Normipäivä

Vauvan syntymän jälkeen joku niin sanotusti napsahti päässäni. Ei sillä, ettenkö aikaisemmin olisi ollut jo valmiiksi hitusen vihreään menevä mutta shoppailumania on kuitenkin aina vienyt aiemmin voiton. Nyt sitä pientä viatonta ihmistaimea (oksetus, mikä tapa kutsua lasta) katsellessa ja ihmetellessä tuli sellainen olo, että haluan pelastaa koko maailman. 

Asioilla ei ole kuitenkaan tapana muuttua yhdessä yössä. Aloitin ensimmäisenä maailmanpelastustoimena Kiina-boikotin, enkä ole lapsen syntymän jälkeen montaakaan Kiinassa tai muualla hikipajamaissa valmistettua asiaa ostanut uutena. Poikkeuksena on kuljetuskärry pyörään ja Little people-parkkitalo, jota en käytettynä löytänyt. Mutta ennen Kiinaboikotin aloittamista ehdin ostaa hysteerisesti kaikkea mahdollista ja ennen kaikkea turhaa. 

Onneksi tämä vaaleanpunainen vihainen lintu on ollut lapselle mieleinen. Ja onneksi siksikin, että miehen ilme siellä Prismassa mistä tämän löysin oli aika korvaamaton. Eikä sellaisella "ihana minkä lelun löysit meidän lapselle, kulta" tavalla. Tytön mielestä lintua on kiva halailla ja helliä ja maata päällä. 

Ja Vansin tennarit vauvalle? Kyllähän jokaisella lapsella pitää olla vähintään kolme paria Vansin tennareita? Oikeasti, ne kaksi pienintä paria olivat ehkä turhimmat, joskin hienot, ostokset mitä vauvalle tuli tehtyä. Tai siis ainakin meidän vauvalle, joka kiskoi kaikki kengät heti pois jalastaan kun sen oppi tekemään. Ja ennen kiskomistakin ne jotenkin aina löytyivät jostakin ihan muualta kuin jalasta. 

Ja kuten ehkä kuvista huomaa, meillä ei kannateta sukupuolineutraalia kasvatusta. Toki asia muuttuu jos meille tulee vielä joskus toinen lapsi ja se sattuisi olemaan poika. Paljon on meinaan pinkkiä tavaraa perittävänä. 

Perjantaita.

Seelestä tarttui joskus viime syksynä mukaan Second Change-merkin paitamekko. Materiaalina on Nanson ylijäämäkangasta ja ompelu on suomalaista käsityötä. Mustat perusvaatteet ovat toimivan vaatekaapin perusta, ikävä kyllä. Mustat siksi, että sitä väriä voi yhdistää oikeastaan ihan mihin vaan ja se on ajaton. 

Kengät Chinese Laundry / Brandos.fi, Farkut itse tuunattu, Laukku Marc Jacobs / Stokka, Paita Second Change / Seele, Panta Tampereen Design torilta, en muista valmistajaa mutta mukava naishenkilö oli kuitenkin. Niin ja kuka oikeasti osaa seisoa ja vielä kävellä koroilla? En minä ainakaan. Mutta hyvältä ne näyttävät. 

On muuten jännä, miten ison eron yhdet korkeat korot tekevät. 

Kestovaippailu

Olin kestovaippojen suhteen täysin noviisi. Ennen lapsen syntymää en ollut ajatellut koko vaippa-asiaa ja vauvan syntymän jälkeen en jaksanut ajatella mitään. Ahdisti vain se jätekasa minkä kertakäyttövaipat jättivät jälkeensä.  

Tirsokkaan sisävaippa Murun kankaasta.

Äitiyspakkauksen mukana tuli kaksi kestovaippaa. Toinen niistä kotimainen. Vaippa vauvalle päälle ja elämä jatkui. Totesin, että hyvä vaippa ja ostin niitä lisää. Mitä sitten, vaikka vähän reisistä tuleekin läpi, se varmaan kuuluu asiaan. Ja ostin niitä hyviä vaippoja lisää. Ja lisää. Missään välissä ei tullut mieleen, että voisi vaikka vähän googlata ja perehtyä asioihin. Ja kokeilla vaikka niitä muita vaippoja. Toki itselle oli tärkeimpänä ehtona vaipan kotimaisuus, enkä ollut aluksi kuullut muista kestovaippavalmistajista kuin Myllymuksut. Joten niillä mentiin.

