MEM Slimpantseista

Hieman haasteellista kuvata mustia housuja talvella ja vielä mustien kenkien kanssa. Mutta halusin esitellä uuedt housuni. Housujen taustalla on Remake ja ne on valmistettu kierrätetystä materiaalista. Malliston takana on Paula Malleus. Tilasin housut jo hyvissä ajoin ennen joulua, mutta ensimmäisessä versiossa oli muutama reikä sauman vieressä ja sain vielä toisen version housuista. Ensimmäiset olivat hieman ohuempaa materiaalia trikoon osalta ja nämä uudet ovat nyt paksummat. Uusia varten annoin omat mittani ja vaikka ostovaiheessa en housuja päässyt sovittamaan, ne ovat juuri oikean kokoiset. 

Laitoin itseäni kuvia varten puolisen tuntia ja nyt jälleen on olo, että kyllä kannatti. Toisaalta myös kuvan käsittelyllä saisi paljon aikaan mutta haluan pitää tässä blogissa sellaisen blogin tunnun enkä halua kuvieni olevan mitään kiiltokuvia. Vaikka onhan sellaisia kuvia kieltämättä mukava katsella. Asukuvani ovat niitä oikeita asuja ja kuvat otetaan yleensä kun olemme lähdössä johonkin tai tulossa jostakin. Lapsi istuu autossa ja minä palelen ulkona. Onneksi kuvaaja alkaa pikku hiljaa pääsemään enemmän ja enemmän jyvälle. 

Päivän asussa toissa vuonna hankittu Poola Katarynan paita, käytettynä ostettu Chanelin laukku, kierrätysmateriaalista valmistetut housut, Uggin uudet kengät (meidän berni tuhosi vanhat ihan vain ottamalla toisen niistä suuhunsa) ja Viime talvena hankittu Isabel Marantin viitta. En kyllä oikein tiedä onko viitat mun juttu vai ei ja ylipäätään sopivatko ne maahan missä tuntuu tuulevan 80% ajasta koska näistähän tulee läpi. Kovin on taas harmaata mutta niin on talvikin. 

Housut löytyvät täältä.

Vaarallisista aineista ja sen sellaisista

En tiedä johtuuku se koulutuksestani vai mistä, kun aina välillä pistää niin risomaan kun blogeissa viitaataan johonkin "muovin kemikaaleihin" tai "myrkyllisiin ainesosiin". Risoo myös välillä todella paljon, kun kirjoituksissa viljellään hienoja kemiallisia nimiä, mutta ei avata niiden vaaroja sen enempää tai itse asiassa edes kerrota, mikä kemikaali on noin suomenkielellä ja mitä se tekee. hyvässä ja pahassa. En oikein tiedä, onko tämän namedroppingin tarkoituksena pelotella ihmisiä vai puuttuuko kirjoittajilta koulutusta asiaan liittyen vai mikä siinä on, ettei asioista voida puhua niin kuin ne oikeasti ovat.

Nykypäivän lääkärikoulutuksessa opiskelijat opetetaan hakemaan itse tietoa laajoista tietokannoista ja eri puolilta tietolähteitä, arvioimaan tietolähteen luotettavuus ja tarvittaessa arvoimaan jopa yksittäisten tutkimusten pätevyyttä. Koulutuksen tavoitteena on, että lääkärit osaavat hakea luotettavaa tietoa ja arvoida lukemansa tiedon luotettavuutta ja soveltaa sitä tietoa työhönsä. Yksi tärkeä koulussa opetettu asia on, ettei luulo tai usko korvaa tietoa.

Olen itse täysin sitä mieltä, että me nykyihmiset altistamme itsemme turhille kemikaaleille päivittäin. Tosiasia on kuitenkin se, että monet kemikaalit voivat mahdollisesti aiheuttaa syöpää ja osa tekee sitä myös ihan tosissaankin. Turhaa kemikaalialtistusta tulee välttää ja kannattaa aina miettiä, voiko jonkun mahdollisesti vaarallisen ainesosan korvata jollakin mikä tiedetään vähemmän vaaralliseksi. Luen suurella mielenkiinnolla erilaisia blogeja missä mietitään näitä kemikaalialtistusasioita, mutta ison osan lukukerroista jää harmittamaan se pintapuolisuus, millä asioita käsitellään. Mielestäni jos julkaisee omassa blogissaan linkin artikkeliin, missä kerrotaan jonkun asian aiheuttavan syöpää, niin olisi hyvä tarkistaa myös sen artikkelin lähteet ja tutkimukset, johon artikkelissa mahdollisesti viitataan.

Luotettava tutkimustulos on sellainen, että se on toistettu jonkun toisen tutkijan toimesta. Asiasta on siis tehty useampia tutkimuksia, mitkä ovat johtaneet samaan lopputulokseen. Yhden tutkijaryhmän 20 hiirellä saama lopputulos ei ole vielä pätevä, mutta antaa aihetta tutkia asiaa lisää. Jotenkin tuntuu koomiselta, että se sama porukka mikä huutaa lääkefirmojen lahjovan tutkijoita uskoo kuitenkin yksittäisiin tutkimuksiin, joiden luotettavuudesta ei ole mitään tietoa. Kunhan asia on vain oman uskomuksen mukaista. Ja paino sanalla uskomuksen. Kun THL julkaisi uudet ravitsemussuositukset, perättiin heti lähdetietoa ja ihmeteltiin mistä nämäkin tulivat, mutta kun joku jossakin blogissa sanoo jotakin epämääräistä jostakin, niin siitä seuraa suurin piirtein uskonlahkomainen toiminta. Ainakin jos kyseessä on rokotukset, kemikaalit tai ravitsemus. Niin ja Suomen Käypä hoidosta poikkeava hoitomuoto johonkin sairauteen. Yksi iso ero siinä kuitenkin on se, että THL koostuu korkeakoulutetuista alansa asiantuntijoista, jotka tekevät näitä asioita työkseen eivätkä vain kirjoita siitä mikä myy.

En itse koe asiakseni kovinkaan usein ottaa kantaa kemikaaleihin kun en ole kemisti. Haluan kaiken välittämäni tiedon olevan luotettavaa, mutta niin kauan kun teen muuta työtä päivätyökseni, en pysty panostamaan asiaan niin paljon kuin kokisin tarpeelliseksi. Olen esimerkiksi yrittänyt etsiä luotettavia tutkimuksia keinotekoisista makeutusaineista jo vuoden ajan, mutta niitä on todella vähän. Niin vähän, etten voi sanoa asiasta vielä yhtään mitään muuta kuin sen, että itse käytän mielummin sokeria ja sitäkin kohtuudella. Enkä halua viljellä blogissani kemiallisia aineita kuten vaikkapa kromioksidi, jos en tiedä mitä haittaa siitä on ihmiselle.

Toivoisin, että näihin kemikaalivaroituksiin perehdyttäisiin ja kansalle tarjoiltaisiin luotettavaa tietoa. Omalta kohdaltani kun luotettavuutta syö aina epämääräiset viittaukset myrkkyihin. Lähdeluettelot ovat iso osa väitteiden tukemista ja samaten myös se, että kirjoittaja osoittaa tietävänsä mistä puhuu, ihan sieltä peruskemiasta lähtien. Harmittavan usein näkee esimerkiksi D-vitamiiniin liittyen neuvoja,  vaikka niiden antaja ei saata edes tietää, että liiallisesta D-vitamiinin nauttimisesta voi ihan oikeasti saada myrkytyksen.

Vähemmän hysteriaa ja enemmän tietoa, niin maailma muuttuu vähemmän kemikaaliseksi, eikö näin?

Suomalaisesta menestystarinasta

Otsikosta huolimatta en aio kertoa teille innovatiivisistä pienteknologia yrityksistä tai nyhtökaurasta, vaikkakin jälkimmäinen vielä joskus toivottavasti saa tästäkin blogista tarinatilaa. Ajattelin kertoa teille Papusta. Oma lapseni on syntynyt vappuna 2013 ja Papun ensimmäinen mallisto on ilmestynyt loppuvuodesta 2012, joten voisi sanoa lapseni kasvaneen Papun matkassa. Ensimmäisen kerran taisin tutusta Papun tuotteisiin Tamperelaisessa Super Mukava-vaateliikkeessä, joka on muutenkin lempikauppojani.

Papu syntyi äidin ja kuvittajan kohdatessa toisensa. Papun mallistoissa on vahvasti sadun henki läsnä mutta kuosit ja värit ovat kuitenkin rauhallisia ja sukupuolineutraaleja. Papun toinen mallisto ilmeistyi 2014 ja mukaan tulivat nopeasti myös aikuisten vaatteet ja tällä hetkellä tuntuu, ettei Papua pysäytä mikään.  Mesenaattirahoituskin oli muistaakseni jokin aika sitten, tavoite täyttyi hetkessä ja mielestäni sekin kertoo onnistuneesta liikeideasta.

Papun päämaja sijaitsee Nokialla, joten kovin kaukana omasta kodistani näiden suunnittelu ei tapahdu. Suomen vaateteollisuuden vedellessä viimeisiä henkäyksiään vaatteiden valmistus tapahtuu Portugalissa suomelaisessa omistuksessa olevassa ompelimossa. Fashion Revolutionin merkeissä olen nähnyt kuvan näistä ompelijoista sosiaalisessa mediassa. Papun puuvilla tulee Turkista ja se on sertifikoitua luomupuuvillaa.

 

Arvostan Papulta paljon myös sitä, että Nanson ilmoittaessa sulkevansa Nokian tehtaansa (viimeinen suomalainen vaatetehdas) Papu yhdessä Weecosin ja Taukon kanssa lähti kehittämään tehtaalle toimintaa.  Aivan mahtavaa, että joku haluaa pitää kiinni siitä, ettei tekstiiliteollisuus häviä kokonaan tästä maasta. Meillä on kuitenkin vahva pohja ja ammattitaito sille, vaikka palkkakustannuksissa emme voitakaan Aasian maita. Tampereen kaupunki on aikoinaan rakentunut teollisuuden ympärille ja iso osa siitä teollisuudesta on ollut tekstiiliteollisuutta.

 

Papun tarinan voi lukea täältä.  Ihania vaatteita löytyy mm. Weecosilta. Meillä on Suomessa aivan mahtavia vaatevalmistajia, kuten Papu ja Uhana ja ne ansaitsevat todella paljon enemmän huomiota ja näkyvyyttä mediassa. Papun vaatteet ovat saanet meidän perheessä viime aikoina aina vain enemmän ja enemmän jalansijaa, vaikka edelleen kaipaan sitä, että ne myös ommeltaisiin Suomessa. 

 

On muuten ollut hieno huomata, kuinka osa Papun vaatteista myydään loppuun saman tien kun ne tulevat saataville. Olin kuullut huhuja mustasta Kanto-mekosta, mutta se oli Weecosista jo loppunut kun asian itse tajusin. Onneksi löysin Tampereen Taito-shopista sattumalta itselleni yhden kappaleen. Kun kävimme siellä, kaikkia kokoja oli jäljellä ja vinkkasin yhteen Facebook-ryhmään asiasta. Hetken päästä ne olivatkin jo loppuunmyyty. Itselläni on näissä kuvissa S-koko, lisäksi Uhana VUORI-leggarit ja muutaman vuoden takaiset UGG-kengät jotka eivät pärjänneet bernille eräänä päivänä ja ovat nykyään käytännössä käyttökelvottomat.