Vaatteidenostomaniastani voisi helposti päätellä, että shoppailen maanisesti kaikkea muutakin. Mutta vaatteet ovat oikeastaan suurin paheeni jos kengät luetaan vaatteiksi. Ostan myös paljon kirjoja, sekä harrastuksiin että ammattiin liittyen. Tykkään lukea paperilta, alleviivata ja ammattikirjallisuudessa kommentoida sivuun ja tehdä suoraan kirjaan muistiinpanoja.
Otetaanpa pieni sivuaskel otsikosta tässä vaiheessa. Olen nimittäin alleviivausnatsi. Oikeasti. Kun hain yliopistoon, pääsykoekirja oli värikoodattu alleviivausten suhteen. Alleviivasin eri värillä tärkeät, muistettavat asiat ja toisella värillä asiat, jotka vaativat lisäsisäistämistä. Meidän pääsykoekirjassa siinä vaiheessa oli pitkää fysikkaa ja kemiaa sekä kaavoja ja laskuja. Koska kirjoja oli vain yksi, alleviivasin ensin tärkeät asiat keltaisella yliviivaustussilla ja sitten jos toiseen kertaan tunsin korostuksen tarvetta, alleviivasin vielä ohuella tussilla. Ja aina sillä samalla värillä.
Yliopistossa tämä sama touhu jatkui. Ja jatkuu edelleenkin. Alleviivaan vain viivoittimella ja aina samalla värillä, saman merkkisellä tussilla. Viime kesänä äitini oli mennyt alleviivamaan puutarhakirjojani lyijykynällä ja meinasin saada sydänkohtauksen. Minun kirjojani ei alleviivaa kukaan muu paitsi minä! Eikä varsinkaan lyijykynällä. Voin vielä tunnustaa, että koulukirjoihin merkitsin seitsemän yliopistovuoteni aikana aina värin numeron, millä kirjaa alleviivasin ja käyttöön kelpasivat vain Stabilon ohuet kuitutussit ja keltainen alleviivausväri. Joo, siihen se minun pedanttisuuteni jääkin, kirjojen alleviivaamiseen.
No mutta, vielä niitä asioita joita en hamstraa:
1) Hajuvedet. Omistan vain yhtä hajuvettä, GAP merkin Dreamia ja olen käyttänyt sitä samaa vaihto-oppilasvuodestani lähtien, aluksi enemmän non-ekskluusivisesti mutta nykyään käytän vain sitä. Tosin en tiedä, mistä sitä taion jälleen lisää kun varastoni loppuvat . Tällä hetkellä sitä ei myydä tiettääkseni Suomessa.
2) Koriste-esineet ja kausikoristeet. Meillä ei ole muutaman taulun ja maton lisäksi yhtäkään tavaraa jolla olisi pelkästään sisustuksellinen merkitys. Maljakot ovat täynnä tavaroita ja taulutkin ovat kuvatauluja. Meillä ei ole patsaita tai koriste-esineitä. Meillä on myös kuusi kappaletta pääsiäiskoristeita eikä joulukoristeitakaan sen enempää löydy. Meillä ei myöskään ole verhoja kahta pimennysverhoja ja kolmia sädekaihtimia lukuunottamatta. Meillä ei vaihdeta sohvatyynyihin päällisiä vuodenaikojen mukaan.
3) En osta enää juurikaan meikkejä. Luomivärejä en ole ostanut kahteen ja puoleen vuoteen, en käytä meikkivoidetta, en oikeastaan puuteria ja hiuksiakin laitan todella harvoin, mikä johtaa siihen että lakkapulloja menee yksi vuodessa ja muotovaahto on viiden vuoden takaista.
4) Astiat. Osa meidän astioista on minun vanhempieni peruja ja juomalasitkin ovat osa mummon perintöä. Astiasto saa kelvata hamaan tulevaisuuteen. Muumimukeja ei ole, eikä tule. Paitsi ehkä sellainen Suomessa valmistettu...
Ehkä puolustelen itselleni omia huonoja ostotaipumuksiani, mutta toisaalta olen iloinen, ettei kaikessa ole jatkuvaa tarvetta hankkia uutta. Mutta vaatteet ovat ja tulevat varmasti aina olemaan itselleni tärkeä asia ja asia, josta en halua tinkiä. Yritän todellakin ostaa koko ajan vähemmän ja annan ja myyn herkemmin eteenpäin sellaisia, joita en käytä. Ja ne vaatteet mitä ostan ovat eettisesti valmistettuja joissa pyrin panostamaan ajattomuuteen ja laatuun sekä mahdollisuuksien mukaan kierrätettyyn materiaaliin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti