tulee ikävä Xplory-mallia, jonka myimme eteenpäin. Niissähän runko oli yksiaisainen, josta oli kyllä enemmän hyötyä kuin haittaa. Ainoa harmitus niissä oli se, että kyseessä olleessa vanhemmassa mallissa etupyöriä ei saanut lukittua. Stokkella on myynnissä myös kesäsetti, jossa olisi mm. päivänvarjo, mutta en ole katsonut sitä tarpeelliseksi. Aika vähän meidän kuitenkin tulee ihan vaan lenkkeiltyä, tyttö ei ole ikinä ollut mikään vaunuissa paikoillaan hereillä viihtyvä tapaus. 

Päivän asuna Elementin t-paita (New Yorkista ostin, luomupuuvillaa, Amerikassa tuotettu ja valmistettu), Second Changen lempihaaremihousut seelestä, Vansin ballerinat ja Oakleyn aurinkolasit. En voi tarpeeksi kehua noita haaremihousuja, ne on vaan niin mukavat päällä!

Oi joulupuu

Viime jouluna sain mestariajatuksen tehdä tekojoulupuun vanerista. No sitten tuli kaikenlaista ja vaneri jäi odottamaan parempia hetkiä autotallin lattialle. Tänään sitten kaivoimme vanerin esille ja edistimme projektia. Toki yhden pienen ja yhden isomman avustuksella. 

Toi täydellisesti istuva limen värinen toppi on tämän mestariompelijan itsensä kaavoittama ja ompelema. Marimekon trikoosta, jota hankin Marimekon ysmystä 10e/m. Kotimaista trikoota <3  Olkaimien kanssa tuli hieman ongelmaa, olivat ensin liian pitkät ja sitten saumakohta jäi rumasti törröttämään. Laitoin siihen päälle sitten tuollaiset "paikat". Panta on itse jämälangasta neulottu ja housut ovat Second Changen ja ostettu viime syksynä Seelestä. Tyttären paita on Myllymuksujen ja vaippakuori Muumi-kestovaippojen jo edesmennyttä tuotantoa. Oli kuinka lämmin tahansa niin meillä pidetään vaatteita päällä, toki mahdollisimman ohutta ja kevyttä. Mutta haluan suojata lapsen auringolta, vaikkei vaatteetkaan sitä täysin tee. 

Kainoa, kainoa.

 Tän päivän asu oli Kainoa, ihanaa, kotimaista Kainoa. Pieni yritys, joka tekee neuleita. Tämä kaapinpiristys on ostettu viime syksynä Super Mukavasta tai Seelestä Tampereelta. En muista kummasta, molemmista kun on löytynyt Kainon tuotteita. Ja molemmissa on ihana, lämminhenkinen palvelu.

Kyseiset DC:n kengät ovat kaappiaarteet. Eli kengät, jotka odottavat käyttöönottoa. Toivottavasti se hetki tulee ennen kuin olen liian vanha skeittikenkiin. Vai voiko nykyään olla liian vanha skeittikenkiin? Jos vaikka skeittaa?

Kotiasuja

Kotona pitää olla päällä mukavaa. Sellaista mikä ei kiristä eikä purista.

Oih, hetki sitten oli vielä niin lämmin, että pärjäsi terassilla paljasjaloin… Päällä on TAUKO-merkin leija-shortsit, jotka ostin ihanasta Seelestä viime syksynä. Koko on L ja nyt kun lantiolta on jälleen lähtenut 10 cm (kiitos työt, keikkatyöt, taapero ja alkuvuoden sairastelu) niin nämä alkavat roikkumaan sen verran alhaalla, että meinaan ajoittain kompastua. Mutta mukavat ovat nyt ja olivat aiemminkin. Itse jotekin karsastan kaikkea "erilaista"  vaikka tykkäänkin erilaistesta (kuulostipa järkevältä…) ja mietin näidenkin kohdalla, että noinkohan näitä tulee käytettyä? Eipä ole paljon tullut, mutta nyt kesää kohden lupaan käytön lisääntyvän. 

Jälleen tämä ihana Second Changen tunika. Tykkään, tykkään ja tykkään. Onneksi Seelen myyjä tätä silloin suositteli kun emmin ostanko vaiko enkö. On tullut kyllä käytettyä, arjessa ja juhlassa. Ja päässä on itse neulottu panta, tykkään neuloa peruspantoja jämälangoista, niissä ei mene kauaa aikaa ja ovat monikäyttöisiä. 

Ja Uhanan leggarit, joita en olisi uskonut käyttäväni. Mutta käytän ja tykkään. Ihan hirmu paljon. Kieli pitkällä odottelen sitä Uhanan uutta mallistoa. Toistaalta, nyt yritän takoa päähäni järkeä etten ihan kaikkea päädy ostamaan. 

Ennen vappua

Ennen vappua kävimme viettämässä viikonloppuiltaa ystäväperheen luona. Asuna oli jo blogissa aiemmin vilahtanut yhdistelmä Second Changen-toppi ja itse tuunatut Lee Cooperin farkut jotka kyllä taas reissussa ratkesivat haaroista lisää. Mutta on niitä käytettykin.

Olen elänyt teinivuoteni 90-luvun laman aikana ja muistan, kuinka silloin paikkasimme haaroista kuluneita Leviksiä. Jotka maksoivat silloin sitä 100 euron luokkaa ja harvalla perheellä oli niihin edes varaa. Tai ainakaan ostaa heti uusia kun vanhat kuluivat jostakin kohdasta puhki. En kyllä pysty kuvittelemaan nykyteinejä korjaamassa farkkujaan kun uusia saa kympillä kaupasta, korjatkaa toki jos olen väärässä.

Lee Cooper on yksi farkkumerkkejä, jotka tehdään Suomessa. Taisi olla yllätys, vai? Wikipediakin sen tietää, ja itselläni on farkkuja joissa lukee "Made in Finland".

Laukku ei kuosinsa puolesta ole kovinkaan pitkäaikainen hankinta, voisi ajatella. Mutta sepä onkin kääntölaukku ja plussana tuo hihna joka tekee siitä crossbodyn. Laukku on siis Valentinon ja ostettu Stylebob.comista. Huonoa omaatuntoa kyllä poden siitä, mutta kuten ajoittain itselleni näitä valintoja perustelen, niin en ole vielä täydellinen. Mutta sen sijaan laukkuhullu. Toki tämän tilalta myin pari vanhaa mutta mielestäni se ei ole ekologista, että vanhaa laitetaan kiertoon uuden tieltä. Parempi kun olisi jättää se uusi ostamatta ja käyttää vanha loppuun. Toki kierrätys on aina hyvä asia. 

Second Changen tarinaan suosittelen perehtymään täällä. Siinä on ekologisuus ja eettisyys huipussaan uuden vaatteen valmistuksessa. Ja niitähän saa ostettua Tampereen kävelykadulla sijaitsevasta Seelestä, jota voin lämpimästi suositella niin eettisyyden, ekologisuuden ja hyvän palvelun puolesta. 

Pääsiäissunnuntain asukuvaa

Säiden puolesta on kyllä ollut ihan loistava pääsiäinen. Ei harrastusmielessä mutta kotonaolomielessä. Toki kiipeilyä harrastavana kalliolla olisi ollut mukavaa näillä lämmöillä mutta lapsen, koiran ja ison, keskeneräisen takapihan kanssa ne saavat nyt odottaa. Onneksi lämpö kelpasi myös pihatöihin. Sunnuntaina käyntiin myös nauttimassa mummon ruokapadoista ja siitä sai taas syyn pukeutua. 

Mekko on Kainon, Tampereen SEELESTÄ ostettu. Ihana kauppa, ihana omistaja ja vaatteet, joita voi ostaa melkein täysin hyvällä omalla tunnolla. Kaino on suomalainen valmistaja, eli vaatteet tehdään Suomessa. Laadukkaita neuleita, joihin rakastuin viime kesänä. Tämä ruusumekko on viime talvena ostettu. Taaperon haalari on ostettu viime kesänä Tampereelata lastentarvikekirpputorilta, joka ikävä kyllä lopetti toimintansa. Tuntuu kurjalta, että lastentarvikekirpputori toisensa jälkeen lopettaa, mutta ilmeisesti se toiminta ei kannata? 

Oakleyn aurinkolasit on tehty USA:ssa. Jostakin juuri luin kansainvälisten sopimusten kieltävän valmistusmaan vaikutuksen mm. kilpailutettaessa tuotteiden tekijöitä. USA on ainoa maa, joka ei noudata sopimusta vaan suosii kotimasta tuotantoa. Toki siellä palkat tehdastyöläisillä ovat hieman eri tasoa kuin meillä täällä, mutta toisaalta he ovat ainakin ymmärtäneet sen, miten oman maan työllisyyttä kasvatetaan. Aurinkolasit hankin viime kesänä Instrumentariumista. En verkkokaupasta, vaan ihan kivijalkakaupasta. Pyrin ostamaan liikkeistä jos se vain on mahdollista. Sekin on asia, jossa mielummin työllistän ihmisiä muutaman euron kustannuksella. 

Taaperon pipo on Papun mallistoa. Pitkään mietin, että ostanko kun sitä ei ole tehty Suomessa ja suomalaisia pipoja on tarjolla pilvin pimein. No, nyt se on ostettu, Tampereelta Pajumajasta. Kengät ovat Kavan kengät, eco-mallistoa. Kengät ovat tukevat ja ostin ne ennen kuin luin Lähiömutsin blogista lapsen kengistä. Sitä ennen minulle oli korostettu, että kengän pitää olla tukeva. Toisaalta täällä Suomen keväässä, talvessa ja syksyssä ei ulkona kovin kevyin kengin auta lapsen kulkea. Ja olen nähnyt kuvia kun yksivuotiaalle on kesäksi ostettu kahdeksan paria kenkiä. Meillä on neljät, yhdet niistä ennen syntymää ostetut Vanssit, yhdet kumisaappaat, nämä ja kevyemmät sandaalityyppiset Kavat. Mielestäni siinäkin on jo yhdet liikaa. 

Vansin kengät ovat nyt uudet, Ponkesista. Toivon, että nämä kestävät ja menevät pitkään. Ainakin väri on ns. ikuinen. Sukkahousut ovat Globe Hopea ja ostettu Tampereen One Man Bandista joskus viime syksynä. En kyllä ole sukkahousuihminen ja mekkojen kanssakin käytän herkästi farkkuja (juu, tiedän, tyhmältä näyttää) ja yritän opetella siitä nyt pois.