Suomalaisesta menestystarinasta

Otsikosta huolimatta en aio kertoa teille innovatiivisistä pienteknologia yrityksistä tai nyhtökaurasta, vaikkakin jälkimmäinen vielä joskus toivottavasti saa tästäkin blogista tarinatilaa. Ajattelin kertoa teille Papusta. Oma lapseni on syntynyt vappuna 2013 ja Papun ensimmäinen mallisto on ilmestynyt loppuvuodesta 2012, joten voisi sanoa lapseni kasvaneen Papun matkassa. Ensimmäisen kerran taisin tutusta Papun tuotteisiin Tamperelaisessa Super Mukava-vaateliikkeessä, joka on muutenkin lempikauppojani.

Papu syntyi äidin ja kuvittajan kohdatessa toisensa. Papun mallistoissa on vahvasti sadun henki läsnä mutta kuosit ja värit ovat kuitenkin rauhallisia ja sukupuolineutraaleja. Papun toinen mallisto ilmeistyi 2014 ja mukaan tulivat nopeasti myös aikuisten vaatteet ja tällä hetkellä tuntuu, ettei Papua pysäytä mikään.  Mesenaattirahoituskin oli muistaakseni jokin aika sitten, tavoite täyttyi hetkessä ja mielestäni sekin kertoo onnistuneesta liikeideasta.

Papun päämaja sijaitsee Nokialla, joten kovin kaukana omasta kodistani näiden suunnittelu ei tapahdu. Suomen vaateteollisuuden vedellessä viimeisiä henkäyksiään vaatteiden valmistus tapahtuu Portugalissa suomelaisessa omistuksessa olevassa ompelimossa. Fashion Revolutionin merkeissä olen nähnyt kuvan näistä ompelijoista sosiaalisessa mediassa. Papun puuvilla tulee Turkista ja se on sertifikoitua luomupuuvillaa.

 

Arvostan Papulta paljon myös sitä, että Nanson ilmoittaessa sulkevansa Nokian tehtaansa (viimeinen suomalainen vaatetehdas) Papu yhdessä Weecosin ja Taukon kanssa lähti kehittämään tehtaalle toimintaa.  Aivan mahtavaa, että joku haluaa pitää kiinni siitä, ettei tekstiiliteollisuus häviä kokonaan tästä maasta. Meillä on kuitenkin vahva pohja ja ammattitaito sille, vaikka palkkakustannuksissa emme voitakaan Aasian maita. Tampereen kaupunki on aikoinaan rakentunut teollisuuden ympärille ja iso osa siitä teollisuudesta on ollut tekstiiliteollisuutta.

 

Papun tarinan voi lukea täältä.  Ihania vaatteita löytyy mm. Weecosilta. Meillä on Suomessa aivan mahtavia vaatevalmistajia, kuten Papu ja Uhana ja ne ansaitsevat todella paljon enemmän huomiota ja näkyvyyttä mediassa. Papun vaatteet ovat saanet meidän perheessä viime aikoina aina vain enemmän ja enemmän jalansijaa, vaikka edelleen kaipaan sitä, että ne myös ommeltaisiin Suomessa. 

 

On muuten ollut hieno huomata, kuinka osa Papun vaatteista myydään loppuun saman tien kun ne tulevat saataville. Olin kuullut huhuja mustasta Kanto-mekosta, mutta se oli Weecosista jo loppunut kun asian itse tajusin. Onneksi löysin Tampereen Taito-shopista sattumalta itselleni yhden kappaleen. Kun kävimme siellä, kaikkia kokoja oli jäljellä ja vinkkasin yhteen Facebook-ryhmään asiasta. Hetken päästä ne olivatkin jo loppuunmyyty. Itselläni on näissä kuvissa S-koko, lisäksi Uhana VUORI-leggarit ja muutaman vuoden takaiset UGG-kengät jotka eivät pärjänneet bernille eräänä päivänä ja ovat nykyään käytännössä käyttökelvottomat. 

Kotimaista luomukosmetiikkaa

En ole mikään kosmetiikka-alan asiantuntija enkä todellakaan osaa lukea INCI-listoja. En tiedä, mikä aine on lattianpuhdistusainetta vastaavaa, mutta sellaista kuitenkin kuulemma käytetään joissakin meikkivoiteissa ja vastaavissa. En myöskään tiedä mitkä aineet löytyvät suoraan luonnosta ja mitkä ovat kemiallisesti tuotettuja. Tästä syystä arvostan sertifikaatteja.

Olen jo kymmenisen vuoden ajan panostanut naamarasvoihini. Aluksi ostin Dioria ja Lancomea, nyt lopullisen ekoherätyksen myötä ostan lähinnä luomusertifikaatin omaavia tuotteita. Olen aina tykännyt purkeista ja purnukoista, nykyään yritän kuitenkin ostaa määrällisesti vähemmän kuin aiemmin. Periaatteella, että kun yksi loppuu niin sitten vasta uusi tilalle. Toki välillä on alennusmyyntejä, joista tulee hamstrattua tuotteita, edelleenkin. 

Kun luomupuolen lisäksi haluan ostaa kotimaista, ei vaihtoehtoja ole liiaksi. Tiedättehän periaatteen työ luo työtä ja jokainen kotimainen työpaikka on tällä hetkellä tarpeen.  Onneksi tämä yksi kotimainen on osoittautunut varsin hyväksi sarjaksi. Kyseessä on Mia Höytön kosmetiikkasarja, kotimainen ja luomusertifikaatilla. En kylläkään ole ottanut mitään ennen ja jälkeen-kuvia, mutta en myöskään ole huomannut naamani rypistyneen viime aikoina mitenkään poikkeavan nopeasti.

Tällä hetkellä itselläni on käytössä kasvovesi, kosteusvoide, seerumi ja silmänympärysvoide.

 

Kasvovettä käytän iltaisin puhdistuksen jälkeen. Kyseinen kasvovesi jättää raikkaan tunteen ja haihtuu nopeasti. Eikä ärsytä ihoa.

 

 

Kosteusvoidetta käytän myös iltaisin sen ollessa koostumukseltaan melko paksu ja hieman hitaasti imeytyvä. Aamuisin käytän vielä Lumenea. Voide kosteuttaa hyvin eikä ärsytä ihoa.

 

Seerumi on kieltämättä lempituotteeni. Koostumus on kevyesti vaahtoutuva ja nopeasti imeytyvä. Laitan seerumia aamuin illoin koska tykkään sen raikkaasta vaikutuksesta.

 

Silmänympärysvoide on hieman paksumpaa kuin Lancomen vastaavat mutta lopputuloksena silmänympärysiho tuntuu kevyeltä ja kosteutetulta.  

 

Tässäpä tämä, ensimmäinen positiivinen kosmetiikka-arvosteluni. En osaa kovin hyvin kuvailla mitä mikin tuote tekee. Omat kappaleeni olen ostanut Weecos.comista. Lisää tuotteista voi lukea täältä.

Äitienpäivä

Nyt se on kohta takana, elämäni toinen äitienpäivä. Parempi kuin edellinen, kun yritimme reilun viikon ikäisen kanssa käydä syömässä ravintolassa. Huuto alkoi kun astuimme ovesta sisään ja loppui kun astuimme ovesta ulos. Puolen vuoden päästä uskaltauduimme uudelleen samaan ravintolaan ja taas seurasi huutoa. Ehkä tyttö ei vaan tykkää siitä ravintolasta? 

Pari vuotta sitten äitienpäivän vietto oli yhtä tuskaa. Oma lapsi oli tuolloin toive, joka ei tuntunut toteutuvan. En ole kateellinen tai katkera niille, jotka lapsia saavat melkein jo ajatuksen voimalla. Enkä yleensä pahoita mieltäni niistä "miksi ette hanki lapsia" puheista. Olen vain kiitollinen siitä mitä meillä on, vaikka se huusikin puoli vuotta putkeen, repii hiuksista ja tällä hetkellä tuppaa hakkaamaan päätään joka paikkaan mikä eteen tulee. Olen kiitollinen kaikesta mitä olen saanut ja olen pahoillani niiden puolesta, jotka eivät tätä tule koskaan kokemaan vaikka se olisikin heidän suurin ja ainoa toiveensa. 

Kuvassa päällä on Mukavaa: panta, harmaa paita ja mekko harmaan paidan alla. Mukavat on hankitty Super Mukavasta Tampereelta ja Weecos.comista. Skeittikengät ovat DC:n ja ovat 2-3 vuotta vanhat. Pinkki laukku on itse virkattu ontelokuteesta ja siinä kulkee käsityöt mukana. Nyt olen suunnitellut, että ostan kesän aikana pari tiettyä vaatetta (kunhan vain tulevat vielä myyntiin) ja sitten en osta ennen syyskuuta yhtäkään vaatetta. Katsotaan miten käy. 

The Pipo

Annoin sitten periksi ja ostin the Pipon itselleni. Eli Papun rusettipipon. Nyt meillä on tsirpin kanssa samanlaiset pipot. Itselläni sitten lisäksi tuo Pogostick failuren paita. Vielä kun olisi se sikpäkki tai pyykkilauta siellä alla. Tai kun nyt jaksaisi edes kiivetä sitä sisäseinää ylöspäin.

Muuten tänään oli kyllä taas sellainen ilmat pihalle-päivä. Työpäivä helvetistä. Sellainen, joka saa sinut miettimään uravalintaasi. No, onneksi on töitä. Vielä kun niitä joskus olisi sopivasti, eikä liikaa.

Viimeistä vapaapäivää tältä erää

Pyhämaanantain kunniaksi piti lähteä elokuviin. Joululahjaksi saadut leffaliput ovat tulleet käyttöaikansa päähän ja kävimme sitten katsomassa Kapteeni American seikkailuja. Ei siinä mitään, yhtään enemmän aivotoimintaa vaativa elokuva olisi varmasti ollut liikaa juonen seuraamiselle. 

Ja jokainen mahdollisuus esitellä hyvän mielen vaatteita pitää käyttää. Joten tässä vielä maanantaina asua: 

Alla oleva t-paita, pitkä toppi tai juhlamekko, miksi ikinä sitä haluaakin kutsua, on Poola Katarynan mallistosta, ostettu Tampereen One Man Bandista ja on tehty kierrätysmateriaalista. Farkut ovat H&M:n äitiysfarkut, ostettu kirpputorilta. 

Huppari on Vieton ja ostettu Weecos.comista. Laukku on Vuittonin ikuisuusaarre, ensimmäinen merkkilaukkuni joka käytiin tärisevin käsin ostamassa Helsingin liikkeestä muutama vuosi sitten. 

Katutaidetta Tampereen keskustasta. Mun mielestä nää on hienoja. Enemmän näitä, kiitos.  Tämän hetken lempitaiteilijat ovat pääasiassa katutaiteilijoita, toki en voi itseäni kutsua miksikään taiteen asiantuntijaksi. 

Tänään sitten oltiin takaisin työelämässä. Viiden päivän vapaa teki kyllä hyvää, mutta tykkään kyllä työstänikin pääasiassa melkein aina. Vai miten sen nyt sanoisi niin, ettei vaikuta liian innostuneelta?

Vihreät vaatteet

Netistä löytyy mielenkiintoinen sivusto, www.vihreatvaatteet.com , jossa kerrotaan vaatteiden ekologisuudesta noin yleensä. Sekä tietysti ekologisista vaatemerkeistä.

Itselleni uusi tuttavuus oli suomalainen Tauko. Ostin viime viikolla heidän hupparinsa tamperelaisesta ekovaatekaupasta, Seelestä, joka löytyy Kauppakadulta. Itse eksyin sinne aivan vahingossa, kuinka noloa näin hippiherännäiselle. Ehkä ekovalveisuuteni ei ole vielä hiuoutunut aivan huippuunsa. Mutta jostakinhan sitä pitää aloittaa?

Uusi tuttavuus on myös nettikauppa Weecos (www.weecos.com) jossa myydään vihreitä tuotteita. Suosittelen tutustumaan, vaikken sieltä mitään ole vielä ostanutkaan.

Ja edelleenkin odotan sitä kokovartalopeiliä asuntoomme. Ei ole näkynyt, ei...