Turha ahdistus

Päivät menee kiitovauhtia eteenpäin. Lapsi on oppinut nukkumaan yönsä ja nyt jatkuvan väsymyksen tilalla on ainainen kiire. Kiire, koska ensimmäistä kertaa tänä vuonna on energiaa tehdä jotain. Olen ommellut ja siivonnut. Olen tehnyt koiran kanssa lenkkejä ja laittanut ruokaa. Ihan perusasioita, joihin siis ei ole ollut voimia juurikaan aiemmin tänä vuonna. Ihmeitä se pienikin uni tekee, tällä hetkellä siis noin kuusi tuntia tauotonta unta yössä ja olen kuin uusi.

Yritän olla viettämättä liikaa aikaa netissä. Tyhmänä menin kuitenkin tilaamaan Kauppalehden uutiset sähköpostiini. Isänpäiväkin meni miettimällä, miksi meillä suomalaisilla on niin kiire saada kaikki tehtaat täältä pois? Teollisuuden alasajaminen. Tai no, tiedänhän minä miksi. Kun kilpailu on kovaa ja raha ratkaisee. Raha ratkaisee, että kannattaa rakentaa uusi tehdas Puolaan, ennemmin kuin pitää vanha tehdas Suomessa pystyssä. Työt siirtyvät sinne, missä hyvinvointivaltio ei ole vielä nostanut palkkatasoa turhan korkeaksi markkinataloudelle. Kunnes kierto jatkuu, palkkataso nousee ja tehdas siirtyy seuraavaan maahan. Jossakin välissä, ehkä lapseni elinaikana, tehdas siirtyy takaisin tänne. Me olemme täällä silloin ne köyhät, joiden palkkataso on matala.

Hetkittäin mietin, että parasta meille kaikille olisi, kun tulisi oikein kunnon lama. Pahempi kuin 90-luvulla. Koska siihenhän ei mennyt edes 20 vuotta kun unohdimme, miten vaikeaa oli ja nyt lapsemme ajelevat mopoautoilla ja rakennamme 400 neliömetrin taloja jotta mahdumme asumaan neljän hengen perheemme kesken sopivan mukavasti.

90-luvun laman aikaan ei ollut H&M:ää, ei Ikeaa. Siis täällä Suomessa. Köyhät oli köyhiä, eivätkä he juurikaan kuluttaneet. Nyt, köyhälläkin pitää olla oikeus shoppailla. Tuhlata rahaa. Kaiken pitää olla halpaa. Että voi ostaa paljon. Jota pitää tuottaa halvalla. Äitini opetti, että köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa. En tiedä kuinka köyhiä me olemme, mutta ainakaan meillä mikään ei ole halpaa. Harmi vain, sitäkin kestävämpää. Onhan se hienoa jättää omalle lapselleen perinnöksi Lundian hylly, jonka on saanut vanhemmiltaan, jotka olivat ostaneet sen ensiasuntoonsa. Toisaalta, näillä huonekaluilla ei ole tarvetta käydä Ikeassa edes kerran vuodessa. Itse asiassa, en ole käynyt Ikeassa kohta 15 vuoteen. Jos ja kun tarvitsemme jotakin kalustetta, yritämme ensin saada sen jostain. Sen jälkeen yritämme ostaa käytetyn. Sen jälkeen yritämme ostaa kotimaista.

No tämä koko avaus lähti tuosta isänpäivästä, Suomen talouden jatkuvasta alamäestä ja tietysti siitä, että olen palaamassa töihin liian lyhyen äitiysvapaan jälkeen (joka kyllä ajoittain on tuntunut todella pitkältä). Ja mieheni jää hetkeksi kotiin. Tai ehkä pidemmäksikin, riipuen siitä mitä yt-peikko töissä tällä erää sanoo. Se sama yt-peikko, joka vierailee meillä aina säännöllisesti. Olen kyllä siihen jo niin kyllästynyt. Samoin koko helvetin markkinatalouteen. Emmekö me voisi vain lopettaa kuluttamista ja kapinoida sitä vastaan, että rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät?

Ja koomisinta tässä on se, että samalla kun paasaan ja paasaan, tuijotan peilistä omaa kuvaani ja mietin, mitä se kertoo minusta, että kaiken tämän keskellä, jos mieheltä menee työpaikka, harmittelen eniten sitä , että sitten ei ole enää rahaa ostaa uusia Stokken-vaunuja jos meille tulee lisää lapsia.

Että minä ajoittain vihaan itseäni.

Iltapäivälenkillä

Jotenkin nää syyspäivät, siis kauniit sellaiset, on vaan kivoja lenkkeillä. Nyt lähdettiin koko perheen voimin pitkälle lenkille. Itsellä taisi olla vähän liikaakin päällä. Ostin Globe Hopelta loppukesästä, tai kai se oli jo alkusyksyä, tänä vuonna kun nuo kaksi eivät oikein toisistaan säiden puolesta erottuneet, pitkän välikausitakin. Ja se oli lämmin!

Takki Globe Hope / Globehope.com, Kengät Nokian jalkineet / Prisma, fatkut A pea in a pod / New York, Huivi Guess / joululahja, Pipo itsetehty, Rukkaset Joco Björneborg / Pirkanmaan taitoshop

Olen sellainen hanskanhukkaaja. Ostan joka talvi itselleni monta paria hanskoja ja keväällä niitä ei enää ole jäljellä. Nyt löysin Pirkanmaan taitoshopista rukkaset, jotka annettujen tietojen mukaan ovat 99% kierrätysmateriaalia ja Made in Finland. Tuote, jonka hiilijalanjälki ei voisi olla pienempi paitsi jos sitä ei olisi tehty ollenkaan. Ja kyllä, ne ovat lämpimät. 

Blogimainoksen uhri.

Alkusyksystä törmäsin muutamassa blogissa Joutsenen kevyntuntuvatakkiin. Ja siis minullahan ei ole vielä kevytuntuvatakkia. Ja Joutsen, kotimainen takkimerkki jonka untuvatakkeja olen omistanut jo kolme kappaletta. Yksi niistä on jäänyt liian isoksi, kaksi muuta ovat kahden talven jälkeen kuin uusia.

Yritin löytää netistä näitä takkeja ja yhden kaupan löysinkin. Mutta haluan aina ensisijaisesti tukea kivijalkakauppoja (työllistävä tekijä). Laiton Sammon turkikseen sähköpostia sunnuntaina ja maanantaina tulikin vastaus että takkeja löytyy.

Takki on kyllä ollut hyvä ostos. Ja sitten kun sitä ei enää takkina halua käyttää, voi sitä käyttää tyynynä sen mukana tulevan pussin ansiosta ;)

Kuvaaja oli tänään no, ei  nyt pahalla päällä, mutta ei kuvauspäällä. Eipä tullut montaa kuvaa missä en olisi näyttänyt maatustamummolta. 

Takki Joutsen / Sammon turkis, Huivi Louis Vuitton / Helsinki, Kengät Reino / Tampereen Reino-kauppa, housut Vero Moda /boots.com (?), Reppu Globe Hope /Globehope.com

Edelleenkin, näistä on tullut ihan lempikengät. Ne on niin mukavat jalkaan! Ja lämpöset. Aluksi kyllä niin epäilytti, että noinkohan niitä tulee käytettyä...