Projekti vaatekaappi

Uudessa, pienehkössä talossamme on neljä makuuhuonetta. Ja koska meitä on vain kolme ja me kolme nukumme kahdessa (tällä hetkellä vielä yhdessä) huoneessa jäi meille kaksi huonetta ylimääräiseksi. Toinen huone on tottakai "työhuone" ja toisesta tuli sitten minun pukeutumis- ja kuntoiluhuone. Eli siellä on vaatteita, kenkiä, meikkejä, laukkuja, kihartimia, kähertimiä ja crosstrainer. Niin ja Tunturin tasapainolauta. Eli kuntoilupuoli on selvästi voitolla.

Vaatekaappi on vielä hieman kesken. Nyt ensimmäisen kerran varmaan ikinä, kokosin vaatteeni yhteen paikkaan. Järkytykseni sain todeta, että omistan mm. lähemmäksi 40 paria farkkuja. Siis enemmän kuin yksi ihminen tarvitsee koko elämänsä aikana. Lisäksi t-paitoja on useampi kymmen, huppareita toistakymmentä, hameita reilu kymmenen, mekkoja toistakymmentä, tunikoita toistakymmentä ja niin edelleen. Jotenkin sen huomaa, että vaikka en "halpaketjuja" juuri ole käyttänyt niin vaatteiden ostokulttuuri on nykyään kovin erilaista kuin muutama vuosikymmen sitten. Näin niinkuin normaalituloisella. Rikkailla varmaan aina on ollut isot vaatekaapit.

Nyt lapsen myötä tulleen uusekoismin jälkeen vaatekaapin sisältä kieltämättä ahdistaa. Kirpputorille ryysyjä ei kannata edes kantaa, kukaan ei niitä osta. Tai ehkä joku joskus, mutta vaiva vrt. hyötysuhde on kohtuuton. Ja suuri osa vaatteista on kuitenkin merkkivaattteita, joten ei niitä kovin mielellään minnekään vie varastettavaksi, vaikka ne silloin varmasti tarpeeseen menevät. Vai miksi joku muuten varastaisi kirpputorilta? Tai ylipäätään tietenkään mistään.

En tiedä siis, kumpi ruokkii uudestisyntynyttä hippiminääni paremmin, vaatteista luopuminen vai niiden säilyttäminen. Yhtä kaikki, vaatteita on liikaa ja jatkossa lupaan panostaa enemmän tuotteisiin jotka ovat kotimaisia, biohajoavia mahdollisimman pitkälle ja monikäyttöisiä. Ja sitten haasteeksi nousee se, miten tämä toteututetaan niin että saan myös toteutettua omaa kaunetta ja omanlaista muotia rakastavaa minääni? No, voisin todeta että pysykää kanavalla niin tiedättä.

Vaatekaappini mietintävaiheessa. 

Eettistä muotia?

Olen viime kuukaudet paininut omantunnon kanssa. Sellaisen, joka liittyy loppumattomaan kulutukseen. Siihen, että tavaroita ostetaan halvalla että niitä saadaan paljon ja että ne voidaan heittää pois kun ne menevät rikki. Mikä tapahtuu koko ajan nopeammin ja nopeammin.

Vai montako kertaa olette kuulleet sanottavan, että jonkun voi ostaa kun se on niin halpa, vaikka se ei kestäisikään? Ja nyt sitten ongelmaksi on muodostuneet halpaketjujen tuotteet, jotka täyttävät kaatopaikat. Olen myös seurannut muotiblogeja, joissa hehkutetaan joka päivä uusia vaatteita Nellystä, Zarasta, Bikbokista ja niin edelleen. Ketään ei tunnu kiinnostavan missä olosuhteissa vaatteet tehdään ja kuinka paljon niiden tekeminen saastuttaa? Ketään ei kiinnosta, vaikka niitä halparättejä tehdessä yksikin tehdas romahti ja tappoi mennessään 1100 ihmistä. Ei, kun päälle saa nopeasti kertakäyttöisiä muotirättejä. Ja statement kaulakoruja.

Välillä mietityttää, miksi ne "muotiblogit" ovat niin suosittuja? Toki, kyseessä ovat vaatteet joita monien on mahdollista ostaa mutta kun ne kaikki toistavat toisiaan... Tai no, onhan se sitä massamuotia. Eikä nykynuoria paljon taida kiinnostaa tuotteiden ekologisuus tai ekonomisuus. Toista se oli minun nuoruudessani, silloin 90-luvun pahimman laman aikaan. Grungen luvattuun aikaan.

Mutta se siitä saarnasta. Minä päivänä hyvänsä pitäisi tähän matalaenergiataloon saapua kokovartalopeili ja pitäisi päästä laittamaan jälleen asukuvia. Sopivasti kun vauvamahakin on häipynyt (kolme kuukautta sitten toki). Mutta tämä avautuminen niille jotka joskus tätä blogia lukevat, informaatiopätkänä siitä miksi jatkossa postaukset toivottavasti käsittelevät enemmän ja enemmän kotimaisia tuotteita.

Ihan pikkasen tuunatut Converset

Kirppikseltä löytyi rullallinen nauhaa  joka sopi just noihin Converseihin.