Paapero

Paapero on Kemijärveläinen suomalainen lastenvaatevalmistaja joka suunnittelee, valmistaa, myy ja markkinoi lastenvaatteita. Paapero on perustettu vuonna 1990 ja on viime vuosina keskittynyt yhä enemmän omaan tuotantoonsa. Yrityksen ideana on oma suunnittelu, lappilainen tekeminen ja tuotanto. Yrityksen arvoihin kuuluvat lapsen huomioiminen ja arvostaminen, kotiseudun hyvinvointi ja suomalainen työ.

Paaperon kotimaisuusaste on korkea: yksilölliset ja muotoilultaan oivaltavat tuotteet valmistetaan Kemijärvellä, missä niiden valmistuksesta vastaavat vaatetusalan artesaanin koulutuksen saaneet ompelijat. Suuria tilausmääriä tehtäessä pystytään hyödyntämään laajaa yhteistyö- ja alihankintaverkostoa.

Tuotteille ominainen raikas väri- ja kuosimaailma saa innoituksensa Lapista: sen lumoavasta luonnosta, vuodenajoista ja sadunomaisesta mystiikasta. Tuotteissa käytetään laadukkaita ja turvallisia ÖköTex-sertifikaatin saaneita materiaaleja.

Vuodesta 1990 jatkunut kehitystyö ja asiakkailta saatu palaute ovat hioneet Paapero-vaatteen käytännölliseksi ja toimivaksi. Tämä teksti on kopioitu lähes suoraan Paaperon omilta nettisivuilta. Suosittelen tutustumaan Paaperoon. 

Tämän mekon ostin jo kaksi vuotta sitten. Kohta se pääsee käyttöön. 

Lapsen mummun lempieläin on lammas,  joten tämä lammaskuosi oli meidän mielestä niin hieno, että jäi liian vähälle käytölle. 

Paaperon haalarit olivat meidän lempiunipukuja kunnes koot loppuivat. Näihin mahtui kestovaippapeppu loistavasti ja nepparikiinnitys kruunasi kaiken. 

Täksi kesäksi hankitut housut. Lime on kiirinyt yhdeksi lempivärikseni. Muut bloggauksen kuvat on otettu lähes kaksi vuotta sitten, toivottavasti kuvien  laatu on kohentunut hieman muidenkin kuin itseni mielestä. 

Paaperon vaatteet löytyvät täältä.

Ne lyhyen ajan mahtuvat lastenvaatteet

Olen monesti kuullut urbaanilegendaa, etteivät lastenvaatteet ole kovinkaan pitkäikäisiä. Vaikka ne kestäisivät käyttöä, eivät ne mahdu päälle kuin hetken. No, esittelen teille tässä kotimaisen Murun housut, jotka olivat meillä käytössä noin vuoden verran ja lähtivät eteenpäin seuraavalle. Kyseessä ovat neuloshousut tuplakoossa, eli 74/80. Nämä otetiin käyttöön koossa 68 ja luovuimme niistä koossa 86 vaikka ne olisivat vielä mahtuneet. Ja nyt ne lähtivät seuraavan käyttöön kuvassa näkyvässä kunnossa. 

Ja toinen lyhyen ajan vaate on tämä Murun paita. Koko jälleen tuo yhdistelmäkoko 74/80 ja nyt kun ollaan siirtymässä paidoissa kokoon 92, alkaa se olemaan hieman nafti pääaukosta. Eli siis muuten melko ok vieläkin. Ja eteenpäin lähtee tämäkin, melkein uutta vastaavassa kunnossa. 

Jos nämä vaateet maksavat sen 30-40 euroa kappale ja menevät vuoden ajan vähintään kahdella lapsella kovassa käytössä, niin sanoisin hinta-laatusuhteen olevan kohdallaan. 

Menneen viikonlopun ulkoasukuva

Pitäisi löytää se sisäinen muotibloggaaja jostakin. Lähinnä siksi koska tykkään esitellä vaatteita. Mutta nämä kuvat ovat järjestäen kaikki samasta asennosta. Yksityiskohdat jäävät kerta toisensa jälkeen kuvaamatta enkä oikein osaa laittaa esille melkein samaa kuvaa useampaan kertaan. Ja vielä kun valoa on saatavilla lähinnä vain silloin kun olen työpaikalla tai viikonloppuisin, ovat asukuvat vähissä. Mutta ainakin ne ovat rehellisiä, oikeasti käytössä olleita asuja eikä mitään lavastettuja tilanteita. Ja se kai se pointti on, esitellä niitä asuja joita juuri silloin käytin? Jos meinataan perehtyä siihen, että samoja vaatteita voidaan käyttää vuodesta toiseen ja että Suomestakin löytyy ihan kivoja suunnittelijoita. Ja että kaiken ei aina tarvitse olla uutta tai viimeisintä huutoa.

 

 

 

Viimeisintä huutoa taitaa kuitenkin olla tuo viitta tai poncho, miksi sitä haluaakin kutsua. Toki tämä lähempänä jälkimmäistä kuin ensimmäistä. Omani on ostettu syksyllä Net-a-porterista ja kyseessä on lempisuunnittelijani Isabel Marantin halpamallisto, eli Etoile. Vaatteelle tuli silti hintaa saman verran kuin kunnon talvitakille mutta kun mietin moisen itsetekemistä, niin jo pelkkiin laatulankoihin olisi äkkisiltään voinut mennä muutama satanen. Ja työt vielä päälle, niin tämä olisi ollut valmis seuraavalla vuosikymmenellä. Jalassa Töysän kenkätehtaan Paulapieksut viime talvelta. Valentinon laukku viime kesältä ja Miikkarin farkut tältä syksyltä. Alla on Patagonian talvitakin kuoriosa, eli untuvavuori irrotettuna minkä lisäksi irrotin siitä hupun. Varsin lämmin yhdistelmä. Niin ja tuo pipo on itse neulottu.

 

 

Taaperon kuvaaminen on varsin hankalaa. Paikallaan pysyminen ei tule enää kysymykseen. Taaperolla oli juhlavaatteena Aarrekidin Suomessa ommeltu mekko, Handmade By Pitsi Etsyn kautta ostetut pingviinilegginssit ja nyt jo lopettaneen Marlonin perusbody.

 

Marlonin tilalle Prismoihin on muuten tulossa, ja Tampereelta Kalevasta jo löytyykin, uusi kotimainen lastenvaatevalmistaja Hilla Clothing joka on MelliEcoDesignin valmistajan vaatemerkki. Ihana uutinen!

Lapsi puettuna pelkkään kotimaiseen

Aamulla hoitoon lähdössä ja päivällä vuorossa muskari. Mekko Loru / Loru.fi, Leggarit Aarrekid Made in Finland / Metsolan kirpputori Facebookissa ja Body Marlon / Prisma

Kaikki vaatteet ja vaippa olivat tuona päivänä suomalaista tuotantoa. Valkoinen body ja mustat leggarit ovat lapselle hyvät perusvaatteet, niiden kanssa voi sitten yhdistellä mekkoja ja paitoja. Mekkojen käytön olen lapsen kohdalla jotekin unohtanut, kotona riittää sukkahousut ja body, mutta nyt yritän panostaa näihin  muskaripäiviin. Ja jälleen kerran pitää mainita, että Facebookin kirpputorit ovat loistava paikka tehdä löytöjä! 

Rehellisesti suomaisia lastenvaatteita

Kävin perjantaina Pirkkahallissa Kädentaitomessuilla. Ostoksia kertyi jälleen paljon, mutta huomattavasti vähemmän kuin viime vuonna. Kankaita, muutama vaate lapselle, Succablokkia ja tusseja. Sekä muutama Poppamiehen tulinen tuote. 

Napikas, Handmade in Finland. Napikkaan vaatteet ovat hyvin ommeltuja ja värit ovat kestäviä. Tarjolla oli myös musta trikoohaalari, jota ei harmikseni löytynyt meidän koossa. 

Nämä ovat Weecosin kautta tilatut Lorun haaremihousut ja paita. Paita on kokoa 90-100 mutta otettiin se nyt käyttöön koska se on sopiva. Housut ovat vielä liian pitkät.

Ja tässä vielä Napikkaan mekko. Hintaa oli 25 euroa. Kallista kun vertaa halpatuotettuihin mutta mielestäni ei silti liian kallista kun ottaa huomioon vaatteetn tuotanto-olosuhteet. 

Syksyn alkua

 Syksyssä on jotain mitä rakastan. Kaiken sen märän ja kylmän ja pimeän keskellä ilma on raikasta ja luonnon värit ovat kirkkaat. Maa peittyy keltaisilla lehdillä ja ruoho on vielä hetken vihreää. Saa laittaa takin päälle, pipon päähän ja hanskat käteen. Ja aina välillä paistaa aurinko.

Toki syksyssä on paljon epämukavaakin. Aamulla on kylmä ja iltapäivällä voi olla kuuma. Jos lähdet asioille, joudut pukeutumaan niin, että sisälle mennessä tulee hiki ja ulkona voi silti ajoittain paleltaa. Pimeys väsyttää ennen kuin siihen tottuu. Aamulla on vaikea herätä kun ulkona ei ole kunnolla valoisaa.

Muutaman viikon takainen asukuva. Paitana Kaksi Tvåån loppuunmyynnistä kunnon alennuksella ostettu neule, jotkut ikivanhat farkut jalassa, päässä Electricin vanhat aurinkolasit ja jalassa Vanssin kengät. Sekä Globe Hopen reppu selässä. 

Ja vielä syksyn kunniaksi haluan muistuttaa teitä kotimaisesta villavaatevalmistajasta, eli Agtuvi Oy:stä. Tuotteiden valmistus tapahtuu pääosin Tampereella eikä hintakaan kovin paljon eroa kiinalaisista vastaavista. Lisäksi nämä on todettu kestäviksi (ellei joku urpo pese alla olevaa haalaria  60  asteessa koneessa, jolloin se kutistui 50% alkuperäisestä ja huovuttui osittain). 

Saimme hyvästellä juuri yhden kolmesta A:sta luottoluokituksessamme ja tämä ei vie Suomen taloutta ainakaan parempaan suuntaan (ellei tulevat poliittiset päätökset tee sitä) joten yritetään työllistää suomalaisia tukemalla kotimaista työtä. 

Perjantaiasua

Ei meillä noudateta sukupuolineutraalia kasvatusta, ei. Meillä noudatetaan "sitä mikä tuntuu lapsesta hyvältä" kasvatusta. Lapsi saa leikkiä ihan millä haluaa ja pukea päälleen ihan mitä haluaa, sitten kun haluaa. Toki sään ja säällisyyden mukaisissa rajoissa.  En pyri siihen, että tyttölapsen lempivaate olisi autohaalari tai poikalapsen pinkki tutu mutta jos meillä olisi poika, niin hän kyllä saisi käyttää pinkkiä tutua jos niin haluaisi. Ja kuten kuvasta näkyy, välillä meidän tyttö käyttää hieman poikamaisempia vaatteita. Jos näin siis saa sanoa? 

Itse pidän lapsella väreistä ja kuoseista, mutta välillä on kiva olla myös vähän neutraalimmin. Ulkonäköä tärkeämpää meille kuitenkin on vaatteen eettisyys ja ekologisuus. Nyt syksyn tullessa on tarvetta hieman paksummille vaatteille ja viime viikonloppuna löysin kirpputorilta hyväkuntoiset Popin farkut tytölle (8euroa) ja sitten Tampereen Designtorilta sunnuntaina tuon harmaan Punaisen norsun karhupaidan kierrätetystä materiaalista. 

Lapsen päässä on Coston hattu. Coston, jonka hattuihin olen itsekin hattuihmisenä aivan hulluna hurahtanut. 

Itselläni oli perjantaina kauppareissulla päällä kauan himoitsemani Marya Jalavan käsin painetut sukkahousut, jotka vihdoin sain itselleni tuolta Tampereen Designtorilta, jonne vihdoin pääsin kun en ollut töissä kuten kaikki aiemmat kerrat. Päässä tuttu ja turvallinen Mukavan rusettipanta, päällä Mukavan mekko ja jalassa Vanssit ja selässä Globe Hopen reppu. 

 

Tyttö kasvoi ulos kesäkengistään ja kovalla kiireellä ostin hänelle kolmet syksykengät muistamatta, että meillä oli jo valmiiksi hänelle kahdet kengät. No, nyt meillä on yhdet Kavat tallessa tuleivaisuutta varten, jos vaikka toinen lapsi meille joskus vielä suotaisiin ja muut neljä paria yritetään käyttää sitten syksyn aikana. Neljä paria kenkiä on kyllä taaperolle liikaa... siis neljä plus kumisaappaat. Nämä Adidakset ostin ennen ekohurahdustani ja kyllä ne ovat söpöt. 

Kun nyt vielä hetken riittäisi lämpöä, niin että nuo kaikki vihreät tomaatit kypsyisivät... 

Höö

Ei näissä suojatuissa kuvissa tuo mekko pääse oikeuksiinsa, mutta hieno se on! Leikkaus on yksinkertainen: ympyrä, jossa keskellä on kaula-aukko ja käsiaukot. Lisäksi tallessa odottaa isompi mutta pinkkinä. Tämä on jälleen niitä vaatteita, joita olisin valmis ottamaan myös itselleni. 

Tyttö muuten tykkäsi kanoista. Niin paljon, että sai kunnon itkupotkuraivarit kun piti lähteä pois. Kotieläintilat on kyllä kivaa ajanvietettä  koko perheelle. Tällä kertaa kyseessä oli Reipin tila Pirkkalassa. 

Tytöllä päällä Höö babywearin mekko, Kavatin kengät ja Metsolan hattu. Höö (http://www.5hop.fi) on suomalainen lastenvaatevalmistaja (huom. ei valmistuttaja) joka kertoo itsestään näin: 

Suunnittelemme, tuotamme ja markkinoimme Höö 
-lastenvaatemallistoa. Höön koko tuotanto on toteutettu Suomessa.
Haluamme, että tarjoamamme vaatteet voi ostaa hyvällä omallatunnolla – takuulla 
aikuisten tekemiä vaatteita, mahdollisimman ekologisin materiaalein.
Ei kiitos kertakäyttökulttuurille – vaate sopii pitkään ja kestää vielä kavereille ja serkuillekin. 
Vaatteita leikkiville lapsille

Oi joulupuu

Viime jouluna sain mestariajatuksen tehdä tekojoulupuun vanerista. No sitten tuli kaikenlaista ja vaneri jäi odottamaan parempia hetkiä autotallin lattialle. Tänään sitten kaivoimme vanerin esille ja edistimme projektia. Toki yhden pienen ja yhden isomman avustuksella. 

Toi täydellisesti istuva limen värinen toppi on tämän mestariompelijan itsensä kaavoittama ja ompelema. Marimekon trikoosta, jota hankin Marimekon ysmystä 10e/m. Kotimaista trikoota <3  Olkaimien kanssa tuli hieman ongelmaa, olivat ensin liian pitkät ja sitten saumakohta jäi rumasti törröttämään. Laitoin siihen päälle sitten tuollaiset "paikat". Panta on itse jämälangasta neulottu ja housut ovat Second Changen ja ostettu viime syksynä Seelestä. Tyttären paita on Myllymuksujen ja vaippakuori Muumi-kestovaippojen jo edesmennyttä tuotantoa. Oli kuinka lämmin tahansa niin meillä pidetään vaatteita päällä, toki mahdollisimman ohutta ja kevyttä. Mutta haluan suojata lapsen auringolta, vaikkei vaatteetkaan sitä täysin tee. 

Linnel Handmade

Silmiini osui Facebookin Ommeltujen vaatteiden kirpputorilla jokin aika sitten kivasta kuosista tehty mekko. Myynnissä ollut mekko oli liian pieni meidän tytölle, josta mainitsin kommenttikentässä. Myyjä ohjeisti tekemään tilauksen omalle sivulleen ja sain tytölle kivan mekon, joka olikin päällä sitten ykkössynttäreillä.

Omaa vaatekaappiani siivotessani mietin, että joku kellohelmainen hame voisi olla kiva kesäksi. Monet hameistani ovat ikivanhoja, itse asiassa en ole parin vuoteen ostanut hametta jota käyttäisin (yhden olen siis ostanut ja se on myynnissä Marimekon facebook-kirpputorilla). Siitä se ajatus sitten lähti, laitoin Linnel Handmade:en (miten tälläinen oikein tavutetaan…) viestiä ja muutaman viikon päästä minulla oli mittojen mukaan tehty kellohelmainen hame. Hintaa tuli 50 euroa. Mielestäni ei paha hinta vaattesta, joka on mitoitettu kuten halusin, ommeltu taidolla ja ennen kaikkea täällä Suomessa tehty. 

Yläosan virkaa toimittaa joskus viisi-kuusi vuotta sitten ostettu Nanson musta trikoinen minimekko, jotan en ole koskaan tainnut käyttää ihan vain mekkona. Mutta tuollaiset mustat perusvaatteet ovat hyviä, monikäyttöisiä ja pitkäikäisiä, kun niiden kohdalla muistaa panostaa laatuun ja vaatehuoltoon. 

Mistä puheenollen, pyrin pesemään vaatteita vain silloin kun ne ovat oikeasti likaisia. Tunkkaisuus lähtee tuulettamalla ja kun ei käytä pesuaineessa hajusteita, niin ei kaipaa sitä kemiallista puhtauden tuoksua. Kaikista puhtaimmalta tuoksuu ulkona kuivatettu pyykki. Meillä ei myöskään ole kuivausrumpua, enkä sellaista kaipaa. Vaatteet kuluvat joka pesussa ja siten ne kuluvat myös kuivausrummussa. Tiesittekö muuten, että kuluttajien vaatehuolto (pesu ja kuivaus) aiheuttaa 30% vaatteen yhteenlasketuista ympäristövaikutuksista? Eli kannattaa todella kiinnittää huomiota siihen, tuleeko vaatteita pestyä liian usein, aikuisten vaatteet kun usein tuppaavat olemaan puhtaasti likaisia. 

Koiranäyttely

Käytiin tänään Raumalla näyttämässä berniä. Ei me kyllä olla mitään koiranäyttelyihmisiä, mutta koska koira on meillä sijoituksessa niin olemme luvanneet käydä näyttelyissä kunnes on pentujen aika. En oikein ymmärrä sitä koirien puunausta ja esittelyä, mutta ymmärrän kyllä sen tarkoituksen siellä taustalla. Ei vaan oo meidän juttu. Ja uskon kyllä ihan vilpittömästi siihen, että jotkut koirat tykkäävät. Eipä toi meidän neiti sosiaalinen tunnu siitä myöskään mitenkään kärsivän, päinvastoin, tykkää vaan kun on ihmisiä ja koiria ympärillä. Tämän päivän huono menestys olikin sitten remmin toisesta päästä kiinni. Mutta niitä sattuu. 

Päivän paras asukuva, eikä edes kovin muokattu. Olin jättänyt valotussäädöt päin honkia ja niitä sitten ihmeteltiin niin kauan, että autolaiset (lapsi ja koira) hermostuivat ja loput kuvat otettiin pikavauhdilla. Ja kaikista olisi tehnyt mieli retusoida oma naama pois. 

Paita on Mukavan / SuperMukava Tampere, Farkut H&M äitiysfarkut / kirpputorilta, Laukku Valentino / Stylebob.com, Kenvät VANS / Ponkes Hattu Costo / Costo.fi, Aurinkolasit Oakley / Instrumentarium Ideapark

Tuli kyllä oikein maaseutumatkailtua. Paluumatkalla kävimme vielä moikkaamassa yhtä rakkaimmista ystävistäni, kun ryökäleet muuttivat maalle. Ja siis ihan oikeasti maalle. Oli kyllä ihana nähdä toinen onnellisena esittelemässä traktoriaan. Automatkakin meni mukavasti siihen asti kunnes totesimme olevamme väärässä paikassa. Minä kartturina laitoin väärän osoitteen alun alkaenkin. Tai no, osoite oli oikein mutta paikkakunta väärä. Onneksi nämä kaksi samannimistä katua olivat toisistaan alle 20 kilometrin päässä. Eipä nuo gps:ssät ainakaan ole vähentäneet autossa käytävien perheriitojen määrää, vai  mitä luulette?

Tsirppanan vaatteet ovat mallia Marlon / Prisma Kaleva (Marlon on suomalainen avainlipputuote), Muru / Kuopus Kehräsaari (Muru on suomalainen lastenvaatemerkki), sukkahousut Metsola / kirpputori, Kengät Kavat / Brandos.com. Eikä tuo tyttö ollut koko päivää ilman hattua. Se hattu vaan lensi aika usein pois päästä. Ja noi Murun vaatteet, Mellin jälkeen taitavat olla meidän lempivaatteita. Tuntuu vain, että turhan usein noita tulee säästeltyä ja sitten ne jo ovatkin liian pienet. 

Kotimaisia lastenvaatteita osa MelliEcodesign

En muista mitä kautta Melliin törmäsin, mutta se on ollut meidän lempivaatettaja alusta lähtien. Mellin tarina on hellyyttävä, ja vaikka itsellämme lapsi olikin todella yliaikainen (syntyi siis 17 vuorokautta lasketun ajan jälkeen), niin voin kuvitella miten hankalaa pienten keskosten vaatettaminen on. Suosittelen siis perehtymään tarinaan Mellin takana täällä.

Mellin vaatteet ovat kotimaisia sanan varsinaisessa merkityksessä. Eli ne ommellaan Suomessa, kankaat kudotaan, pestään ja painetaan Suomessa ja puuvilla kasvatetaan Kreikassa. Koska edelleenkään Suomessa ei kasva puuvillaa, mutta mielummin käytän kreikkalaista luomupuuvillaa kuin kiinalaista ei-luomupuuvillaa.

Mellin vaatteet ovat kestäviä, värit ja vaatteen pehmeys säilyvät pesusta toiseen eikä yksikään vaate ole mennyt käytössä miksikään. Vaatteet ovat tuplakokoja ja meillä ovat olleet käytössä kolmenkin koon ajan! Suosittelen Melliä suuresti ja vaatteiden laatu on ainakin meillä tehnyt niistä hintansa väärtin. Lisäksi nettisivuilta löytyy II-laatuisia tuotteita, jotka ovat halvempia mutta meillä ainakin yhtä laadukkaita kuin I-laatuiset.

Meillä alkoi nyt pinkin kauden jälkeen lime-kausi. Jotenkin se on alkanut viehättämään niin omissa kuin lapsenkin vaatteissa. 

Kotimaisia lastenvaatteita, osa Myllymuksut

Tutustuin Myllymuksuihin kestovaippojen kautta. Vaikka heidän kestovaippansa eivät ole meidän lempivaippojen top kolmessa, ovat ne perusvaipat nyt olleet toimivia kun lapsi sai reisiinsä hieman täytettä. Kuorista olen tykännyt, vuotosuojineen ne ovat olleet hyviä, samoin merinovillakuoret ja sisävaipat. Myllymuksuilla tykkään kuitenkin ehdottomasti eniten heidän bambuvaatteistaan.

Bambun ekologisuus ei ole aivan yksinkertaista. Myllymuksujen sivuilla puhutaan bambusta näin:

Bambukankaat sopivat erityisen hyvin ihoa lähimmäksi kerrokseksi. Näistä valmistat mm. ihanan pehmoiset paidat, alusasut, yms. Materiaalina uudentyyppinen ekologinen ja luonnostaan antibakteerinen bambu on mitä mainioin. Bambukuitu sisältää paljon mikro-onteloita, jonka ansiosta se imee ja luovuttaa kosteutta nopeasti. Se lämmittää ihoa kylmällä ja viilentää mukavasti lämpimällä säällä. Pyöreän ja sileän kuidun johdosta se tuntuu iholla silkkisen pehmeältä ja se pysyy erittäin pehmeänä pesuista toiseen.

Pehmeä kotimainen bambupuuvillaneulos. Kotimaista laatua, käytetyt värit ovat Öko Tex Standard 100 -sertifioituja eikä värjäys-/viimeistelyprosessissa ole käytetty kemiallisia aineita. Tästä tulee ihastuttavia vaatteita ja vaippoja! Tämä laatu sopii erityisen hyvin ihoa vasten tuleviin vaatteisiin, esim. aluskerrastoihin.

Myllymuksujen bambujoustofroteesta tehty body ja puolipotkarit. 

Fjällraven kertoo puolestaan näin bambun tuotannon ekologisuudesta: 

"Bambun käytöllä on kuitenkin myös haittoja. Bambu täytyy hajottaa, jotta sen kova, puumainen kuitu saadaan muutettua pehmeäksi, puuvillamaiseksi selluloosahaituvaksi, joka voidaan kehrätä langaksi. Hajottaminen voidaan toteuttaa kahdella tavalla – mekaanisesti tai kemiallisesti. Mekaaninen menetelmä on periaatteessa sama menetelmä, jolla valmistetaan tekstiiliä pellavasta, hampusta ja ramista. Kemiallinen menetelmä muodostaa pehmeää viskoosikangasta, ja juuri tätä bambua käytetään Fjällrävenin bambupaidoissa.
Tällainen viskoosin valmistus on saanut kritiikkiä osakseen, koska sen katsotaan olevan ympäristölle haitallisempaa kuin mekaaninen menetelmä. Olemme tietoisia tästä. Katsomme bambukuidun olevan kuitenkin parempi vaihtoehto kuin puuvilla. Varmistamme myös, että toimittajamme allekirjoittavat kemikaalien käsittelyä koskevat toimintaohjeemme."

Ylen kuningaskuluttaja v. 2011 kommentoi puolestaan, ettei bambu ole antibakteerisuutta nähnytkään. Toki tässä lyhyessä artikkelissa asiaa ei perustella mitenkään, kuten ei myöskään tuolla Myllymuksujen sivuilla siihen toiseen suuntaan. Kuningaskuluttajaan pääsee tästä.

Puolestaan kilpaileva mediafirma MTV3 kirjoittaa näin Bambusta. 

Ja pieni hölmö kuluttaja on taas päästään pyörällä. Kuka huijaa ketä ja ketä uskoa? Kaikesta viskoosipitoisuudesta huolimatta pidän bambua ekologisena ihan sen luonnonkuitupuolen huomioiden, toki varmasti se ei ole vihreimmästä päästä kuituluettelossa. Antibakteerisuusasiaa aion kyllä vielä selvittää mutta oma kokemus kestovaipoista ja näistä bambuvaatteista puhuisi sen puolesta. Ennen kaikkea Myllymuksujen bambuvaatteet ovat meillä kestäneet hyvin pesua ja käyttöä ja ovat olleet kerrasta toiseen pehmeitä ja mukavan tuntuisia. Kankaat tehdään ainakin osittain Suomessa (juu, bambu ei kasva täällä) ja ompelu tapahtuu Suomessa. Voin siis olla melko lailla varma, että kukaan ei ole kärsinyt ainakaan kovin paljon näitä vaatteita ommellessaan. Suosittelen, ekologisuudesta tai ei-ekologisuudesta huolimatta. 

Monet lastenvaatevalmistajat tarjoavat bodeihinsa jatkopaloja, näin myös Myllymukset. Toki hyvä huomata, että nämä jatkopalat ovat valmistajakohtaisia koska nepparit nyt vaan ovat erilaisia eri valmistajilla.

Myllymuksut.