Kirpputoreista

Tykkään käydä kirpputoreilla. Niillä itsepalveluversioilla. Kyllä ne livekirputkin (eli ne missä myyjät ovat paikan päälle) ovat ihan ok mutta ärsyttää kysellä hintoja. En myöskään tykkää tingata ja harvoin itse kun myyn niin tulen hinnassa vastaan. Nykyään olen kyllä yrittänyt Facekirpuilla laittaa hintoihin hieman tinkivaraa kun tuntuu, että joillekin on tärkeää päästä tinkaamaan kun kerran ollaan kirpputorilla. 

Puinen Brion maatila, jossa talon kansi aukeaa, 6 euroa. Tämä tuli meille. 

Tampereella asuessani kävin usein myymässä Radiokirppiksellä. Aloitimme jo 2000-luvun alussa ja jatkoimme vielä viime vuosiin asti. Mutta oikeasti, pöytien hinnat ovat nousseet taivaisiin ja kirpputorin henkilökunta on aina ollut varsin töykeää. Sellaista, että pitäisi aina pyytää anteeksi kun sinne tulee myymään tai ostamaan. Lisäksi sietlä tuntui aina lähtevän varsin paljon tavaraa asiakkaiden mukaan ilmaiseksi. Vanhat meikit tuntuivat kelpaavan erityisen hyvin.

Retrostiga, 17 euroa. Tämä jäi odottamaan vielä ostajaa.

Nykyään tykkään käydä Lempäälän Klaffissa ja piirongissa koska se on melko lähellä kotia, se on tarpeeksi iso olematta liian suuri ja siellä on pöydät täynnä tavaraa, sekä aikuisille että lapsille. Pöydän hinta ei päätä huimaa (27 euroa 6 päivää) ja tavara liikkuu hyvin. Ainoa harmi on, että monessa pöydässä on viikosta toiseen ne samat tavarat. Eli ihmiset pitävät siellä vakipöytiä kuukaudesta toiseen. Henkilökunta on ystävällistä.

Lumikin keittiö. Hinta oli muistaakseni 8 euroa, melkein vein kotiin mutta ajattelin miehen hermoja enkä ostanut. 

Toinen suosikki on Pirkan kirpputorikeskus. Tämä on kyllä useimmiten aivan kaameassa sotkussa pöytien osalta ja siellä on liian paljon ihmisiä ja pöydät liian täynnä. Lisäksi usein hinnoittelu tuntuu olevan hieman epärealistista. Viimeksi tällä viikolla ihailin Bratzeja, jotka olivat jo hieman elämää nähneitä 9e/kpl ja haaroista huonosti paikattuja legginssejä kahdella eurolla.

Tällä viikolla kävin tutustumassa myös lastentarvikekirpputori Intoon Ylöjärvellä. Tätä voin kyllä yhden käynnin perusteella suositella lämpimästä jokaiselle lapselliselle. Kirpputori oli valoisa, siisti ja suurin osa tuotteista oli hyvin hinnoiteltu. Myynnissä oli enemmän vaatteita kuin leluja, mutta esimerkiksi yksi seinä oli pelkästään kenkiä. Lisäksi löytyy vessa ja leikkipaikka. Myyjä kertoi, että pöydän hintaan kuuluu pöytien järjestely ja täytyy sanoa, että tämä on kyllä ehdoton plussa! Oli kyllä miellyttävä kokemus, arkiaamupäivänä asiakkaitakin oli ihan kiitettävästi.

Nyt lauantaina kävin tutustumassa Viialan Kirpputori Parkkiin joka oli kyllä sellainen kirpputori oikein periteisessä muodossa. Pöydät olivat täynnä tavaraa, osa 80-luvulta lähtien. Tuotteita oli hinnoiteltu hyvin ja huonosti. Kirpputori oli iso ja siellä oli asiakkaita kahden aikaan mutta ei liikaa. Eli sai rauhassa tutkia. Mielenkiintoisia löytöjä olisi kyllä tehnyt vaikka kuinka paljon, jos olisi etsinyt muutakin kuin viisivuotislahjaa kaverin pojalle. Ainakin niitä nyt muotiin uudestaan tulevia leveälahkeisia farkkuja oli tarjolla useampi pari, sekä tietysti ne edellisessä postauksessa esitellyt reikäfarkut jossa ne ainoat reiät tosiaan olivat siellä haaravälissä.

Itselläni on kolibrin kärsivällisyys enkä jaksa penkoa. Joten kirpputoreilla etenen järjestelmällisesti ja nopeasti. Jos pöytä on liian täynnä tai liian sotkuinen, ohitan sen ellei silmään satu heti jotain mielenkiintoista. Jos pöydässä on kolme ensimmäistä tavaraa mielestäni ylihinnoiteltuja, en katso enää neljättä. Jos näistä kolmesta enemmän kuin yksi on rikki, en jatka katsomista enää toisen jälkeen. Julmaa mutta oikeasti, yksi ylihinnoiteltu tuote vielä menee, toisilla on enemmän tunnearvoa kuin toisilla ja yksi rikkinäinen tuote voi olla vahinko, mutta kaksi on jo liikaa.

Voin myös joskus ostaa rikkinäisen vaatteen jos se on sellainen, että saan sen korjattua tai vika ei häiritse omaa käyttöä. Haluan kuitenkin, että rikkinäisyys on selvästi ilmoitettu hintalapussa JA huomioitu hinnassa. Nykyään katson AINA vaatteiden (en lasten) materiaalin ja saumat. Kerran löysin Marimekon Made In Finland t-paidan kympillä ja onneksi tarkistin, koska toinen kainalo oli käsin ommelten korjattu ja varsin huonosti.

Nykyään etsin lähinnä leluja lapselle, joten katson aina ensimmäisenä pöytien alatasot. Testaan lelut ja katson peleistä, että niissä on kaikki osat mukana. Ostan paljon pieniä tavarapusseja koska tyttä tykkää pienistä esineistä. 1-2 euroa pussista on hyvä hinta, ellei kyseessä ole jokin keräilytavara. Ulkovaatteita en lapselle ole ostanut, koska en luota niiden vedenpitävyyteen kun en tiedä kuinka niitä on kohdeltu. En myöskään osta kosmetiikkaa jos se ei ole selvästi sinetöity ja käyttämätön. Villavaatteet laittaisin viikoksi pakkaseen oston jälkeen.