tiistai 31. maaliskuuta 2015

Itse tehty ja uutta Nokialaista

 Nyt jo loppuneen kesäloman tavoitteena oli ommella muutama juttu ja opiskella uutta työjaksoa varten. Ja olla tietysti lapsen kanssa ja urheilla paljon. Kotikuntosali olikin kovassa käytössä ja tein tunnin aerobisen harjoittelun melkein joka päivä. Lisäksi ehdin ompelemaan ja olemana lapsen kanssa mutta sitten tuo opiskelu jäi kahteen päivään. No, onneksi maailma ei lopu siihen. 


Kuvassa itsetehty tunika Käpysen joustocollegesta. Jalassa yhden kirppisreissun löydökset eli H&M farkut, viisi euroa. Jalassa Nokian uudet kumisaappaat Hai Low, jotka tilasin Kumisaapaskaupasta täältä. Ja nyt takatalven iskiessä ja muuttuessa takaisin kevääksi, ei voi kuin todeta kumisaappaiden olevan varsin järkevä ratkaisu Suomen keväässä. Ja talvessa. Ja syksyssä. Ja tietysti kesässä. Selässä on Lumin jo aiemmin hankittu reppu ja päässä Coston luottohattu.

Kangas on tosiaan Käpysen joustocollegea ja kaava oli Ottobre-lehdestä (muistaakseni 5/2013, lehti vaihteeksi jossakin kadoksissa). Mekossa on raglan-hihat ja huolittelukaistale kaula-aukolla. Ohjeen mukaan kaistale piti laittaa ennen viimeisen olkasauman kiinnitystä, mutta itse tykkään ommella kaitaleet jälkikäteen saumurilla. Helma ja hihankäänteet on puolestaan viimeistelty peitetikkikoneella. Helman jouduin tekemään kahteen kertaan, eli siinä on nyt neljä riviä ommelta, kun ensimmäisellä kerralla osa reunasta jäi ompeleen ulkopuolelle. Reunan huolittelu kaksoistikkaamalla on siis edelleenkin harjoittelun alla. 




sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Kirpputoreista

Tykkään käydä kirpputoreilla. Niillä itsepalveluversioilla. Kyllä ne livekirputkin (eli ne missä myyjät ovat paikan päälle) ovat ihan ok mutta ärsyttää kysellä hintoja. En myöskään tykkää tingata ja harvoin itse kun myyn niin tulen hinnassa vastaan. Nykyään olen kyllä yrittänyt Facekirpuilla laittaa hintoihin hieman tinkivaraa kun tuntuu, että joillekin on tärkeää päästä tinkaamaan kun kerran ollaan kirpputorilla. 


Puinen Brion maatila, jossa talon kansi aukeaa, 6 euroa. Tämä tuli meille. 

Tampereella asuessani kävin usein myymässä Radiokirppiksellä. Aloitimme jo 2000-luvun alussa ja jatkoimme vielä viime vuosiin asti. Mutta oikeasti, pöytien hinnat ovat nousseet taivaisiin ja kirpputorin henkilökunta on aina ollut varsin töykeää. Sellaista, että pitäisi aina pyytää anteeksi kun sinne tulee myymään tai ostamaan. Lisäksi sietlä tuntui aina lähtevän varsin paljon tavaraa asiakkaiden mukaan ilmaiseksi. Vanhat meikit tuntuivat kelpaavan erityisen hyvin.

Retrostiga, 17 euroa. Tämä jäi odottamaan vielä ostajaa.


Nykyään tykkään käydä Lempäälän Klaffissa ja piirongissa koska se on melko lähellä kotia, se on tarpeeksi iso olematta liian suuri ja siellä on pöydät täynnä tavaraa, sekä aikuisille että lapsille. Pöydän hinta ei päätä huimaa (27 euroa 6 päivää) ja tavara liikkuu hyvin. Ainoa harmi on, että monessa pöydässä on viikosta toiseen ne samat tavarat. Eli ihmiset pitävät siellä vakipöytiä kuukaudesta toiseen. Henkilökunta on ystävällistä.

Lumikin keittiö. Hinta oli muistaakseni 8 euroa, melkein vein kotiin mutta ajattelin miehen hermoja enkä ostanut. 

Toinen suosikki on Pirkan kirpputorikeskus. Tämä on kyllä useimmiten aivan kaameassa sotkussa pöytien osalta ja siellä on liian paljon ihmisiä ja pöydät liian täynnä. Lisäksi usein hinnoittelu tuntuu olevan hieman epärealistista. Viimeksi tällä viikolla ihailin Bratzeja, jotka olivat jo hieman elämää nähneitä 9e/kpl ja haaroista huonosti paikattuja legginssejä kahdella eurolla.

Tällä viikolla kävin tutustumassa myös lastentarvikekirpputori Intoon Ylöjärvellä. Tätä voin kyllä yhden käynnin perusteella suositella lämpimästä jokaiselle lapselliselle. Kirpputori oli valoisa, siisti ja suurin osa tuotteista oli hyvin hinnoiteltu. Myynnissä oli enemmän vaatteita kuin leluja, mutta esimerkiksi yksi seinä oli pelkästään kenkiä. Lisäksi löytyy vessa ja leikkipaikka. Myyjä kertoi, että pöydän hintaan kuuluu pöytien järjestely ja täytyy sanoa, että tämä on kyllä ehdoton plussa! Oli kyllä miellyttävä kokemus, arkiaamupäivänä asiakkaitakin oli ihan kiitettävästi.

Nyt lauantaina kävin tutustumassa Viialan Kirpputori Parkkiin joka oli kyllä sellainen kirpputori oikein periteisessä muodossa. Pöydät olivat täynnä tavaraa, osa 80-luvulta lähtien. Tuotteita oli hinnoiteltu hyvin ja huonosti. Kirpputori oli iso ja siellä oli asiakkaita kahden aikaan mutta ei liikaa. Eli sai rauhassa tutkia. Mielenkiintoisia löytöjä olisi kyllä tehnyt vaikka kuinka paljon, jos olisi etsinyt muutakin kuin viisivuotislahjaa kaverin pojalle. Ainakin niitä nyt muotiin uudestaan tulevia leveälahkeisia farkkuja oli tarjolla useampi pari, sekä tietysti ne edellisessä postauksessa esitellyt reikäfarkut jossa ne ainoat reiät tosiaan olivat siellä haaravälissä.

Itselläni on kolibrin kärsivällisyys enkä jaksa penkoa. Joten kirpputoreilla etenen järjestelmällisesti ja nopeasti. Jos pöytä on liian täynnä tai liian sotkuinen, ohitan sen ellei silmään satu heti jotain mielenkiintoista. Jos pöydässä on kolme ensimmäistä tavaraa mielestäni ylihinnoiteltuja, en katso enää neljättä. Jos näistä kolmesta enemmän kuin yksi on rikki, en jatka katsomista enää toisen jälkeen. Julmaa mutta oikeasti, yksi ylihinnoiteltu tuote vielä menee, toisilla on enemmän tunnearvoa kuin toisilla ja yksi rikkinäinen tuote voi olla vahinko, mutta kaksi on jo liikaa.

Voin myös joskus ostaa rikkinäisen vaatteen jos se on sellainen, että saan sen korjattua tai vika ei häiritse omaa käyttöä. Haluan kuitenkin, että rikkinäisyys on selvästi ilmoitettu hintalapussa JA huomioitu hinnassa. Nykyään katson AINA vaatteiden (en lasten) materiaalin ja saumat. Kerran löysin Marimekon Made In Finland t-paidan kympillä ja onneksi tarkistin, koska toinen kainalo oli käsin ommelten korjattu ja varsin huonosti.

Nykyään etsin lähinnä leluja lapselle, joten katson aina ensimmäisenä pöytien alatasot. Testaan lelut ja katson peleistä, että niissä on kaikki osat mukana. Ostan paljon pieniä tavarapusseja koska tyttä tykkää pienistä esineistä. 1-2 euroa pussista on hyvä hinta, ellei kyseessä ole jokin keräilytavara. Ulkovaatteita en lapselle ole ostanut, koska en luota niiden vedenpitävyyteen kun en tiedä kuinka niitä on kohdeltu. En myöskään osta kosmetiikkaa jos se ei ole selvästi sinetöity ja käyttämätön. Villavaatteet laittaisin viikoksi pakkaseen oston jälkeen.


