lauantai 17. syyskuuta 2016

Ajatus lisääntyneestä pyykin määrästä joka johti ajatukseen elämäntaparemontin epäonnistumisesta

Tänään sain reenisalilla positiivista palautetta siitä kuinka olen kehittynyt. Kivaltahan se kuulosti ja suomalaiseen tapaan nolostuin. Mutta reeniä on tullut vedettyä (näin proreenaajan tapaan sanottuna) 3-7 kertaa viikossa helmikuusta lähtien, joten ihmehän se olisi jos mikään ei olisi kehittynyt. Väsynyt olen edelleen. Joka ikinen päivä ja ilta siitä klo 18 eteenpäin. Uni tulee yhä huonosti, eli todella huonosti eikä riitä kuin enintään viisi tuntia. On muuten koomista kun potilaat töissä valittavat, etten ymmärrä heidän unettomuudestaan. Juu, en niin. Kohta 20 vuotta sitä on kestetty, joka ikinen yö heräämistä ja unen saannin vaikeutta. En oikeasti tiedä tai ainakaan muista, olenko nukkunut tuon viimeisen 20 vuoden aikana kahdeksaa tuntia putkeen koskaan. Ehkä kerran tehdessäni töitä perjantai-aamusta maanantai-iltapäivään. Silloin kolmantena työyönä taisin nukkua kahdeksan tuntia. Nyt aloitin yöpäivystykset uudelleen kun ajattelin, että nukun joka tapauksessa huonosti, niin kai siinä samalla voi tehdä töitä. Paitsi että niinä työ-öinä nukun vielä huonommin.

Ruokavaliota olen yrittänyt muuttaa parempaan suuntaan, mutta onnistuminen ei ole ollut kovinkaan mahtavaa. Tosin roskaruoan määrä on vähentynyt huomattavasti eikä karkkiakaan mene enää kuin viikonloppuisin. Veden juonti on lisääntynyt. Proteiinin määrä on lisääntynyt. Käytetyn alkoholin määrä on vähentynyt. Lihankin määrä on vähentynyt mutta joo, niitä kasviksia saisi mennä vielä enemmän. Vitamiineja syön purkista vielä varmuuden vuoksi, mutta eipä niistäkään tunnu olevan apua. Ruokarytmi on säännöllinen, enkä juurikaan napostele. Juon kahvia yhden kupin aamulla, toki se on tuplaekspresso. Energiajuomia en ole käyttänyt yli vuoteen.

Niin ja siis siitä pyykistä. Tänään taas konetta täyttäessäni ajattelin, että pesen pyykkiä nykyään paljon useammin kuin ennen. Pyykin määrä on lisääntynyt tämän elämäntaparemontin myötä. Tai oikeastaan, ehkä ei kuitenkaan. Muistin juuri, että mehän pestiin kestovaippoja vielä vuosi sitten harva se päivä. Niitä ei tarvitse pestä enää kuin satunnaisesti, kun ainoa käytössä oleva vaippa on yövaippa. Mutta ehkä me olemme tilanteessa plus miinus nolla, kun reenivaatteet pitää pestä joka reenin jälkeen ja täten pyykkimäärä on lisääntynyt tai siis ainakin pysynyt kestovaippatasolla. Pyykinpesun lisäksi elämässäni on muuttunut suihkussa käynti. Aiemmin kävin suihkussa 2-3 päivän välein, nyt ajoittain jopa päivittäin. Riippuen hien määrästä. Luin muuten tutkimuksesta, jossa todettiin jälkihien olevan pahempi jos suihkuun menee suoraan reenin jälkeen. Voin kerta omakohtaisesta kokemuksesta sen olevan totta.

En tiedä mitä tässä seuraavaksi tekisi. Väsynyt ei enää jaksaisi olla. Alan olemaan niin epätoivoinen tähän elämäntaparemontin hitauteen sekä väsymyksen poistumisessa että tulosten ulospäin näkymisessä, että harkitsen tosissani jonkun ruokavalio-ohjelman ostanmista.




 Tässä avautumisessa ei tainnut olla päätä eikä häntää eikä varmaan keskivartaloakaan mutta muutama huono vitsi sitten niidenkin edestä. Yli kahdeksan kuukautta on mennyt elämäntaparemonttia ja omasta mielestäni ainoa näkyvä muutos on se, että käytän nykyään räikeitä huulipunia. Mitäs mieltä, hitti vai huti? Ps. paita on ihanan Uhanan kesämallistoa.

tiistai 26. heinäkuuta 2016

Meidän kesälomareissusta


Olen joskus ollut kova matkustamaan. Paino nimenomaan sanalla joskus. Vielä vuonna 2012 kävin Thaimaassa ja New Yorkissa, mutta sitten tuli raskaus ja lapsi ja työt ja ekointoilu ja matkustus on vain jäänyt. En myöskään ole kaivannut sitä kovinkaan paljon kun kotonakin on tekemistä riittänyt ihan vain lapsen kanssa touhutessa. Pikkuhiljaa kuitenkin haave reissaamisesta on palannut. Tein kuitenkin periaatepäätöksen jokin aika sitten, että pyrin välttämään lentämistä mahdollisimman paljon. Oikeastaan tein päätöksen, jonka mukaan lennän sitten vasta kun olen rehellisesti kasvissyöjä, eikä sitä ihmettä ole vielä tapahtunut. 


 Viime syksynä kuitenkin hieman ex tempore hankimme perheeseen matkailuauton, tuttujen kesken Möhkön. Hankinnan takana oli reissaamisen toive, iso koira jota ei voi jättää hoitoon ja miehen harrastukset joihin olisi kiva mennä mukaan. Hankinta toteutui samalla tavalla kuin asunnon ostaminen tässä perheessä: päätimme mitä haluamme ja teimme nettihaun, menimme katsomaan lähistöllä sijaitsevaa sopivaa autoa ja ostimme sen. Turhia miettimättä tai arpomatta. Viimeisen kerran ennen tätä kesää matkustin valmismatkalle  Kalymnokselle syksyllä 2013. Ja siis minä, intohimoinen omatoimimatkaaja matkustin silloin ihan oikeasti valmismatkalle. Toki silloin 5 kk ikäisen lapsen kanssa se oli hyvä ratkaisu. Tänä kesänä lähdimme sitten toteuttamaan Euroopanreissua Möhköllä ja mukana karvanlähtönsä juuri aloittanut berninpaimenkoira, tuttavien kesken Pumpa. Reissun teemana oli, ettei suunnitella liikoja vaan katsotaan mitä tulee eteen. Kaksi tavoitetta kuitenkin oli: Tanskan Legoland ja Alpit.

Äitinä sitä venyy ihmeellisiin asioihin viihdyttääkseen lastaan.
Silloin joskus reissaamisesta muodostunut rutiini ja rutiinin myötä reissulle mukaan otettava tavara määrä pieneni ja pakkaaminen oli helppoa. Nyt se rutiini oli kadonnut jonnekin. Saimme kyllä ennen reissua tehtyä listan mitä on järkevä ottaa mukaan ja mitä ei. Vaikka emme ole kokeneita karavaanareita, niin muutaman pienimuotoisen sisämaanmatkailun jälkeen on muodostunut jonkinlainen käsitys siitä, mitä matkailuautomatkalla kannattaa ottaa mukaan. Loppujen lopuksi mitään kovin oleellista ei jäänyt kotiin eikä mitään kovin turhaa tullut mukaan. 
Reissukoira Pumpa, jolla oli mukana viilennysmatto ja oma tuuletin.

Alkuun voisi kuitenkin kertoa muutaman huomion. Oli aikamoinen järkytys todeta olevansa jälleen melkoinen noviisi reissaamisessa. Ensinnäkin, ota vain yhtä väriluokkaa vaatteita mukaan kun kyseessä on pidempi reissu jossa oletettavissa on pyykinpesu. Ei siis tummia ja vaaleita vaan jompaakumpaa. Ainakin jos itse tykkäät kotona pestä pyykit lajiteltuina. Jos et tykkää, niin ei sillä reissusakaan ole merkitystä. Itse suosin reissussa aiemmin tummaa, koska siinä ei näy lika niin helposti. Nyt otin mukaan pari mintunväristä paitaa ja hinkkasin niitä sitten harva se päivä kun onnistuin tiputtamaan rinnuksille milloin mitäkin. Kannattaa myös ottaa materiaalina helppohoitoisia vaatteita, eli merinovillaa, villaa ja puuvillaa näin keinokuituja kaihtavan näkökulmasta. Villa on helppo tuulettaa puhtaaksi ja puuvilla kuivuu kohtuu nopeasti. Villa on hyvä siitä, että se on lämmin ja viileä tarpeen mukaan. Luonnonkuituiset (silkki pois lukien) on myös kohtuu helppo saada suoristumaan pienellä kostutuksella ja ripustuksella (pyykkinaru ostettiin Legolandista).

Lapsi innoistui reissusta kun päästiin perille Legolandiaan.
Leatherman on hyvä esine olla mukana matkalla kuin matkalla. Siinä on sakset, tölkinavaaja, veitsi ja ruuvimeisseli jolla voi korjata Möhkön oven. Olen itse joskus koonnut Lundian lipaston Leathermanilla ja kivellä. Ja pullollisella viiniä. Lipasto on muuten vieläkin kasassa.
Ja jos meinaat lähteä Keski-Europpaan suppaamaan, kannattaa tarkistaa, että mukana on mela (tätä palasimme erikseen hakemaan) ja lautaan evä (tätä emme enää palanneet hakemaan kun olimme jo pitkällä Etelä-Ruotsissa kun kesämökiltä soitettiin evän olevan laiturilla). No, suppailu on täysin yliarvostettu harrastus ja oman laudan hankkiminen tällaiselle lahopäälle on näköjään myös täysin turhaa.

Onneksi aurinkokin paistoi välillä ja lämmintä riitti.
Passit kannattaa myös kuvat etukäteen ennen reissua eikä miettiä asiaa vasta sitten, kun olet tunnin ajan etsinyt Bernin passia parkkipaikalla kun se on mystisesti hävinnyt johonkin. Ylipäätäänkin olisi järkevää, että myös pienessä matkailuautossa kaikilla tavaroilla olisi paikkansa jotta tavaroita ei tarvitsisi joka ilta etsiä tunnin edestä. Yksi Hampurissa hyväksi havaittu keino on ostaa läpinäkyviä muovilaatikoita, joihin voi pakata tavaroita ja sitten vielä joku järkevä voisi kirjoittaa niihin varuiksi ”kenkiä”, ”likapyykkiä” ja ”leluja”.  Ikea-boikotti katkesi ja nyt voin todeta, että meillä on Hampurilaisia Ikea-laatikoita Möhkössämme. Paitsi, että niiden kiinnityssysteemi on surkea ja hankin lähitulevaisuudessa uudet laatikot niiden tilalle. 

Lopputulemana me olemme hengissä ja perheenä ja teemme uuden reissun ensi kesänä. Möhköllä. Bernin kanssa. 

Seuraavassa osassa käsitellään Legolandiaa.

Värikoodaus asustuksessa toimii myös reissussa.

sunnuntai 12. kesäkuuta 2016

Pitkästä aikaa


Viime talvena kyllästyin lopullisesti väsyneeseen oloon ja höttöiseen olemukseen. Olen joskus liikkunut aktiivisesti mutta viimeiseen kolmeen vuoteen olen lähinnä löhönnyt sohvalla. Ja kun ikää tulee lisää, aineenvaihdunta hidastuu ja kroppa toimii muutenkin koko ajan huonommin jos siitä ei pidä itse huolta. 

Osana elämäntaparemonttia aloitimme helmikuussa Crostrainingin. Aluksi kävimme muutaman kerran viikossa ja nyt viime ajat olen käynyt salilla 5-6 päivänä viikossa. Paino ei ole pudonnut eikä vyötärö pienentynyt juurikaan mutta lantion ympärysmitta on vähentynyt ja housut istuvat paremmin päälle. On myös ollut suuri ilo huomata, että sarjoissa käyttämäni painomäärät ovat pikkuhiljaa kasvaneet ja jaksan juosta koko ajan paremmin. Olemme päässeet hyvään rutiiniin ja toivon, että pystyn pitämään siitä jatkossa kiinni. 

Ensimmäinen haaste rutiinin suhteen tulee elokuussa kun vaihdan työpaikkaa hetkeksi. Uusi työpaikkani ei ole lähelläkään meidän salia ja pelkään, että alan jälleen luistamaan rutiinistani. Toisaalta nykyään jumppaan jo kotonakin jos en jostain syystä pääse salille. Olen myös yrittänyt etsiä erilaisia nettijumppapalveluita, mutta en ole vielä löytänyt omaani. Nettijumppapalvelut ovat kyllä hyvä ajatus mutta jotenkin ainakin itse kaipaan hieman läheisempää kontaktia ohjaajaan. Kaipaan siis lähinnä sitä, että joku huutaa lujaa "jaksaa jaksaa". 


Nämä asukuvat eivät ole siitä parhaimmasta päästä. Vimman lippis tuli juuri postissa enkä oikein tiedä onko se minun juttuni vai ei. Miehen mielestä se oli hassun näköinen. Ja kaikesta urheilusta huolimatta naama turpoaa varsin nopeasti jos viikonlopun aikana tulee herkuteltua enemmän kuin liikuttua tai itseasiassa vaikka tulee kuinka liikuttua. Toiveena olisi päästä jälleen takaisin vanhaan postausrytmiin eli noin kerta viikkoon mutta saa nähdä miten tässä käy. 


Päivän asuna Uhana paita / Made in Finland, Vimman lippis, Leviksen farkut, Isabel Marantin kengät / Kirpputorilöytö ja Chanelin laukku / Kirpputorilöytö 

maanantai 16. toukokuuta 2016

Rekki.fi:stä

Blogi on viettänyt hiljaiseloa jo jonkin aikaa. Yksi iso syy on ollut urheilun lisääntyminen vapaa-aikana ja ikuisuudet kestävä kirppisprojekti. Siis se, missä hankkiudun eroon kaikesta ylimääräisestä enkä hanki tilalle mitään uutta. Hankkiudun kyllä siihen tahtiin eroon tavarasta, että koen nettikirppikset jo sivutyökseni mutta näköjään edelleenkin hankin uutta tilalle melkein samaa tahtia. Nyt kuitenkin alan olemaan niin loppupuhki kirppistelyyn, että olen selvitellyt muita konsteja päästä eroon tavarasta josta vielä toivoo saavansa itselleen muutaman euron. Paljon tavaraa meiltä menee siis myös hyväntekeväisyyteen. 

Aina vain jatkuvan laman myötä Suomeen on alkanut ilmaantumaan nettikirppiksiä. Osa on jo lopettanut toimintansa lyhyen pyrähdyksen jälkeen ja osa porskutttaa vielä. Lähdin muutama kuukausi sitten kartoittamaan eri palveluita toiveenani päästä tavaroista eroon mahdollisimman vähällä vaivalla.

Ensimmäisenä testasin Rekki.fi palvelua. Rekki toimii ajatuksella, jossa vaatteet lähetetään heille heidän laskuunsa ja he arvioivat lähetetyt vaatteet ja joko hylkäävät ja hyväksyvät ne. Hyväksytyistä vaatteista he tekevät tarjouksen ja hylätyt vaatteet menevät joko hävitykseen tai hyväntekeväisyyteen. Helppoa kuin heinänteko. Tai itsensä nolaaminen somessa.

Lähetin Rekkiin kahdet Volcomin 100% puuvillaa olevat farkut (eli siis varsin hyvälaatuiset farkuiksi), kaksi Volcomin t-paitaa, kaksi Nanson paitaa, yhden Nanson topin jota olen käyttänyt kerran, yhden Dieselin puuvillahuivin (2m pituutta), yhdet Carharttin housut, yhden uutta vastaavan Espritin pitkän neuletakin, kahdet Calvin Kleinin yöpuvunhousut, joita olin käyttänyt muutaman kerran ennen kuin lihoin niistä ulos, kaksi Coston käyttämätöntä hattua (kappalehinta n. 60 e) ja Marc o´Polon paidan.

Sain peräänhuuteluni jälkeen tarjouksen jossa ensinnäkin oli hylätty molemmat Calvin Kleinin housut, koska niissä oli käytönjälkiä (en tiedä mitä ne olivat, minun silmiini housut olivat ehjät ja puhtaat, mutta siis olin varmasti missannut jotain). Myös Marc o Polon paita hylättiin koska se oli likainen (en huomannut moista, paita on ollut käyttämättömänä kaapissani pesun jälkeen neljä vuotta, koska se ei ole mahtunut päälleni, hyvin mahdollista, että se oli likainen) ja myös Nanson toppi hylättiin, koska siinä oli käytön jälkiä. Käytin sitä kerran vuonna 2008 muutaman tunnin ajan kotona ja mielestäni se oli uutta vastaava. Lopuista vaatteista tarjottiin vaatteistani 47,60 euroa jos otan maksun heti ja 68 euroa jos otan maksun 1,5 kk päästä. Hyväksyin tarjouksen mutta en tiennyt olisiko pitänyt itkeä vai nauraa. Summa tuntui pieneltä kun olen tottunut itse myymään vaatteeni ja itsemyyntinä tuokin paketti olisi tuottanut enemmän itselleni.

Suuremman tuoton eteen olisin kuitenkin joutunut tekemään huomattavasti enemmän töitä. Vaatteiden kuvaaminen, mittaaminen, lataaminen vievät jo pitkän pätkän päivästä. Sen jälkeen alkavat kysymykset mitoista, sovituskuvista, onko kokoa vastaava, miksi luovun ja voinko kuljettaa sinne ja tänne. Sitten ihmiset tulevat jonoon, poistuvat siitä, tekevät tarjouksia, jättävät vastaamatta viesteihin ja niin edelleen. Väsyttää jo pelkkä asian ajatteleminen. Kyllä, olen saanut burnoutin Facekirppuilusta.

Ymmärrän, että postikuluineen ja myyntikuluineen toiminnan kannattavuuden takaamiseksi käytetyistä vaatteista ei voi maksaa liikaa.  Mutta toivoin silti saavani enemmän rahaa vaatteista. Rekki ei ollut vielä auki kun vaatteeni sinne lähetin ja odotin mielenkiinnolla missä hinnoissa vaatteeni pyörivät. Osan olen sieltä jo bongannut, ihan kohtuulliseen hintaan. Ei siis mitään ryöstöhintoja.  Ja heillähän se riski on, pahimmassa tapauksessa yksikään vaatteistani ei mene kaupaksi ja minulle maksettu raha on pelkkää tappiota. Alun järkytys on hälventynyt. Enää ei harmita oikeastaan yhtään. Hieman kyllä vieroksun ajatusta, ettei käytetystä vaatteessa saa olla käytönjälkiä vaikka ne huomioitaisiin hinnassa. Kaikkia ei pienet jäljet haittaa. Toisaalta, yksityishenkilönä tuotevastuu on hieman erilainen kuin yrityksellä, eli firman on parempi myydä primaa.

Loppupeleissä minun kannattaa myydä vaatteeni itse Facekirpuilla jos haluan maksimoida tuoton. Mutta jos lähden laskemaan omaa tuntipalkkaani, niin ei kannata. Ja se ajan käyttö, sitä saa kulumaan nettikirppistelyyn loputtomasti. Rakkaan puolisoni sanoin, sitä kannattaa valita miten vapaa-aikansa käyttää. Seuraava paketti merkkivaatteita on lähdössä Rekkiin kun saan vaatteet pesusta ja silitettyä ja tarkistettua. Nyt aion olla siis huomattavasti tarkempi ettei pakettiin eksy likaisia tai rikkinäisiä vaatteita. Olen myös aloittanut Vähänkäytetty.fi:n käytön, mutta se on sitten jo eri postaus. 

Keksin muuten yhden liikeidean, mikä tavallaan on kyllä jo käytössä.  Merkkivaatteiden liverkirppis. Eli sellainen, mihin tuodaan tietyn merkkiset vaatteet (ja tavarat) myyntiin myyntipaikan vuokraa vastaan. Kukaan ei halua myydä merkkivaatteitaan 50% provikalla, mutta luulisin, että moni olisi valmis maksamaan 30 e/vko pöydästä missä myydä vaatteitaan jos saavat myyntituoton täysin itselleen.

sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

Kevätkiireistä


Viime viikot ovat olleet liian kiireisiä. Osansa kiireeseen on tuonut liikunann lisääminen. Olemme miehen kanssa käyneet crosstraining-salilla viisi kertaa viikossa. Vaikka reenit ovat lyhyitä, ne ovat raskaita. Toki raskaan harjoittelun vuoksi olen jaksanut paremmin. Mutta illat menevät ruoanlaitossa ja siivouksessa nyt kun molempiin jaksaa panostaa. Lisäksi teen melkein kakkostyönä viikonloppuisin tavaroiden myymistä, sen verran paljon aikaa nettikirppiksillä tavaroiden myyminen vie. Tänä viikonloppuna olen käyttänyt siihen jo varmaan lähemmäksi kahdeksan tuntia. Kuvaamiset, kuvien siirto, tietojen kirjoitus, pakkaaminen ja niin edelleen. Haaveena olisi jossakin välissä lopettaa jatkuva myyminen. Mutta toisaalta laitan tavaran mielellään heti kiertoon jos koen ettei se ole tarpeeksi käytössä. Ja kyllähän tuo lapsen vaatettaminen on aikamoinen ruljanssi. Tietyt vaatteet menevät hyvin kaupaksi netissä ja sieltä myös löytää paljon merkkituotteita halvemmalla ja hyvässä kunnossa. 

 Olen tykästynyt viime aikoina Vimman vaatteisiin. Tässä kuvassa tytöllä on Vimman puuvillamekko. Vimman vaatteet suunnitellaan Suomessa ja ommellaan Virossa, jotkut vaatteet kylläkin ommellaan myös Suomessa. 


Itselläni päivän asuna jälleen melkein pelkkää secondhandia, paita, laukku ja kengät ovat kaikki tulleet minulle käytettynä. Paita on Vimman, laukku Chanelin ja kengät Isabel Marantin. Farkuiksi ostin nyt Dr. Denimin jegginssit (tai miksi niitä nyt ikinä kutsutaankin) kun jotenkin tuo vartalo on alkanut muuttumaan ja toivottavasti senttejä lähtee vielä jatkossakin joten tässä vaiheessa ajattelin tuollaisten joustavien kohtuuhalpojen housujen ajavan asiansa. Toki edelliset Dr. Denimit olivat sontaa laatua ja kyllähän näiden saumat näyttivät suoran sanottuna järkyttäviltä. Nähtäväksi jää kuinka tulevat kestämään käyttöä. Veikkaan kyllä, että jäivät viimeiksi laatuaan. 

maanantai 11. huhtikuuta 2016

Unettomuudesta

Olen nukkunut huonosti viimeiset 18 vuotta. En muista tarkalleen mistä unettomuuteni alkoi. Osasyynä varmasti oli harvinaisen kovaa kuorsaava mies ja pian miehen jälkeen elämääni saapunut pieni koira, joka sairastui pentuaikana epilepsiaan ja sai öisin kohtauksia. Näiden kahden yhdistelmänä aloin nukkumaan huonosti. Sittemmin unta huonontamaan tuli selkärankareuma, joka johti siihen, että heräsin öisin kovaan selkäsärkyyn. Selkäsärkyä provosoi se, etten oikein osaa nukkuessani vaihtaa asentoa vaan vaihdan asentoa vain silloin kun herään. Jos nukun hyvin, herään samasta asennosta mihin olen nukahtanut. Sittemmin unettomuuttani on lisännyt stressi ja koliikkilapsi ja bonuksena vielä rohiseva koira, joka tykkää nukkua jalkojen päällä. Joo, meidän perheen koirat alkavat nyt olemaan tässä.

Jossakin kovimman ahdistuksen ja stressin aikana olen kokeillut unilääkkeenä tsopikloninia, tutummin Imovanea. Sen lisäksi olen käyttänyt oikeastaan kaikkia reseptivapaita unilääkkeitä mitä apteekista saa. Tsopikloni auttoi nukkumaan mutta yhtään sen virkeämpänä en aamuisin herännyt kuin mitä heräsin niinä aamuina kun en lääkettä ottanut. Ja koska iso osa työstäni on sitä, että yritän vieroittaa vanhuksia unilääkkeistä niiden huomattavien haittavaikutuksien vuoksi, en ole itse enää halunnut reseptivalmisteita käyttää.

Unettomuuden lääkehoito ei ole väärin, mutta unilääke ei saa jäädä ihmisellä joka iltaiseksi tavaksi. Unilääkkeitä ei ole tarkoitettu päivittäiseen käyttöön. Tärkein asia unettomuuden hoidossa on miettiä syitä unettomuuden takana ja myös sitä, että onko kyseessä unettomuus joka tulee edes mieltää sairaudeksi. Normaaliin elämään kun kuuluu se, ettei stressitilanteissa nukuta. On jopa mietitty, että trauman jälkeinen unettomuus auttaa traumasta toipumisessa ja sen käsittelyssä. Toisaalta joskus pitkittyneessä stressitilanteessa unilääkkeet voivat olla paikallaan, mutta tarve tulee aina arvioida tapauskohtaisesti.

Kun puhutaan unettomuudesta, on tosiaan hyvä erottaa toisistaan tilapäinen ja lyhytkestoinen unettomuus, jota nykyään kutsutaan unettomuusoireeksi sekä unettomuushäiriö, joka luokitellaan itsenäiseksi sairaudeksi. Unettomuushäiriössä toimintakyky heikkenee päiväsaikaan. Kun puhutaan pitkäkestoisesta unettomuudesta, on tutkimustulosten perusteella hoito parhaimmillaan lääkkeetöntä.

Monesti omassa työssäni törmään omaisten ihmettelyyn siitä, miksi vanha ihminen pitää vieroittaa unilääkkeistä. Yksi iso ongelma on siinä, että unilääkkeet kyllä lisäävät unta mutta myös heikentävät sen laatua. Levätäkseen ihminen tarvitsee syvää unta ja REM-unta ja näitä kahta asiaa unilääkkeet eivät paranna. Lääkitty uni siis pidentää unen kestoa mutta heikentää sen laatua. Tällä hetkellä tutkimusten valossa näytää siltä, että perinteisiä unilääkkeitä paremmin unettomuuden hoidossa toimivat sedatiiviset masennuslääkkeet jotka vaikuttavat histamiini-1-kanavien kautta. Eniten kuitenkin viitettä on siitä, että unettomuuden paras hoito on lääkkeetön.

Monesti törmään myös ajatukseen, jossa ihmisen tulisi nukkua aina vähintään se kahdeksan tuntia. Sinänsä ajatus on oikea, mutta toisaalta osa meistä tulee toimeen vähemmällä unimäärällä ja osa puolestaan tarvitsee unta enemmän. On myös hyvä muistaa, että huolestua kannattaa vasta sitten jos unen määrä yhtäkkiä muuttuu jotenkin oleellisen paljon suuntaan tai toiseen.

Unettomuuden lääkkeettömässä hoidossa voi noudattaa muutamia konsteja:
1) Unihygienia:  vuode on vain nukkumista varten, makuuhuoneen tulee olla rauhoittava ja viileä ympäristö ilman turhia aistiärsykkeitä.
2) Piristeiden käyttö. Tupakka ja kahvi ja monet muut aineet saattavat piristää vielä tuntienkin päästä niiden käytöstä. Toisille yksikin kuppi kahvia aamulla voi olla liikaa.
3) Raskaiden aterioiden nauttiminen illalla voi heikentää unen laatua. Iltaisin kannattaa panostaa nopeasti imeytyviin hiilihydraatteihin, jotka tunnetusti väsyttävät.
4) Nykykäsityksen mukaan raskas liikunta illalla saattaa kuitenkin auttaa unen saamiseen.
5) Stressaavia asioita ei kannata miettiä sängyssä. Tämä toki helpommin sanottu kuin tehty.
6) Alkoholi. Alkoholin kohtuukäyttökin heikentää unen laatua. Vaikka unimyssy saattaa illalla väsyttää, se heikentää unen laatua ja lisää sitä kautta väsymystä. 

Lähteenä Unettomuuden Käypä Hoito-suositus. 

sunnuntai 3. huhtikuuta 2016

Pilottitakista

Välillä tekee mieli kirjoittaa muodista. Ihan vain tyhjänpäiväisesti, siitä mistä tykkään ja mistä en. Itse en koe olevani mikään muodin asiantuntija enkä niin sanotusti ratsasta muodin aallonharjalla. Välillä omaan makuuni tuntuu siltä, että mitä hassummalta ihminen näyttää, sitä muodikkaammaksi häntä kutsutaan. Toki kun jokin tietty asia on ollut muodikasta tarpeeksi pitkään, ei se näytä enää hassulta ja jossakin välissä se tietty asia voi löytää tiensä jopa omaan vaatekaappiini. Mutta pidän itseäni enemmänkin sellaisena oman tyylitieni kulkijana. Toki napsin aina silloin tällöin juttuja valtavirrasta, mutta pääasiassa tykkään ajattomista ja mukavista vaatteista, joita on helppo yhdistellä.

Yleensä en myöskään hurahda hetken muotioikkuihin. Viime kesänä vieroksuin traktoripohjaisia kenkiä ja terveyssandaaleja eikä kumpikaan niistä iske vieläkään. Traktoripohjia käytin teininä ja terveyssandaalit kuuluvat omalle työpaikalle, kaikessa mukavuudessaan.


Tällä hetkellä vieroksun todellista it-vaatetta eli bomber-takkia, eli meille 90-luvun teineille enemmänkin tutuksi tullut pilottitakki. Itselläni on ollut useampikin bomberi, ensimmäinen oli musta kuten kunnon hevarilla siihen aikaan kuuluikin olla. Lama-ajan Suomessa tuo kyseinen takki maksoi maltaita ja oli sen verran haluttua tavaraa, että ensimmäinen takkini varastettiin koulun ruokalasta. Seuraava oli viininpunainen ja sen hihaan ompelin Metallica-merkin jonka alle kirjoitin mustalla tussilla nimeni. Muistan vielä kuinka tarkkaan värikoodattua pilotin hankkiminen oli ja kuinka takki piti ostaa nimenomaan U.S. Eagle nimisestä kaupasta. Kaikki muut takit olivat feikkejä ja tietyistä tunnusmerkeistä tunnisti tuon ainoan oikean.



Aikansa kutakin ja ei kiitos minulle enää pilottitakkia edes bomber-nimikkeellä. Ehkä muistan liian elävästi lauseen "ennen mua pelotti, nyt mulla on pilotti".


Kuvat ovat lainattu Nellyn sivuilta, mutta jos pilottitakki tosissaan kiinnostaa niin suosittelen tutustumaan Globe Hopen versioon täällä.


sunnuntai 27. maaliskuuta 2016

Väsymyksen takana on oltava aina diagnoosi?

Olen joskus aikaisemmin kirjoittanut siitä, kuinka nykymaailmassa aikuisen ihmisen väsymyksen takaa tuntuu aina yleisen käsityksen mukaan löytyvän vähintään kilpirauhasen vajaatoiminta. Toinen vaihtoehto kroonisen väsymyksen takana tuntuu myös olevan borrelioosi. Ei sillä, etteikö näitä sairauksia olisi olemassa mutta siinä määrin missä keskustelupalstoilla niitä ajatellaan olevan niin meillä kaikilla olisi jompi kumpi. Myös homeen uskotaan selittävän mitä merkillisempiä oireita.

Kun ihminen kysyy jossakin sosiaalisessa mediassa kysymyksen mistä väsymys voi johtua, on vastauksien joukossa aina maininta kilpirauhasesta. Ihmisiä ohjeistetaan menemään lääkäriin ja vaatimiaan verikokeita. Osa myös kertoo, kuinka heidän vajaatoimintansa ei näy missään verikokeissa mutta oireet viittaavat siihen vahvasti. Ottamatta kantaa käynnissä olevaan kilpirauhaskeskusteluun hoitolinjojen suhteen voin kuitenkin kertoa, että väsymys ei pääsääntöisesti johdu kilpirauhasesta. Eikä borrelioosista. Eikä myöskään homeesta.

Perus arkipäivä lapsiperheessä alkaa yleensä noin kello 6-7. Aamurutiinit mennään yleensä kiirellä ja stressiä pukkaa päälle heti aamusta. Monesti takana on huonosti nukuttu yö. Työmatkat kuljetaan autolla ja töissä monesti ei montaa metriä liikuta. Töissä myös yhä useammin tuijotetaan tietokonetta ja tauolla omaa puhelinta. Näyttöaikaa tulee päivän aikana hurjia  määriä. Silmät väsyvät ja päätä saattaa särkeä. Töistä lähdetään kotiin kaupan ja päiväkodin kautta. Ehkä joskus käydään jumpassa. Kotona ruokaa ja kotihommat, sitten lopuksi rentoudutaan televisison ja tietokoneen äärellä. Sänkyyn mennään kymmenen, ehkä yhdentoista aikoihin ja yöunta saadaan hyvänä yönä kahdeksan tuntia, huonona ehkä neljä tai viisi.

Aamu aloitetaan kahvilla, päivällä syödään jotakin nopeasti tai raskas lounas työpaikkaruokalassa ja illalla sitten toinen raskaampi ateria. Veden juonti unohtuu päivän aikana. Pahimmillaan syödään vain rasvaa ja proteiinia tai toisena ääripäänä vain sokeria ja hiilihydraatteja.

Mitä jos ensisijaisesti katsoisimme omia elintapojamme ja sitten vasta verikokeita? Mitä jos emme haluaisi korjata väsymystämme ensimmäisenä pillerillä vaan miettisimme, miten elämäntapojaan voisi muuttaa jotta jaksaisi enemmän? Ja mitä jos emme suoraan hyppäisi lisäravinteisiin ja superfoodeihin vaan ihan yksinkertaisimme omia elintapojamme?

Väitän vahvasti, ilman mitään sen kummempaa tutkimusnäyttöä, että jokainen meistä jaksaisi paremmin muutamalla yksinkertaisella muutoksella. Ensimmäisenä säännöllinen ruokarytmi ja monipuolinen, terveellinen ruokavalio. Ei ihmedieettejä, ei paastopäiviä. Proteiinia, hitaita hiilihydraatteja ja rasvoja tasapuolisesti. Ei sokerisia tai keinotekoisesti makeutettuja välipaloja vaan esimerkiksi sen limsapullon tilalla pähkinöitä. Ruokavalion jälkeen hyötyliikunta käyttöön. Sisäjumpat on ihan ok, itsekin niitä nykyään harrastan mutta ihminen jaksaa paremmin kun ulkoilee säännöllisesti. Työpäivän jälkeen tietokone kiinni, sosiaalinen media ja televisio minimiin. Itselläni ainakin on paljon parempi olo kun luen kirjaa kaksi tuntia kuin silloin, kun tuijotan pädiä kaksi tuntia. Ja unihygienia kuntoon! Makuuhuone on nukkumista varten. Suomessa pimennysverhot ovat hintansa arvoisia ja makuuhuoneen lämpötila kannattaa pitää alle 20 asteessa.

Tiedän, että moni kokee olevansa liian kiireinen terveelliselle elämälle ja siksi apua haetaan purkeista ja verikokeista. Mutta monesti pääsee halvemmalla ja saa pidempiaikaista apua ihan vain käymällä omat elintapansa läpi. Vähän niin kuin minä olen tehnyt. Vähemmän sokeria, vähemmän tietokonetta, enemmän liikuntaa ja ruokavalion tarkistus. Ja nykyään nukun paremmin ja jaksan enemmän. Olen jopa lukenut ammattikirjallisuutta työpäivän jälkeen. Ja ne kilpirauhasarvot on tarkistettu, eikä niissä ollut mitään valittamista edes silloin kun olin väsynyt.

torstai 10. maaliskuuta 2016

Kauppakassista

Meidän lähi-Prismaan ilmestyi helmikuussa foodie.fi:n toimesta kauppakassipalvelu. Olen kuullut aiemminkin palvelusta, mutta se on aina ollut niin kaukana meistä, ettei siitä ole ollut mitään hyötyä. Kateellisena olen kuunnellut kuinka helppoa ruokakaupassa asioiminen on. Äitiysvapaani aikana ja sen jälkeenkin tilasimme Luomulaatikosta (Tilakaupasta) kotiinkuljetuksella ruokaa kotiin mutta Tilakauppa sittemmin lopetti kannattamattomana ja se kyllä harmitti.

Noutupalvelu tuli kyllä hyvään väliin tässä meidän elämässämme. Olemme juuri aloittaneet saliharrastuksen ja kaupassa käyminen vielä salin jälkeen ennen lapsen hakemista pidensi päivää puolella tunnilla. Nyt teen ostokset vaikkapa autossa kotimatkalla ja seuraavana päivänä niiden hakemiseen menee viisi minuuttia. Keräyspalvelu on 5,90 e kerta. En pidä hintaa pahana. Heräteostokset jäävät tekemättä kun ei seiso kassajonossa tai kierrä kauppaa ja bongaa tarjouksia. Siis "tarjouksia", eli tavaroita ja ruokia joita ei käytä eikä tule syötyä. Kyllä, minä olen heräteostos ihminen.

Olemme tilanneet nyt neljä kertaa tavaraa kauppakassipalvelusta. Ensimmäisen tilauksen tein Foodie.fi:n kautta ja nyt viimeiset kaksi olen tehnyt heidän sovelluksen kautta kännykällä. Tänään viimeksi luennolla naputtelin huomisen ostoslistan. Ostoslistaan voi myös lisätä tuotteita. Olen tänään käynyt jo kaksi kertaa lisäämässä tuotteita huomisen kauppakassiin. Aluksi unohdin kylpyvaahdon ja muutaman oleellisen osan keitosta ja sitten kävin vielä ostamassa lapsen leluun pattereita. Itse asiassa olen käynyt siellä jo kolme kertaa lisäämässä unohtuneita tavaroita. Mutta huomenna perjantaina ei tarvitse mennä kauppaan. Ai niin, pitäisi käydä vielä neljäs kerta lisäämässä... mehu unohtui.