Jossakin välissä yksi kaverini vinkkasi Facebookissa, että kannattaa liittyä siellä oleviin kestovaipparyhmiin. No minä liityin.  Yhdestä tosin lähdin heti pois, kun ensimmäiset villahousut mitkä ostin, tulivat postiennakolla kun myyjä ei ollut tarkistanut postimaksua ja sen jälkeen siellä alkoi rokotekeskustelu, jossa kerrottiin ihan tosissaan kuin Tampereella on juomavedessä poliota kun se on päässyt sinne rokotteista. Siinä vaiheessa totesin, että pitäkää tunkkinne. Toisaalta en ihmettele yhtään, miksi kestovaippailijoita pidetään viherpiipertävinä hippeinä (ei pahalla, mutta syö kestovaippojen mediaseksikkyyttä) eikä tälläisinä uusheränneinä shoppoailuhulluina materialisteina.

HahtuvahullunHelmi-univaippa.

Facebookin ryhmien kautta kestovaippamaailmani alkoi pikkuhiljaa avartua. Aluksi olimme siis hankkineet Myllymuksujen All-in-one-vaippoja (tietämättömille tiedoksi, että ne on niitä vaippoja missä imu on mukana, yleensä ommeltuna kiinni tai neppareilla kiinnitettynä). Ihmettelin miksi kukaan ikinä hankkisi mitään muuta, kun on kerran tälläisiä missä on kaikki valmiina. No, voin kertoa että ainakin Myllymuksuilla se läpän tunkeminen sinne vaippaan niin, ettei jää huomattavia ryttyjä (siis sellaisia jotka oikeasti haittaisivat vauvaa, ei sellaisia ”ahdistaa olen perfektionisti” ryppyjä) on ihan hemskutin ärsyttävää. Ja toisekseen, ne kuivuu ikuisuuden.

No, sitten aloin hankkimaan taskuvaippoja. Ja villahousuja. Koska taskuvaipat vuosivat. Sitten törmäsin Sampsukan supervaippaan nettikirpiksellä. Supervaippa? Tän on pakko olla hyvä juttu. Tosin jo sitä Supervaippaa ennen olin tilannut muutaman Tirsokkaan sisävaipan kun niiden kuosit olivat niin hienot. Ja poistomyynnistä Prismasta Muumi-sisävaippoja ja kuoria, kun halvalla sai. Yhtä kaikki, Supervaipalla meidän ”en-varmasti-nuku-ikinä-yli –kahta-tuntia-putkeen”-tyttö nukkui kuusi tuntia. Ja sitten niitä piti hankkia lisää. No, sitten ne loppuivat Sampsukan kaupasta ja marraskuussa sain sieltä tiedon, että ennen joulua ei tule lisää. Sitten Hahtuvahullulla oli joku ale-kampanja ja shoppailuhulluna tilasin sieltä taskuvaippoja ja yövaippoja.

Myllymuksujen taskuvaippa. Nykyään nää kyllä toimivat ja pitävät, kun lapsi on saanut reisiinsä enemmän paksuutta.

Ja  yhtäkkiä meille löyty päiväkäyttöön vaippa, joka ei vuoda! Sisävaipat kuorineen eivät ole kertaakaan vuotaneet mutta jotenkin niiden kanssa on mielestäni sellainen räplääminen, että käyttäisin mielelläni muutakin. Hahtuvahullun Helmi-taskuvaipassa jää vaipan reunan ja imun väliin ”kouru” (mistä kuulin joskus, että sellainen kannattaa olla) ja pissa jää vaippaan paremmin. Ja ne toimivat! Ja mikä parasta, ovat hyvännäköisiä. Sellaisia mediaseksikkäitä. 

Sampsukan supervaippa. 

Tällä hetkellä meillä on lähemmäksi 60 vaippaa (arvio). Toki osa näistä on pieniä ja osa isoja, periaatteessa näillä mentäisiin koko vaippaikä. Olen ostanut nyt käytettynä facekirppiksiltä vaippoja varastoon, kun tiedän paremmin mikä toimii ja miten. Toki voi olla, että seuraava lapsi on muodoltaan eri mallinen kuin nykyinen, mutta kyllähän nuo paksumpireisisilläkin toimivat. Ja yritän myydä eteenpäin niitä, mistä en tykkää. Koska joku toinen voi taas tykätä. Näähän on ihan mielipideasioita.

Hienosti Dymolla merkitty missä kohdassa on mikäkin vaippa, kun miehelle ja mummoille näiden hahmottaminen on ollut ajoittain haastavaa. 

Ja vaikka lähipiiri ja vähän kauemmatkin ajoittain ihmettelevät, kuinka meillä jaksetaan kestoilla, niin en koe sen olevan mikään ongelma tai ohjelmanumero. Nyt kun vauhtiin on päästy, homma toimii kuin itsekseen. Vaipat pestään joka toinen päivä ja teen kuivista aina isot pinot kerralla valmiiksi. Kaapista saa sitten valmiit vaipat. Vaippojen kokoaminen sujuu hyvin telkkaria katsellessa. Vaippaihottumaa ei ole ollut koskaan kestovaippojen aikana ja mikä parasta, jos lapsia saadaan lisää niin yhtäkään vaippaa ei ole pakko ostaa. Ja siinä tulee säästymään paljon rahaa!

Purnukkahamsteri ja meikkimonsteri

Ehkä hitusen harhaanjohtava otsikko. Tai no, mikä nyt on harhaanjohtamista ja mikä ei. Itse voisin käsittää tuolla meikkimonsterilla sen, että käytän niin vähän meikkiä, että olen ihan monsteri. Eli meikkimonsteri. Siitähän voisi tehdä vaikka lastenkirjan.

En ole koskaan ollut mikään puuterinaama, jos näin nyt saa sanoa. Äitini ei harrastanut meikkaamista, enkä itsekään ole siihen oppinut vaikka kovasti olenkin yrittänyt. Vaihto-oppilasvuotenani Amerikassa käytin kyllä huulipunaa joka päivä, lähinnä yleisin painostuksen vuoksi, mutta kotiutumiseni jälkeen se jäi noin vuoden - kahden sisään. Sen jälkeen en ole huulipunaa käyttänyt kuin ajoittain juhlimaan lähtiessä. Enkä sielläkään sitä yleensä ole muistanut lisätä. 

En käytä myöskään meikkivoiteita, enkä kanna puuteria mukanani. Tai kannan joskus, mutta en muista laittaa sitä. Meikkivoidetta yritän aina silloin tällöin laittaa naamaani, mutta melko pian sen jälkeen tulee sellainen olo, kuin olisi naama täynnä pakkelia ja ahdistaa. Aikaisemmin käytin päivittäin ripsiväriä ja kulmaväriä, sekä peiteväriä silmien alla, mutta nyt olen laitattanut ripsipidennykset jo muutaman vuoden ajan, enkä siis käytä enää ripsiväriä. Enkä peiteväriä silmien alla, koska ripset virkistävät lookkini niin hyvin. 

No, missä sitten on ongelma? Eihän meikinkäytön vähyys ole huono asia, jos itse ihossaan viihtyy. Ei niin, mutta jos ihmisellä on n. 20kpl erilaisia luomivärejä, 12 kpl huulikiiltoja, ainakin neljä erilaista kiillepuuteria, kaksi avattua poskipunaa ja niin edelleen, niin luulisi meikkaamisen maistuvan. 

Ilmeisesti vain tykkään kauniista asioista. Purkeista ja purnukoista. Ja uutuusmeikeistä. Ja laadukkaista uutuusmeikeistä. Eli ei edes mikään halpa harrastus. Mistä sitten ongelmaan ratkaisu? 

No, ainakin näistä päätöksistä:

Jatkossa ostan enintään yhden luomivärin /vuosi. 

Ostan meikkejä harkiten (hahahha, harkinta ostopäätöksissä on kulutusmaanikolle hyvä ohjenuora) Huulipunia voin ostaa myös 1kpl/vuosi jos on aivan pakko. Ja huulipunaksi luetaan myös huulikiillot. Poislukien Diorin Addict Lip Maximizer, koska sitä ihan oikeasti käytän. Ainakin 1-2 kertaa viikossa. 

Peitevärin ostan vasta kun vanha on loppunut (tai mennyt pilalle, kuten nykyinen, joka haisee pahalle).

Täytyy kyllä myöntää, että lapsen saaminen ja sen ensimmäisen 6kk koliikki olivat aika suuri syy siihen, että vuonna 2013 en ostanut yhtäkään uutta luomiväriä tai huulipunaa! Joten pohjatyö on tehty, nyt pitää vain jatkaa matkaa purnukkariippuvuudesta toipumisen pitkällä tiellä. 

Viime vuoden MUST-hankinta, toki täytyy puolustautua sillä, että edellinen kulmaväripaletti alkoi haisemaan oltuaan kolme vuotta käytössä. Ja kulmia kuitenkin laitan vähintään kerran viikossa ja useammin, kun käyn töissä. Nyt kuitenkin olen havainnut olevani enemmän kulmakynäihminen kuin tälläinen palettiväreillä toimiva tapaus. 

Tässähän näitä, huulipunia, luomivärejä, puutereita, poskipunia… 

Ainokainen

Jokunen aika sitten eksyin jälleen yhteen tilintyhjentäjä kauppaani, Super Mukavaan. Sieltä löytyi tämä Ainokaisen mekko, jota jo joskus viime kesänä muistaakseni ihailin Ainokaisen nettisivuilla. Tai jossakin muualla. Yhtä kaikki. Takatalven helpottaessa piti vähän fiilistellä tulevaa kesää.

Niin kaunis kuin tuo mekko onkin, en ole ihan varma istuuko se minulle kovinkaan hyvin. Ehkä ilman farkkuja, alushameella, legginseillä, laihempana tai raskaana ollessa. No, legginsejä en kovinkaan paljon käytä ja ihan vain hameena tämä voi olla liian pitsinen kokonaisuus. Yhtä kaikki, tykkään siitä joka tapauksessa. Ja onhan se ajaton. 

Uniikki Vietto

Joskus ennen joulua Tampereella oli Design on Tampere tapahtuma, josta löysin itselleni Palonin myyntipisteeltä aivan mahtavan paidan. Ainoa laatuaan, kierrätyskankaasta. Ja olinkin jo haaveillut tuollaisesta räikeästä sarjakuvakuosista. Ja pinkki värinä. No, tykkään ja paljon.

Harmitus oli muuten suuri, kun kuulin, että Paloni joutui lopettamaan kivijalkamyymälänsä. Toivottavasti ekologiset vaatteet nyt kuitenkin ovat tulleet jäädäkseen. Toki bisneksenä ala on haastava. Ne, jotka tiedostavat halpaketjujen vaatteiden epäeettisyyden ja epäekologisuuden, tiedostavat myös sen, ettei vaatteita tarvitse koko ajan himoshoppailla. Toistaalta meitä shoppailuhulluja maailman pelastajiakin löytyy. 

Tänään tuli hieman erilaisia kuvia. Töissä käyvänä taaperon äitinä ajankäyttö on rajallista ja jos en uskoisi, että maailma menettää jotakin korvaamatonta ellen pidä blogia, niin en varmasti sitä tekisi… vitsi vitsi. Mutta jostakin syystä tämä on minulle tärkeää. Tärkeää esitellä omaa tyyliäni, omia vaatteitani, jotka ovat minulle kaikessa pinnallisuudessaan niin tärkeitä. Pointtina nyt kuitenkin se, että kadehdin ammatibloggaajien kuvien laatua. Ja yritän itse parantaa ja panostaa kuviini. Toisaalta, en halua mitään muotilehtikuvia, joten tässä nyt haetaan sitä omaa tyyliä. Tänään kameran omalla suodattimella. Ei photoshopilla. 

Pipo: Costo /www.costo.fi

Kengät: DC /Dropinmarket.fi

Farkut: Volcom/Dropinmarket.fi

Paita: Vietto / Paloni

Novita

Istun työmatkat nykyään julkisessa kulkuvälineessä. Ja aikaa matkoihin menee tunti päivässä. Neljä tuntia viikossa. Yritän käyttää ajan hyödyksi joten neulon. Sain ensimmäisen itseneulomani paidan valmiiksi. Kesäpaita. Novitan Hanko-langasta. Jossa on 50% kierrätettyä puuvillaa ja 50% akryylia.

Yllättäen olen paitaan tyytyväinen. Saa nähdä, tuleeko se oikeaan käyttöön kesällä. Toivottavasti. 

Lauantai osa 2

Tässä vielä vaatteita talvitakin alta. Globe Hopelle tuli uutudet myyntiin ja bongasin sieltä kyseisen tunikan. Nyt aiemmasta viisastuneenta tilasin L-koossa ja edelleenkin hartiat voisivat olla hieman leveämmät. Mutta muuten on kyllä harvinaisen mieluinen Globe Hopen tuote. Ja mielestäni hyvä esimerkki siitä, kuinka kierrätysvaatteetkin voivat olla yksinkertaisia ja massatuotantomaisia. Globe Hopella on muuten reback-pakkaukset käytössä. Eli kun palauttaa paketin, missä tuotteet tulivat, saa 10 euron lahjakortin Globe Hopen nettikauppaan. Ja postitus maksoi 8 euroa paketin pantti  mukaan lukien. Vielä kun saisi kiikutettua paketin postiin palautukseen…

Tässä uusi, Yalosta ostettu neuletakki. Kierrtätettyä denimiä. Lisäksi itse kudottu pipo, Louis Vuittonin huivi New Yorkista ja farkut H&M kirppikseltä. Neuletakki löytyy tästä.

Lauantai.

Ajattelin kokeilla kuvaamista julkisilla paikoilla. Ja jos aloittaisi vaikka tavaratalon vessasta.

Leudon talven takkina on toiminut todella hyvin R-collectionin parka. Joka taisi myydä loppuun melko nopeasti. Itse haaveilin aluksi xs-koosta, mutta se hävisi verkkokaupasta ennen kuin ehdin päättää ostanko takin vai en. Ostin sitten s-koossa, joka mittojen puolesta tuntu reilulta, mutta on ollut päällä oikein hyvä. Kotimaiset vaatteet kunniaan.

Pipo on itse tehty, kengät piraattivalmisteet Kiinasta (ei mitkään halvat kopiot vaan ihan laatukopiot, mitkä ostin epähuomiossa).

DIY liukuvärjäys

Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa. Ei siis mennyt ihan nappiin. Peilistä löytyy vika, ja luonteenpiirteistä. Ohjeet kun ovat yksinkertaiset: 1) Kastele värjättävä vaate kunnolla. 2) Upota se väriin vähän kerrallaan. 3) Sekoita välillä. 4) Ota pois ja huuhtele. 

Oikaisin kasteluvaiheessa eikä väri näin ollen tarttunut kunnolla joka paikkaan. Se on se kärsimättömyys. Ja olisi kannattanut hankkia hanskat. Koska toi väri värjää ihan kunnolla. Laitoin käsiini muovipussit enkä saanut puristeltua väriä kaikkialle (puristelu olisi auttanut siihen kohtaan jossa ensimmäisenä oikaisin). No, ensimmäinen kerta laatuaan. Paita on R-collectionin ja S-kokoa. M-koko olisi varmasti sopinut paremmin tälläiselle 38-keskikokoiselle, mutta ajattelin ettei tuo välttämättä ole kovin tyköistuva malli. Tämän pinkin version jälkeen polttelisi turkoosiversio. Mutta eikös noi liukuvärjäykset ala olemaan ihan out?

Tekemällä oppii, joka tapauksessa. 

Päätön päivä

Työt on ollut niin jostakin viime ajat, että vaivaavat kellon ympäri ja vievät unet ja mielenrauhan. Huonossa työyhteisössä sitä itsekin alentuu tarpeeksi kauan kestäneen kiukuttelun jälkeen liian matalalle tasolle ja se ei ainakaan korjaa tilannetta. Mutta kun ikää on jo liikaa, niin huonosti nukutut yöt näkyy naamassa. Ja välillä tuntuu, ettei se näkö lähde pois enää koskaan. Käytiin naistenpäivän kunniaksi hieman ulkona harrastamassa. Näillä kuteilla. Poola Katarynat pääsi jalkaan taas pitkän tauon jälkeen. Volcomin paitakin on jo pari vuotta vanha, Kiinaboikotin myötä uusia Volcomeita ei kaappiin enää ilmesty. 

Ja nyt täytyy todeta, että miksi tää bloggeri tekee näistä kuvista ihan sameita? Ongelma tosin taitaa olla aika yleinen, mutta mikähän se ratkaisu tähän on? 

Tauko

Tampereen Seelestä bongasin viime syksynä Tauko-merkin vaatteita. Kierrätysmateriaalia ja Suomessa ommeltuja. Laadukkaan oloisia, eikä mitään massatuotantoa. Tää huppari on vilahtanut täällä ennenkin.  Oikeastaan ainoa huono puoli siinä on se, että M-koko on hivenen iso ja S-koko hivenen pieni. Miten olisi S++?

 Pipo Kari Traa / Ski Expo vuonna kun olin vielä nuori, Huppari Tauko / Seele, Housut Nikita / se verkkokauppa mikä oli joskus gals.fi