perjantai 31. lokakuuta 2014

Ajatuksia joululahjoista

Kyllä, jälleen on se aika vuodesta. Joululahjojen ostoaika. Yritän tänä vuonna hillitä ostointoani ja antaa perheelleni lahjaksi palveluita ja itse tehtyä tavaroita.

Omalle lapselle on työn alla skeittilauta. Kyllä, luit oikein. Lapsen kummisetä teki laudan ja minä maalaan ja kokoan sen. Trukit ja pyörät ovat ostettu kaupasta. Muita lahjoja en lapselle osta. Tuon ikäinen ei vielä osaa vaatia ja pyytää enkä halua opettaa häntä siihen, että joka joulu tulee iso kasa tavaraa ja se tavaran määrä olisi jotenkin onnistuneen joulun mitta.

Ajoittain äitipiireissä ihmettelen asennetta, että lapselle tilataan Ebayn kautta Kiinasta kopioduploja ja kopioMylittleponyja koska samalla rahalla sieltä saa vain niin paljon enemmän kuin Suomesta ostaessa. Toki niiden tuoteturvallisuudesta ei ole takuita, kun kukaan ei mittaa lyijypitoisuuksia maaleista eikä valvo näiden tavaroiden maahantuontia. Tulliinkaan ne eivät jää kun tilaa tarpeeksi pienellä summalla kerralla. 

Tärkeintä on siis saada antaa lapselle mahdollisimman paljon määrällisesti, laadusta ja turvallisuudesta viis. Sitten on nurkat täyttä rojua, jota lapsi ei arvosta ja joka tosiaan pahimmassa tapauksessa menee rikki ennen kuin joulunpyhät ovat ohitse. Miksi se lapsi tarvitsee määrällisesti paljon? Eikö lapsi voi olla onnellinen vähemmästä?

Lisäksi olen tänäkin vuonna törmännyt Vauva-fi sivustolla blogiin, jossa mietitään mitä voisi ostaa yksivuotiaalle joululahjaksi. Miksi yksivuotiaalle pitää ostaa joululahjoja? Ymmärrän kyllä, että rakkaalle lapselleen haluaa antaa kaiken, mutta miksi se lapsi pitää syntymästä lähtien opettaa siihen, että jouluna tulee paketteja ja lisää paketteja? Miksi ei voi yrittää antaa lapselle mallia, jossa paketteja on muutama, jos ollenkaan ja tärkeintä on yhdessäolo ja joulurauha? Koska siitähän joulussa on kyse, rauhasta ja rakkaudesta.

Samasta syystä minä, entinen pakettihullu, en halua enää valtavaa määrää paketteja jouluksi, yksi tai kaksi riittää jos joku jotakin haluaa antaa. Koska kuka näyttäisi lapselle parempaa esimerkkiä kuin oma äiti?


perjantai 24. lokakuuta 2014

Hyvästit Marlonille


Suomalainen avainlipputuote. S-ketjun kaupoista saatavilla ollut kotimainen lastenvaate. Laatuvaatteita vauvalla kohtuullisella hinnalla. En tiennyt, että Marlon on lopettanut. Ilmeisesti viime keväänä. Harmi. Nämä vaatteet olivat meidän lempivaatteita vauva-aikana ja onneksi niitä löytyy vielä taaperollekin valmiiksi hankittuna. 

Jos olisin yhtään yrittäjähenkinen tai tietäisin mitään vaatteiden valmistuksesta, perustaisin johonkin monista suomalaistista suljetuista vaatetehtaista uuden lastevaatetehtaan. Toki näistä moni on lopettanut kannattamattomana, mutta jotenkin uskon, että näille kotimaisille lastenvaatteille olisi tilausta jos vain ulkomuoto, laatu ja hinta kohtaavat. Marlon oli yksi näistä, mutta jotenkin tuntui, että markkinoinnissa oli iso aukko. Ainakin silloin joskus kun yritin etsiä heidän vaatteitaan netistä. Nettisivut olivat surkeat eikä vaatteista löytynyt oikein mitään tietoa. Eikä niitä tuntunut saavan muualta kuin Prismasta.

Nykyään menestyäkseen vaatteen pitää olla ostettavista netistä, sen tulee olla bloggareiden suosiossa ja näkyä sosiaalisessa mediassa. Esimerkkinä vaikka Gugguu. Minulla ei ole henkilökohtaisesti mitään kyseistä yritystä vastaan, mutta hetken heidän Facekirppuaan seuranneena, en voinut kuin ihmetellä sitä intoa millä äidit ostivat itselleen ja lapsilleen vaatteita, väärän kokoisina jos muuten eivät saaneet. Vaatteet ovat jatkuvasti loppu heidän nettikaupastaan ja kuitenkin huonolaatuisista eristä tulee palautetta. Eikä ne vaatteet mitään halpoja ole. Miksi sitten Gugguu myy ja Marlon ei myynyt? Muoti-ilmaisuna todettakoon koska some. Koska ulkomuoto. Muutama musta body, pari pintabloggaria ja tämä merkki olisi myynyt kuin häkää. 

Toki kuten aina, tämä on vain minun mielipiteeni ja minun ahditukseni siitä, miksi suomalaiset eivät osta suomalaista ja miksi suomalaiset tuotteet eivät myy? Ja miksi me emme taistele taloutemme paranemiseen eteen tukemalla suomalaisia yrittäjiä? 




torstai 23. lokakuuta 2014

Kainosta ei vain voi saada tarpeekseen


Olen niin rakastunut suomalaisen Keinon neulevaatteisiin, että voisin käyttää pelkästään niitä. No, ehkä hieman liiottelen. Mutta kyllä ne ovat ihania ja mukavia. Tämä kyseinen neulemekko on tämän syksyn mallistoa ja minulle myytiin se Seelestä. En itse ollut mekosta kuvaston perusteella kiinnostunut, mutta onneksi Seelen ihana Taru myi tämän minulle koska nyt tästä on tullut syksyn lempivaate. Aluksi mekon retromaisuus epäilytti mutta voi mikä mukavuus se on päällä! 

Kyseessä on M-koko Helinä-mekosta joka on 50% kampapuuvillaa ja 50% merinovillaa. 

Muuten päivän asuna Coston hattu viime talvellta, vanhat farkut vuosien takaa ja talven lempikengät eli Minna Parikan puputennarit. Ei sille vaan voi mitään, minä rakastan vaatteita. Vielä kun saisi itsensä kuriin niiden haalimisen suhteen ja käyttäisi rahansa johonkin järkevämpään. 


keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Talvikengät taaperolle

Taaperon jalka tuntuu kasvavan kokonumeron verran kuussa. No, hieman liioittelen. Totuus taitaa olla kokonumero kahdessa kuussa. Mutta mikäs sen parempaa tälläiselle kenkähululle, kuin hyvä syy ostaa kenkiä kenkien perään. 

Mutta monetko kengät taapero talveksi tarvitsee? Ainakin kahdet, meillä näköjään kolmet. Kahdet ulkoiluun ja yhdet paremmat kaupunkireissuille ja kyläilyyn. Käytettyinä näitä kenkiä ei oikein uskalla ostaa, elleivät ole todella, todella vähän käytetty. Lapsen kasvava jalka kun hakee vielä muotoaan ja toisen malliin muotoutuneet kenkät voivat käsittääkseni muokata jalkaa väärään suuntaan? 

Lähiömutsin blogissa suositeltiin lapselle mahdollisimman kevyitä ja ohuita kenkiä. Meillä Suomen syksyssä ja talvessa se ei vain taida oikein onnistua. Kenkien kun tulisi olla yli puoli vuotta vuodesta lämpimät ja mielellään vielä vedenpitävät. 




Ensimmäiseksi hankin lapselleni Kuomat. Nuo kotimaiset laatukengät. Viime talvenakin meillä oli jo Kuomat, vaikkei niille juuri ollut käyttöä. Tänä talvena sitten näiden vuoro päästä tehokäyttöön.




Kuomien lisäksi lapselle ostettiin vuorelliset kumisaappaat. Nokian jalkineet eivät ole enää Nokiaa nähneetkään, mutta saappaat kuitenkin valmistuttaa suomalainen Berner, käsittääkseni Portugalissa? 





Ja sitten vielä nämä kauppakengät. Ruotsalaiset Kavat. Näistä en tiedä missä ovat tehty, nämä tarttuivat mukaan Ideaparkin alennusmyynnistä. Kavatin kenkiä meillä on ollut paljon ja olen tykännyt. Vaikka kenkä ei pitkää käyttöä joudu kestämään, haluan kuitenkin että se kestää ehjänä ja hyvännäköisenä sen ajan mitä sitä käytetään. 

tiistai 21. lokakuuta 2014

Papu, Kaino, Lumi, Poola Kataryna ja Minna Parikka

Niistä on syksyn lempivaatteet tehty. Ihanan Kainon kotimainen ( = Suomessa valmistettu) Syli-neuletakki, aina niin ihanasta Seelestä jälleen kotiintoimitettuna. Takki oli kahden viikon harkinnan tulos, eikä voi valittaa. Mustat neuleet toimivat vaatteen kuin vaatteen kanssa, joten niitä on hyvä olla kaapissa muutama. Tämä on kevyempi kuin R&H:n neuletakki, joten tämän voi ottaa mukaan myös varalle laukkeen. 

Päässä on Papun legendaarinen rusettipipo. Jalassa ihanat Minna Parikat. Parikan lesti sopii tälläiselle leveäjalalle, jonka jalka on melkein yhtä leveä kuin pitkä. Yksi syy siihen miksi korkkarit ei vaan oo mun juttu. Farkkuina monen vuoden takaiset mustat perusmakkarahousut. T-paita Poola Katarynan örkkimekko ja selässä Lumin nahkareppu jonka ostin itselleni syntymäpäivälahjaksi. Ostin, ostin ja ostin. Ostosähky. Lumi valmistuttaa tuotteitaan ympäri maailmaa ja tämä kyseinen laukku on tehty Portugalissa. Hyvä niin. 

Olen kyllä hieman skeptinen näiden "tuotteemme valmistetaan hyvissä olosuhteisssa" sloganeiden suhteen. Koska monesti niitä lauseita tuntuu seuraavan selitys "ei me voitu tietää että...". Jos siellä tehtaalla ei ole suomalaista esimiestä, niin kukaan ei voi tietää tai mennä takuuseen mitä siellä tapahtuu. Ihan oikeasti. 








Ihanat aurinkoiset syyspäivät. Onni on asua maassa jossa on neljä vuodenaikaa. 

maanantai 20. lokakuuta 2014

Sontaa laatua osa Mini Rodini

Kurssikaverini piti viime viikolla Me&I-vaatekutsut kotonaan. En ole aikaisemmin suostunut menemään kutsuille, koska en halua ostaa Miikkareiden vaatteita ja shoppailuhulluna päätyisin niitä kutsuilta kuitenkin ostamaan. Yllättävää varmaan, että nyt sitten ostin niitä Miikkareiden vaatteita... 

No kuitenkin. Syy miksi lähdin kutsuille tällä kertaa, oli mukaan liitetty kutsujen emännän oman lapsen tavarakirpputori. Ja koska kyseessä on lastenvaatemaanikko (anteeksi vain asianomaiselle) niin halusin mennä ostamaan sieltä meille vaatteita. Ja sainkin saaliiksi varsin ison kasan halvalla, joten iso kiitos siitä. 

Mukaan lähti myös Mini Rodinin haalari, todella halvalla. Ja todella hyväkuntoinen, ehkä kerran päällä ollut. En ole Rodinia aikaisemmin ostanut, koska kivoista kuoseista huolimatta olen vieroksunut joko niiden hintoja jopa käytettynä tai sitten myyntitekstejä "pesunukkaa", "haalistunut" ja "sauma kiertää". Nyt kuitenkin päädyin kokeilemaan tuota taianomaista Mini Rodinia. 

Haalari oli meillä päällä lauantaina ensimmäisen kerran. Ja muutaman tunnin kauppareissun jälkeen huomasin, että yksi sisäsauma oli reissun aikana revennyt melkein koko matkalta. Lähempi tarkastelu osoitti, että vielä ehjäksi jääneessä osassa (alempi kuva) saumanvara oli mitätön ja sauma valmiiksi reikäinen. 




Yllä oleva kuva siis vielä EHJÄSTÄ osasta saumaa.

No, onneksi osaan korjata tuon joten kuten, en toki tiedä miten siitä saa mitään siistiä aikaiseksi kun sauman reuna on purkaantunut useamman sentin matkalta mutta eipä tässä ole mitään hävittävää. Ja en siis missään muodossa syytä vaatetta minulle myynyttä, koska tämä oli ehjä kun sen ostin. Mutta jos tälläisen vaatteen lähtöhinta uutena on 100 euroa, niin voisi kuvitella, että se kestäisi hieman enemmän käytössä kuin kaksi kauppareissua (toinen edeltävällä omistajalla). Oikeasti. 

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Ihana työajanvähennys

Olen onnellinen siitä, että elän elämää jossa on mahdollista tehdä vähemmän töitä ja olla enemmän kotona. Kotona lapsen kanssa, joka jälleen tuntuu enemmän omalta kuin moneen kuukauteen. Ja onnellinen siitä, että nyt minulla on jälleen energiaa tehdä sitä mikä on lapsen lisäksi tärkeätä tässä elämässä minulle. Eli luoda asioita. Vaatteita ja piirroksia. Ja kirjoitaa blogia. 

Lopputulos ei ole niin tärkeä vaan se tekeminen. Ja vaikka minusta tuskin koskaan tulee taiteilijaa tai kirjailijaa tai edes vaatesuunnittelijaa, niin nämä asiat ovat tärkeitä. Niin tärkeitä, että ilman niitä elämä tuntuu ajoittain jopa kivuliaalta. Luomisen tuska, voisi sanoa. Sitä ei ymmärrä kuin toinen joka kärsii samasta vaivasta. 


Vanhempainvapaan lopuksi jäi kesken tämä merinovillamekko. Tai tunika. Ja kuten kuvista huomaa, kesken se oli vielä kuvanottohetkellä. Helma huolittelematta. Ja kun huolittelin saumavarat saumurilla, niin leikkasin siihen sitten helmaan reiän. Hetken mietin, lyhennänkö mekon paidaksi mutta lopulta päädyin ompelemaan reiän umpeen ja laitan päälle sitten oman "tuotemerkkini" eli Handmade by Tiiasara merkin. 


Kaava on raglanpaidan kaava ensimmäisestä ostamastani Suuri Käsityö-lehdestä. Useamman paidan ehdin ommella, ennen kuin luin Joka Tyypin Kaavakirjasta järkevät ohjeet raglanpaidan ompeluun. Nyt niitä paitoja sitten tuleekin melkein liukuhihnalta. Kun vain joskus on aikaa. 

Teen ompelussa ehkä sen virheen, että haluan tehdä vaatteen vaate kerrallaan valmiiksi. Järkevintä olisi piirtää kaavat yhtenä päivänä, leikata kankaat toisena ja sitten kolmantena ja neljäntenä ommella, ensin saumurilla, sitten koneella loput. 



Kangas oli muistaakseni Pehemialta. On muuten melkoista touhua tämä kankaiden osto. Viimeksi perjantai-iltana päivitin sormi kuumana Verson puodin sivuja, kun halusin itselleni maastokuosikangasta leggareihin. Seuraavaksi sitten leggarikaavan piirtoon. 

perjantai 17. lokakuuta 2014

Molla!

Ihanan Mollan (virkkurinero Molla Mills) kalalangat saapuivat postissa pari päivää sitten. Olisi pitänyt ostaa kaksi molempia, kun eihän noita meinaa raaskia käyttää.

Langat ovat Suomen Lanka Oyn valmistamia, avainlipputuotteita. Yhdessä kerässä on 500 grammaa lankaa eli noin 840 metriä. Kyseessä on 18-säikeinen puuvillalanka.

Katsotaan sitten, mitä näistä syntyy. Suunnitelma on jo korvieni välissä.

Oikein mukavaa viikonloppua kaikille!

keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Neulomisesta


Olen neulonut jo pitkään. Itseoppineena, pipoja ja kaulahuiveja. Nyt olen ottanut tavoitteekseni opetella neulomaan oikeasti. Vaatteita ja asusteita, itselleni, perheelleni ja ystävilleni. Olen yrittänyt haalia kirjoja, joista voisi neulomista opetella ja olen lukenut ohjeita Suuresta Käsityölehdestä mitään niistä ymmärtämättä. Olen käynyt Tampereella lankakauppa Kerän kursseilla ja tätä jälkimmäistä pitää kyllä kehua. Sen lisäksi, että siellä oppii, siellä on myös vilpitön ja mukava tunnelma.

Kerästä hankin myös tämän ensimmäisen Vera Välimäen kirjan. Kirjaa kehuttiin kurssilla, jossa opeteltiin neulomaan raglanpaita yhtenä kappaleen ylhäältä alas. Ja yksi sellainen löytyykin minulta jo valmiina ja yhdestä puuttuu hihat. Se mikä on valmis, on liian iso ja hihat ovat eriparia. Mutta liian tarkka tekeminen ei vain ole minun juttuni. 



Nämä Veran kirjat ovat Suomessa painettu, kirjat ovat vahvaa paperia ja kestävät käyttöä. Värit ovat kirkkaat ja painojälki loistava (trust me, I used to be a professional). Ja onhan nuo ohjeetkin hyviä, ensimmäinen tuubihuivi työnalla. Lopputuloksen esittelen kun pääsen niin pitkälle. 

Neulominen on hyvä harrastus. Se pitää mielen virkeänä ja rentouttaa. Ei voi kuin suositella. 


maanantai 13. lokakuuta 2014

Mauri Kunnas kirjakerho


Jossakin koliikkiväsymyksissäni erehdyin vastaamaan puhelimeen melkein puolitoistavuotta sitten, vaikka soittajan numero ei näyttänyt lupaavalta. Yleensä en vastaa jos en tunnista numeroa (eli siinä ei lue soittajan nimeä) ja en odota puhelua. Näin kuitenkin pääsi käymään ja soittajana oli, yllätys yllätys, puhelinmyyjä. Joka kauppasi Mauri Kunnas kirjakerhoa. Ja minähän liityin. 

Siitä hetkestä lähtien meille on tullut kerran kuussa postiluukusta paketti, jossa on Mauri Kunnaksen kirja. Ja tähän asti jokainen kirja on Suomessa painettu. Ja kyllä, varmasti pääsisi halvemmalla kun juoksisi tarjousten perässä, mutta kieltämättä on melko kätevää, että nämä kirjat tippuvat postilaatikkoon pyytämättä ja niin, ettei meille vahingossa eksy kahta samaa kun en muista mitä meiltä kotoa jo löytyy

Mauri Kunnas kuuluu vahvasti omaan lapsuuteeni ja haluan jatkaa tätä oman lapseni kohdalla. Meiltä kyllä löytyy paljon Kunnasta käytettynä äitini luota, mutta ne saavat olla siellä. Kirpputoreilla hyväkuntoiset Kunnakset puolestaan pyörivät älyttömissä hinnoissa. Ja vaikka olisi ekologisempaa ostaa käytettynä kirjoja, haluan tässäkin kohdassa tukea suomalaista kirjapainotyötä. Kirjat nyt vain ovat yksi monista asioista, joita ei kannata tuottaa Suomeen muualta, meillä on täällä vielä hetken paperiteollisuutta ja kirjapainotaitoa. Joten yritetään pitää niistä kiinni. 



sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Syksyn tärkein varuste

On heijastin. Pieni ja tärkeä esine. Ja tärkeällä esineellä on tärkeät ohjeet. 
Heijastin pitää kiinnittää tien puoleiselle sivulle. Ja koska jalankulkijat kulkevat tien vasenta reunaa, jotta kävelevät autoja vastaan ja näin ollen pystyvät varomaan autoja paremmin kuin kävellessä samaan suuntaan, niin tulee heijastin kiinnittää oikealle puolelle. Ja noin polven korkeudelle. Lisäksi heijastimen tulee liikkua vapaasti. Käyttävää vain laadukkaita ja EN 13356 vaatimukset täyttäviä heijastimia, jotta varmasti näytte hyvin pimeässä. 

Ja mikä parasta, nykyään nämä heijastimet tuppaavat olemaan sekä tyylikkäitä että kotimaisia. 




lauantai 11. lokakuuta 2014

Syksyn alkua

 Syksyssä on jotain mitä rakastan. Kaiken sen märän ja kylmän ja pimeän keskellä ilma on raikasta ja luonnon värit ovat kirkkaat. Maa peittyy keltaisilla lehdillä ja ruoho on vielä hetken vihreää. Saa laittaa takin päälle, pipon päähän ja hanskat käteen. Ja aina välillä paistaa aurinko.

Toki syksyssä on paljon epämukavaakin. Aamulla on kylmä ja iltapäivällä voi olla kuuma. Jos lähdet asioille, joudut pukeutumaan niin, että sisälle mennessä tulee hiki ja ulkona voi silti ajoittain paleltaa. Pimeys väsyttää ennen kuin siihen tottuu. Aamulla on vaikea herätä kun ulkona ei ole kunnolla valoisaa.



Muutaman viikon takainen asukuva. Paitana Kaksi Tvåån loppuunmyynnistä kunnon alennuksella ostettu neule, jotkut ikivanhat farkut jalassa, päässä Electricin vanhat aurinkolasit ja jalassa Vanssin kengät. Sekä Globe Hopen reppu selässä. 


Ja vielä syksyn kunniaksi haluan muistuttaa teitä kotimaisesta villavaatevalmistajasta, eli Agtuvi Oy:stä. Tuotteiden valmistus tapahtuu pääosin Tampereella eikä hintakaan kovin paljon eroa kiinalaisista vastaavista. Lisäksi nämä on todettu kestäviksi (ellei joku urpo pese alla olevaa haalaria  60  asteessa koneessa, jolloin se kutistui 50% alkuperäisestä ja huovuttui osittain). 

Saimme hyvästellä juuri yhden kolmesta A:sta luottoluokituksessamme ja tämä ei vie Suomen taloutta ainakaan parempaan suuntaan (ellei tulevat poliittiset päätökset tee sitä) joten yritetään työllistää suomalaisia tukemalla kotimaista työtä. 

torstai 9. lokakuuta 2014

Mysliä

Viime viikot ovat menneet kuin usvassa, mies oli reissussa viikon ja samalle viikolle osui pari vuorokauden mittaista työpäivää. Siitä onkin sitten toivuttu hetki jos toinenkin.

Unohdin aloittaa lihattoman lokakuun vieton ja päätin samalla siirtää lihattoman kuukauden viettämisen parempaan ajankohtaan, luettuani suomalaisen lihatuotannon "ahdingosta" kun karja pitäisi ottaa sisälle ja samalla ihmiset säästävät lihansyönnissä. Samassa tekstissä avauduttiin myös ulkomaisen lihan syönnistä, mutta sen suhteen ei tarvitse tuntea huonoa omaa tuntoa. Meillä kun syödään vain kotimaista lihaa. Pekonitkin jäävät nykyään melko usein kauppaan kun liha lähtetään Ruotsiin pekonisoitavaksi.

No mutta, on jo jonkin aikaa pitänyt esitellä hyvä luomumysli, joka ei kyllä ole aivan niin suomalaista tuotantoa kuin tuollainen mysli voisi olla. Mutta hyvää kuitenkin ja luomua. Tätä maustamattoman jogurtin kanssa.




keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Liian suuri hattu


Olen aivan liian ihastunut Coston hattuihin, voisin omistaa niitä kaikissa väreissä ja malleissa. Viimeisin lisä Costo-kokoelmaan oli Pure Waste sarjan Kombai-hattu. Käsin ommelluissa hatuissa on se pieni ongelma, että kun omaa pään jonka ympärys on 57 cm niin 56 cm voi olla sopiva tai auttamatta liian pieni ja samaten 58 cm voi olla sopiva tai auttamatta liian iso. Mielummin sitten liian iso kuin liian pieni. Tässä tapauksessa hieman liian iso. Mutta harkinnassa on virkata sinne alle villapipo, niin menee sitten talvellakin.  Eihän se näytä hassulta, eihän? 

Muuten päivän asuna luottokirrppislöytöfarkut, Uhanan kettuneule, Lumin nahkareppu ja Isabel Marantin kengät. Olen kyllä lapsen myötä jämähtänyt reppuihin aina kun pitää lähteä asioille.