sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

Kiviniitystä

Kävimme lauantaina Kiviniityn kotieläinpuistossa Sastamalassa. Ihan siinä Mouhijärven vieressä. Olemme käyneet siellä tytön kanssa joka kesä. Harmittaa kyllä hieman, kun iso osa pieniä lapsia omaavista ystävistäni ovat kesän lomalla, vanhempainvapaalla, hoitovapaalla tai muuten vain kotona enkä näin ollen pääse oikeastaan mihinkään yhteisiin juttuihin mukaan. Kun vielä omassa työssä meillä on heinäkuun vuoksi vajetta tekijöistä ja joutuu tekemään 1,8  henkilön työt normaalin yhden sijasta, niin olen ollut iltaisin ja viikonloppuisin niin puhki, että ajatus lähtemisestä esimerkiksi Tammerfesteille on ollut ylivoimaisen vaikeaa. Mutta nyt onneksi ihana mieheni pakotti minut pois kotoa ja ihmisten ilmoille. 

Päivä alkoi aurinkoisena, mutta muuttui pilvisemmäksi ja kotimatkalla sitten jo satoi. Tuonne Kiviniitylle maksaa 10 e sisään per aikuinen ja yli 90 senttisestä lapsesta saa maksaa 9 euroa. Loppupeleissä hinta on melko kova, siihen nähden mitä sillä saa. Toki en tiedä, missä pääsisi halvemmalla, kaikkihan nuo nykyään maksavat ja tuleehan siinä tuettua paikallista yrittäjää samalla. Sisäänpääsyyn sisältyy eläinten katselu. Paitsi jos siinä lipunmyynnin viereisessä häkissä on koiria, ne eivät kuulu katseltaviin, kuten meille melko ilkeään sävyyn huomautettiin, vaan ne ovat vieraiden koiria. Joku kyltti ehkä, kun jotenkin sitä olettaa kaikkien vangittujen eläinten olevan esittelylistalla? Eläinten katselun ja syöttämisen lisäksi lapsi voi ajaa sähkömönkijällä, polkuautolla, hyppiä pomppulinnassa, trampoliinilla ja leikkiä leikkipuistossa. Lisäksi alueella on grillikotia, missä voi nauttia omista eväistään sekä kahvila ja pieni myymälä kahvilan yhteydessä. 


Kaksivuotias nautti mönkijällä ajosta, toki hieman jäi vielä harmittamaan että sitä kaasupoljinta piti ihan oikeasti painaa, että vehje meni eteenpäin. Tytöllä on päällään uusi mekko, ostin sen Tampereen Pajumajasta ja näyttäisi olevan kotimaista käsityötä. 


Päivän asuna Mukavan t-paita ja mekko, Tomsin kengät ja Salmiak Studin laukku. Sekä RayBanin aurinkolasit. Hiukset ovat mallia suihkunraikas ja naama samaa luokkaa. Kuvatkin jätin lapsen naaman peittoa lukuunottamatta käsittelemättä, jotenkin niistä käy hyvin ilmi tämä kesäsää. 



Paikalta löytyy ainakin vuohia, poroja, kyyhkysiä, riikinkukkoja, joutsenia, lehmiä, poneja, poroja, ylämaannautaa, alpakoita, lampaita, pupuja, marsuja, sikoja ja ankkoja. Niin ja struseja. Se on muuten varsin mielenkiintoinen eläin. 




Kyllä me ihan viihdyttiin ja ehkä ensi vuonna uudelleen. Tämän vuoden reissu jäi nopeaksi, kun lapsi ei nukkunut päiväuniaan menomatkalla ja väsähti sitten loppua kohden melko nopeasti. Onneksi mitään itkupotkuraivareita ei tällä kertaa saatu kokea. Mies näytti yhtä kohtaa poroaitauksen edessä ja totesi, että tuohon lapsi jäi viime vuonna istumaan eikä suostunut liikkumaan. Jotenkin näistä raivokohtauksittomista reissuissa osaa nauttia paljon enemmän kun muistaa mitä ne pahimmillaan voivat olla. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti