Sisustusintoni on kieltämätättä viime vuosina kärsinyt melkoisen inflaation. Siinä missä teininä järjestelin huonettani uudelleen yömyöhään asti harva se päivä, niin nykyään kalusteet ovat vuodesta toiseen siinä mihin ne on joskus laitettu ja verhot (ne kaksi pimennysverhoa) pitävät majaa samassa paikassa lähestyvästä juhlapyhästä riippumatta. Meillä ei ole kesämattoja eikä talvityynyjä sohvalla. Tyyli on pelkistetty, mutta ajoittain kaipaan jotakin lisää. Tällä hetkellä kuitenkin keskityn mielummin taaperoon ja sisustan sitten myöhemmin. Ehkä.
Haluan kuitenkin esitellä kaiken vaate- ja laukkumanian vastapainoksi sen puolen, mistä olen ekologisesti ylpeä. En ole käynyt Ikeassa yli kymmeneen vuoteen eikä meillä sen vastapainoksi harrasteta juurikaan uutta ja modernia. Parhaan kuvan asiasta saa meidän taaperon huoneen sisustuksesta.
Oven vieressä on Lundian matala hylly, joka on hankittu jo edelliseen asuntoon eteiseen. Ajalta ennen taaperoa. Hyllyn päällä on kohta 20 vuotta vanha Ikean minilipasta, minkä olen itse maalannut valkoiseksi ja lipaston vieressä on linna, joka on kirpputorilöytö.
Vaatekaapin seinää koristavat postikortit, joita olen saanut vaatekauppojen kaupanpäällisiksi.
Kattolamppu on ostettu uutena. Varastossa odottaa seuraava lamppu, prinsessamalli (jos se sitten vielä kelpaa), joka on saapunut meille käytettynä.
Tämän Lundian hyllyn tarina onkin sitten hieman pidempi. Olen kohta 40-vuotias ja tämän hyllyn ovat vanhempani hankkineet omaan ensiasuntoonsa. Sieltä se muutti lapsuudenkotiini veljeni huoneeseen, josta se siirtyi minun huoneeseeni ja sitten kun muutin kotoa pois 18-vuotiaana, otin tämän mukaani. Se on kanssani kulkenut seitsemässä eri asunnossa ja siinä se nyt seisoo, kolmannen polven käytössä, tyttäreni huoneessa. Pitkäikäistä mallia nämä Lundiat.
Tämä pöytä on puolestaan toiminut lapsuudenkodissani olohuoneen pöytänä, matkustanut sieltä veljeni lapsille ja nyt meille. Tuolit ovat uudemmat, ne on hankittu 10 vuotta sitten veljeni lapsille. Pöydällä olevat muovilelut ovat Matchboxia, eli ikivanhoja omasta lapsuudestani. Vieressä on Brion maatila kirpputorilta ja nuken syöttötuoli on myös tullut meille perhepiiristä käytettynä.
Matto on uusi, sohva on pala meidän olohuoneen moduulisohvaa ja sänky, no se on uusi. Muuramen jatkettava lastensänky, josta olen tykännyt. Myös tuo Eero Aarnion muoviponi on meille uutena saapunut. Olin hieman koomisen näköinen kun sitä kannoin pitkin Ideaparkkia.
Näistä leluista iso osa on tullut meille käytettynä tai ovat minun vanhojani. Tuon etualalla olevan koiran sain 8-vuotiaana Lontoon tuliaisena, Casper-kummitus on puolestaan jäänyt matkaani Amerikasta, jossa olin vaihto-oppillaana. Teletappeja olen haalinut kirpputoreilta ja Arielkin saapui meille käytettynä. Oikeastaan ainoa uusi Suomesta varta vasten ostettu pehmo on tuo Chewbacca. Ja se taisi olla enemmän äidille kuin tyttärelle.
Ikkunan väliä koristavat vielä nämä ikirairuohot.
Sellaista sisustusta meidän lapsen huoneessa. Paljon vanhaa ja kierrätettyä ja kotimaista. Ja vaikka nyt kyse ei ole mistään sisustuslehden mallihuoneesta, niin tykkään kyllä että meillä tämä nyt toimii näin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti