Näytetään tekstit, joissa on tunniste Itsetehty. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Itsetehty. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Ompelujätteestä

Kotiompelu ei tosiaan ole mikään absoluuttisesti ekologisin vaihtoehto hankkia itselleen vaatteita. Toki jos ompelee vain kierrätetystä materiaalista, ollaan jo hyvällä mallilla. Mutta ihan samat säännöt pätevät kotiompeluun kuin tehdastuotettuihin vaatteisiinkiin. 

Vaatteita on turha ommella, jos niitä ei tule pidettyä. 
Mitä enemmän yksityiskohtia, sitä epäekologisempaa. 
Kestävyys ja ajattomuus on tärkeää. 
Kankaiden hamstraaminen ei johda mihinkään. Paitsi tilan loppumiseen kaapista. 

Olen itsekin hamstrannut kankaita, lähinnä siksi että kivat kuosit tuntuvat loppuvan suomalaisista pienistä verkkokaupoista alta aikayksikön. Nyt pidän taukoa kankaiden ostamisessa. Kun ostan, pyrin ostamaan kotimaista luomukangasta. Seuraavaksi tulevat Euroopassa valmistetut, mutta muita yritän välttää. Ompelen, jos en löydä sopivaa kaupasta. Ensisijaisena haavena ompelun suhteen on kuitenkin oppia korjaamaan ja muokkaamaan vanhaa sekä tekemään vanhasta uutta. 

Yksi iso ongelma ompelussa on ompelujäte. Eli se mitä tulee saumurista ja kankaan leikkaamisesta. Olen ottanut periaatteeksi, etten hävitä mitään. Mitään, mille voisi olla vielä käyttöä. Tämä pätee myös ompelun suhteen. Yritän aina sovittaa kaavat kankaalle niin, että hukkapaloja tulee mahdollisimman vähän. 

Saumurin leikkuujätteestä olen tehnyt pehmolelujen täytettä (kuvassa taka-alalla olevat valaat) ja tyynyntäytettä. Tässä alla olevassa kuvassa on vanhasta t-paidasta tehty tyyny, jonka sisällä on ompelujätettä. Alemmassa kuvassa tyynyyn päälle on virkattu päällyste. Tyyny on painava ja melko kova, joten käytän sitä ensisijaisesti istumiseen lattialla. 



Olen tehnyt leikkuujätteestä myös hiuspantoja. 


Naamanpuhdistuslappuja. 


Ja lisää hiuspantoja. Jos jollakulla on hyviä lisäideoita mitä niillä pienillä tilkuilla voi tehdä, niin ehdotuksia otetaan vastaan. Isommista tilkuista olen tehnyt kestolappuja, nenäliinoja ja suunnitelmissa on tehdä myös  nukenvaatteita. 


maanantai 6. huhtikuuta 2015

Kynähame ja huulipunaa

Sain kesälomani aikana valmiiksi pitkään ajatuksissa työnalla olleen kynähameen. Alunperin suunnitelmissa oli tehdä koko hame tuosta mintunvärisestä joustocollegesta (jonka valmistajaa tai kuosin nimeä en juuri nyt saa palautettua muistiini) mutta kun Facen Ompeluelämää-ryhmässä joku esitteli vastaavalla ajatuksella tehdyn mekon, niin päädyin lisäämään reunoihin mustat kaistaleet.

Lopputulokseen olen tyytyväinen, vaikka matka ei taas mennyt ihan oppikirjamaisesti. Pohjana käytin jonkun randonhameen kaavaa Ottobrestä, tosin piirsin vain etuosan. Sen taitoin sitten kahtia ja toinen puoli oli kuviokankaalle ja toinen mustalle. Tämän jälkeen yritin tehdä mustaan osaan muotoleikkaukset yläosaan vain todetakseni, että ne eivät toimi sivusauman kohdalla tässä kokonaisuudessa ja päädyin muotoonleikkaamaan musta kaistaleet kokonaan. Vyötärölle kuminauha ja hame on valmis. 


Päädyin myös laittamaan huulipunaa, edellisestä kerrasta on aikaa vaikka kuinka kauan. Yleensä muistan laittaa sitä huulipunaa kerran ja sitten se jääkin siihen, lisäily päivän aikana ei ole mahdollista. Ylipäätään meikin korjailu päivän aikana ei oikein ole kuulunut omiin rutiineihin. Ajatus meikkivoidekerroksesta kasvoilla ahdistaa eikä puuterikaan oikein kuulu käyttötuotteisiin kovinkaan usein. Kuvissa toki kunnon pakkelikerros voisi näyttää hyvältä mutta koska nämä asukuvat pääsääntöisesti ovat todenmukaisia ja napattu minuutissa ennen autoon istumista, niin en oikein koe omaksi jutukseni lähteä puuteroimaan naamaani vielä erikseen. Onneksi kuvaaja nykyäään osaa jo sanoa jos naamassa on jotakin todella pielessä. Hiusten edellisestä värjäyksestä on kohta kaksi vuotta aikaa. Eikä ole kyllä tehnyt mieli värjätä. Yli 20 vuotta tuli värjättyä ja nyt olen melko varma, ettei koskaan enää. Katsotaan toki asiaa uudelleen kun ensimmäiset harmaat tulevat. 



Päivän asuna: 
Paita Nurmi / Yalo.fi / 2014
Hame Itsetehty
Kengät Converse / Zalando / 2014
Laukku Mikael Kors / Stockmann / 11/2014
Rannekoru Lumi 

tiistai 31. maaliskuuta 2015

Itse tehty ja uutta Nokialaista

 Nyt jo loppuneen kesäloman tavoitteena oli ommella muutama juttu ja opiskella uutta työjaksoa varten. Ja olla tietysti lapsen kanssa ja urheilla paljon. Kotikuntosali olikin kovassa käytössä ja tein tunnin aerobisen harjoittelun melkein joka päivä. Lisäksi ehdin ompelemaan ja olemana lapsen kanssa mutta sitten tuo opiskelu jäi kahteen päivään. No, onneksi maailma ei lopu siihen. 


Kuvassa itsetehty tunika Käpysen joustocollegesta. Jalassa yhden kirppisreissun löydökset eli H&M farkut, viisi euroa. Jalassa Nokian uudet kumisaappaat Hai Low, jotka tilasin Kumisaapaskaupasta täältä. Ja nyt takatalven iskiessä ja muuttuessa takaisin kevääksi, ei voi kuin todeta kumisaappaiden olevan varsin järkevä ratkaisu Suomen keväässä. Ja talvessa. Ja syksyssä. Ja tietysti kesässä. Selässä on Lumin jo aiemmin hankittu reppu ja päässä Coston luottohattu.

Kangas on tosiaan Käpysen joustocollegea ja kaava oli Ottobre-lehdestä (muistaakseni 5/2013, lehti vaihteeksi jossakin kadoksissa). Mekossa on raglan-hihat ja huolittelukaistale kaula-aukolla. Ohjeen mukaan kaistale piti laittaa ennen viimeisen olkasauman kiinnitystä, mutta itse tykkään ommella kaitaleet jälkikäteen saumurilla. Helma ja hihankäänteet on puolestaan viimeistelty peitetikkikoneella. Helman jouduin tekemään kahteen kertaan, eli siinä on nyt neljä riviä ommelta, kun ensimmäisellä kerralla osa reunasta jäi ompeleen ulkopuolelle. Reunan huolittelu kaksoistikkaamalla on siis edelleenkin harjoittelun alla. 




perjantai 13. maaliskuuta 2015

AIvan mahtava kevätpäivä

 
Eilen oli niin kaunis kevätpäivä, ettei harmittanut yhtään olla kesälomalla. Niin, joudun pitämään kesälomani tässä välissä kun vaihdan taas työpaikkaa. Vakipaikkaan ei kuulemma ole palaamista kunnes kaikki rästilomat on poispidetty, joten pidetään niitä nyt sitten. Toisaalta, nyt on ollut paremmat säät kuin viime vuoden kesäkuussa, jolloin oli edellinen kesälomani.
 
Tämä oli toinen aivan surkea talvi putkeen, tosin viime talvi oli vielä surkeampi. Ei voi olla ajattelematta, että tässäkö tämä nyt oli? Eikö me saada Suomeen enää kunnon talvia? Ei sillä, etteikö kevät olisi mukavaa aikaa, mutta itse ainakin kaipaan lunta ja pakkasta talveen, sen ikuisen marraskuun sijaan. 

Juuri luin myös jostakin erään ilmastotieteilijän sanoneen, että meillä on 40 vuotta aikaa pysäyttää ilmastonmuutos. Pysäyttää siis aivan kokonaan. Tuntuu ehkä pitkältä ajalta, mutta se ei todellakaan ole sitä. En voi olla ajattelematta, että oma lapseni on silloin hieman yli neljäkymmentä. Millainen maailma häntä oikeasti odottaa?

 
Ilmastonmuutosajatus mielessäni poljin Jopolla kauppaan. Toki Jopoilu oli myös osa päivän hyötyliikunta-annosta. Olen pyrkinyt liikkumaan vähintään kolme kertaa viikossa kunnon aerobisen reenin ja se on onnistunut ihan kiitettävästi. Välillä paremmin ja välillä huonommin. Liikunnassa on se hyvä puoli, että mitä enemmän liikkuu, sitä enemmän jaksaa liikkua. Alku on aina vaikeaa, mutta kun pääsee vauhtiin niin liikkuminen alkaa tuntumaan todella hyvälle. Liikunnan vaikutuksen huomaa myös helposti ihan arjen jaksamisessa. Mitä enemmän urheilee, sitä enemmän jaksaa touhuta myös kaikkea muuta urheilen lisäksi.
 
 
Pipo: Papu / Sokos / 11/14
Aurinkolasit: Rayban / Kalevan Prisman Instrumentarium / 8/2013
Paita: Uhana / Super Mukava / Kesä-syksy 2013
Housut: Itsetehty
Kengät: Via Via /Brandos.fi / Syksy 2012
 
 
Taaperollakin on aivan oma kevätmuotinsa. Päivän asuna Kivat-villahaalari, Punaisen norsun lippahattu ja Kuoman kengät. Ei kyllä aivan äidin käsialaa, mutta näillä vaatteilla tultiin hoidosta tänään.

sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Hame farkuista

Muutama kuukausi sitten tein itselleni kynähameen. Ilman kaavoja ja vanhoista farkuista. Jonkinlainen protomalli tästä sitten lopulta tuli, ilman halkiota varsin epämukava käyttää ja kaikki saumat tässä vaiheessa hieman sinne päin ommeltu, kun en ollut varma tuleeko se edes mahtumaan päälle. Farkkupalat eivät myöskään kohdistuneet kuten olisin halunnut, keskittymisen puutetta ennen kaikkea. Hame on kynämallinen, vyötärö on korkea ja takana on vetoketju. 






Asussa muuten
Laukku D&G /Stylebop.com / 8/2012
Paita Nanso / Nanso.fi /12/2014
Kengät Minna Parikka / Facen Design Corner kirppis / 2/2015


lauantai 31. tammikuuta 2015

Itsetehtyä kaulasta nilkkoihin

Ei voi sanoa, että päästä varpaisiin kun vain paita ja housut ovat itsetehdyt. Ajoittain mietityttää, että millaisen vaatesuunnittelijan se maailma minussa menettääkään. No, ei nyt oikeasti. Riittää kun itse tykkää ja käyttää.


Paita, mekko tai vaikkapa tunika on tehty Mallikelpoinen-blogin ohjeella. Kangas on tilattu Kestovaippakauppa.comista ja tosiaan ensin tein legginssit ja sitten tilasin kangasta lisää paitaan. Ja kun metrin verran tilasin kangasta, niin tein sitten koko kankaan verran kerralla. Alareunaa voi vetää vielä alemmaksi, jolloin tämä itseasiassa toimisi kokohameena tai mekkona, mitä nimitystä nyt itse kukin tykkää käyttää. Tykkään yhdistää yhden värikkään vaatteen muuten yksiväriseen kokonaisuuteen. Olen tähän paitamekkoon kyllä todella tyytyväinen, ei sitä ehkä töihin laittaisi mutta näin vapaa-ajalla se toimii oikein hyvin. Jos siis tykkää värikkäistä kuoseista.


 
Päivän asussa muuten:
Legginssit: Itsetehty / Nosh
Kengät: Nokian jalkineet / Sokos / 12/14
Reppu Lumi / Lumiaccessories.com / ?/14
Pipo Papu / Sokos / Syksy 2014
 
Oli muuten pettymys huomata, että Tampereen Sokoksen remontin myötä Papun ja Uhanan Pop Uppi oli hävinnyt, tai ainakaan emme sitä tänään löytäneet mistään.

lauantai 24. tammikuuta 2015

Tein tämän ja sitten löysin Photoshopin

Otsikko, joka olisi kuulostanut paremmalta englanniksi. No mutta. Päällä on paita, joka on itsetehty. Viljamin puodin joustocollege. Jossakin välissä haalin noita kotimaisia kankaita, ensisijaisesti ajatuksena tehdä niistä itselleni vaatteita. Nyt kun olen toteuttanut useammankin ideoistani, olen huomannut etteivät nämä kuosit enää iske.
 
Ja tarkoitan etteivät ne nimenomaan iske omien vaatteideni kohdalla. Lapselle näistä voi tehdä vaikka mitä kivaa. Tämä kyseinen paita saa nyt kuitenkin jäädä kaappiin. Seuraavaksi aion tehdä itselleni oloasun Viljamin puodin Panda-joustocollegesta. Olen nimittäin kuluttanut puhki useamman parin Calvin Kleinin pyjamahousuja ja seuraavaksi haluan jotain kestävää.
 
Kuvat pääsivät myös Photoshop-harjoittelun uhriksi. Tällä erää on käytetty vain automaattisäätöjä, eikä lopputuloksella voi kehua.
 



perjantai 26. joulukuuta 2014

Palafarkkua

Loka-marraskuussa oli melkoinen ompeluvimma päällä. Jonka seurauksena syntyivät nämä legginssit, monen muun vaatteen ohella. 
 
Kierrätysmateriaalin käyttö on palkitsevaa ja maailma tuntuu olevan täynnä käytettyä farkkua. Monesti eri paloista kootuista farkkuvaatteista tulee helposti vain jotenkin halpa olo. Tiedättekö ne laukut ja vessapaperirullapidikkeet, joita farkuista tehdään? Laukuissa taskut paikallaan ja niin edelleen. Toimii ehkä jollekin, mutta ei minulle.
 
Legginsit on tehty vanhoista farkuista tutulla Ottobreen kaavalla. Takaosa on kotimaista joustocollegea. Etuosan tein tosiaan niin, että ompelin paloja yhteen niin, että sain suurin piirtein etukappaleiden kokoiset palat minkä jälkeen leikkasin ne kaavan muotoon. Saumurilla saumat ja housut olivat valmiit. Ja olen niihin kyllä todella tyytyväinen. .
 
Kuvaisin oman toivetyylini pelkistetyksi ja haluaisin luoda kierrätysmateriaalista omaan tyyliini sopivia vaatteita, jotka kestäisivät myös käyttöä. Tämä kokonaisuus ei nyt oikein onnistunut, pistetään se sen syyksi, että en oikeasti ehtinyt katsoa peiliin ennen uloslähtöä. Ja viime hetken ideana sain yhdistää tuon villatakin asukokonaisuuteen. Ei hyvä idea.
 
Muista aina katsoa peiliin ennen uloslähtöä.
 
 

 
Neuletakki: Alchemist / Yalo.fi 1/14
Paita Poola Kataryna / Yalo.fi 10/14
Laukku MCQ By Alexander Mcqueen / Net-a-porter.com 10/14
Legginssit Itsetehty ja
kengät Isabel Marant / Net-a-porter.com 6/14

keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Aina ei voi onnistua

Kun se ompeluvimma iskee, niin se iskee. Kuten viime kesäkuussa, yhtenä lomayönä. Sain idean ennen nukkumaanmenoa enkä sitten yllättäen saanutkaan unta. Oli pakko käydä toteuttamassa idea.

Tyrnifarmareitten blogista ohjeet ja kimono valmistui muutamassa tunnissa. Olen niin arkaillut Murun kankainen kanssa, kun ei niitä raaskisi käyttää. Mutta ajattelin tämän kimonon olevan helppo ja varma nakki. No eihän se niin mennyt. Ja menin vielä fiksuna ompelemaan vinonauhan kaulukseen.


Katselin kimonoa kaapissani muutaman kuukauden ja totesin, ettei idea toimi. Kangas ei ole tarpeeksi laskeutuvaa eikä kauluksen korjaaminen onnistu kovin helposti. Näin ollen pistin kimonon paloiksi ja kangas pääsee uuteen kiertoon muissa vaatekappaleissa. 

Mutta siis, aina ei voi onnistua. 

sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Perjantai ja eduskunnan huono päätös

Ehkä hieman turhan provosoiva otsikko, koska se toinen päätös oli varsin hyvä. Itse en kuulu kirkkoon, olen rippileirin sijasta käynyt Prometheus-leirin, jolloin toinen ohjaajamme oli homoseksuaali (eikä kyllä tuonut sitä mitenkään siellä esiin, asia selvisi vasta myöhemmin) ja myöhemmin olin vielä apuohjaajana jolloin myös toinen ohjaajamme oli homoseksuaali (eikä myöskään tuonut sitä esiin millään tavalla). Tuolloin kun itse olin 15-vuotias, ei Suomessa paljon julkihomoja näkynyt eikä asia ehkä muutenkaan ollut millään tavalla tapetilla, niin negatiivisesti kuin positiivisestikaan. Mutta noiden Prometheusleirien jälkeen en ole asiaa enää sen enempää miettinyt. 

Ihminen on ihminen, ihan sama mitä sukupuolta hän rakastaa tai mitä sukupuolta kokee olevansa. Tunnen myös transsukupuolisia ihmisiä ja yksi heistä tulikin asian kanssa julki Facebookissa jokunen vuosi sitten hieman itselleni yllättäen. Mutta kyyneliä tuli tuolloin vuodatettua muutama, koska arvostan sitä rohkeutta millä ihminen päättää elää elämänsä kuten itselleen kokee oikeaksi muiden ajatuksista välittämättä. Ei ole helppoa vaihtaa sukupuolta tai rakastaa samaa sukupuolta. Eikä ne asiat ole keneltäkään muulta pois. 

Ja kuten ensimmäisestä kappaleesta saattoi lukea, en kuulu kirkkoon. En ole koskaan kokenut kirkkoa omakseni, vaikka ehkä johonkin ylempään uskonkin. Mutta en usko kirkkon oppeihin ja kammoksun sitä, miten jotkut itseään tosiuskovaisiksi kutsuvat tuomitsevat muita ja nostavat itsensä muiden yläpuolelle. 

No, mikä sitten oli se huono päätös? Lapsilisien leikkaaminen. Ymmärrän, että pitää säästää ja leikata ja jopa arvostan sitä, että tämä päätös tehtiin näin vaalien alla MUTTA en ymmärrä sitä, etteikö parempia vaihtoehtoja olisi ollut? Toki lapsilisän leikkaamista kompensoidaan muiden tukien lisäyksillä köyhimpien kohdalla, mutta en ymmärrä miksei lapsilisä voi olla progressiivinen kuten meidän verotus? Perheen nettotulot vuodessa voivat olla mitä vain muutamasta tuhannesta muutamaan miljoonaan ja enemmänkin ja silti sama lapsilisä tippuu kaikkien tilille. Mihin ne miljoonia tienaavat tarvitsevat niitä satasia? 

Toiset ajattelevat, että se on lapsen rahaa, mutta eiköhän sillä lapsella riitä rahaa muutenkin jos vanhemmat tienaavat esimerkiksi satoja tuhansia vuodessa? Ja toinen asia, mistä voisi mielestäni leikata, on äitiyspakkaus. Perheet, joiden vuoden bruttotulot ovat yli 100 000 euroa voisivat saada äitiyspakkauksen vain ensimmäisen lapsen kohdalla ja silloinkin vain tavarana. Arvostan äitiyspakkauksen symboliikkaa mutta mihin perheet, joilla on rahaa ostaa kaikki tarpeellinen, tarvitsevat 140 euroa lisää tai vaatteita, jotka ovat Kiinassa tehty eivätkä kestä käyttöä? 

On myös mielenkiintoista seurata keskustelua, joka alkoi tästä lapsilisien leikkaamisesta. Ihmiset, jotka valittavat eniten, ilmoittavat myös etteivät äänestä koska se ei johda mihinkään. Oikeasti? Olenko liian naiivi, kun en usko, että Suomessa korruptio on sillä tasolla, että ääntenlaskijat ovat lahjottuja ja eduskuntaan pääsevät ne jotka maksavat laskijoille eniten? Miten ihmeessä Timo Soinilla oli rahaa maksaa sitten Perussuomalaiset voitolle viime vaaleissa? 

Olen käynyt lapsen tavaroita läpi yrittäen etsiä vaatteita, joista raaskisin luopua ja lahjoittaa eteenpäin ja tämän paasauksen lopuksi tein päätöksen, että jos meille joskus toinen lapsi vielä suodaan niin en hae äitiyspakkausta rahana tai tavarana. Meillä on jo kaikki mitä yksi vauva voi tarvita, vaipoista vaatteisiin, sänkyyn ja hiusharjaan asti. Se ei ole iso säästö Kelalle, mutta ei myöskään iso menetys meille ja pärjäämme aivan loistavasti ilmankin. Haluan myös haastaa kaikki muut, jotka eivät sitä pakkausta tai rahaa oikeasti tarvitse, samaan toimenpiteeseen. 

Koska tällaisen avautumisen jälkeen tuntui tyhmältä liittää kuvaan asuesittelyä, niin laitetaan kuvituskuvaksi vauvapeitto, jonka tein ystävälle joka saa esikoisensa lähikuukausina. Ostin vahingossa langaksi 7 veljestä, mikä ei vauvapeiton materiaaliksi ole mikään paras mahdollinen, mutta tämän onkin tarkoitus toimia vaunupeittona, eli sen voi laittaa vaunuihin esimerkiksi tuon äitiyspakkauksen makuunpussin päälle tuomaan lisälämpöä. Ja väritys on suunniteltu kyseessä oleviin vaunuihin sopivaksi. 



lauantai 22. marraskuuta 2014

Ompeluvimma jatkuu


Tässä kulutushysteerisessä maailmassa käytetyt farkut ovat ehtymätön luonnonvara. Haalin kirpputoreilta ja Fidasta eurolla farkkuja ompelutarvikkeiksi. Nyt on kyllä jälleen hieman pulaa materiaalista. Mutta nämä sain vielä valmiiksi. Leggarit, joiden etuosa on käytettyä farkkua ja takaosa joustocollegea. 


perjantai 21. marraskuuta 2014

Ite tein enkä edes säästänyt


En tiedä mistä tuo suuri hinku tehdä yliräikeät leggarit on tullut, mutta tässä ne nyt on. Sitten vielä kun käytän niitä oikeasti jossakin muualla kuin kotona. Kestovaippakaupasta hankittu kangas on esipesty, kaavana Ottobreen jo paljon käytetty leggarikaava sivusaumoilla ja paitana Noshin farkkujerseystä ommeltu raglanpaita, jossa helmassa pitkä resori. Päässä ei-itsetehy Noshin hattu ja jalassa Niken lenkkarit, nimikoituna. 


maanantai 17. marraskuuta 2014

Jälleen omaa tuotantoa.


Jo vakiotuotteeksi muovautunut raglanpaita. SK:n kaavalla. Koko M. Viljamin Puodin joustocollege edessä ja Myllymuksujen mustaa joustocollegea muualla. 


lauantai 15. marraskuuta 2014

Paita jämäpaloista


Tilasin Verson puodista kakkoslaatuista maastokuosia kun sitä yksi ilta tuli myyntiin. Enkä edes saanut kaikkea tilaamaani. Haavena oli tehdä siitä leggarit ja leggarit sainkin. Jäljelle jääneistä pienistä paloista syntyy sitten kaikenlaista, mm. tätä paita. 

Jälkiviisaana jälleen jättäisin nyt tuon alimman maastopalan pois. Ja ehkä vielä joka päivä sen siitä purankin irti, ei sekään ole mikään mahdoton homma. Hihat eivät ole eri pituiset vaikka siltä äkkisiltään näyttää. Myönnän kyllä, joskus niinkin on käynyt. Ja voi käydä jatkossakin. Viimeksi eilen huomasin, että yhden paidan takahelma oli vino. No, se saa jäädäkin vinoon, ainakin toistaiseksi. Olen muutenkin hieman sellainen huithapeli ja vinot helmat sopivat näin ollen kokonaisuuteen oikein hyvin. 



Kaavana on SK KaksTvån tutuksi käynyt raglanpaita, jostakin loppukesän / alkusyksyn 2013 lehdestä. Kankaana Verson puodin maastojoustocollege ja Myllymuksujen musta joustocollege. Jalassa ovat Noshin joustojerseystä tehdyt leggarit, sivusaumoilla. Kaava viimeisin Ottobre. 

torstai 13. marraskuuta 2014

Hulluna ompeluun

Ompeluhulluus on vienyt mennessään ja blogi on jäänyt hieman retuperälle. Mutta toisaalta vaatekaappi on täyttynyt sekä itsellä että lapsella uhkaavaa vauhtia. Täytynee seuraavaksi opetella ompelemaan miehelle vaatteita, kun hänen vaatekaappiin vielä mahtuisi aika paljon kaikenlaista.

Olen huomannut itsessäni piirteen, että kun haluan oppia tekemään jotakin, niin usein myös opettelen sen enkä vain haaveile osaamisesta. Ilman mitään kursseja tai kouluja, yleensä itse päätä seinään hakkaamalla.

Nyt olen hurahtanut täysin ompeluun ja ensimmäisen kerran elämässäni keksin, mitä tekisin jos voittaisin lotossa. No, perustaisin oman vaatemerkin. Palkkaisin ompelijan ja kaavoittajan koska itsellä ei tietotaito noihin hommiin laajemmassa mittakaava riitä. Tappiota saisi rauhassa tehdä, olisihan minulla lottovoittoni.

Ensimmäinen ompeluni 1,5 vuotta sitten oli joogahousut kiipeilytarkoitukseen. Koska en löytänyt kaupasta sellaisia jotka halusin niin tein ne sitten itse. Sitten opettelin tekemään raglanpaidan ja niitä raglanpaitoja on nytkin tullut melkein liukuhihnalta. Nyt viimeisimpänä opettelin tekemään Ottobren lehdestä ne leggarit, joissa oli sivusauma. Ja niitäkin on nyt neljät valmiina ja kaksiin löytyy vielä kankaat odottamassa sopivaa hetkeä. Onneksi niistä voi sitten jatkossa ommella jotain muuta, ajatus jota kannan nykyään mukanani melkein vaatetta kuin vaatetta ostaessa / tekiessä. Voiko tästä tehdä jatkossa jotakin muuta?

Näitä kuvia katsoessa ei ehkä herää luottamus siihen, että olisin lahjakas vaatesuunnittelija. Mutta nämä kuvaa sitä raivoa, millä asioita välillä teen. Olen usemman päivän hahmotellut näitä housuja päässäni ja eilen ne oli yksinkertaisesti pakko saada tehtyä. Skippasin ruokailun töiden jälkeen ja ompelin kolme tuntia yhtäjaksoisesti. Ja lopputulos sai miehen nauramaan.

Mutta ei se haittaa. Eivät ne ole vielä valmiit. Facebookissa kerran eräs kaverini vihjaisi kaavakokeluihini, että niitä helppoja kaavoja saa sieltä ja tuolta. Mutta kun en minä halua niitä kaavoja! Täähän on ihan parasta, tehdä itse alusta loppuun asti. 




Nämä ovat nyt sitä oikeaa ekologisuutta ostohullussa maailmassani. Vanhoista farkuista kootut haaremihousut. Jotka kyllä takaa lököttävät ihan liikaa. 

sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Viikonloppu täynnä ompelua


Vietiin tänä viikonloppuna lapsi mummolaan yökylään ja vietettiin laatuaikaa tekemällä niitä kuuluisia omia juttuja. Minä ompelin, mies kävi salilla ja teki pihatöitä. Mahtava tunne, kun yhden päivän aikana sai tehtyä viimeistelyä vaille valmiiksi monta paitaa ja housuparia, osa lapselle, osa itselle. 

Kuvassa jalassani on Noshin farkkujerseystä ommellut legginsit, uusimman Ottobren kaavalla. Housuissa ei ole taskuja ja niissä on erillinen vyötärokaistale, josta laittaisin lähikuvan jos ne kuvat olisivat olleet omaan silmääni julkaisukelpoisia. Tein housut suosiolla koossa 42 ja ne ovat löysät, eli eivät ihan perinteiset legginsit. Kavensin kyllä vyötäröltä ja lantiolta sen verran, että pysyvä hyvin päällä. Toiveena kun olisi vielä jossakin välissä kasvattaa iso maha, niin ajatuksena olisi että housut menisivät silloinkin päälle. Pienentäähän niitä voi sitten aina jälkikäteen, mutta suurentaminen on haastavampaa. 

Housut onnistuivat mielestäni loistavasti, ovat mukavat päällä ja joustavat. Mutta tuntuu oudolta, kun kerrankin päällä on housut, jotka ovat nilkkapituiset. Yleensä puntit tuppaavat olemaan liian pitkät.  



Päivän asuna vanhat Conversen talvilenkkarit, muistaakseni vuodelta 2012 ostettuna, suomalaisen Design Paletin merinovillaneule, itsetehdyt housut Noshin kankaasta, Valentinon laukku ja Coston hattu. 

sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Ökyekoilu

Luen päivittäin blogeja. Aamupalalla ja nukkumaan mennessä, jos en muuten ehdi. Tai no, joka vuorokausi ei ehdi edes nukkumaan. Heh. Katkera yötyöläinen täällä. Ammatinvalintakysymys, tiedän. No kuitenkin. Ekojalanjäljillä blogissa oli tällä viikolla maininta ÖKYEKOILIJA. Ja kyllä, tunnistan itseni siitä. Tai siis... olenhan sellainen, joka ostaa ja hankkii kaikkea "ekoa". Kallista luomuruokaa ja luomupuuvillaisia vaatteita. 

Harmi, etten ehdi perehtymään mm. vaatteiden tuotantoon enemmän. Menen sillä, minkä uskon hyväksi. Outi Pyyn blogi on yksi josta löydän paljon vaatevinkkejä. Outi on kyllä uskomaton, pisteet Outille. 

Yhden t-paidan valmistaminen kuluttaa puhdasta vettä. Ja paljon. Jos se yksi t-paita kestää päivittäisessä käytössä alle vuoden, niin uskon, että tulee ekologisemmaksi ostaa se kalliimpi paita siitä luomupuuvillasta, joka kestää päivittäisessä käytössä kolme vuotta. Tähän perustan sen, että ostan mielummin laatua ja ekologista, kuin laadutonta jonka käyttää laaduttomuuden vuoksi helposti loppuun. Ja kuten olen aiemmin todennut, hinta ja laatu eivät kulje käsi kädessä. 

Käytetyn tavarankaan ostaminen ei ole ekologista, jos sen tavaran heittää roskiin viikon päästä kun se ei kestänytkään käytössä. Eikä omista tavaroista eroon hankkiutuminenkaan ole ekologista, jos ne seuraavalla omistajallaan päätyvät roskakoriin samantien.Tästä syystä en tykkää lahjoitella vaatteitani tuttavilleni. Tuntuu, että monet ottavat kun ilmaiseksi saavat eivätkä sitten käytäkään niitä. 

Yritän joka päivä parantaa ostostapani. Yritän kuluttaa vähemmän. Mutta ennen kaikkea yritän jakaa tietoa muille siitä, että hikipajoissa halpatuotetuille tuotteille on vaihtoehtoja. Lapsille ja aikuisille.




Päivän asuna on ehkä hieman ökyekoilua. Toppi Kaksi Två, hame on itsetehty huovutetusta Peakin mekosta, laukku Marc Jacobs v. 2011 häälahjaksi itselle ostettu, Kengät Vansin vanhat, en muista koska on ostettu ja hattu vanha Elementin, olisiko kesältä 2011.

Toi Peakin tuunattu hame muuten yllätti. Aina sanotaan, että villa on lämpimällä viileää ja viileällä lämpimää. Ja nyt 30 asteen kesäpäivän jälkeen voin tuon ihan itse allekirjoittaa. Villahame oli viileä, etenkin kun vaihtoehtona oli polyesterivuoratut shortsit. 



maanantai 21. heinäkuuta 2014

Ite tein Kimonon osa 2


Viljamin puodin pandakankaasta. En kyllä oikein ole osannut tuota käyttää, vaikka kyllä se tässä kuvassa näyttää ihan hyvältä. Tai aamutakilta. Toinen omakimono löytyy täältä.