Ompelujätteestä

Kotiompelu ei tosiaan ole mikään absoluuttisesti ekologisin vaihtoehto hankkia itselleen vaatteita. Toki jos ompelee vain kierrätetystä materiaalista, ollaan jo hyvällä mallilla. Mutta ihan samat säännöt pätevät kotiompeluun kuin tehdastuotettuihin vaatteisiinkiin. 

Vaatteita on turha ommella, jos niitä ei tule pidettyä. 

Mitä enemmän yksityiskohtia, sitä epäekologisempaa. 

Kestävyys ja ajattomuus on tärkeää. 

Kankaiden hamstraaminen ei johda mihinkään. Paitsi tilan loppumiseen kaapista. 

Olen itsekin hamstrannut kankaita, lähinnä siksi että kivat kuosit tuntuvat loppuvan suomalaisista pienistä verkkokaupoista alta aikayksikön. Nyt pidän taukoa kankaiden ostamisessa. Kun ostan, pyrin ostamaan kotimaista luomukangasta. Seuraavaksi tulevat Euroopassa valmistetut, mutta muita yritän välttää. Ompelen, jos en löydä sopivaa kaupasta. Ensisijaisena haavena ompelun suhteen on kuitenkin oppia korjaamaan ja muokkaamaan vanhaa sekä tekemään vanhasta uutta. 

Yksi iso ongelma ompelussa on ompelujäte. Eli se mitä tulee saumurista ja kankaan leikkaamisesta. Olen ottanut periaatteeksi, etten hävitä mitään. Mitään, mille voisi olla vielä käyttöä. Tämä pätee myös ompelun suhteen. Yritän aina sovittaa kaavat kankaalle niin, että hukkapaloja tulee mahdollisimman vähän. 

Saumurin leikkuujätteestä olen tehnyt pehmolelujen täytettä (kuvassa taka-alalla olevat valaat) ja tyynyntäytettä. Tässä alla olevassa kuvassa on vanhasta t-paidasta tehty tyyny, jonka sisällä on ompelujätettä. Alemmassa kuvassa tyynyyn päälle on virkattu päällyste. Tyyny on painava ja melko kova, joten käytän sitä ensisijaisesti istumiseen lattialla. 

Olen tehnyt leikkuujätteestä myös hiuspantoja. 

Naamanpuhdistuslappuja. 

Ja lisää hiuspantoja. Jos jollakulla on hyviä lisäideoita mitä niillä pienillä tilkuilla voi tehdä, niin ehdotuksia otetaan vastaan. Isommista tilkuista olen tehnyt kestolappuja, nenäliinoja ja suunnitelmissa on tehdä myös  nukenvaatteita. 

DIY

Piltti-purkeista ja washi-teipistä syntyi tällainen ratkaisu eteisen lipaston päälle keräämään pikku tilpehööriä. Tekeminen kesti muutaman minuutin ja sitten kun se ei enää ole tarpeellinen, sen voi helposti purkaa ja laittaa kierrätykseen.

Ihana työajanvähennys

Olen onnellinen siitä, että elän elämää jossa on mahdollista tehdä vähemmän töitä ja olla enemmän kotona. Kotona lapsen kanssa, joka jälleen tuntuu enemmän omalta kuin moneen kuukauteen. Ja onnellinen siitä, että nyt minulla on jälleen energiaa tehdä sitä mikä on lapsen lisäksi tärkeätä tässä elämässä minulle. Eli luoda asioita. Vaatteita ja piirroksia. Ja kirjoitaa blogia. 

Lopputulos ei ole niin tärkeä vaan se tekeminen. Ja vaikka minusta tuskin koskaan tulee taiteilijaa tai kirjailijaa tai edes vaatesuunnittelijaa, niin nämä asiat ovat tärkeitä. Niin tärkeitä, että ilman niitä elämä tuntuu ajoittain jopa kivuliaalta. Luomisen tuska, voisi sanoa. Sitä ei ymmärrä kuin toinen joka kärsii samasta vaivasta. 

Vanhempainvapaan lopuksi jäi kesken tämä merinovillamekko. Tai tunika. Ja kuten kuvista huomaa, kesken se oli vielä kuvanottohetkellä. Helma huolittelematta. Ja kun huolittelin saumavarat saumurilla, niin leikkasin siihen sitten helmaan reiän. Hetken mietin, lyhennänkö mekon paidaksi mutta lopulta päädyin ompelemaan reiän umpeen ja laitan päälle sitten oman "tuotemerkkini" eli Handmade by Tiiasara merkin. 

Kaava on raglanpaidan kaava ensimmäisestä ostamastani Suuri Käsityö-lehdestä. Useamman paidan ehdin ommella, ennen kuin luin Joka Tyypin Kaavakirjasta järkevät ohjeet raglanpaidan ompeluun. Nyt niitä paitoja sitten tuleekin melkein liukuhihnalta. Kun vain joskus on aikaa. 

Teen ompelussa ehkä sen virheen, että haluan tehdä vaatteen vaate kerrallaan valmiiksi. Järkevintä olisi piirtää kaavat yhtenä päivänä, leikata kankaat toisena ja sitten kolmantena ja neljäntenä ommella, ensin saumurilla, sitten koneella loput. 

Kangas oli muistaakseni Pehemialta. On muuten melkoista touhua tämä kankaiden osto. Viimeksi perjantai-iltana päivitin sormi kuumana Verson puodin sivuja, kun halusin itselleni maastokuosikangasta leggareihin. Seuraavaksi sitten leggarikaavan piirtoon. 

Leluja lapselle

Nyt kesällä ei ole tullut montaa lelua ostettua. Ei olla ehditty käydä kirpputoreilla enkä itse asiassa ole heinäkuun alun jälkeen ehtinyt käydä edes kaupassa kunnolla. Onneksi, koska ollaan säästetty pitkä penni siinä, että tämä shoppailumaanikko ei ole päässyt ruokakauppaan. Kiinaboikotti pitää edelleenkin, ei kyllä ihan 100% mutta kuitenkin. Kesän lempileluja ovat olleet pallot joita tsirppi on oppinut potkimaan ja heittämään. Melko haasteellista oli löytää ei-kiinalainen pallo, mutta Minimanista ja Prismasta ollaan löydetty Espanjassa tehtyjä palloja. Ei meillä mitään sukupuolineutraalia kasvatusta noudateta, kuten ehkä pinkeistä vaatteista voi päätellä, mutta olen valinnut lapsella palloksi Turttles- ja Spiderman-palloja. Ja nimenomaan monikossa. Koska berni on tappanut jo kaksi palloa. 

Hiekkaleluja haalin jo viime syksynä alennusmyynneistä. Plaston ikuiset ja kotimaiset muovilelut ovat kyllä ihan parhaita. Mutta sitten on tullut askarreltua itsekin jotain. Kuten kuvan vanha shamppoopullo, jolla tsirppi tykkää kaivaa melkein enemmän kuin lapiolla. 

I made this kimono

Kimonokuume iski kesän alussa. Ja sen seurauksena myin pois Huuto.netissä Gina Tricotin kimononi ja tein itse tilalle kolme. Joista parhaiten onnistui tämä. Tämän tein omasta päästä, toki ohjeena se ei varmasti ole mikään uusi keksintö. Pari muuta tein googlehaun kautta löytämäni ohjeen avustuksella. Samalla löysin varsin kivan blogin joka löytyy tästä osoitteesta.

Tämä ns. kimono on tehty kirpputorilta ostetusta huivista. Huivista, joka maksoi hurjat 1,50 euroa ja on 100% viskoosia. Taitoin huivin keskeltä kahtia, ompelin reunat kiinni jättäen kuitenkin hiha-aukot ja leikkasin edestä keskeltä halki. Sen jälkeen huolittelin leikkaamani reunat taittamalla muutaman millin reunaa sisäänpäin ja ompelemalla koneella tikit päälle. Ei ole läheltä kaunis, eikä varmaan kovin kestävä mutta ideana toimiva ja helppo toteuttaa. Hieman kyllä vierastan viskoosia materiaalina, mutta ainakin se laskeutuu trikoopuuvillaa paremmin. Tai neulosta. Näistä olen siis tehnyt ne muut kimonot. 

Tästä näkyy vielä itse toteutus varsin hyvin. 

Viljamin puodista

Olen koko kevään ja kesän kiukutellut miehelle, kun en ehdi ompelemaan. Tai siis, opettelemaan ompelemaan. Tänään sitten puursin oikein urakalla, kuten eilenkin. Tässä yksi keväällä alkaneista omista kaavoitusprojekteista. Ja siis, kyseessä on nyt SE paita, jonka jälkeen totesin, etten enää lähde piirtämään kaavoja summitaisesti jostakin randon paidasta. 

Tässä paidassa on mennyt kaikki pieleen. Piirsiin kaavat väärin kankaalle ja toinen hiha jäi liian lyhyeksi ja jouduin sitten laittamaan siihden lisäpalan, vain huomatakseni, että hihat olisivat olleet ilmankin saman pituiset. 

Tänään taistelin kaula-aukon kanssa peitetikkikoneella. Eikä siitä tuulut mitään. Lopulta se sai resorin H&M:n vanhasta, pesussa muodottomaksi venyneestä topista. Tai siis, nuo topit ovat olleet minulla kohta 10 vuotta. Kangas on muuten pysynyt hyvänä, mutta aina ensimmäisen käyttöpäivän jälkeen toppi on venynyt muodottomaksi. Ja nyt vihdoin sain rohkeutta leikata ne (niitä oli viisi kappaletta, näitä henkkamaukan osta yksi, saat neljä kaupan päälle-aleja) palasiksi. Ja jotain muutakin sain aikaan. Ja kyllä, langanpäät ovat vielä viimeistelemättä. 

Kangas on Viljamin puodista ja siitä piti ensin tulla tyttärelle vaatetta mutta sitten omin sen itselleni. Sen verran yksinkertainen vaate on kyseessä, että siitä on helppo sitten tehdä muuta kun kyllästyy. 

Oi joulupuu

Viime jouluna sain mestariajatuksen tehdä tekojoulupuun vanerista. No sitten tuli kaikenlaista ja vaneri jäi odottamaan parempia hetkiä autotallin lattialle. Tänään sitten kaivoimme vanerin esille ja edistimme projektia. Toki yhden pienen ja yhden isomman avustuksella. 

Toi täydellisesti istuva limen värinen toppi on tämän mestariompelijan itsensä kaavoittama ja ompelema. Marimekon trikoosta, jota hankin Marimekon ysmystä 10e/m. Kotimaista trikoota <3  Olkaimien kanssa tuli hieman ongelmaa, olivat ensin liian pitkät ja sitten saumakohta jäi rumasti törröttämään. Laitoin siihen päälle sitten tuollaiset "paikat". Panta on itse jämälangasta neulottu ja housut ovat Second Changen ja ostettu viime syksynä Seelestä. Tyttären paita on Myllymuksujen ja vaippakuori Muumi-kestovaippojen jo edesmennyttä tuotantoa. Oli kuinka lämmin tahansa niin meillä pidetään vaatteita päällä, toki mahdollisimman ohutta ja kevyttä. Mutta haluan suojata lapsen auringolta, vaikkei vaatteetkaan sitä täysin tee. 

Äitienpäivä

Nyt se on kohta takana, elämäni toinen äitienpäivä. Parempi kuin edellinen, kun yritimme reilun viikon ikäisen kanssa käydä syömässä ravintolassa. Huuto alkoi kun astuimme ovesta sisään ja loppui kun astuimme ovesta ulos. Puolen vuoden päästä uskaltauduimme uudelleen samaan ravintolaan ja taas seurasi huutoa. Ehkä tyttö ei vaan tykkää siitä ravintolasta? 

Pari vuotta sitten äitienpäivän vietto oli yhtä tuskaa. Oma lapsi oli tuolloin toive, joka ei tuntunut toteutuvan. En ole kateellinen tai katkera niille, jotka lapsia saavat melkein jo ajatuksen voimalla. Enkä yleensä pahoita mieltäni niistä "miksi ette hanki lapsia" puheista. Olen vain kiitollinen siitä mitä meillä on, vaikka se huusikin puoli vuotta putkeen, repii hiuksista ja tällä hetkellä tuppaa hakkaamaan päätään joka paikkaan mikä eteen tulee. Olen kiitollinen kaikesta mitä olen saanut ja olen pahoillani niiden puolesta, jotka eivät tätä tule koskaan kokemaan vaikka se olisikin heidän suurin ja ainoa toiveensa. 

Kuvassa päällä on Mukavaa: panta, harmaa paita ja mekko harmaan paidan alla. Mukavat on hankitty Super Mukavasta Tampereelta ja Weecos.comista. Skeittikengät ovat DC:n ja ovat 2-3 vuotta vanhat. Pinkki laukku on itse virkattu ontelokuteesta ja siinä kulkee käsityöt mukana. Nyt olen suunnitellut, että ostan kesän aikana pari tiettyä vaatetta (kunhan vain tulevat vielä myyntiin) ja sitten en osta ennen syyskuuta yhtäkään vaatetta. Katsotaan miten käy. 

Kotelo aurinkolaseille

Usein aurinkolasien mukana tulee kotelo. Itse tykkään kovista koteloista jotka pitävät lasit ehjänä repun pohjallakin. Toisissa laseissa kotelo on älyttömän isokokoinen ja toisissa sitä ei taas tule mukana ollenkaan. Näitä laseja varten olen väsännyt itselleni koteloita, tämä on nyt järjestyksessään kolmas. Ensimmäinen ei onnistunut ollenkaan, toinen vähän paremmin ja tämä puolestaan edellistä paremmin.

Sitten joskus kun saan aikaiseksi valioyksilön, niin voisi tehdä vaikka ohjeet tätä varten… idea on kuitenkin helppo. Otetaan sopivan kokoinen tyhjä muovipullo. Itse olen käyttänyt vanhan shampoopullon ja pyykinpesuainepullon. Leikataan pullo hieman pidemmäksi kuin aurinkolasit. Ommellaan päällinen pitkänä pötkönä, laitetaan se paikoilleen ja ommellaan kiinni. Ja tadaa:

Tässä versiossa päällinen on tilkkuja yhdestä paitakankaasta yhteenommeltuna. Sisus on itsetehdystä mutta nyt jo puretusta gollege-paidasta. Hihna on nahkanauhaa mutta siihen kyllä kävisi vanhojen kuulokkeiden piuha, edellisessä käytin sitä. Ja tuo sulkuhomma (minkä nimeä en siis juuri nyt muista) on puretusta hupparista. 

Ennen vappua

Ennen vappua kävimme viettämässä viikonloppuiltaa ystäväperheen luona. Asuna oli jo blogissa aiemmin vilahtanut yhdistelmä Second Changen-toppi ja itse tuunatut Lee Cooperin farkut jotka kyllä taas reissussa ratkesivat haaroista lisää. Mutta on niitä käytettykin.

Olen elänyt teinivuoteni 90-luvun laman aikana ja muistan, kuinka silloin paikkasimme haaroista kuluneita Leviksiä. Jotka maksoivat silloin sitä 100 euron luokkaa ja harvalla perheellä oli niihin edes varaa. Tai ainakaan ostaa heti uusia kun vanhat kuluivat jostakin kohdasta puhki. En kyllä pysty kuvittelemaan nykyteinejä korjaamassa farkkujaan kun uusia saa kympillä kaupasta, korjatkaa toki jos olen väärässä.

Lee Cooper on yksi farkkumerkkejä, jotka tehdään Suomessa. Taisi olla yllätys, vai? Wikipediakin sen tietää, ja itselläni on farkkuja joissa lukee "Made in Finland".

Laukku ei kuosinsa puolesta ole kovinkaan pitkäaikainen hankinta, voisi ajatella. Mutta sepä onkin kääntölaukku ja plussana tuo hihna joka tekee siitä crossbodyn. Laukku on siis Valentinon ja ostettu Stylebob.comista. Huonoa omaatuntoa kyllä poden siitä, mutta kuten ajoittain itselleni näitä valintoja perustelen, niin en ole vielä täydellinen. Mutta sen sijaan laukkuhullu. Toki tämän tilalta myin pari vanhaa mutta mielestäni se ei ole ekologista, että vanhaa laitetaan kiertoon uuden tieltä. Parempi kun olisi jättää se uusi ostamatta ja käyttää vanha loppuun. Toki kierrätys on aina hyvä asia. 

Second Changen tarinaan suosittelen perehtymään täällä. Siinä on ekologisuus ja eettisyys huipussaan uuden vaatteen valmistuksessa. Ja niitähän saa ostettua Tampereen kävelykadulla sijaitsevasta Seelestä, jota voin lämpimästi suositella niin eettisyyden, ekologisuuden ja hyvän palvelun puolesta. 

Kestokangasmuovipussi

Facebookin ommeltujen vaatteiden kirpputorilta bongasin sellaisen tuotteen kun kestomuovipussi. Hetken googlettelulla löysin itselleni sopivat ohjeet täältä. Toki tämäkin versio tämän ompelun luonnonlahjakkuuden kanssa vaati kolmisen kassia, ennen kuin lopputulema alkoi näyttämään yhtään sellaiselta, että niitä kehtaisi oikeasti ulkoiluttaa.

Nyt kun tämän tekeminen alkaa olemaan hallussa, niin olen käynyt kaappeja innolla läpi. Ne t-paidat ja muut vaatteet, joista ei niin helposti enää tuunata uutta, soveltuvat elämään uuden elämän kestomuovipusseina.

Lopuksi vielä esittelyyn epäonnistunut versio. Onneksi sitä asiaa ei huomaa kaukaa katsottuna ellei tiedä. 

DIY minihame vanhasta villapaidasta.

Näin jossakin seuraamassani käsityöblogissa kuvan villahameesta, joka oli tehty villapaidasta. Ja sen seurauksena sain vihdoin leikattua hyötykäyttöön Peakin villamekon, jonka erehdyksessä pesin. Ja huovutin. En löytänyt sitä blogitekstiä enää mistään, mutta jos se jostain vielä hyppää eteeni, niin ilmoittelen tännepäin. 

Laitoin mekon päälleni, arvioin mikä olisi hyvä pituus ja sitten viivoittimella ja liidulla viiva ja naps, naps. Sen jälkeen saumurilla respori paikoilleen ja minihame on valmis. Helppoa, jopa tälläiselle tumpelo-ompelijalle. 

Järkevä ihminen ottaa kuvan mustasta minihameesta mustan t-paidan kanssa. Noh, kai sitä olisi vielä voinut laittaa mustat sukkahousut. 

Nikitan tuunaus t-paita

Olen yrittänyt tyhjentää vaatehuonettani. Minulla on paljon vaatteita, joita en ole pitkään, pitkään aikaan käyttänyt. Silti en raaskisi luopua niistä. Kuten tämä Nikitan t-paita. Ostin sen muistaakseni kesällä 2006. Nyt se tuntui lyhyeltä ja tönkön malliselta. Materiaali on kestävän oloista mutta ei kovin joustavaa. Aluksi ajattelin leikata sen poikittaissuunnassa kahtia ja lisätä väliin mustaa kangasta mutta lopulta päädyin lisäämään molemmille sivuille "kiilat". Kiilat on leikattu UFFin tyhjennysmyynnistä haalitusta t-paidasta joka oli täysin käyttämätön, hyvänlaatuinen mainospaita. 

Noita mustia kaistaleita on jatkossa helppo kaventaa, jos liehuva paidanhelma ei tunnu enää omalta jutulta. Mutta melko tyytyväinen olen lopputulokseen. 

Shoppailuhullu mikä shoppailuhullu. Kirpputorillakin.

Silloin kun päätin lopettaa turhan ostamisen, sain jotenkin selitettyä itselleni, että turha ostaminen on vain ja ainoastaan uuden ostamista. Jos ostan tavaran kirpputorilta käytettynä, ei se ole enää turha ostos. Vaikka se olisikin turha ja tarpeeton. Onneksi nykyään ehdin ja jaksan niin harvoin lähteä kirpputorille (ja onneksi ne ovat niin lyhyen ajan auki, luoja auttakoon kun niille joskus tulisi markettiaukiolot), että niitä turhia ostoksia ei tule kovinkaan paljon tehtyä. 

Viime syksynä vietettiin laatuaikaa Peräkonttikirppiksellä. Onneksi olin siellä miehen rahoilla kun olin unohtanut nostaa käteistä etukäteen ja Tampereen keskustan automaatit olivat tyhjänä kirpputoripäivänä. Kuvassa näkyy oikella osa löydöistä, tölkit ovat kuvausrekvisiittaa. 

Mutta joka ikinen kerta, kun sinne pääsee, iskee hulluus. Shoppailuhulluus. Joo, kato kun on halvat farkut, eurolla! Kyllähän mä näistä askartelen pari valasta ja lapselle housut. Ja hei, Bruce Springsteen-gollege, eurolla! Retroa, ostan! Onneksi se pieni järjentapainen päässäni on estänyt minua maksamasta vanhoista muoviastioista tai käytetyistä vaatteista maltaita, enkä keräile Miikkarin tai Popin vaatteita. Ostan niitä kyllä jos kohdalle osuu sellainen, mistä olen valmis maksamaan asiallisesti hinta-laatusuhteessa. Farkkuja kyllä keräilen kirppiksiltä ja lähipiiristä ja sitten pistän ne palasiksi ja teen niistä jotain ihan muuta. Ostan myös Marimekon vaatteita, niitä kotimaisia. Toki niissä on aika ajoin Marimekkolisä. Vai mistä muusta paidasta maksaisit 8 euroa, kun se on jo hieman haalistunut. Niin, ja saumasta ommeltu 15 cm matkalla iso reikä vihreällä langalla käsin niin, että harakkakin häpeäisi. No, onneksi se paita jäi pöytään. Olen siis oppinut tarkistamaan tuotteet ennen maksua. Jei minulle. 

Näitä valaita tehdään niistä kirpputorifarkuista. 

No mutta. Tänään oli huono päivä. Eilinen meni miehen laittaessa kodinhoitohuonetta ja en sitten ehtinyt itse tekemään mitään. Ja kun selkääkin särki niin tänään ei aamusta päässyt harrastamaan. Ja sitten harmitti. Onneksi  meillä oli lähellä MLL:n kirpputori jonne ehdittiin. Ostettiin lapsella Little Peoplen vene ja jäteauto, yksi minikokoinen Kaalimaankakara ja kirja ja tossut. Ja saatiin yksi Teletappi.  Mutta siinä vaiheessa kun minä olin silmät loistaen ja kädet täristen tekemässä elämäni ostosta, joka olisi ollut kovaa ääntä pitävä, todella tahnainen ja likainen Little people karuselli, mies laittoi stopin shoppailuhullulle. Onneksi. Mutta mikä se hyvä olo sitten taas oli kun lähdimme pois? Olin niin tyytyväinen kun olin tehnyt monta hyvää ostosta ja syli oli täynnä tavaraa. Ja niin halvalla! Niin se maailmaa pelastuu, shoppailemalla. 

Eiku, miten se meni?