keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

Ainokainen osa 2

Viimeksi totesin tuon Ainokaisen mekon kanssa, ettei sitä kannata käyttää farkkujen kanssa. Tällä erää sain hyvän syyn kokeilla sitä sukkahousujen kanssa, kun kävimme eilen kokeilemassa Tiiliholvissa Elämyslahjojen Illallista pimeässä.

Saimme oman illallisemme joululahjaksi. Keskellä työviikkoa tuo kolme tuntia kestänyt kokemus oli hitusen liian raskas, mutta muuten kyllä hauska ja kannattava reissu. Toki päälle olisi voinut laittaa jotain muuta kuin valkoisen mekon.


Kengät: Vans /Liian vanhat että muistaisin mistä ostettu, Mekko: Ainokainen /Super Mukava, Laukku Chanel / Ihanuudet.com, Neuletakki R/H/Finnish Design shop




Hiuksien edellisestä värjäyksestä on kohta vuosi. Latvat ovat kuivat ja valkoiset, mutta ei millään malttaisi leikata. Toisaalta tekisi mieli värjäyttää latva juuren väriseksi, toisaalta toi luonnonllinen liukuväri on aika mukava. Musta R/H:n neule on hankinta viime kesältä. Jonkin verran sitä on tullut käytettyä ja nyt löysin kainalosta sauman ratkenneena. Että ottaa päähän. Helppohan se on korjata, mutta oikeasti, kuinka vaikea on löytää vaatteita, jotka kestäisivät kohtuukäytössä? Itselläni kun vaatteita on kuitenkin aivan liikaa, niin yhden vaatteen käyttöprosentti on aika pieni. 

Vaatekuvien myötä olen myös alkanut ymmärtämään, miksi naiset käyttävät korkokenkiä. Ne jalat nyt vaan näyttää niin lyhyiltä ja tönköiltä mustat sukkahousut + tennarit/balleriinat yhdistelmässä. 

tiistai 29. huhtikuuta 2014

Kotimaisia lastenvaatteita osa MelliEcodesign

En muista mitä kautta Melliin törmäsin, mutta se on ollut meidän lempivaatettaja alusta lähtien. Mellin tarina on hellyyttävä, ja vaikka itsellämme lapsi olikin todella yliaikainen (syntyi siis 17 vuorokautta lasketun ajan jälkeen), niin voin kuvitella miten hankalaa pienten keskosten vaatettaminen on. Suosittelen siis perehtymään tarinaan Mellin takana täällä.

Mellin vaatteet ovat kotimaisia sanan varsinaisessa merkityksessä. Eli ne ommellaan Suomessa, kankaat kudotaan, pestään ja painetaan Suomessa ja puuvilla kasvatetaan Kreikassa. Koska edelleenkään Suomessa ei kasva puuvillaa, mutta mielummin käytän kreikkalaista luomupuuvillaa kuin kiinalaista ei-luomupuuvillaa.

Mellin vaatteet ovat kestäviä, värit ja vaatteen pehmeys säilyvät pesusta toiseen eikä yksikään vaate ole mennyt käytössä miksikään. Vaatteet ovat tuplakokoja ja meillä ovat olleet käytössä kolmenkin koon ajan! Suosittelen Melliä suuresti ja vaatteiden laatu on ainakin meillä tehnyt niistä hintansa väärtin. Lisäksi nettisivuilta löytyy II-laatuisia tuotteita, jotka ovat halvempia mutta meillä ainakin yhtä laadukkaita kuin I-laatuiset.



Meillä alkoi nyt pinkin kauden jälkeen lime-kausi. Jotenkin se on alkanut viehättämään niin omissa kuin lapsenkin vaatteissa. 


maanantai 28. huhtikuuta 2014

Kestokangasmuovipussi

Facebookin ommeltujen vaatteiden kirpputorilta bongasin sellaisen tuotteen kun kestomuovipussi. Hetken googlettelulla löysin itselleni sopivat ohjeet täältä. Toki tämäkin versio tämän ompelun luonnonlahjakkuuden kanssa vaati kolmisen kassia, ennen kuin lopputulema alkoi näyttämään yhtään sellaiselta, että niitä kehtaisi oikeasti ulkoiluttaa.

Nyt kun tämän tekeminen alkaa olemaan hallussa, niin olen käynyt kaappeja innolla läpi. Ne t-paidat ja muut vaatteet, joista ei niin helposti enää tuunata uutta, soveltuvat elämään uuden elämän kestomuovipusseina.







Lopuksi vielä esittelyyn epäonnistunut versio. Onneksi sitä asiaa ei huomaa kaukaa katsottuna ellei tiedä. 

sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

DIY minihame vanhasta villapaidasta.

Näin jossakin seuraamassani käsityöblogissa kuvan villahameesta, joka oli tehty villapaidasta. Ja sen seurauksena sain vihdoin leikattua hyötykäyttöön Peakin villamekon, jonka erehdyksessä pesin. Ja huovutin. En löytänyt sitä blogitekstiä enää mistään, mutta jos se jostain vielä hyppää eteeni, niin ilmoittelen tännepäin. 

Laitoin mekon päälleni, arvioin mikä olisi hyvä pituus ja sitten viivoittimella ja liidulla viiva ja naps, naps. Sen jälkeen saumurilla respori paikoilleen ja minihame on valmis. Helppoa, jopa tälläiselle tumpelo-ompelijalle. 









Järkevä ihminen ottaa kuvan mustasta minihameesta mustan t-paidan kanssa. Noh, kai sitä olisi vielä voinut laittaa mustat sukkahousut. 

lauantai 26. huhtikuuta 2014

Nikitan tuunaus t-paita

Olen yrittänyt tyhjentää vaatehuonettani. Minulla on paljon vaatteita, joita en ole pitkään, pitkään aikaan käyttänyt. Silti en raaskisi luopua niistä. Kuten tämä Nikitan t-paita. Ostin sen muistaakseni kesällä 2006. Nyt se tuntui lyhyeltä ja tönkön malliselta. Materiaali on kestävän oloista mutta ei kovin joustavaa. Aluksi ajattelin leikata sen poikittaissuunnassa kahtia ja lisätä väliin mustaa kangasta mutta lopulta päädyin lisäämään molemmille sivuille "kiilat". Kiilat on leikattu UFFin tyhjennysmyynnistä haalitusta t-paidasta joka oli täysin käyttämätön, hyvänlaatuinen mainospaita. 

Noita mustia kaistaleita on jatkossa helppo kaventaa, jos liehuva paidanhelma ei tunnu enää omalta jutulta. Mutta melko tyytyväinen olen lopputulokseen. 









perjantai 25. huhtikuuta 2014

Vaatevallankumous

Osallistuin sitten minäkin. Volcomin t-paita oli nurin ja väärinpäin. Toivottavasti tämä tempaus somessa sai edes muutaman ihmisen miettimään mistä vaatteensa hankkivat. Tai ainakin kyseenalaistamaan niiden alkuperän. Mistä tulikin mieleen, R-collectionilla on kiinnostava kesämallisto, suosittelen tutustumaan.

torstai 24. huhtikuuta 2014

Printterin hankinta

Pitäisi hankkia uusi tulostin. Vanha tulostaa sinistä raitaa eikä auta puhdistus, heilutus tai kasetin vaihto. Ja nykyäänhän mitään ei kannata enää korjata. Paitsi ehkä autoja.

Löysin haaveilemani mallin verkkokaupasta. Siis verkkokauppa.comista. Tavara oli kylläkin vasta tulossa heille ja laitoin tilauksen vetämään. Myöhemmin huomasin, että Pixmaniassa sama tulostin ei vain löytynyt varastosta vaan oli myös 30 euroa halvempi.

Mutta. Pixmania ei ole suomalainen. Verkkokauppa on. Ja edelleenkin haluan tukea suomalaista yrittäjää joten jään odottamaan tuotteen saapumista Verkkokauppaan.

tiistai 22. huhtikuuta 2014

Viimeistä vapaapäivää tältä erää


Pyhämaanantain kunniaksi piti lähteä elokuviin. Joululahjaksi saadut leffaliput ovat tulleet käyttöaikansa päähän ja kävimme sitten katsomassa Kapteeni American seikkailuja. Ei siinä mitään, yhtään enemmän aivotoimintaa vaativa elokuva olisi varmasti ollut liikaa juonen seuraamiselle. 

Ja jokainen mahdollisuus esitellä hyvän mielen vaatteita pitää käyttää. Joten tässä vielä maanantaina asua: 

Alla oleva t-paita, pitkä toppi tai juhlamekko, miksi ikinä sitä haluaakin kutsua, on Poola Katarynan mallistosta, ostettu Tampereen One Man Bandista ja on tehty kierrätysmateriaalista. Farkut ovat H&M:n äitiysfarkut, ostettu kirpputorilta. 

Huppari on Vieton ja ostettu Weecos.comista. Laukku on Vuittonin ikuisuusaarre, ensimmäinen merkkilaukkuni joka käytiin tärisevin käsin ostamassa Helsingin liikkeestä muutama vuosi sitten. 



Katutaidetta Tampereen keskustasta. Mun mielestä nää on hienoja. Enemmän näitä, kiitos.  Tämän hetken lempitaiteilijat ovat pääasiassa katutaiteilijoita, toki en voi itseäni kutsua miksikään taiteen asiantuntijaksi. 
Tänään sitten oltiin takaisin työelämässä. Viiden päivän vapaa teki kyllä hyvää, mutta tykkään kyllä työstänikin pääasiassa melkein aina. Vai miten sen nyt sanoisi niin, ettei vaikuta liian innostuneelta?

maanantai 21. huhtikuuta 2014

Pääsiäissunnuntain asukuvaa

Säiden puolesta on kyllä ollut ihan loistava pääsiäinen. Ei harrastusmielessä mutta kotonaolomielessä. Toki kiipeilyä harrastavana kalliolla olisi ollut mukavaa näillä lämmöillä mutta lapsen, koiran ja ison, keskeneräisen takapihan kanssa ne saavat nyt odottaa. Onneksi lämpö kelpasi myös pihatöihin. Sunnuntaina käyntiin myös nauttimassa mummon ruokapadoista ja siitä sai taas syyn pukeutua. 

Mekko on Kainon, Tampereen SEELESTÄ ostettu. Ihana kauppa, ihana omistaja ja vaatteet, joita voi ostaa melkein täysin hyvällä omalla tunnolla. Kaino on suomalainen valmistaja, eli vaatteet tehdään Suomessa. Laadukkaita neuleita, joihin rakastuin viime kesänä. Tämä ruusumekko on viime talvena ostettu. Taaperon haalari on ostettu viime kesänä Tampereelata lastentarvikekirpputorilta, joka ikävä kyllä lopetti toimintansa. Tuntuu kurjalta, että lastentarvikekirpputori toisensa jälkeen lopettaa, mutta ilmeisesti se toiminta ei kannata? 

Oakleyn aurinkolasit on tehty USA:ssa. Jostakin juuri luin kansainvälisten sopimusten kieltävän valmistusmaan vaikutuksen mm. kilpailutettaessa tuotteiden tekijöitä. USA on ainoa maa, joka ei noudata sopimusta vaan suosii kotimasta tuotantoa. Toki siellä palkat tehdastyöläisillä ovat hieman eri tasoa kuin meillä täällä, mutta toisaalta he ovat ainakin ymmärtäneet sen, miten oman maan työllisyyttä kasvatetaan. Aurinkolasit hankin viime kesänä Instrumentariumista. En verkkokaupasta, vaan ihan kivijalkakaupasta. Pyrin ostamaan liikkeistä jos se vain on mahdollista. Sekin on asia, jossa mielummin työllistän ihmisiä muutaman euron kustannuksella. 


Taaperon pipo on Papun mallistoa. Pitkään mietin, että ostanko kun sitä ei ole tehty Suomessa ja suomalaisia pipoja on tarjolla pilvin pimein. No, nyt se on ostettu, Tampereelta Pajumajasta. Kengät ovat Kavan kengät, eco-mallistoa. Kengät ovat tukevat ja ostin ne ennen kuin luin Lähiömutsin blogista lapsen kengistä. Sitä ennen minulle oli korostettu, että kengän pitää olla tukeva. Toisaalta täällä Suomen keväässä, talvessa ja syksyssä ei ulkona kovin kevyin kengin auta lapsen kulkea. Ja olen nähnyt kuvia kun yksivuotiaalle on kesäksi ostettu kahdeksan paria kenkiä. Meillä on neljät, yhdet niistä ennen syntymää ostetut Vanssit, yhdet kumisaappaat, nämä ja kevyemmät sandaalityyppiset Kavat. Mielestäni siinäkin on jo yhdet liikaa. 

Vansin kengät ovat nyt uudet, Ponkesista. Toivon, että nämä kestävät ja menevät pitkään. Ainakin väri on ns. ikuinen. Sukkahousut ovat Globe Hopea ja ostettu Tampereen One Man Bandista joskus viime syksynä. En kyllä ole sukkahousuihminen ja mekkojen kanssakin käytän herkästi farkkuja (juu, tiedän, tyhmältä näyttää) ja yritän opetella siitä nyt pois. 

Ei pelkkää sontaa


Ennen Kiinaboikottia olin Volcomin vaatteiden suurostaja. Olen viimeisen 20 vuoden ajan kokenut skeittityylin omakseni ja Volcomilta sitä löytyy. Nämä farkut vilahtivat jo pääsiäislauantai-postauksessa ja nyt ajattelin Hillfigerin vastapainoksi esitellä mielestäni hyvälaatuisen vaatteen. 

Farkut on tehty Hong Kongissa ja ne ovat 100% puuvillaa. Olen tosiaan ostanut ne syksyllä 2007 ja ensimmäisen pari vuotta ne olivat ahkerassa käytössä. Nyt ne ovat olleet kaapissa pari viime vuotta kun raskausmaha ja sen poistuminen veivät aikansa. Tai no, maha poistui nopeasti mutta äitiysfarkut nyt vaan ovat olleet edelleen niin mukavia käyttää, että en ole malttanut niistä luopua. 

Farkuissa ei näy käytön jälkeä sitten missään. Toki on myös huomioitava se, että en pese farkkua joka käytön jälkeen. Ne pestään sitten kun ne ovat likaiset. Mikä on harvoin. Usein puhdistan pienet tahrat erikseen ja tuuletaan vaatteita aika ajoin. Olen myös kuullut, että farkkuja kannattaisi pitää ajoittan pakkasessa mutta sitä en ole vielä kokeillut. Lähinnä siksi, että meidän pakkanen on niin täynnä ruokaa ettei sinne mahdu yhtään mitään.  Mutta ehdottomasti aion tuota pakkasjuttua vielä kokeilla. 





lauantai 19. huhtikuuta 2014

Pääsiäislauantai.

Piti sitten hakea nauloja kaupasta pääsiäislauantain kunniaksi. Muuten kotiprojektit olisivat olleet tauolla seuraavat kaksi päivää. Mentiin koko porukka kun itseltäni loppuivat kestokastelupurkit, osa taimista kun kaipaa jo isompaa ruukkua. Hämmästys oli suuri, kun ostoskeskus oli täynnä ihmisiä. En ole aikaisemmin viettänyt pääsiäistä kaupungissa (kun laskettelu on yksi lempiharrastuksista ja jossakin vaiheessa oli koko elämä, niin pääsiäiset on vietetty niissä merkeissä) ja yllättävää oli, että shoppailu näytti olevan näin pääsiäislauantaina suositumpaa kuin normiviikonloppuna. Äkkiä alkoi ahdistamaan siellä väenpaljoudessa… oikeasti, ei näin kauniina päivänä ollut muuta tekemistä kuin lähteä perheenä ostoksille?

Niin ja oltiinhan mekin siellä. 

Panta: Mukava /weecos.fi, Farkut ja Takki: Volcom / Dropinmarket.fi, Kengät: VANS /Brandos.fi, tytön takki: Tinttu/tinttu.com, pipo itsetehty, Potkuhousut: Facebookin Ommeltujen vaatteiden kirppiksen kautta, Kengät Kava/ Brandos.
Brandokselta on kyllä tullut ostettua paljon kenkiä… juuri kun pääsin paasaamasta, että pitää suosia kotimaista. Ruotsissahan senkin kotipaikka on. Tämän kevään kenkiä tuli kyllä tilattua myös Ponkesista. Niin, paino sanalla kenkiä. En todellakaan olisi tarvinnut kuin KENGÄT. Ja tarvinnut ja tarvinnut. Tarve oli lähinnä mun korvien välissä, vanhat tennarit olis mennyt vielä ihan hyvin. Vansin sliponeja kyllä myin viime syksynä pois kaikki omistamani parit, koska ne oli liian pienet. Koko oli siis se mitä yleensä muutenkin, mutta kiristivät kuitenkin. Mulla on hankalan mallinen jalka.Nyt hankin tilalle yhtä kokoa ja puolikasta kokoa isommat, eli molempia yhden parin. Yhdet Vansit olen kuluttanut tähän mennessä puhki ja toivottavasti nämä uudetkin siihen pisteeseen pääsevät. Seli. Seli. Seli. Tuli ostettua, ei auta. 

Toki täytyy vielä mainostaa sen verran (ja kiillottaa sitä sädekehää nyt kuitenkin), että nuo farkut on ostettu vuonna 2007 ja ovat edelleenkin kuin uudet, takki vuonna 2011ja sen alla oleva mekkopaita vuonna 2011 ja sen alla oleva paita vuonna 2010. Laukku on ostettu käytettynä ja panta on kotimaista tuotantoa. 

Flowta vaippaihottumaan

Uskoisin, että kestovaippojen ansiosta ollaan säästytty vaippaihottumalta varsin hyvin. Ajoittain se peppu kuitenkin punoittaa ja aluksi käytimme siihen Ainun sinkkivoidetta. Kun talkkia ei kuulemma enää suositella käytettäväksi. Tiedä sitten siitä, mielipiteitä näissä vauva-asioissa tuntuu olevan yhtä monta kuin on äitejä.


Sinkkivoide toimi ihan hyvin. Mutta sitten löysin Ruohonjuuresta vauvahyllystä luonnosavivalmistetta ja ostin sen kokeiluun. Täytyy kehua tuotetta, punoitusta ilmaantuessa, eli  noin kerran viikossa-kahdessa, taputtelen savijautetta pepulle ja seuraavan vaihdon yhteydessä punoitus on hävinnyt (jos ei nyt ihan kokonaan, niin melkein). Lisäksi tuntuu, että tuo savijauhe viilentää ihoa välittömästi. Joten jos vaippaihottuma vaivaa, niin suosittelen ainakin kokeilemaan. 

Savea löytyy täältä. Hinta voi tuntua korkealta, mutta aine on riittoisaa eikä sitä ole paljon tarvinnut käyttää kun kertakin auttaa. Ainakin meillä. 




perjantai 18. huhtikuuta 2014

Dropinmarket.

Kahdeksan vuotta sitten laihduin yli kaksikymmentä kiloa. Niistä osa on jo tullut takaisin mutta suurin osa ei. Silloin kuitenkin jouduin uusimaan lähes koko vaatekaappini kerralla. Ja kerrankin sain ostaa sellaisia vaatteita, joihin halusin pukeutua, en siis niitä vaatteita joihin mahduin. Tästä riemusta käytin ison osan kesätyörahoistani ja opintotuestani uusiin skeittivaatteisiin sivustolla Gals.fi. Varmasti olin yksi heidän suurimmista asiakkaista jossakin vaiheessa.

Silloin 8 vuotta sitten ei noita skeittimerkkejä monestakaan paikasta saanut. Nettikauppakin oli vasta alku-urillaan, toki kovassa noususuhdanteessa. Mutta me suomalaiset emme kovinkaan suurina massoina tilanneet ulkomailta.

Nyt asiat ovat toisin. Zalandot ja muut jylläävät ja ihmiset juoksevat "halpojen" hintojen perässä. Tiedän, että Zalandolta löytyy käytännössä ihan mitä vaan. Mutta se, mitä monet eivät tiedä on, että se firma on kaukana suomalaisesta. Se ei työllistä kovinkaan montaa suomalaista, eikä sen voitoista makseta veroja suomalaisille. Sama tilanne on monen muun verkkokaupan kohdalla.

Tiedän, että monella ostopäätöksen kohdalla raha ratkaisee. Mutta kuinka moni tilaa Zalandolta tai Nellystä vaatteita todelliseen tarpeeseen ja kuinka moni vain mielihaluihin? Ja jos se sama vaate on kotimaisessa nettikaupassa 5 euroa kalliimpi, niin emme varmasti osta sitä sieltä. Mutta se viisi euroa on se ratkaiseva tekijä. Se viisi euroa työllistää suomalaisia työntekijöitä ja ylläpitää lapsilisää, terveydenhuoltoa, peruskoulutusta, ammattikorkeata, vanhainkoteja, lastentarhoja, työttömyyskorvausta ja niin edelleen.

Tämä aihe tuli siitä mieleen, että tuon entisen Gals.fi:n ja sen jälkeen Dropinmarketin taru on nyt loppu. Minkä huomasin äsken, kun menin heidän nettikauppaansa pitkän ajan jälkeen. Halusin tietää, missä hinnoissa Nikitan huivit nykyään pyörivät. En siis ole Kiinaboikottini alkamisen jälkeen käynyt tuolla Dropinmarketin sivuilla. Ja viime vuoden alun olin vaatteidenostolakossa. Eli siitä on kohta kaksi vuotta kun siellä olen viimeksi käynyt. Eikä tarvitse käydä enää.

Jälleen yhden kaatuneen firman tarina on luettavissa täältä.

Oikeasti, miettikää mistä ja mitä ostatte, me kuluttajat kun pyöritämme tätä maata ja loppupeleissä me mahdollistamme sen, että rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät ja työttömyys kasvaa.

torstai 17. huhtikuuta 2014

Sontaa laatua osa 2

Hillfigerin farkut. En tiedä  mitä maksoivat, sain veljen vaimolta kun pyysin rikkinäisiä farkkua käsitöihin. Olivat kuulemma olleet käytössä puoli vuotta. 




Olen sanaton. Vinkki jonka olen lukenut Outi Pyyn blogista: älkää ostako farkkuja, joissa on puuvillaa alle 98%. Näissä oli 67%.

Kotimaisia lastenvaatteita, osa Myllymuksut

Tutustuin Myllymuksuihin kestovaippojen kautta. Vaikka heidän kestovaippansa eivät ole meidän lempivaippojen top kolmessa, ovat ne perusvaipat nyt olleet toimivia kun lapsi sai reisiinsä hieman täytettä. Kuorista olen tykännyt, vuotosuojineen ne ovat olleet hyviä, samoin merinovillakuoret ja sisävaipat. Myllymuksuilla tykkään kuitenkin ehdottomasti eniten heidän bambuvaatteistaan.

Bambun ekologisuus ei ole aivan yksinkertaista. Myllymuksujen sivuilla puhutaan bambusta näin:

Bambukankaat sopivat erityisen hyvin ihoa lähimmäksi kerrokseksi. Näistä valmistat mm. ihanan pehmoiset paidat, alusasut, yms. Materiaalina uudentyyppinen ekologinen ja luonnostaan antibakteerinen bambu on mitä mainioin. Bambukuitu sisältää paljon mikro-onteloita, jonka ansiosta se imee ja luovuttaa kosteutta nopeasti. Se lämmittää ihoa kylmällä ja viilentää mukavasti lämpimällä säällä. Pyöreän ja sileän kuidun johdosta se tuntuu iholla silkkisen pehmeältä ja se pysyy erittäin pehmeänä pesuista toiseen.

Pehmeä kotimainen bambupuuvillaneulos. Kotimaista laatua, käytetyt värit ovat Öko Tex Standard 100 -sertifioituja eikä värjäys-/viimeistelyprosessissa ole käytetty kemiallisia aineita. Tästä tulee ihastuttavia vaatteita ja vaippoja! Tämä laatu sopii erityisen hyvin ihoa vasten tuleviin vaatteisiin, esim. aluskerrastoihin.


Myllymuksujen bambujoustofroteesta tehty body ja puolipotkarit. 

Fjällraven kertoo puolestaan näin bambun tuotannon ekologisuudesta: 

"Bambun käytöllä on kuitenkin myös haittoja. Bambu täytyy hajottaa, jotta sen kova, puumainen kuitu saadaan muutettua pehmeäksi, puuvillamaiseksi selluloosahaituvaksi, joka voidaan kehrätä langaksi. Hajottaminen voidaan toteuttaa kahdella tavalla – mekaanisesti tai kemiallisesti. Mekaaninen menetelmä on periaatteessa sama menetelmä, jolla valmistetaan tekstiiliä pellavasta, hampusta ja ramista. Kemiallinen menetelmä muodostaa pehmeää viskoosikangasta, ja juuri tätä bambua käytetään Fjällrävenin bambupaidoissa.
Tällainen viskoosin valmistus on saanut kritiikkiä osakseen, koska sen katsotaan olevan ympäristölle haitallisempaa kuin mekaaninen menetelmä. Olemme tietoisia tästä. Katsomme bambukuidun olevan kuitenkin parempi vaihtoehto kuin puuvilla. Varmistamme myös, että toimittajamme allekirjoittavat kemikaalien käsittelyä koskevat toimintaohjeemme."

Ylen kuningaskuluttaja v. 2011 kommentoi puolestaan, ettei bambu ole antibakteerisuutta nähnytkään. Toki tässä lyhyessä artikkelissa asiaa ei perustella mitenkään, kuten ei myöskään tuolla Myllymuksujen sivuilla siihen toiseen suuntaan. Kuningaskuluttajaan pääsee tästä.

Puolestaan kilpaileva mediafirma MTV3 kirjoittaa näin Bambusta

Ja pieni hölmö kuluttaja on taas päästään pyörällä. Kuka huijaa ketä ja ketä uskoa? Kaikesta viskoosipitoisuudesta huolimatta pidän bambua ekologisena ihan sen luonnonkuitupuolen huomioiden, toki varmasti se ei ole vihreimmästä päästä kuituluettelossa. Antibakteerisuusasiaa aion kyllä vielä selvittää mutta oma kokemus kestovaipoista ja näistä bambuvaatteista puhuisi sen puolesta. Ennen kaikkea Myllymuksujen bambuvaatteet ovat meillä kestäneet hyvin pesua ja käyttöä ja ovat olleet kerrasta toiseen pehmeitä ja mukavan tuntuisia. Kankaat tehdään ainakin osittain Suomessa (juu, bambu ei kasva täällä) ja ompelu tapahtuu Suomessa. Voin siis olla melko lailla varma, että kukaan ei ole kärsinyt ainakaan kovin paljon näitä vaatteita ommellessaan. Suosittelen, ekologisuudesta tai ei-ekologisuudesta huolimatta. 


Monet lastenvaatevalmistajat tarjoavat bodeihinsa jatkopaloja, näin myös Myllymukset. Toki hyvä huomata, että nämä jatkopalat ovat valmistajakohtaisia koska nepparit nyt vaan ovat erilaisia eri valmistajilla.

Myllymuksut.

Sontaa laatua

Dr. Denim farkut. Pesty alle viisi kertaa, päällä olleet alle kymmenen. Kyllähän tuon korjaisi mutta oikeasti, eipä tarvitse miettiä miksi me hukumme omiin jätteisiimme, mikä on halpatuotannon näkyvyys vaatteen laadussa (saumavara, haloo?) ja kuinka moni tuon oikeasti korjaisi? Roskiin vain ja uutta tilalle, hinta on niin halpa ettei kannata korjata. 

keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

Viisi vuorokautta vapaata.

Kaksi avainlipun omaavaa työpäivän pelastajaa. Kotimainen, sokeriton energiajuoma ja Erisanin käsidesi. Joo, molemmat epäterveellisiä sisäisesti nautittuna ja voin kertoa, että tota etummaista voisi myydä pikkasen pienemmissä pakkauksissa. 

Kyllähän jokainen reilu kolmekymppinen lompsii pitkille vapaille skeittikengissä. 

Alina Puun neulehuivi, Seelestä hankittu ja ollut tämän vuoden käytetyin asuste. 

Pääsiäisvapaa. Aikaa lapsen kanssa ja toivottavasti aikaa myös harrastaa. Toivottavasti malttia olla shoppailematta turhia turhuuksia. Toki MelliEcodesignin uutta haalaria odotellaan (tai siis minä odotan) kieli pitkällä verkkokauppaan saapuvaksi. Ja sen saa sitten shopata meille lapselle kesävaatteeksi.

DIY kalenteri

Jossakin shoppailuhullussa vaiheessani hamstrasin itselleni muistikirjoja. Ja tämä asia jälleen muistuttaa itseäni siitä, kuinka maanista ja sairasta tuo shoppailemisen on ollut. Ja viherpesusta huolimatta, on edelleen.

   No, kuitenkin. Nämä haalimiset menevät hieman vaiheissa. Joskus oli vuorossa muistikirjat. Ja niitä on edelleenkin. Uusia en ole ostanut vuoden 2004 jälkeen, ihan noin vaan sivuhuomautuksena. Vaikka aikuisiällä aloitettu ja 12 vuotta kestänyt opiskelu kulutti niitä jonkin verran, niin niitä on edelleenkin. Olen antanut niitä myös lahjaksi ja nyt ne onneksi alkavat loppumaan. Tai siis, kyllähän ihmisellä olisi hyvä olla kaksi isoa laatikkoa muistikirjoja, jos ne vaikka loppuvat maailmasta?

   Olen joskus ennenkin tehnyt muistikirjasta itselleni kalenterin ja päätin tehdä nytkin niin. Olen muutaman aiemman vuoden käyttänyt Moleskinin kalentereita, mutta ne ovat niin hienoja ja siistejä, etten raaski ikinä raapustella niihin mitään ylimääräistä. Nyt tähän itse väsättyyn olen yrittänyt antaa itselleni vapaat kädet piirrellä, liimailla ja rustailla. Että se olisi samalla sellainen levottoman luonteen purkupaikka. Ja onhan se toiminut. Toki kalenterimerkintöjä siellä ei ole juurikaan. Ei, vaikka minulla on kaksi työtä, pieni lapsi, koira ja harrastuksia ja säännölliset ripsihuollot. Eikä niit menoja ole kännykässäkään. Ihme, jos joskus olen väärässä paikassa väärään aikaan.







Ps. Jaksoin säheltää tuon kalenterin kanssa tammikuusta huhtikuuhun. Sitten ostin  Moleskinin taskuversion. Lähinnä siksi, että tuo A5 kokoluokkaa oleva ja puolisen kiloa painava mötikkä nyt vaan oli liian iso mukana rahdattavaksi.