Aluksi nettisivut olivat hieman kankeat, mutta kun vauhtiin pääsee, niin homma sujuu kuin itsekseen. Kännykällä voi myös lukea tuotteiden viivakoodeja kotona ja näin saada tuotteet suoraan ostolistalle. Listoja voi myös tallentaa ja omia suosikkituotteita merkitä. Näin saa nopeasti itselleen ostonlistan pohjan, jota on helppo täydentää.



Palvelusta saa myös reseptejä, joiden ostoslistan saa siirrettyä suoraan omalle listalleen. Yhden kerran muutama haluamani tuote on ollut loppunut ja kotimaisen kurkun tilalle on tullut ei-kotimaista. Tilaukseen saa kuitenkin merkittyä jos ei halua, että tuotetta korvataan. Keräilijälle voi jättää myös viestejä. Mietin tässä, että toivottavasti se ei tarkoita sitä, että siellä lukee kaikki mahdollinen "kiinteistä tomaateista" "hyvänhajuiseen saippuaan".

Nouto sujuu sujuvasti. Puhelimeen tulee tekstiviesti, millä koodilla saa haettua tavarat kaupan aulassa olevasta kaapista. Noutoikkuna on kaksi tuntia. Harmittavan usein noutoikkunat ovat monesti varattuja niiltä ajoilta, milloin itse haluaisin noutaa ruokaa.


Toivoisin, että ruokaa saisi tilattua myös tuoretiskistä, esimerkiksi mustaa makkaraa. Se on yksi harvoja "liharuokia" joita vielä syön. Joitakin vaihtoehtoja siellä jo olikin, mutta en ole vielä koittanut niitä tilata. Paljon muuta valitettavaa en tästä vielä löydä. Ai niin. Tavarat tosiaan tulevat muovipusseissa, mutta kun meille ei niitä muualta siunaannu, niin ne pääsevät hyötykäyttöön nopeasti roskapusseina ja kirpputoritavaidon postitus- ja kuljetusvälineinä.

tiistai 8. maaliskuuta 2016

Best fashion is 2nd hand.







Päivän asuna: 
Hiuspinni Chanel  / Facebookin Design Corner huutokauppa
Paita T by Alexander Wang / Facebookin COS ja kumppanit kirpputori
Housut MEM by Paula Mallenius / Weecos (kierrätetystä materiaalista)
Saappaat Chanel / Facebookin kautta 
Laukku Céline / Vestiaire Collective 

Kaikki kierrätettyä. 

sunnuntai 6. maaliskuuta 2016

Haaveista

Ajattelin koota kerrankin yhteen asiat joista tällä hetkellä haaveilen maailmanrauhan ja muiden epäitsekkäiden ei-materialististen asioiden lisäksi. Muutama asia on nyt ainakin mielessä.


Kaipaan asuntoomme hieman väriä. Olen yrittänyt etsiä turkoosia ja minttua värimaailmaa meille, mutta yllättävän vaikea on tehdä päätöksiä. Tämä ihana Weecosilta löytyvä Suomessa tehty räsymatto odottaa meille pääsemistä. 





Meillä on keittiön pöytänä isäni perheen vanha pöytä. Haaveilen uudesta pöydästä mikä samalla toisi raikkautta keittiöön. Suomalaisen POP-tablen pöydät ovat monikäyttöisiä. Tästäkin mallista saa pöytälevyn käännettyä jos väri alkaa ahdistamaan. Jostain syystä mies ei vielä oikein innostunut. Suunnittele oma pöytäsi täällä.

Älylukko oveen. Olen se ihminen, jonka avaimet ovat aina joko käsilaukun pohjalla tai kotona. Ovi, jonka saa auki pelkällä koodilla olisi aika kätevä. Älylukoista lisää täältä.




Älylukosta älykelloon. Urheiluinnostuksen siivittämänä älykello tulisi niin sanottuun tarpeeseen. Ilmankin siis pärjää, mutta silti. Hienoa tässä on se, että näyttöä saa vaihdettua tarpeen ja fiiliksen mukaan. Olen ollut kahden kellon käyttäjä kohta kuusi vuotta. Minulla on arki- ja juhlakello samassa ja erikseen reissukello reppumatkoja ja muita rähjäisiä reissuja varten. Täällä voi tutustua Huawein älykelloon. 

Viime kesänä tuli hankittua useampi pari Terhi Pölkkiä. Vain yksi pari neljästä kuitenkin sopi korkealle jalkapöydälleni. Nyt yritän myydä sopimattomat parit ja sitten tulevaisuudessa hankin tilalle tämän, mikä on jo tullut testattua toisessa kuosissa. 


Näitä ihania Suomessa valmistettuja puukenkiä saa Terhi Pölkiltä

lauantai 27. helmikuuta 2016

Pitkästä aikaa julkaisu ja asukuvia

Pitkästä aikaa bloggaus! Olin jo niin innoissani, että uskollisesti joka aamu juomani viherpirtelöt olisivat säästäneet taudilta tänä talvena, mutta ei. Viimeksi olen sairastanut näin pahasti vuonna 2012. Nyt se kuitenkin iski, joku näistä viruskiertotaudeista. Ollaan tytön kanssa oltu kuumeessa ja kurkkukivussa viikon verran. Elämä kuitenkin alkaa nyt voittamaan ja josko maanantaina pääsisi töihin. 

Tänään kävin ensimmäistä kertaa viikkoon ulkona. Kävimme Ideaparkissa Metsolan Pop-Upissa ostamassa tytölle kevätvaatteita ja sen jälkeen kävimme Tampereella katsomassa kiipeilykisoja Tampereen kiipeilykeskuksessa. Lapsi on käynyt useasti kiipeilykeskuksessa kanssamme, mutta tänään kokeili ensimmäisen kerran kiipeilykenkiä jalkaansa. Laitoinkin siitä Instagrammiin kuvan (uusiekoelamani). 

Pikkuhiljaa alan lopullisesti olemaan sitä mieltä, että muodin seuraaminen ja tyylikkäänä oleminen onnistuu täysin ilman, että ostaa koskaan mitään uutta kaupasta. Maailmassa on nykyään niin paljon nettikauppoja, mitkä myyvät käytettyä ja sosiaalisen mediankin kautta liikkuu paljon käytettyä tavaraa, joista iso osa ei ole käytettyä nähnytkään. Eli niitä niin sanottuja virheostoja. Olenkin rajannut omat ostoni niin, että ostan käytettynä kaiken muun paitsi kotimaisen. Ja laitan kiertoon kaiken, mitä en itse enää käytä tai tarvitse. Koska ostan vaatteissa laatua, en heitä käytettyjä roskiin. Ne kaikista loppuunkulutetuimmat vaatteetkin pääsevät kestotalouspaperiksi, nenäliinoiksi, kasvopyyhkeiksi ja niin edelleen. 



Päivän asuna oli Papun Kanto-mekko, josta juuri julkaistiin ennakkomyynti Suomessa täysin valmistetulle erälle. Mekko myi 1,5 tunnissa loppuun vaikka se maksoi 68 euroa. Jotenkin uskon siihne, että me suomalaiset arvostamme kuitenkin suomalaista työtä, etenkin nyt kun se on loppumassa. Hyvä Papu ja hyvä Nokian Neulomo! 


Lisäksi päälläni olivat Nanson sukkahousut, Oakleyn muutaman vuoden vanhat aurinkolasit, Célinen laukku (2ndhand) ja Chanelin saappaat (2ndhand). Papun mekko on S-kokoa ja istuu mielestäni hyvin olematta liian suuri. Olisin itse ottanut mekosta M-koon, mutta se jäi lörpöttämään kainaloista rumasti ja muuten istui samalla tavalla kuin tämä S-koko. 


Tällainen pikapäivitys tänään, seuraavaksi vuorossa kuohuviiniä ja Lego Star Wars kokoamista. Kyllä, luitte oikein. Sain joululahjaksi Lego-paketin (mitä olen toivonutkin) ja nyt vietämme pariskunta-aikaa kokoamalla sen miehen kanssa. Oikein mukavaa loppuviikkoa kaikille! 

sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Silmämeikinpohjustajasta



Pidän meikkaamisesta vaikken sitä kovin usein ehdi harrastamaan. Tai no, ehdi ja ehdi, ehkä enemmän kyse on jaksamisesta ja siitä, että monesti sitten kuitenkin hieron silmiäni tai muuta järkevää kun unohdan, että juuri tänään olen meikannut. En ole mikään suuri kosmetiikka-asiantuntija enkä myöskään kemian asiantuntija joten kovin syväluotaavia havaintoja ei ole luvassa. Olen testannut nyt Benecosin, Laveran ja Urban Decayn silmämeikinpohjustusaineita. Benecoksen versio vakuutti niin paljon, että heitin sen roskiin ennen kuin ehdin sitä edes vertaileemaan. Koostumus oli liian vetistä, se vääristi lopputulosta eikä pitänyt.

Laveran vastaava onkin sitten ollut positiivinen yllättäjä. Olen testannut sekä Urbanin että Laveran pohjustimia omassa käytössäni enkä ole huomannut niiden pitävyydessä eroa. Hieman olen miettinyt mikä on luomivärin laadun ja pigmentin osuus pysyvyydessä ja olenkin testannut molempia vain Uraban Decayn ja Christian Diorin luomiväreillä. Diorin luomivärit ovat olleet lempimeikkini jo kohta 20 vuoden ajan. Olen niiden lisäksi testannut Lumenea, Chanelia, MACcia, Lancomea, Cliniqueta ja Make Up Strorea nyt ainakin mutta CD on aina ollut paras. Nyt Urban Decay on päässyt myös vakikäyttööni.

Tiedän kyllä varsin hyvin, että UB:n raaka-aineluettelo ei ole terveimmästä päästä ja tuskin on Diorinkaan, mutta olen miettiyt asian niin, että jos käytän luomiväriä kaksi kertaa kuukaudessa, niin sen sisällöllä ei ole kovinkaan suurta merkitystä. Enkä ole vielä löytänyt itselläni pysyviä luonnonkosmetiikan piiristä löytyviä luomivärejä joissa olisi tarpeeksi pigmenttiä. Liloa testasin, mutta se ei ihan vielä täysin vakuuttanut. Ja kun omistaa viirusilmät raskailla luomilla, niin luomiväriltä vaaditaan paljon.


En oikein perusta tuosta UB:n siveltimestä, väriä tulee sen avulla aina liikaa eikä sillä saa tasaisesti levitettyä joten homma täytyy viimeistellä kuitenkin sormilla tai sienellä tai toisella siveltimellä.

Siinä missä pysyvyydessä en näiden kahden välillä havainnut huomattavaa eroa, niin koostumuksesta sitä löytyy. UB on tahmea ja raskas ja Lavera on ohut, oikeastaan nestemäinen ja juokseva. . Laveran levittäminen on haastavampaan juoksevamman koostumuksen vuoksi mutta toisaalta UB:tä pitää laittaa muuten varovaisemmin koska se omaa väriä ja tahmaista.  Tykkään molemmista mutta jatkossa taidan kallistua enemmän Laveran suuntaan ihan tuon luonnonkosmetiikka-asian vuoksi. Ja ehkä sen vuoksi, että Lavera maksaa 8.80 euroa/ 9ml Ruohonjuuressa ja Urban Decay 20.90 euroa / 10 ml Sokoksella.


Tältä näytti Laveralla pohjustettu silmä ja UB:n vastaava näyttää melko lähelle siltä milstä tuo käsi tuossa yläpuolella. 

 
Laverasta lisää täältä: Karkkipäivä-blogi
 Tässä vielä incit: 
LAVERA: aqua, aloe barbadensis leaf juice, alcohol, glycerin, lauroyl lysine, dehydroxanthan gum, parfum, hippophae rhamnoides fruit extract, argania spinosa kernel oil, shea butter, coconut oil, cocoa seed butter, olive fruit oil, rosa centifolia flower extract, tilia cordata flower extract, mallow flower extract, chicory root extract, xylitylglucoside, anhydroxylitol, xylitol, sodium hyaluronate, camelina sativa seed oil, olus oil, algae, magnesium gluconate, maltose, tocopherol, sunflower seed oil, hydrogenated lecithin, mica, titanium dioxide, tin oxide, ascorbyl palmitate, limonene, benzyl salicate, linalool, geraniol, citral, citronellol, benzyl alcohol
 URBAN DECAY: sododecane, Cyclopentasiloxane, Trimethylsiloxysilicate, Disteardimonium Hectorite, Polyethylene, Triethylhexanoin, Trihydroxystearin, Isopropyl Lanolate, Sorbitan Sesquioleate, VP/Eicosene Copolymer, Talc, Dimethicone, PEG-40 Stearate, Phenoxyethanol, Synthetic Beeswax, Propylene Carbonate, Aqua (Water/Eau). May Contain: CI 77891 (Titanium Dioxide), CI 77491/77492/77499 (Iron Oxides).

lauantai 6. helmikuuta 2016

Adoptiosta

Viime ajat blogi on ollut enemmän ajatuksia ja vähemmän vaatteita. Itseäni ei haittaa. Välillä kyllä mietin, että pitäisikö tässä olla enemmän vain yksi linja mutta ei. Kirjoittaminen on parasta silloin kun se tulee sydämestä, vastaanottajaa sen kummemmin miettimättä. Loppupeleissä tärkeintä ei ole se, kuinka moni kirjoituksiani lukee vaan se, että saan kirjoittaa.

Viime viikolla järjestelin viimeisiä erkoistumispätkiäni. Koska lääkäripula on helpottanut, pääsen seuraavalle jaksolleni vasta joulukuussa. Ei siinä mitään, töitä on kuitenkin väliajalle ja sen jälkeenkin tarjolla ja siitä olen erittäin kiitollinen. Mutta samalla kun sovin tulevia töitäni, en voi olla miettimättä sitä, että jos meillä vihdoinkin nappaisi ja tulisin raskaaksi ja sitten erikoistumisen loppuun suorittaminen jälleen viivästyisi. Todellisuudessahan se ei todellakaan haittaisi, päinvastoin, mutta kun on pitänyt eläämänsä niin sanotusti tauolla vuodesta 2011 lähtien, niin välillä se alkaa kyllästyttämään.

Esikoista yritimme 10 kuukautta ja nyt, kun olemme yrittäneet toista lasta 2,5 vuotta, tuo aika tuntuu naurettavan lyhyeltä. Ja tämä nykyinen aika alkaa tuntua oikeastaan naurettavan pitkältä, vaikka sehän on todella lyhyt aika, etenkin kun meillä on yksi lapsi. Mutta koko tämän ajan olen odottanut, miettinyt ja suunnitellut elämääni "sitten kun" ja "entä jos". Nyt alan luovuttamaan. Ei ole enää mitään entiä ja jossia. On vain tässä ja nyt ja se tulevaisuus jota elän ilman toista lasta. Jos saamme vielä joskus toisen lapsen, olen enemmän kuin kiitollinen, mutta nyt en enää suunnittele elämääni sen mukaan. Reenaan ja sovin töitä sen mukaan, ettei mitään lasta enää ole tulossa.

Lapsen yrittäminen on yksi rankimpia asoita joita olen koskaan joutunut käymään läpi. Joka ikinen kuukausi tulee pettymys. Joka ikinen kuukausi tulee hetki, jolloin tuntuu, että sydämesi särkyy ja kaikki haaveesi murskataan. Joka ikinen kuukausi.

Olemme käyneet yhden IVF-kierroksen yksityisesti. Julkiselle puolelle en lähde, mielestäni yhteiskunnan velvollisuus ei ole maksaa minulle toista lasta enkä halua mennä jonoon hidastamaan jonkun sellaisen hoitoja, jolla ei ole vielä yhtäkään lasta. Toista IVF-kierrosta ei tule, henkisesti kierros oli liian rankka. Kaikki se toivo, odotus ja pettymys. Toki asia olisi varmasti aivan eri, jos meillä ei olisi jo valmiiksi yhtä lasta. Ilman lasta kävisin kaiken sen läpi uudelleen ja uudelleen.

Lapsirakkaina me keräsimme alkuvuodesta itsemme ja menimme adoptioinfoon. Tiedättehän ne jutut, missä sanotaan, että aina voi adoptoida? No, ei se ole niin helppoa. Ei se haittaa, että prosessi itsessään kestää useamman vuoden ja maksaa tuhansia euroja. Lapsi olisi sen kaiken arvoinen. Mutta. Jos menemme nyt jonoon, se ei vielä takaa mitään. Voimme käydä kaikki koulutukset läpi, emmekä siltä ehkä ikinä saa lasta. Jonot ovat pitkiä. Niin pitkiä, että pisimmillään lasta on odotettu kymmenen vuotta saamatta häntä. Adoptiojonoon ei mennä niin, että odotetaan lasta kollektiivisesti kaikista niistä harvoista maista, jotka Suomeen vielä lapsia luovuttavat. Ei, lasta odotetaan tietystä maasta. Kun valitset maan prosessin alkuvaiheessa, voi käydä niin, että lainsäädäntö kohdemaassa muuttuu tai Suomen sukupuolineutraali avioliittolaki (jota edelleen kannatan koko sydämestäni) astuu voimaan, eikä lapsia enää sen vuoksi anneta Suomeen.

Me olimme infon jälkeen aika hiljaisia miehen kanssa. Meidän perheessä olisi tilaa, aikaa, innostusta, rakkautta ja jopa rahaa useammalle lapselle, mutta useasta syystä niitä lapsia ei niin vain saada tähän maahan. Infon jälkeen aloin toivomaan, että Suomessa tehtäsiin vähemmän abortteja ja annettaisiin enemmän lapsia adoptioon. Mutta ymmärrän kyllä niitä, jotka eivät halua synnyttää lasta vain poisannettavaksi. Silti en voi kuin ihmetellä, miten Amerikkalaiset julkkiset saavat lapsia adoptoitavaksi useamman muutamassa vuodessa kun täällä Suomessa on vaikea saada ensimmäistäkään?

Kysyin mieheltäni viikko sitten, että miksi adoptio ei tunnu hänestä hyvältä ajatukselta. Loppujen lopuksi meillä oli samat syyt siihen, miksi emme jatka hakuprosessia. Yksi iso syy meille molemmille oli se, että siellä jonottaa satoja ihmisiä, joilla ei ole vielä ensimmäistäkään lasta, eikä kumpikaan meistä halua viedä sitä lasta heiltä. Meillä on yksi lapsi ja jos emme saa enempää, niin sitten emme saa.

En tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Tiedän kuitenkin, että monien mielestä odotin liian pitkään lapsien kanssa ja siitä syystä en saa enempää lapsia. En silti kadu sitä, että odotin näin pitkään. Lapsellani on paras mahdollinen isä ja itselläni paras mahdollinen puoliso, jonka kanssa lapsia saada. Aikaisemmin niin ei olisi ollut. Meillä on ihana, mahtava tyttö jota rakastan yli kaiken ja jonka kanssa mikään kiukkukohtaus tai leikkimishetki ei tunnu liian pitkältä. Me ihan oikeasti juostaan auton ympäri välillä kymmeniäkin kertoja työpäivän jälkeen leikkien hippaa kun haen hänet hoidosta.

Ehkä jaksan osaksi siksi, että tiedän tämän olevan ainutlaatuista, ehkä osaksi siksi, että olen niin pirun vanha (lainatakseni muita). Aikaisemmin en olisi ollut näin läsnäoleva ja kärsivällinen, en minun luonteellani. Elämä meni näin ja pikkuhiljaa alan hyväksymään sen mitä meille on annettu. Mutta sen olen oppinut näiden vuosien aikana, ettei kukaan muu ymmärrä miltä lapsettomuus tuntuu kuin se joka on sen itse läpi käynyt. Voimia kaikille teille, jotka odotatte vielä ensimmäistänne.

keskiviikko 3. helmikuuta 2016

Huonosta suolasta ja huonosta uutisoinnista

En oikein perusta toisten dissaamisesta, mutta joskus ei vain voi olla hiljaa. Kemikaalitutka on julkaissut nyt jo muutaman viikon ajan päivittäin artikkeleita ja välillä jopa useampia. Eikä siinä mitään, hienoa, että tietoa jaetaan mutta nyt sen muutaman viikon ajan kun olen sivustoa seurannut, on julkaisuissa ollut paljon vanhentunuttta tietoa, mitä on sitten korjattu lukijoiden toimesta. Olen itsekin kemikaalikriittinen ja pyrin välttämään turhia, vaaralliseksi todettuja tai epäiltyjä kemikaaleja. Mutta en usko ehdottomuuteen, aikana ennen kemikaaleja eivät asiat olleet sen paremmin ja kemikaaleilla on tehty paljon hyvääkin. Nyt kuitenkin alkaa vaikuttamaan siltä, että kemikaalikriittisyys alkaa saavuttamaan joukkohysterian piireitä, missä yksi huutaa sutta ja toiset uskovat kerta toisensa jälkeen kunnes tarpeeksi monta kertaa toteavat tulleensa höynäytetyiksi eivätkä enää usko huutajaa. Ja sitten se susi oikeasti tuleekin. Tuttu lastensatu kaikille meille.

31.1.2016 Kemikaalitutka julkaisi jutun aluminoidusta suolasta, jota käytetään mm. päiväkodeissa. Artikkelissa tuotiin esiin Meira ja Jozo ja nostettiin esiin niiden jodioitujen suolojen sisältämät lisäaineet E535 eli ferrosyanidi ja E554 eli natriumalumiinisilikaatti. On muuten sanottava, että kemiallisten nimien viljely herättää mukavasti hysteriaa kuten vaikkapa tuo ferrosyanidi. Kukapa haluaisi syöttää syanidia lapselleen? Mutta kuinka moni oikeasti tietääkään, mikä ferrosyanidi oikeasti on ja mitä se tekee? Palataan siihen myöhemmin.

Yllätäen kuitenkaan artikkelin päätähdeksi ei muodostunut ferrosyanidi eikä edes se, että Jozo-suolaa valmistaa lääkeyhtiö (mikä automaattisesti on sama asia kuin pahuus) vaan alumiini. Aine. joka aiheuttaa vähintäänkin rintasyöpää ja Alzheimerin tautia. Paitsi että, rintasyövän suhteen vahvempi näyttö on siitä, ettei alumiini aiheuta rintasyöpää kuin että se aiheuttaisi. Tein Pubmediin (laaja tietokanta tieteellisistä julkaisuista) haun sanoilla alumiini ja syöpä. Ei puoltavia tutkimuksia. Googletin rintasyöpä ja alumiini. Kaikki puoltavat artikkelit olivatkin suomi24.fi-keskusteluja tai muita vastaavia. Muita tietolähteitä oli esimerkiksi tämä. Rintasyöpäyhdistys on sitä mieltä, ettei alumiini tutkimuksien mukaan aiheuta rintasyöpää? Hmm. Lääkefirma sielläkin taustalla?

Vaikuttaa siis siltä, ettei alumiini aiheuta rintasyöpää ainakaan todistusti. Entäs sitten se Alzheimerin tauti? Esitetään suora lainaus Duodecimin Patologian oppikirjasta: Alumiini on maaperän yleisimpiä alkuaineita, mutta ihmisen elimistössä sitä on ainoastaan niukasti. Liiallisia määriä voi kertyä juomavedestä, antasidilääkkeistä ja alumiinisista taloustavaroista. Haittavaikutukset kohdistuvat ennen kaikkea luustoon, jossa se häiritsee mineralisaatiota, ja keskushermostoon (enkefalopatia). Dialyysipotilaat voivat saada dialyysinesteestä alumiinia, mikä voi johtaa dialyysienkefalopatiaan ja D-vitamiiniresistenttiin osteodystrofiaan. Myös kroonisissa maksasairauksissa voidaan todeta alumiinin kertymistä. Alzheimerin taudin aivomuutoksiin liittyy myös alumiinikertymiä. Niiden etiologinen merkitys on kuitenkin epäselvä. 

Teksti on vuodelta 2012. Tein uuden haun Alzheimerin tauti ja alumiini, tuloksia löytyi. Journal of Alzheimer´s Disease vol 47 no 3 pp. 629-638 (1) esitteli tutkimuksen jossa on voitu todeta alumiinipitoisuuksien olevan koholla Alzheimerin tautia sairastavilla potilailla. Edelleenkään ei kuitenkaan tiedetä, aiheuttaa alumiinin tautia itsessään tai myötävaikuttaako se taudin syntymiseen vai onko taustalla jokin muu asia. Mutta on hyvä muistaa, että Alzheimerin taudin kehittymiseen myötävaikuttavat myös monet muut asiat kuin ruokasuolasta saatava alumiini. Yhteenvetona voisi todeta, että käyttäkää suolaa kohtuudella. Kuten kaikkea muutakin.

Koomisinta (ja syy miksi tästä avauduin) oli kuitenkin se, että itse asiassa tämä kyseinen alumiinia sisältävä aine eli E554 on kielletty elintarvikkeissa 2014 eikä sitä ole enää edes Jozon suolassa. Eli siis suolaa ei tarvitsekaan välttää alumiinin takia vaikka se on lääkefirman valmistajaa koska ei sisälläkään alumiinia? Hmm. Hieman sitä ennen Kemikaalitutka julkaisi listan PHMB:tä sisältävistä tuotteista, paitsi että listalla olevissa tuotteissa ei kaikissa enää moista ainetta ole (toki tilalle on tullut jokin vähintäänkin yhtä myrkyllinen aine eli pahasta ovat kuitenkin). Niin ja oli juttua vaippojen hajusteista, eli suora lainaus Kuluttaja-lehden maksulliseen artikkeliin mitä ilman maksua ei siis päässyt lukeamaan ja se oli julkaistukin jo yli puoli vuotta sitten (ja itse vaipat oli tutkittu vielä kauemmin aikaa sitten) Tässäkin kävi ilmi, että osa jutussa mainituista vaipoista ei enää sisältänytkään niitä hajusteita. Tutkiva journalismi ei vain ole sitä mitä se on joskus ollut.




(1) Journal of Alzheimer's Disease, vol. 47, no. 3, pp. 629-638, 2015
Aluminum Levels in Brain, Serum, and Cerebrospinal Fluid are Higher in Alzheimer’s Disease Cases than in Controls: A Series of Meta-Analyses

sunnuntai 31. tammikuuta 2016

MEM Slimpantseista

Hieman haasteellista kuvata mustia housuja talvella ja vielä mustien kenkien kanssa. Mutta halusin esitellä uuedt housuni. Housujen taustalla on Remake ja ne on valmistettu kierrätetystä materiaalista. Malliston takana on Paula Malleus. Tilasin housut jo hyvissä ajoin ennen joulua, mutta ensimmäisessä versiossa oli muutama reikä sauman vieressä ja sain vielä toisen version housuista. Ensimmäiset olivat hieman ohuempaa materiaalia trikoon osalta ja nämä uudet ovat nyt paksummat. Uusia varten annoin omat mittani ja vaikka ostovaiheessa en housuja päässyt sovittamaan, ne ovat juuri oikean kokoiset. 

Laitoin itseäni kuvia varten puolisen tuntia ja nyt jälleen on olo, että kyllä kannatti. Toisaalta myös kuvan käsittelyllä saisi paljon aikaan mutta haluan pitää tässä blogissa sellaisen blogin tunnun enkä halua kuvieni olevan mitään kiiltokuvia. Vaikka onhan sellaisia kuvia kieltämättä mukava katsella. Asukuvani ovat niitä oikeita asuja ja kuvat otetaan yleensä kun olemme lähdössä johonkin tai tulossa jostakin. Lapsi istuu autossa ja minä palelen ulkona. Onneksi kuvaaja alkaa pikku hiljaa pääsemään enemmän ja enemmän jyvälle. 





Päivän asussa toissa vuonna hankittu Poola Katarynan paita, käytettynä ostettu Chanelin laukku, kierrätysmateriaalista valmistetut housut, Uggin uudet kengät (meidän berni tuhosi vanhat ihan vain ottamalla toisen niistä suuhunsa) ja Viime talvena hankittu Isabel Marantin viitta. En kyllä oikein tiedä onko viitat mun juttu vai ei ja ylipäätään sopivatko ne maahan missä tuntuu tuulevan 80% ajasta koska näistähän tulee läpi. Kovin on taas harmaata mutta niin on talvikin. 

Housut löytyvät täältä.

tiistai 26. tammikuuta 2016

Vaarallisista aineista ja sen sellaisista

En tiedä johtuuku se koulutuksestani vai mistä, kun aina välillä pistää niin risomaan kun blogeissa viitaataan johonkin "muovin kemikaaleihin" tai "myrkyllisiin ainesosiin". Risoo myös välillä todella paljon, kun kirjoituksissa viljellään hienoja kemiallisia nimiä, mutta ei avata niiden vaaroja sen enempää tai itse asiassa edes kerrota, mikä kemikaali on noin suomenkielellä ja mitä se tekee. hyvässä ja pahassa. En oikein tiedä, onko tämän namedroppingin tarkoituksena pelotella ihmisiä vai puuttuuko kirjoittajilta koulutusta asiaan liittyen vai mikä siinä on, ettei asioista voida puhua niin kuin ne oikeasti ovat.

Nykypäivän lääkärikoulutuksessa opiskelijat opetetaan hakemaan itse tietoa laajoista tietokannoista ja eri puolilta tietolähteitä, arvioimaan tietolähteen luotettavuus ja tarvittaessa arvoimaan jopa yksittäisten tutkimusten pätevyyttä. Koulutuksen tavoitteena on, että lääkärit osaavat hakea luotettavaa tietoa ja arvoida lukemansa tiedon luotettavuutta ja soveltaa sitä tietoa työhönsä. Yksi tärkeä koulussa opetettu asia on, ettei luulo tai usko korvaa tietoa.

Olen itse täysin sitä mieltä, että me nykyihmiset altistamme itsemme turhille kemikaaleille päivittäin. Tosiasia on kuitenkin se, että monet kemikaalit voivat mahdollisesti aiheuttaa syöpää ja osa tekee sitä myös ihan tosissaankin. Turhaa kemikaalialtistusta tulee välttää ja kannattaa aina miettiä, voiko jonkun mahdollisesti vaarallisen ainesosan korvata jollakin mikä tiedetään vähemmän vaaralliseksi. Luen suurella mielenkiinnolla erilaisia blogeja missä mietitään näitä kemikaalialtistusasioita, mutta ison osan lukukerroista jää harmittamaan se pintapuolisuus, millä asioita käsitellään. Mielestäni jos julkaisee omassa blogissaan linkin artikkeliin, missä kerrotaan jonkun asian aiheuttavan syöpää, niin olisi hyvä tarkistaa myös sen artikkelin lähteet ja tutkimukset, johon artikkelissa mahdollisesti viitataan.

Luotettava tutkimustulos on sellainen, että se on toistettu jonkun toisen tutkijan toimesta. Asiasta on siis tehty useampia tutkimuksia, mitkä ovat johtaneet samaan lopputulokseen. Yhden tutkijaryhmän 20 hiirellä saama lopputulos ei ole vielä pätevä, mutta antaa aihetta tutkia asiaa lisää. Jotenkin tuntuu koomiselta, että se sama porukka mikä huutaa lääkefirmojen lahjovan tutkijoita uskoo kuitenkin yksittäisiin tutkimuksiin, joiden luotettavuudesta ei ole mitään tietoa. Kunhan asia on vain oman uskomuksen mukaista. Ja paino sanalla uskomuksen. Kun THL julkaisi uudet ravitsemussuositukset, perättiin heti lähdetietoa ja ihmeteltiin mistä nämäkin tulivat, mutta kun joku jossakin blogissa sanoo jotakin epämääräistä jostakin, niin siitä seuraa suurin piirtein uskonlahkomainen toiminta. Ainakin jos kyseessä on rokotukset, kemikaalit tai ravitsemus. Niin ja Suomen Käypä hoidosta poikkeava hoitomuoto johonkin sairauteen. Yksi iso ero siinä kuitenkin on se, että THL koostuu korkeakoulutetuista alansa asiantuntijoista, jotka tekevät näitä asioita työkseen eivätkä vain kirjoita siitä mikä myy.

En itse koe asiakseni kovinkaan usein ottaa kantaa kemikaaleihin kun en ole kemisti. Haluan kaiken välittämäni tiedon olevan luotettavaa, mutta niin kauan kun teen muuta työtä päivätyökseni, en pysty panostamaan asiaan niin paljon kuin kokisin tarpeelliseksi. Olen esimerkiksi yrittänyt etsiä luotettavia tutkimuksia keinotekoisista makeutusaineista jo vuoden ajan, mutta niitä on todella vähän. Niin vähän, etten voi sanoa asiasta vielä yhtään mitään muuta kuin sen, että itse käytän mielummin sokeria ja sitäkin kohtuudella. Enkä halua viljellä blogissani kemiallisia aineita kuten vaikkapa kromioksidi, jos en tiedä mitä haittaa siitä on ihmiselle.

Toivoisin, että näihin kemikaalivaroituksiin perehdyttäisiin ja kansalle tarjoiltaisiin luotettavaa tietoa. Omalta kohdaltani kun luotettavuutta syö aina epämääräiset viittaukset myrkkyihin. Lähdeluettelot ovat iso osa väitteiden tukemista ja samaten myös se, että kirjoittaja osoittaa tietävänsä mistä puhuu, ihan sieltä peruskemiasta lähtien. Harmittavan usein näkee esimerkiksi D-vitamiiniin liittyen neuvoja,  vaikka niiden antaja ei saata edes tietää, että liiallisesta D-vitamiinin nauttimisesta voi ihan oikeasti saada myrkytyksen.

Vähemmän hysteriaa ja enemmän tietoa, niin maailma muuttuu vähemmän kemikaaliseksi, eikö näin?

sunnuntai 24. tammikuuta 2016

Suomalaisesta menestystarinasta

Otsikosta huolimatta en aio kertoa teille innovatiivisistä pienteknologia yrityksistä tai nyhtökaurasta, vaikkakin jälkimmäinen vielä joskus toivottavasti saa tästäkin blogista tarinatilaa. Ajattelin kertoa teille Papusta. Oma lapseni on syntynyt vappuna 2013 ja Papun ensimmäinen mallisto on ilmestynyt loppuvuodesta 2012, joten voisi sanoa lapseni kasvaneen Papun matkassa. Ensimmäisen kerran taisin tutusta Papun tuotteisiin Tamperelaisessa Super Mukava-vaateliikkeessä, joka on muutenkin lempikauppojani.

Papu syntyi äidin ja kuvittajan kohdatessa toisensa. Papun mallistoissa on vahvasti sadun henki läsnä mutta kuosit ja värit ovat kuitenkin rauhallisia ja sukupuolineutraaleja. Papun toinen mallisto ilmeistyi 2014 ja mukaan tulivat nopeasti myös aikuisten vaatteet ja tällä hetkellä tuntuu, ettei Papua pysäytä mikään.  Mesenaattirahoituskin oli muistaakseni jokin aika sitten, tavoite täyttyi hetkessä ja mielestäni sekin kertoo onnistuneesta liikeideasta.

Papun päämaja sijaitsee Nokialla, joten kovin kaukana omasta kodistani näiden suunnittelu ei tapahdu. Suomen vaateteollisuuden vedellessä viimeisiä henkäyksiään vaatteiden valmistus tapahtuu Portugalissa suomelaisessa omistuksessa olevassa ompelimossa. Fashion Revolutionin merkeissä olen nähnyt kuvan näistä ompelijoista sosiaalisessa mediassa. Papun puuvilla tulee Turkista ja se on sertifikoitua luomupuuvillaa.




Arvostan Papulta paljon myös sitä, että Nanson ilmoittaessa sulkevansa Nokian tehtaansa (viimeinen suomalainen vaatetehdas) Papu yhdessä Weecosin ja Taukon kanssa lähti kehittämään tehtaalle toimintaa.  Aivan mahtavaa, että joku haluaa pitää kiinni siitä, ettei tekstiiliteollisuus häviä kokonaan tästä maasta. Meillä on kuitenkin vahva pohja ja ammattitaito sille, vaikka palkkakustannuksissa emme voitakaan Aasian maita. Tampereen kaupunki on aikoinaan rakentunut teollisuuden ympärille ja iso osa siitä teollisuudesta on ollut tekstiiliteollisuutta.


Papun tarinan voi lukea täältä.  Ihania vaatteita löytyy mm. Weecosilta. Meillä on Suomessa aivan mahtavia vaatevalmistajia, kuten Papu ja Uhana ja ne ansaitsevat todella paljon enemmän huomiota ja näkyvyyttä mediassa. Papun vaatteet ovat saanet meidän perheessä viime aikoina aina vain enemmän ja enemmän jalansijaa, vaikka edelleen kaipaan sitä, että ne myös ommeltaisiin Suomessa. 


On muuten ollut hieno huomata, kuinka osa Papun vaatteista myydään loppuun saman tien kun ne tulevat saataville. Olin kuullut huhuja mustasta Kanto-mekosta, mutta se oli Weecosista jo loppunut kun asian itse tajusin. Onneksi löysin Tampereen Taito-shopista sattumalta itselleni yhden kappaleen. Kun kävimme siellä, kaikkia kokoja oli jäljellä ja vinkkasin yhteen Facebook-ryhmään asiasta. Hetken päästä ne olivatkin jo loppuunmyyty. Itselläni on näissä kuvissa S-koko, lisäksi Uhana VUORI-leggarit ja muutaman vuoden takaiset UGG-kengät jotka eivät pärjänneet bernille eräänä päivänä ja ovat nykyään käytännössä käyttökelvottomat.