lauantai 28. maaliskuuta 2015

Paskat kirppislöydöt

Nyt on pakko. Kierrän paljon kirpputoreja ja aika usein tulee vastaan liian kallista, liian rikkinäistä tai jotain todella epämääräistä. Mutta oikeasti, reikäfarkut 2 euroa? Eikö noi reiät ole hieman väärässä paikassa? No, ainakin oli rehellinen myyjä.

torstai 26. maaliskuuta 2015

Kotimaista luomukosmetiikkaa

En ole mikään kosmetiikka-alan asiantuntija enkä todellakaan osaa lukea INCI-listoja. En tiedä, mikä aine on lattianpuhdistusainetta vastaavaa, mutta sellaista kuitenkin kuulemma käytetään joissakin meikkivoiteissa ja vastaavissa. En myöskään tiedä mitkä aineet löytyvät suoraan luonnosta ja mitkä ovat kemiallisesti tuotettuja. Tästä syystä arvostan sertifikaatteja.

Olen jo kymmenisen vuoden ajan panostanut naamarasvoihini. Aluksi ostin Dioria ja Lancomea, nyt lopullisen ekoherätyksen myötä ostan lähinnä luomusertifikaatin omaavia tuotteita. Olen aina tykännyt purkeista ja purnukoista, nykyään yritän kuitenkin ostaa määrällisesti vähemmän kuin aiemmin. Periaatteella, että kun yksi loppuu niin sitten vasta uusi tilalle. Toki välillä on alennusmyyntejä, joista tulee hamstrattua tuotteita, edelleenkin. 

Kun luomupuolen lisäksi haluan ostaa kotimaista, ei vaihtoehtoja ole liiaksi. Tiedättehän periaatteen työ luo työtä ja jokainen kotimainen työpaikka on tällä hetkellä tarpeen.  Onneksi tämä yksi kotimainen on osoittautunut varsin hyväksi sarjaksi. Kyseessä on Mia Höytön kosmetiikkasarja, kotimainen ja luomusertifikaatilla. En kylläkään ole ottanut mitään ennen ja jälkeen-kuvia, mutta en myöskään ole huomannut naamani rypistyneen viime aikoina mitenkään poikkeavan nopeasti.

Tällä hetkellä itselläni on käytössä kasvovesi, kosteusvoide, seerumi ja silmänympärysvoide.
 


Kasvovettä käytän iltaisin puhdistuksen jälkeen. Kyseinen kasvovesi jättää raikkaan tunteen ja haihtuu nopeasti. Eikä ärsytä ihoa.
 
 
Kosteusvoidetta käytän myös iltaisin sen ollessa koostumukseltaan melko paksu ja hieman hitaasti imeytyvä. Aamuisin käytän vielä Lumenea. Voide kosteuttaa hyvin eikä ärsytä ihoa.

 
Seerumi on kieltämättä lempituotteeni. Koostumus on kevyesti vaahtoutuva ja nopeasti imeytyvä. Laitan seerumia aamuin illoin koska tykkään sen raikkaasta vaikutuksesta.

 
Silmänympärysvoide on hieman paksumpaa kuin Lancomen vastaavat mutta lopputuloksena silmänympärysiho tuntuu kevyeltä ja kosteutetulta.  
 
Tässäpä tämä, ensimmäinen positiivinen kosmetiikka-arvosteluni. En osaa kovin hyvin kuvailla mitä mikin tuote tekee. Omat kappaleeni olen ostanut Weecos.comista. Lisää tuotteista voi lukea täältä.



sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Lapsityövoimasta

Lapsityövoima ei nykyään enää kovin usein pääse otsikoihin. Lait ovat muuttuneet ja ihmisten asenteet ovat muuttuneet, eikä lapsityövoiman käyttöä katsoa hyvällä. Muistan, kun itsekin olin joskus sen verran hullaantunut Henkkamaukkaan, että kun äitini kyseenalaisti heidän silloisen lapsityövoiman käytön, kuittasin sen toteamalla vain lapsien muuten joutuvan vielä huonompiin töihin. Nyt, kohta kaksikymmentävuotta myöhemmin ajattelen asiaa eri tavalla. Lapsityövoiman käyttö on vähentynyt viime vuosikymmenten aikana, mutta jälleen hetki sitten H&M joutui jälleen epäilyjen kohteeksi siitä, että heidän alihankkijansa käyttävät lapsityövoimaa. (Asiasta paremmin täällä)

Onko se sitten niille lapsille parempi vaihtoehto, ommella tehtaassa kuin ehkä joutua kadulle huoraamaan tai elinkaupan uhriksi? Ensinnäkään, en ymmärrä miksi se lapsi on perheen elättäjä ellei vanhemmat ole jotenkin työkyvyttömiä? Jos vanhemmat saisivat kunnon palkkaa tekemästään työstä, ei lapsien tarvitsisi mennä töihin. Mutta jos vanhemmille maksetaan niin surkeaa palkkaa, ettei se riitä elämiseen, niin pakkohan niiden lasten on töihin mennä. Toki silloin tehdas on hyvä vaihtoehto, mutta silti parempi olisi se, että ihmiset lähtökohtaisesti saisivat työstään palkkaa joka riittää perustoimeentuloon. Eli onko meidän vaihtoehtoina tosiaan vain hyväksyä tämä vai kenties vaatia että nämä halpatuotantofirmat maksaisivat työntekijöilleen sen verran palkkaa, että heidän lapsensa eivät joudu töihin? Onnistuuko tämä vaatiminen sillä, että ostamme vaatteita vai sillä, että emme osta niitä ja ilmaisemme syyn sille miksi emme niitä osta?

Toki on helppo vedota siihen, ettei ole valmistuttajan vika, jos alihankkija toimii lainvastaisesti mutta ei se silti sitä syyllisyyttä poista. Harmittavan usein tähän kuitenkin törmää, esimerkiksi Reiman kohdalla. "Ei me tiedetty, että ne siellä kaukana kärsivät vaikka työvoima onkin aivan naurettavan halpaa". Juu, ettepä tienneet niin. Ja jos tilausmäärät ovat niin suuria, ettei tehdas yksinkertaisesti pysty niitä toteuttamaan, niin sen ei pitäisi olla sille tilaajalle mikään yllätys? Vastuulliseen tuotantoon kuuluu se, että ottaa vastuun teettämästään työstä.

Olen kyllä huomannut, että ihminen onnistuu oikeuttamaan itselleen paljon jos vain haluaa. Lapsityövoiman käyttö on ok, koska muuten heillä olisi asiat vielä huonommin. Kiinan saastuminen tehtaiden vuoksi on ok, koska nythän heidän talous on paremmalla tolalla ja jos ne saasteet eivät olisi Kiinassa, niin ne olisivat jossakin muualla. Huonolaatuisten vaatteiden ostaminen on ok, koska ei ole rahaa ostaa kalliimpia / koska ne tulevat vain hetkeksi käyttöön / koska ihmisellä pitää olla aivan älytön määrä vaatteita ja niin edelleen. Ja loppupeleissä, miksi pitäisi kiinnostaa kun ei se kosketa meitä, ei me voida sille mitään, ei vaikuta meidän elämään. Niin, paitsi että vaikuttaa.




Paasaamisasuna:
Pipo Papu / Sokos 
Paita Ivana Helsinki / Ivanahelsinki.com
Housut Mukava / Super Mukava
Kengät Vans

Papun pipo on valmistettu Portugalissa, suomalaisessa omistuksessa olevassa tehtaassa, Ivanan paita on neulottu Suomessa ja Mukavan housut ovat valmistettu Suomessa. Näistä kolmesta vaatteesta voin sanoa, että niiden valmistuksessa ei ole käytetty lapsityövoimaa. Vanssin kengistä en mene vannomaan. 



keskiviikko 18. maaliskuuta 2015

Lastenvaatetta


Kuvassa suomalaisen Punaisen norsun tunika, joka on ollut meillä käytössä jo 1,5 vuotta. Taas niitä "vähän aikaa käytössä olevia" lastenvaatteita. Mietin vain, että kuinkahan paljon aikuisten vaatekaapista pysyy käytössä tässä halpatuotannon ja kertakäyttökulttuurin maassa pidempään kuin puolitoista vuotta? Itselläni onneksi nykyään pidempään, mutta melko varmasti ne kaikista muodikkaimmat muotivaatteet vielä huonolla laadulla varustettuna eivät ole käytössä puoltakaan vuotta. Lisäksi kuvassa Höön sukkahousut, joita ei valittettavasti tehdä Suomessa mutta lyhyen käyttökokemuksen perusteella vaikuttavat laadukkailta ja kuositukseltaan varsin kivoilta. 

Höön vaatteet ovat olleet kyllä todella kivoja. Olisi mahtavaa jos tietyt suositut perhebloggaajat löytäisivät näitä kotimaisia valmistajia enemmän koska paras mainonta tuntuu tapahtuvan suosituimpien blogien kautta. Toki valmistajatkin voisivat lähestyä bloggaajia? Toisaalta itse kyllä vierastan niitä blogeja, joissa hehkutetaan tiettyjä tuotteita yhteistyöbloggauksissa. Kun blogia pitää työkseen, niin tuntuu että se tietynlainen puolueettomuus katoaa ja tilalle tulee maksetut mainokset. 

Toki omana toiveenanikin olisi, että blogini kautta nämä pienet kotimaiset valmistajat saisivat lisää asiakkaita, mutta mihinkään laajamittaiseen mainostoimintaan en pysty. Mikä välillä toki harmittaa. Jos olisi aikaa panostaa blogiin enemmän, saisin enemmän hyvää aikaiseksi. Mutta niin kauan kuin minulla on päivätyö josta pidän ja pieni lapsi, jolle haluan antaa paljon aikaani, niin blogi pysyy harrastelijamaisen pienenä. Mutta yksikin uusi asiakas yhdellekin pienelle kotimaiselle firmalle on jo plussaa. 

tiistai 17. maaliskuuta 2015

Kestovaippailua reissussa

Vietettiin maaliskuun ensimmäinen viikko Levillä lomaillen. Rakastan laskemista ja kahden vuoden tauon jälkeen pääsin jälleen mäkeen laskemaan täydestä sydämestä. Taapero, mummu ja koira lähtivät miehen ja itseni lisäksi mukaan, joten reissu poikkesi jonkin verran niistä opiskeluaikaisista tenttiviikkoihin kohdistuvista laskureissuista. Mutta kivaa oli, ainakin melkein koko ajan. Jätetään kuitenkin pois se tarina kun lähdimme FatBikella ajamaan tunturia ympäri… 

Viimeksi olimme reissussa jouluna, jolloin menimme naperon kanssa kertakäyttövaipoilla koko reissun ajan eli noin viisi päivää. Reissun jälkeen puhuimme miehen kanssa, ettei sitä vaivaa nyt niin paljon vähemmän ollut. Vaippaa piti kuitenkin vaihtaa ja raahata niitä likaisia sitten roskiin. Joten tälle reissulle päätimme ottaa kestovaipat mukaan, etenkin kun autossa oli tilaa mummun ja taaperon tullessa paikalle junalla. 

Lomamökissämme oli onneksi pesukone, joten siinähän me sitten kestovaippailtiin koko viikko. Ainoastaan pesuainetta piti ostaa, kun pesemme kotona hajusteettomalla ja nestemäisellä, mikä on kestovaipoille muutenkin suositus. Koska vaippamäärä oli hieman kotioloja pienempi, jouduimme ajoittain turvautumaan kuivauskaappiin mutta siinä ne vaipat kuivuivat ulkoiluvaatteiden ohella. 



Reissu meni vaippojenkin osalta hyvin, eikä kertakäyttövaippoja tullut käytettyä kuin muutama kappale. Niitäkin oli siis mukana. Tosin kahta ikävuotta lähestyvä napero on nyt päättänyt, että vaipanvaihto on kamalinta ikinä ja peppupesu heti sen jälkeen, joten elämme mielenkiintoisia aikoja. Olen nyt suosiolla jättänyt sisävaipat pois muuten kuin uniajoilta ja käytämme päivisin vain sivunepeillä olevia Hahtuvahullun ja Myllymuksun vaippoja koska ne saa vedettyä jalkaan kuten housut. Eilen otin peppupesuun käyttöön kestopesulaput, siellähän ne peseytyvät kesto"pumpulien", kestovaippojen, kestonenäliinojen ja kestotalouspaperien kanssa samassa. Yritin jo aiemmin ehdottaa miehelle kestovessapaperia, kun moisen idean Ompeluryhmästä bongasin, mutta mies ei oikein innostunut. Tai siis, siinä kuulemma menee meidän kestoilun raja. 

Taaperon uhma, vaippaviha ja pottakammo eivät tällä hetkellä tee tästä arjesta kovinkaan sujuvaa, mutta yritämme päästä pottakammosta ohi kestoilevan vauvanuken avulla pikkuhiljaa. Onneksi kohta on kesä, niin napero saa ulkoilla ilman vaippaa mökillä ja takapihalla ja josko se pottakin siinä tulisi sitten pikkuhiljaa kuvioihin. 

perjantai 13. maaliskuuta 2015

AIvan mahtava kevätpäivä

 
Eilen oli niin kaunis kevätpäivä, ettei harmittanut yhtään olla kesälomalla. Niin, joudun pitämään kesälomani tässä välissä kun vaihdan taas työpaikkaa. Vakipaikkaan ei kuulemma ole palaamista kunnes kaikki rästilomat on poispidetty, joten pidetään niitä nyt sitten. Toisaalta, nyt on ollut paremmat säät kuin viime vuoden kesäkuussa, jolloin oli edellinen kesälomani.
 
Tämä oli toinen aivan surkea talvi putkeen, tosin viime talvi oli vielä surkeampi. Ei voi olla ajattelematta, että tässäkö tämä nyt oli? Eikö me saada Suomeen enää kunnon talvia? Ei sillä, etteikö kevät olisi mukavaa aikaa, mutta itse ainakin kaipaan lunta ja pakkasta talveen, sen ikuisen marraskuun sijaan. 

Juuri luin myös jostakin erään ilmastotieteilijän sanoneen, että meillä on 40 vuotta aikaa pysäyttää ilmastonmuutos. Pysäyttää siis aivan kokonaan. Tuntuu ehkä pitkältä ajalta, mutta se ei todellakaan ole sitä. En voi olla ajattelematta, että oma lapseni on silloin hieman yli neljäkymmentä. Millainen maailma häntä oikeasti odottaa?

 
Ilmastonmuutosajatus mielessäni poljin Jopolla kauppaan. Toki Jopoilu oli myös osa päivän hyötyliikunta-annosta. Olen pyrkinyt liikkumaan vähintään kolme kertaa viikossa kunnon aerobisen reenin ja se on onnistunut ihan kiitettävästi. Välillä paremmin ja välillä huonommin. Liikunnassa on se hyvä puoli, että mitä enemmän liikkuu, sitä enemmän jaksaa liikkua. Alku on aina vaikeaa, mutta kun pääsee vauhtiin niin liikkuminen alkaa tuntumaan todella hyvälle. Liikunnan vaikutuksen huomaa myös helposti ihan arjen jaksamisessa. Mitä enemmän urheilee, sitä enemmän jaksaa touhuta myös kaikkea muuta urheilen lisäksi.
 
 
Pipo: Papu / Sokos / 11/14
Aurinkolasit: Rayban / Kalevan Prisman Instrumentarium / 8/2013
Paita: Uhana / Super Mukava / Kesä-syksy 2013
Housut: Itsetehty
Kengät: Via Via /Brandos.fi / Syksy 2012
 
 
Taaperollakin on aivan oma kevätmuotinsa. Päivän asuna Kivat-villahaalari, Punaisen norsun lippahattu ja Kuoman kengät. Ei kyllä aivan äidin käsialaa, mutta näillä vaatteilla tultiin hoidosta tänään.

keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

Ivanan Provinssi

Ivana Helsinki julkaisi Provinssi -87 malliston, johon kuuluvat myös Martti Syrjän naamalla koristellut neuleet. Ivanan neuleet valmistetaan Suomessa ja muutkin vaatteet Euroopassa. Ivanan vaatteet ovat mielestäni melko reilua mitoitusta, neuleista olen ottanut kokoa 36 ja nyt tästä mekosta otin koon 38. Kesä lähestyy ja värikkään mekon tarve muuttui akuutiksi. 

Ivanan mekko on väljä ja sen saa vyöllä solmittua sopivaksi. Väljyyden vuoksi mekko menee useassa koossa eikä pienet tai hieman suuremmatkaan painonvaihtelut haittaa. Materiaalina on 100% viskoosi, jota hieman olen vierastanut viime vuosina mutta toisaalta tällaisessa mekossa se on joko viskoosi tai puuvilla. 


Pinkit sukkahousut eivät kyllä oikein sovi kokonaisuuteen ja nämäkin kappaleet olivat ensimmäistä kertaa jalassa kuvien ottopäivänä ja illalla ne olivatkin jo rikki. Sukkahousut omalla kohdallani (ainakin nämä 20-40 den versiot) ovat kertakäyttökamaa vaikka kuinka yritän varoa. Hankin viime syksynä muutamat mustat villa- ja bambusukkahousut, jotka ovat kestäneet käytössä ja ne ovat varmasti kohdallani parempi ratkaisu kuin nämä perinteiset. Vaikka näillä ei hintaa ollut Nansolla kuin viisi euroa poistomyynnistä, niin en silti koe mukavaksi vaatetta jonka käyttökerta on yksi. 


Mekko: Ivana Helsinki / http://shop.ivanahelsinki.com/collections/provinssi-87
Sukkahousut : Nanso
Laukku: Michael Korss / Stockmann
Kengät: Minna Parikka / Brandos.fi 


Mikä sitten tekee Ivanan mekosta ekologisen? Pitkä käyttöikä. 
Entä Minna Parikan kengistä? Kun kyseessä ovat ns. juhlakengät, niin toki voi sanoa pitkä käyttöikä mutta voisi myös sanoa, että kun kyseessä on design-tuote, jos sitä kohtelee hyvin, niin se kelpaa seuraavalle omistajalle kun ei itsellä ole enää tarvetta. Samoin kuin tuo MK:n laukku, minkä suhteen harkitsen myymistä joka toinen päivä. Tosiasia toki sekin, että kunnon ekoihminen olisi jättänyt tämänkin mekon hankkimatta. 

Mutta jos miettii vaatetta hankkiessaan asiat niin, että vaate on käyttökelpoinen vaikka paino vaihtelisi 5 kiloa suuntaan tai toiseen, niin ollaan jo pitkän käyttöiän puolella. Samoin jos miettii vaatteen kuosin niin, ettei kyseessä ole mikään sesonkituote vaan kuosi sopii useampaan vuodenaikaan. Hyvää vaatetta voi myös yhdistellä monella eri tavalla. 

Itse tykkään myös panostaa laatuun, siihen että vaate on huolella ommeltu ja voin antaa valmistuttajalle tarvittaessa suoraan reklamaatiota. Kun ostan ketjukaupasta ketjuvaatteen, annan reklamaation myymälässä myyjälle, joka hyvittää vaatteen hinnan tai antaa toisen vaatteen tilalle. Ja kun vaatemyynti on kappalemäärältää huimaava, reklamaatioita tulee eikä niihin tarvitse sen kummemmin kiinnittää huomiota. Kun taas ostan vaatteen, joita valmistetaan muutama kymmenen kappaletta ja teen siitä reklamaation, tämä yleensä välittyy valmistajalle joka voi halutessaan kiinnittää huomiota toimintatapaansa. Tämä toki ei ole mikään takuuvarma tapa  miten juuri Ivanan Helsinki toimisi.

maanantai 9. maaliskuuta 2015

Ne lyhyen ajan mahtuvat lastenvaatteet

Olen monesti kuullut urbaanilegendaa, etteivät lastenvaatteet ole kovinkaan pitkäikäisiä. Vaikka ne kestäisivät käyttöä, eivät ne mahdu päälle kuin hetken. No, esittelen teille tässä kotimaisen Murun housut, jotka olivat meillä käytössä noin vuoden verran ja lähtivät eteenpäin seuraavalle. Kyseessä ovat neuloshousut tuplakoossa, eli 74/80. Nämä otetiin käyttöön koossa 68 ja luovuimme niistä koossa 86 vaikka ne olisivat vielä mahtuneet. Ja nyt ne lähtivät seuraavan käyttöön kuvassa näkyvässä kunnossa. 


Ja toinen lyhyen ajan vaate on tämä Murun paita. Koko jälleen tuo yhdistelmäkoko 74/80 ja nyt kun ollaan siirtymässä paidoissa kokoon 92, alkaa se olemaan hieman nafti pääaukosta. Eli siis muuten melko ok vieläkin. Ja eteenpäin lähtee tämäkin, melkein uutta vastaavassa kunnossa. 

Jos nämä vaateet maksavat sen 30-40 euroa kappale ja menevät vuoden ajan vähintään kahdella lapsella kovassa käytössä, niin sanoisin hinta-laatusuhteen olevan kohdallaan. 

sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

Ajatuksia naistenpäivästä

Aika herätellä blogi jälleen eloon. Naistenpäivän kunniaksi.

Täytyy tunnustaa, itseltäni on täysin unohtunut miksi naistenpäivää vietetään. Koska en viitsi koko Wikipediaa tähän kopioida, niin linkki löytyy tästä. Tarkemmin ajateltua, tämä naistenpäivä taitaa olla ihan hyvä juttu. Jos ainoana ajatuksena ei ole odottaa puolisolta lahjoja.

Eihän tämä naistenpäivä tosiaan aivan uusi juttu ole. Päivää on vietetty 1900-luvun alkupuolelta lähtien ja vuonna 1975 YK vahvisti päivän vieton.  Tarkemmin sanottuna kyseessä on Yhdistyneiden kansakuntien naisten oikeuksien ja kansainvälisen rauhan päivä, jolloin on tarkoitus juhlia ja kunnioittaa naisia. Vaimoja, äitejä, isoäitejä, tyttäystäviä, tyttäriä, siskoja. Ehkä päivän tärkein ajatus on lähtenyt monelta karkuun. Toisilla siinä mielessä, että päivän pääasiana on saada puolisolta lahjoja tai edes kukkia. Ja toisilla sitten siinä mielessä, että meuhkataan siitä miten häpeällistä on viettää naistenpäivää kun kuitenkin iso osa maailman naisista kärsii.

Mielestäni naisten päivää tuleekin viettää juuri siksi että edelleenkin osa naisista kärsii vain siksi että on nainen. Että me joilla on asiat hyvin, muistamme mitä meillä on ja arvostamme sitä. Samalla kuitenkin muistamme, että maailmassa on paljon naisia, joilla asiat eivät ole läheskään niin hyvin kuin meillä täällä. Näillä naisilla ei ole oikeutta äitiysvapaaseen edes palkattomana, heillä ei ole oikeutta käydä koulua tai äänestää tai heillä ei ole oikeutta päättää omasta kehostaan. Maailmassa on edelleen paljon naisia, joita silvotaan, raiskataan ja orjuutetaan vain koska he ovat naisia.

Mutta mielestäni se, että juhlimme täällä omalla tavallamme ei poissulje sitä, ettemmekö voisi samalla tiedostaa toisten tuskaa ja ahdistusta. Tämä päivä on hyvä päivä. Tänään muistan sen, mistä olen kiitollinen kun olen saanut syntyä naiseksi Suomeen. Olen saanut käydä koulua aina lisensiaatiksi asti. Olen saanut valita itse puolisoni, erota, ehkäistä ja saada ensimmäisen lapseni vasta silloin kun olen kokenut olevani siihen itse valmis. Saan käydä töissä ja saan olla vapaasti nainen.

Tänään muistan myös sen, että joka päivä voin tehdä valintoja joilla tuen naisten koulutusta ja hyviä elin- ja työoloja myös muualla maailmassa. Ostan tuotteita, joiden valmistuttajat ovat varmistaneet tehdastyöläistensä asialliset työolot ja inhimilliset työajat, mahdollisesti jopa äitiysvapaan ja lapsien koulutuksen. Tuen rahallisesti naisten koulutusta kehitysmaissa, koska se on paras ehkäisykeino mitä on olemassa. Ja ennen kaikkea kasvatan omasta tyttärestäni vahvan ja itsenäisen naisen, joka arvostaa muita ihmisiä ja pyrkii aina kohtelemaan muita kuten toivoisi itseään kohdeltavan.