lauantai 29. maaliskuuta 2014

Normipäivä

Vauvan syntymän jälkeen joku niin sanotusti napsahti päässäni. Ei sillä, ettenkö aikaisemmin olisi ollut jo valmiiksi hitusen vihreään menevä mutta shoppailumania on kuitenkin aina vienyt aiemmin voiton. Nyt sitä pientä viatonta ihmistaimea (oksetus, mikä tapa kutsua lasta) katsellessa ja ihmetellessä tuli sellainen olo, että haluan pelastaa koko maailman. 

Asioilla ei ole kuitenkaan tapana muuttua yhdessä yössä. Aloitin ensimmäisenä maailmanpelastustoimena Kiina-boikotin, enkä ole lapsen syntymän jälkeen montaakaan Kiinassa tai muualla hikipajamaissa valmistettua asiaa ostanut uutena. Poikkeuksena on kuljetuskärry pyörään ja Little people-parkkitalo, jota en käytettynä löytänyt. Mutta ennen Kiinaboikotin aloittamista ehdin ostaa hysteerisesti kaikkea mahdollista ja ennen kaikkea turhaa. 

Onneksi tämä vaaleanpunainen vihainen lintu on ollut lapselle mieleinen. Ja onneksi siksikin, että miehen ilme siellä Prismassa mistä tämän löysin oli aika korvaamaton. Eikä sellaisella "ihana minkä lelun löysit meidän lapselle, kulta" tavalla. Tytön mielestä lintua on kiva halailla ja helliä ja maata päällä. 

Ja Vansin tennarit vauvalle? Kyllähän jokaisella lapsella pitää olla vähintään kolme paria Vansin tennareita? Oikeasti, ne kaksi pienintä paria olivat ehkä turhimmat, joskin hienot, ostokset mitä vauvalle tuli tehtyä. Tai siis ainakin meidän vauvalle, joka kiskoi kaikki kengät heti pois jalastaan kun sen oppi tekemään. Ja ennen kiskomistakin ne jotenkin aina löytyivät jostakin ihan muualta kuin jalasta. 





Ja kuten ehkä kuvista huomaa, meillä ei kannateta sukupuolineutraalia kasvatusta. Toki asia muuttuu jos meille tulee vielä joskus toinen lapsi ja se sattuisi olemaan poika. Paljon on meinaan pinkkiä tavaraa perittävänä. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti