torstai 20. kesäkuuta 2013

Stokken vaunut


Heti kun sain tietää olevani raskaana, alkoi vauvan tavaroiden hankkiminen. Tietysti pitkälti siitä syystä, että olin niin innoissani tulevasta vauvasta, mutta myös siitä syystä että pelkäsin missä kunnossa selkäni tulisi olemaan raskauden edetessä pidemmälle. Aika ennen raskautta kun oli ollut jo todella haastavaa ja kivuliasta. Ja ihan hyvä, että hankimme kaikki aikaisin. Muuten mieheni olisi joutunut yksin juoksemaan ostamassa tarvikkeita ja sitten vihainen vaimo olisi antanut palautetta kun kaikki on väärän väristä tai mallista. 

Kävimme eri vaunuvaihtoehtoja läpi lähinnä nettisivuilta. Halusin mahdollisimman korkeat vaunut, jottei tarvitse kumartua kun laittaa vauvaa vaunuihin. Ainoa korkea malli oli Stokke. Kävimme etsimässä ympäri kaupunkia mallivaunuja, mutta emme löytäneet. Yhdessä kaupassa myyjä kertoi, ettei niitä ole esillä missään muualla kuin Helsingissä. Tiedustelin samalta myyjältä, olisiko mitään muita korkeita vaunuja tarjolla, mutta ei kuulemma ole. Ja Helsinkiin asti emme vaunuja lähde katsomaan. Näin ollen päädyin tilaaman vaunut ozbaby.fi sivustolta jo raskausviikolla seitsemän. Lähinnä koska siellä luki että vaunujen toimitusaika on 8-12 viikkoa. Ajattelin, että tilaan vaunut ja voin sitten vielä palauttaa ne ja etsiä uudet ennen vauvan syntymää, vaikka toimitusaika olisikin kolme kuukautta. No, vaunut tulivat lähimpään matkahuoltoon viiden päivän kuluttua tilauksesta. Ja koska vaunut vaikuttivat hyvältä, meillä oli sitten eteisessä lastenvaunut sellaiset seitsemän kuukautta.

Vaunujen mukana tuli vaunukoppa, ratasosa ja turvakaukalo. Kaikki samaan pyörärunkoon. (Ihme termejä, en vaan tiedä parempia…). Turvakaukalon saa käännettyä makuuasentoon, eli esim. kauppareissuilla lapsen voi laittaa makuulteen jolloin selkä ei rasitu niin paljon kuin istuvassa asennossa. Kaikki osat saa periaatteessa liitettyä helposti toisiinsa, vain nostamalla ne paikoilleen. Lisäksi kaikissa osissa on vihreä merkki, joka näkyy kun osa on liitetty oikein. Turvakaukalo kylläkin painaa niin paljon, ettei miehenikään jaksa sitä kantaa pitkiä matkoja.

Vaunut ovat myös todella ketterät, ainakin näin kesäisin ja asvaltilla tai kaupoissa. Etupyörät ovat pienet ja pyörivät 360 astetta. Vaunujen liitoskohdat ovat ainakin näin kahden kuukauden käytönkin jälkeen osittain hieman jäykät. Ja lisäksi vaunuissa on monenlaista vipua joiden käyttämisen hahmottamiseen meni hetken aikaa. Lisäksi vaunuissa ei ole kunnon säilytystilaa, vain ”ostoslaukku” alhaalla, hankalasti tavoitettavissa. Hoitolaukun saisi toiselle puolelle, mutta Stokken oma hoitolaukku maksaa 109 euroa… onneksi eräs vanha käsilaukkuni on juuri sopiva niihin hoitolaukun liitoksiin. Lisäksi virkkasin vaunuihin verkkopussin työntökahvaan kiinni. Kahvaan, joka on soikion muotoinen ja näin ollen minkään laukun roikottaminen siinä on sula mahdottomuus. Mukana tuli sadesuoja ja hyttysverkko, joista jälkimmäistä on testattu. Ja hyväksi todettu, etenkin siinä edessä olevan vetoketjun käyttö on ollut tarpeellista.

Toistaiseksi ei ole harmittanut, että ostin kalliit norjalaiset vaunut. Mutta palataan asiaan sitten kun on puolimetriä loskaa.


tiistai 4. kesäkuuta 2013

Loaferit

Brandos taas kerran yllätti sähköpostilla jossa otsikkona oli Blink -15% ja kuvia kengistä. Tietysti. No, huonostihan siinä kävi. Päädyin tilaamaan kauan haaveilemani piikkikengät. Ja vaikka jalka tuntuu olevan turvoksissa edelleen raskauden jäljiltä, tilasin normaalia kokoani eli 38. Kengät ovat todella rock ja koko ehkä hivenen nafti. Mutta silti yllättävän mukava. Olen nyt sisäänajanut niitä kotona sisällä ja todennäköisesti pystyn niillä kävelemään ulkonakin. En usko että suurempi koko olisi parempi, koska kengän malli on kapea ja minulla leveä jalka. Nyt pitää siis jälleen vain kärsiä kauneuden vuoksi.