maanantai 28. joulukuuta 2015

Antimetatyöstä

Vietimme joulun reissun päällä Lapissa. Lähdimme matkaan sunnuntaina omalla reissumöhköllämme, eli siis matkailuautollamme. Möhkössä on se hyvä puoli, että sinne saa mahtumaan mukaan loputtoman määrän tavaraa. Näin ollen en paljon kiinnittänyt pakkaamiseen huomiota vaan iskin laukkuihin kaiken mitä keksin haluta ottaa mukaan.

Vietimme ensimmäisen yön Ranuan eläintarhan leirintäalueella. Aamulla sain ilokseni todeta lapsen huutaessa pottaa, että se potta on kotona. Kiva siinä sitten sanoa lapselle, että tule tuonne pöntölle tai päästä vaippaan kun toinen on niin hienosti oppinut käymään itsenäisesti potalla. Suuremman hämmenyksen aiheutti kuitenkin se, että kun soitin isälleni että ostaisi Rovaniemeltä potan, niin sieltä ei moista löytynyt. Arkiaamuna, Prismasta, Anttilasta tai edes Citymarketista. Onneksi Levillä Sirkan kaupasta sitten lopulta löytyi potta. Tuolla hetkellä en voinut edes nirsoilla valmistusmaasta.

Paikan päällä Levillä sainkin sitten todeta, että olin unohtanut ottaa mukaan puolet omista meikeistäni ja nimenomaan sen puolen, mihin kuuluu ripsiväri ja luomiväri, joita ajattelin kerrankin joulun kunniaksi laittaa. No, ei se haittaa. Viime vuonna unohdin laskettelukerraston, mitä sitten etsittiin Rovaniemen Prismasta aatonaattona. Lopulta pärjäsin yli 20 asteen pakkasessa bambukerrastolla. Tänä vuonna muistin sentään ottaa kerrastoja mukaan. Harmi vain, että S-kokoisena (olen ollut 15 kg kevyempi kun olen ne ostanut) ne olivat hieman naftit. Ja eikun uusia ostamaan. Jostain syystä unohdin, että olen lihonut...

Naturelli joululookki. Jostain syystä kuvaaminen ei tänäkään jouluna ollut niitä ykkösjuttuja.
Viimeinen iloinen yllätys tuli jouluaattona. Pukin tullessa etsin sitä yhtä pakettia, mikä oli SE joululahja lapselle. Eihän sitä löytynyt. Kieltämättä mieli teki syyttää sitä, kuka auton oli pakannut eikä se meidän joulumieltä parantanut. Onneksi eilen kotiin tultaessa paketti löytyi autotallista ja unohdukseen johtaneet syyt meidän molempien vanhempien niskoille. Lapsi uskoi tarinan, jossa joulupukki oli unohtanut antaa paketin Levillä ja oli sitten tuonut sen tänne kun oli kulkenut tästä ohi.

Antimetatyö tässä tarinassa oli se, etten jaksanut kovin paljoa stressata pakkaamisesta. Kaikkea taas unohtui, mutta ihan hyvin se reissu meni. Lapsi ei onneksi osannut kaivata lahjaa jota ei edes tiennyt saavansa vaikka pukkia tässä perheessä kyllä odotettiin sen verran, että se täytyy varmaan ensikin vuonna hankkia.

Jouluähkyltä onneksi vältyttiin sekä lapsen lahjojen ja ruokailunkin osalta. Jotenkin sitä osasti syödä niin, ettei mahaan sattunut eikä ahdistanut. Lapsi sai viisi pakettia ja jokaiseen niistä jaksoi keskittyä. Mielestäni se on hyvä saavutus. Isompi pakettipino olisi aiheuttanut vain ähkyn, missä pakettia revitään auki paketin perään eikä aamulla enää muisteta mitä on saatu.

Hieman sitä eilen kyseenalaisti reissaamisen mielekkyyttä. Ensin käytämme monta iltaa siihen, että pakkaamme tavaroita. Sitten puramme autoa puolipäivää kun pääsemme perille. Olemme perillä muutaman päivän ja alamme taas pakkaamaan ja siivoamaan. Sitten vielä kun tulemme kotiin, niin puramme auton ja pesemme päivän pyykkiä. Mietimme, josko ensi vuonna menisi hotelliin? Eikä autoakaan tarvitsisi tyhjentää jos ei olisi näin paljon pakkasta, kesälle reissuautossa on kaikki valmiina lähtöä varten jolloin matkustaminen on huomattavasti mukavampaa. Pakkanen on taas kuintenkin ihan kiva puoli ja onneksi sitäkin on taas tarjolla.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti