Rekki.fi:stä

Blogi on viettänyt hiljaiseloa jo jonkin aikaa. Yksi iso syy on ollut urheilun lisääntyminen vapaa-aikana ja ikuisuudet kestävä kirppisprojekti. Siis se, missä hankkiudun eroon kaikesta ylimääräisestä enkä hanki tilalle mitään uutta. Hankkiudun kyllä siihen tahtiin eroon tavarasta, että koen nettikirppikset jo sivutyökseni mutta näköjään edelleenkin hankin uutta tilalle melkein samaa tahtia. Nyt kuitenkin alan olemaan niin loppupuhki kirppistelyyn, että olen selvitellyt muita konsteja päästä eroon tavarasta josta vielä toivoo saavansa itselleen muutaman euron. Paljon tavaraa meiltä menee siis myös hyväntekeväisyyteen. 

Aina vain jatkuvan laman myötä Suomeen on alkanut ilmaantumaan nettikirppiksiä. Osa on jo lopettanut toimintansa lyhyen pyrähdyksen jälkeen ja osa porskutttaa vielä. Lähdin muutama kuukausi sitten kartoittamaan eri palveluita toiveenani päästä tavaroista eroon mahdollisimman vähällä vaivalla.

Ensimmäisenä testasin Rekki.fi palvelua. Rekki toimii ajatuksella, jossa vaatteet lähetetään heille heidän laskuunsa ja he arvioivat lähetetyt vaatteet ja joko hylkäävät ja hyväksyvät ne. Hyväksytyistä vaatteista he tekevät tarjouksen ja hylätyt vaatteet menevät joko hävitykseen tai hyväntekeväisyyteen. Helppoa kuin heinänteko. Tai itsensä nolaaminen somessa.

Lähetin Rekkiin kahdet Volcomin 100% puuvillaa olevat farkut (eli siis varsin hyvälaatuiset farkuiksi), kaksi Volcomin t-paitaa, kaksi Nanson paitaa, yhden Nanson topin jota olen käyttänyt kerran, yhden Dieselin puuvillahuivin (2m pituutta), yhdet Carharttin housut, yhden uutta vastaavan Espritin pitkän neuletakin, kahdet Calvin Kleinin yöpuvunhousut, joita olin käyttänyt muutaman kerran ennen kuin lihoin niistä ulos, kaksi Coston käyttämätöntä hattua (kappalehinta n. 60 e) ja Marc o´Polon paidan.

Sain peräänhuuteluni jälkeen tarjouksen jossa ensinnäkin oli hylätty molemmat Calvin Kleinin housut, koska niissä oli käytönjälkiä (en tiedä mitä ne olivat, minun silmiini housut olivat ehjät ja puhtaat, mutta siis olin varmasti missannut jotain). Myös Marc o Polon paita hylättiin koska se oli likainen (en huomannut moista, paita on ollut käyttämättömänä kaapissani pesun jälkeen neljä vuotta, koska se ei ole mahtunut päälleni, hyvin mahdollista, että se oli likainen) ja myös Nanson toppi hylättiin, koska siinä oli käytön jälkiä. Käytin sitä kerran vuonna 2008 muutaman tunnin ajan kotona ja mielestäni se oli uutta vastaava. Lopuista vaatteista tarjottiin vaatteistani 47,60 euroa jos otan maksun heti ja 68 euroa jos otan maksun 1,5 kk päästä. Hyväksyin tarjouksen mutta en tiennyt olisiko pitänyt itkeä vai nauraa. Summa tuntui pieneltä kun olen tottunut itse myymään vaatteeni ja itsemyyntinä tuokin paketti olisi tuottanut enemmän itselleni.

Suuremman tuoton eteen olisin kuitenkin joutunut tekemään huomattavasti enemmän töitä. Vaatteiden kuvaaminen, mittaaminen, lataaminen vievät jo pitkän pätkän päivästä. Sen jälkeen alkavat kysymykset mitoista, sovituskuvista, onko kokoa vastaava, miksi luovun ja voinko kuljettaa sinne ja tänne. Sitten ihmiset tulevat jonoon, poistuvat siitä, tekevät tarjouksia, jättävät vastaamatta viesteihin ja niin edelleen. Väsyttää jo pelkkä asian ajatteleminen. Kyllä, olen saanut burnoutin Facekirppuilusta.

Ymmärrän, että postikuluineen ja myyntikuluineen toiminnan kannattavuuden takaamiseksi käytetyistä vaatteista ei voi maksaa liikaa.  Mutta toivoin silti saavani enemmän rahaa vaatteista. Rekki ei ollut vielä auki kun vaatteeni sinne lähetin ja odotin mielenkiinnolla missä hinnoissa vaatteeni pyörivät. Osan olen sieltä jo bongannut, ihan kohtuulliseen hintaan. Ei siis mitään ryöstöhintoja.  Ja heillähän se riski on, pahimmassa tapauksessa yksikään vaatteistani ei mene kaupaksi ja minulle maksettu raha on pelkkää tappiota. Alun järkytys on hälventynyt. Enää ei harmita oikeastaan yhtään. Hieman kyllä vieroksun ajatusta, ettei käytetystä vaatteessa saa olla käytönjälkiä vaikka ne huomioitaisiin hinnassa. Kaikkia ei pienet jäljet haittaa. Toisaalta, yksityishenkilönä tuotevastuu on hieman erilainen kuin yrityksellä, eli firman on parempi myydä primaa.

Loppupeleissä minun kannattaa myydä vaatteeni itse Facekirpuilla jos haluan maksimoida tuoton. Mutta jos lähden laskemaan omaa tuntipalkkaani, niin ei kannata. Ja se ajan käyttö, sitä saa kulumaan nettikirppistelyyn loputtomasti. Rakkaan puolisoni sanoin, sitä kannattaa valita miten vapaa-aikansa käyttää. Seuraava paketti merkkivaatteita on lähdössä Rekkiin kun saan vaatteet pesusta ja silitettyä ja tarkistettua. Nyt aion olla siis huomattavasti tarkempi ettei pakettiin eksy likaisia tai rikkinäisiä vaatteita. Olen myös aloittanut Vähänkäytetty.fi:n käytön, mutta se on sitten jo eri postaus. 

Keksin muuten yhden liikeidean, mikä tavallaan on kyllä jo käytössä.  Merkkivaatteiden liverkirppis. Eli sellainen, mihin tuodaan tietyn merkkiset vaatteet (ja tavarat) myyntiin myyntipaikan vuokraa vastaan. Kukaan ei halua myydä merkkivaatteitaan 50% provikalla, mutta luulisin, että moni olisi valmis maksamaan 30 e/vko pöydästä missä myydä vaatteitaan jos saavat myyntituoton täysin itselleen.

Kevätkiireistä

 

Viime viikot ovat olleet liian kiireisiä. Osansa kiireeseen on tuonut liikunann lisääminen. Olemme miehen kanssa käyneet crosstraining-salilla viisi kertaa viikossa. Vaikka reenit ovat lyhyitä, ne ovat raskaita. Toki raskaan harjoittelun vuoksi olen jaksanut paremmin. Mutta illat menevät ruoanlaitossa ja siivouksessa nyt kun molempiin jaksaa panostaa. Lisäksi teen melkein kakkostyönä viikonloppuisin tavaroiden myymistä, sen verran paljon aikaa nettikirppiksillä tavaroiden myyminen vie. Tänä viikonloppuna olen käyttänyt siihen jo varmaan lähemmäksi kahdeksan tuntia. Kuvaamiset, kuvien siirto, tietojen kirjoitus, pakkaaminen ja niin edelleen. Haaveena olisi jossakin välissä lopettaa jatkuva myyminen. Mutta toisaalta laitan tavaran mielellään heti kiertoon jos koen ettei se ole tarpeeksi käytössä. Ja kyllähän tuo lapsen vaatettaminen on aikamoinen ruljanssi. Tietyt vaatteet menevät hyvin kaupaksi netissä ja sieltä myös löytää paljon merkkituotteita halvemmalla ja hyvässä kunnossa. 

 

 Olen tykästynyt viime aikoina Vimman vaatteisiin. Tässä kuvassa tytöllä on Vimman puuvillamekko. Vimman vaatteet suunnitellaan Suomessa ja ommellaan Virossa, jotkut vaatteet kylläkin ommellaan myös Suomessa. 

 

Itselläni päivän asuna jälleen melkein pelkkää secondhandia, paita, laukku ja kengät ovat kaikki tulleet minulle käytettynä. Paita on Vimman, laukku Chanelin ja kengät Isabel Marantin. Farkuiksi ostin nyt Dr. Denimin jegginssit (tai miksi niitä nyt ikinä kutsutaankin) kun jotenkin tuo vartalo on alkanut muuttumaan ja toivottavasti senttejä lähtee vielä jatkossakin joten tässä vaiheessa ajattelin tuollaisten joustavien kohtuuhalpojen housujen ajavan asiansa. Toki edelliset Dr. Denimit olivat sontaa laatua ja kyllähän näiden saumat näyttivät suoran sanottuna järkyttäviltä. Nähtäväksi jää kuinka tulevat kestämään käyttöä. Veikkaan kyllä, että jäivät viimeiksi laatuaan. 

Unettomuudesta

Olen nukkunut huonosti viimeiset 18 vuotta. En muista tarkalleen mistä unettomuuteni alkoi. Osasyynä varmasti oli harvinaisen kovaa kuorsaava mies ja pian miehen jälkeen elämääni saapunut pieni koira, joka sairastui pentuaikana epilepsiaan ja sai öisin kohtauksia. Näiden kahden yhdistelmänä aloin nukkumaan huonosti. Sittemmin unta huonontamaan tuli selkärankareuma, joka johti siihen, että heräsin öisin kovaan selkäsärkyyn. Selkäsärkyä provosoi se, etten oikein osaa nukkuessani vaihtaa asentoa vaan vaihdan asentoa vain silloin kun herään. Jos nukun hyvin, herään samasta asennosta mihin olen nukahtanut. Sittemmin unettomuuttani on lisännyt stressi ja koliikkilapsi ja bonuksena vielä rohiseva koira, joka tykkää nukkua jalkojen päällä. Joo, meidän perheen koirat alkavat nyt olemaan tässä.

Jossakin kovimman ahdistuksen ja stressin aikana olen kokeillut unilääkkeenä tsopikloninia, tutummin Imovanea. Sen lisäksi olen käyttänyt oikeastaan kaikkia reseptivapaita unilääkkeitä mitä apteekista saa. Tsopikloni auttoi nukkumaan mutta yhtään sen virkeämpänä en aamuisin herännyt kuin mitä heräsin niinä aamuina kun en lääkettä ottanut. Ja koska iso osa työstäni on sitä, että yritän vieroittaa vanhuksia unilääkkeistä niiden huomattavien haittavaikutuksien vuoksi, en ole itse enää halunnut reseptivalmisteita käyttää.

Unettomuuden lääkehoito ei ole väärin, mutta unilääke ei saa jäädä ihmisellä joka iltaiseksi tavaksi. Unilääkkeitä ei ole tarkoitettu päivittäiseen käyttöön. Tärkein asia unettomuuden hoidossa on miettiä syitä unettomuuden takana ja myös sitä, että onko kyseessä unettomuus joka tulee edes mieltää sairaudeksi. Normaaliin elämään kun kuuluu se, ettei stressitilanteissa nukuta. On jopa mietitty, että trauman jälkeinen unettomuus auttaa traumasta toipumisessa ja sen käsittelyssä. Toisaalta joskus pitkittyneessä stressitilanteessa unilääkkeet voivat olla paikallaan, mutta tarve tulee aina arvioida tapauskohtaisesti.

Kun puhutaan unettomuudesta, on tosiaan hyvä erottaa toisistaan tilapäinen ja lyhytkestoinen unettomuus, jota nykyään kutsutaan unettomuusoireeksi sekä unettomuushäiriö, joka luokitellaan itsenäiseksi sairaudeksi. Unettomuushäiriössä toimintakyky heikkenee päiväsaikaan. Kun puhutaan pitkäkestoisesta unettomuudesta, on tutkimustulosten perusteella hoito parhaimmillaan lääkkeetöntä.

Monesti omassa työssäni törmään omaisten ihmettelyyn siitä, miksi vanha ihminen pitää vieroittaa unilääkkeistä. Yksi iso ongelma on siinä, että unilääkkeet kyllä lisäävät unta mutta myös heikentävät sen laatua. Levätäkseen ihminen tarvitsee syvää unta ja REM-unta ja näitä kahta asiaa unilääkkeet eivät paranna. Lääkitty uni siis pidentää unen kestoa mutta heikentää sen laatua. Tällä hetkellä tutkimusten valossa näytää siltä, että perinteisiä unilääkkeitä paremmin unettomuuden hoidossa toimivat sedatiiviset masennuslääkkeet jotka vaikuttavat histamiini-1-kanavien kautta. Eniten kuitenkin viitettä on siitä, että unettomuuden paras hoito on lääkkeetön.

Monesti törmään myös ajatukseen, jossa ihmisen tulisi nukkua aina vähintään se kahdeksan tuntia. Sinänsä ajatus on oikea, mutta toisaalta osa meistä tulee toimeen vähemmällä unimäärällä ja osa puolestaan tarvitsee unta enemmän. On myös hyvä muistaa, että huolestua kannattaa vasta sitten jos unen määrä yhtäkkiä muuttuu jotenkin oleellisen paljon suuntaan tai toiseen.

Unettomuuden lääkkeettömässä hoidossa voi noudattaa muutamia konsteja:
1) Unihygienia:  vuode on vain nukkumista varten, makuuhuoneen tulee olla rauhoittava ja viileä ympäristö ilman turhia aistiärsykkeitä.
2) Piristeiden käyttö. Tupakka ja kahvi ja monet muut aineet saattavat piristää vielä tuntienkin päästä niiden käytöstä. Toisille yksikin kuppi kahvia aamulla voi olla liikaa.
3) Raskaiden aterioiden nauttiminen illalla voi heikentää unen laatua. Iltaisin kannattaa panostaa nopeasti imeytyviin hiilihydraatteihin, jotka tunnetusti väsyttävät.
4) Nykykäsityksen mukaan raskas liikunta illalla saattaa kuitenkin auttaa unen saamiseen.
5) Stressaavia asioita ei kannata miettiä sängyssä. Tämä toki helpommin sanottu kuin tehty.
6) Alkoholi. Alkoholin kohtuukäyttökin heikentää unen laatua. Vaikka unimyssy saattaa illalla väsyttää, se heikentää unen laatua ja lisää sitä kautta väsymystä. 

Lähteenä Unettomuuden Käypä Hoito-suositus.