tiistai 31. joulukuuta 2013

Helpbox osa 2 ja uudenvuodenlupaus

Olisi ehkä pitänyt hehkuttaa enemmän Helpboxia siihen edelliseen postaukseen, kun sen joku löysikin. Mutta vielä kerran, täytyy hehkuttaa, että meillä se toimii. Tässä todisteena tuleva taapero, joka on viihtynyt boxissa leikkimässä jo useampana päivänä. Ja nojailee boxin seiniin, eikä ne ole siitä millänsäkään.


Boxipostausta tehdessäni, mietin, että tälläiseen "muutan shoppailuhullun elämäni parempaan suuntaan"-blogiksi, esittelen silti paljon ostoksiani. Toisaalta, se on syy miksi myös haluan pitää blogia, vaikka toisaalta se tuntuu niin hassulta esitellä ostoksia kun juuri sitä ostamista ja kuluttamista pitäisi vähentää. Mutta haluan esitellä muille (jos ja kun tätä joskus joku lukee) kotimaisia tai eettisesti tuotettuja vaihtoehtoja Aasiassa tuotetulle kertakäyttöroinalle. Toki sieltäkin tulee ajoittain hyvää tavaraa, mutta markkinatalous on nyt vain sitä mitä se on. Tavaraa ei tehdä, jotta se olisi hyvää ja kestävää vaan että se olisi mahdollisimman tuottavaa. 

Palaan työelämään aivan kohta ja tiedän, etten ehdi panostaa tähän enää sitäkään vähää kuin mitä koliikkivauvan kanssa ehdin. Mutta olen päättänyt jatkaa, ja yrittää panostaa tähän entistä enemmän koska haluan parantaa maailmaa. Edes aivan vähäsen. Ja jos yksikin ihminen muuttaa ostopäätöksensä ekologisempaan suuntaan minun blogini vuoksi, niin olen saavuttanut tavoitteeni. 

Ja se uudenvuodenlupaus. Koska heräsin lopullisesti tähän "ekohömpötykseen" vasta nyt ja suurin haaste itselleni on muuttaa omaa kulutustottumustani, niin lupaan että vuonna 2014 teen ostopäätökseni entistä harkitummin eettisin ja ekologisin perustein. Ja lupaan miettiä jokaisen ostokseni kohdalla, tarvitsenko sitä oikeasti, vai haluanko vain. Ja jos tuotteen tuotannosta ei ole tarkkaa tietoa, niin jätän sen uutena ostamatta. Koska vaikka kuinka vetoaisi siihen, että valtiolla / yrittäjällä on velvollisuus vahtia tuotantoprosesseja, niin kyllä se lopulta on aina kuluttaja joka tekee ostopäätöksen. Ja kenellä on se lopullinen valta. Joten, äänestäkää lompakoillanne vuonna 2014!

lauantai 21. joulukuuta 2013

Farkut kiertoon

Kirjakaupoista löytyy tällä hetkellä muutama kotimainen kirja, joissa kerrotaan mitä vanhoista farkuista voi tehdä. Farkut on hyvä laittaa kiertoon, mutta sitä ennen on vielä parempi käyttää ne loppuun. Farkkujen valmistus kuluttaa luonnonvaroja enemmän kuin liikaa ja useammalla meistä on farkkuja enemmän kuin ikinä oikeasti tarvitsemme. 

Itselläni niitä on n. 40 paria. Oikeasti. Suurin syy tähän on se, että painoni on vaihdellut viimeisen viiden vuoden ajan niin, että pienimmät farkut ovat tuumakooltaan 26" (Guessin farkut, jotka ovat mitoitukseltaan ainakin minun mielestäni kokoaan suuremmat) aina 33" äitiysfarkkuihin (jotka olivat kyllä liian isot jopa viikolla 42). Farkut liikkuvat huonosti käytettynä kirpputoreilta, suurin syy tähän taitaa olla sovittamisen huono mahdollisuus. 

Yhtä kaikki, pyritään jatkossa ostamaan farkkuja vain tarpeeseen (itselläni se tarkoittaa, ettei enää koskaan...) ja muistetaan, että farkuista on iloa vielä sitten kun ne on käytetty puhki. Tässä muutama esimerkki. 



Taskusta nenäliinapussukaksi. Vetoketju on toisista farkuista, taskut toisesta. Sisäkangas on kestovaippakaupan ylijäämäpaloja. 


Veljen vanhoista farkuista valmistui haaremifarkut. 

Lapselle leluja. 

Uhana Design

Pitkältä tuntuneen odotuksen jälkeen Uhanalta tuli uusia vaatteita. Niistä nappasin itselleni heti Weecoksen kautta tälläisen kettupaidan. Täytyy kyllä kehua, Uhanan neulokset ovat aivan loistavia. Neulos on laadukkaan tuntuista ja vaatteet tuntuvat hyvältä päällä. Lisää näitä, kiitos!


Mun rakkaat kotireinot. 

Neule: Uhana Design / Weecos Farkut: Dr. denim / Stokka Kengät: Reino / Reinokauppa

Haaremifarkut vanhoista farkuista

Olen kateellisena ihaillut vauvamme Oikukkaan valmistamia haaremifarkkuja. Sellaisia, joissa on tilaa olla ja vyötäröllä sekä lahkeensuissa on resorit. Ostin Uffista itselleni jokin aika sitten suurimmat miestenfarkut mitä löysin, tarkoituksenani leikata niistä kaavojen avulla kankaat haaremihousuihin. No, enpä ole sitäkään saanut aikaiseksi. Nyt veljeni lahjoitti minulle heidän muuttosiivouksessa löytyneitä farkkuja ja huvikseni kokeilin niitä päälleni. Yhdet sitten päätyivät haaremifarkuiksi.

Irrotin vetoketjun ja purin vyöräröosuuden irti. Takataskut ja etutaskut jäivät paikoilleen.  Lahkeista leikkasin käänteet irti. Ompelin vyötärölle korkean kääntöresorin (mittasin lantionympärykseni ja jaoin sen kahdella ja miinustin siitä vielä 10cm). Lahkeisiin ompelin myös resorit. Täytyy lisätä lähikuvia vielä myöhemmin. Mutta tässä valmis tuotos. Tulee ihan teinivuosien lökäpöksyajat mieleen. Joo, mulla oli lökäpöksyt siinä 17-18-vuotiaana.



maanantai 16. joulukuuta 2013

Helpbox


Jokin aika sitten, tai oikeastaan varmaan jo aika kauan aikaa sitten, televisiosta tuli Suomen Leijonanluola. Siellä oli mm. tämä kyseisen laatikon keksijä esittelemässä tuotettaan. Taisin silloin jo miettiä, että "toihan ois kiva" mutta se sitten unohtui siinä ajan kuluessa. Ja taisi silloin olla aika paljon muutakin mielessä. 

Nyt eräällä neuvolareissulla luin Kestovaippa-lehteä, jossa näin mainoksen Helpboxista. Siitä sitten nettikauppaan tutustumaan tuotteeseen ja tarinaan tuotteen takana. Kesällä boxit olivat tarjouksessa ja päädyin tilaamaan jokaista teemaa yhden. Kaksi oli tarkoitus jättää itselle ja yksi ostettiin kummipojalle lahjaksi. Yksi mikä laatikossa viehätti oli se, että itse lapsena haaveilin usein leikkimatoista, joissa olisi jotakin muutakin kuin se iän ikuinen liikennepohja (vaikka eipä minulla siinä runsaudenpulassani mitään leikkimattoa koskaan ollutkaan). Ja nyt tietysti, oman lapsen kanssa, pääsee toteuttamaan kaikkia niitä lapsuuden toteutumatta jääneitä haaveita. 



Taaperon versio Helpboxista. 



Ja onhan näille laatikoille käyttöä sitten kun leikit ei enää maistu. Itse näen ne askartelutarvikkeiden, lankojen ja kankaiden säilytykseen soveltuvina, koska levitetyn osan päälle saa tavarat levitettyä (loogista, levitettävä osa levittäville tavaroille) ja siitä sitten on laiskan helppo kaataa tavarat takaisin laatikkoon. 

Jaoin nämä kuvat jo Facessa ja sain kommentin laatikon ideasta. Kuulemma moisella laatikolla lapsi ei kauaa jaksa leikkiä ja tavarat on kuitenkin pitkin lattioita. Niin, lähtökohtaisesti se lapsi ei varmaan jaksa leikkiä monella muullakaan tavaralla kovinkaan pitkään. Ainakaan jos niitä tavaroita on liikaa.

Itsellä ei ole vielä laatikon käytöstä vuosien kokemusta takana, mutta näin aluksi idea vaikuttaa toimivalta. Ja vaikka Leijonan luola ei johtanut keksijän kannalta hyvää lopputulokseen, siellä kuitenkin pidettiin tuotetta toimivana ja tämä oli yksi niistä harvoista, joiden kanssa suunniteltiin yhteistyötä. Kuten myös Legossa. Mutta näitä tarinoita voi lukea Helpboxin Facebook sivuilta.

Sinänsä laatikon tarina on jälleen hyvä esimerkki siitä, kuinka vaikeata pienen ihmisen on luoda uutta tässä markkinataloudessa. Ja sama joka kommentoi laatikon idean olevan huono, totesi että hinta on suolainen. Mutta se on tosiasia, että Suomessa pienten erien valmistaminen on kallista. Itse arvostan mielestäni toimivan idean lisäksi kotimaisuutta. Ja sitä, että laatikolla on kymmenen vuoden takuu. Nähtäväksi jää, miten laatikot lapselle kelpaavat mutta ainakin sen lahjalaatikon vastaanotto oli loistava. Se oli se avaruusteema-laatikko ja kun pimeässä huoneessa laitettiin laatikkoon ledivalot avaruusaluksen ohjaamon ikkunaan palamaan, olisi voinut kuvitella kyseessä olevan ihan oikean lelun eikä säilytyslaatikon. Kysymykseen montako viisivuotiasta mahtuu yhteen avattuun Helpboxiin makaamaan voin vastata kaksi. Ja ilmeisen hyvä siinä oli myös nukkua. 

Hintatietoja ja verkkokauppa löytyy täältä.





Pari kertaa olen miettinyt, miten jaksan leikkiä lapsen kanssa sitten kun se kasvaa siihen ikään missä "tää menee tonne ja tää tekee tota". No, sen verran innostuin jo tästä boxista että huoli aiheesta taitaa olla turha. 

Ja sinne ne sujahti. 

Hyvää joulunodotusta kaikille tätä lukemaan eksyville. Itse yritän nyt ja jatkossa suhtautua asioihin posiviivisesti ja antaa ihmisille hyvää palautetta aina kun siihen on vähänkään aihetta. Yritän myös välttää turhaa negatiivista kommentointia. Sen verran paha mieli tuli (mielensäpahoittaja, hep!) kun sain negatiivista kommenttia tuotteesta, jota lähdin innolla esittelemään. Ja siis ei siinä mitään, jos se negatiivisuus olisi kokemusperäistä, mutta kun se oli ennakkoluuloperäistä. Ymmärrän kyllä, jos lähtökohtaisesti haluaa boikotoida kaikkea suomalaista, mutta muuten suosittelisin lämpimästä perehtymään asiaan hieman enemmän. Onneksi meillä kaikilla on valinnanvapaus, ja jos et ole jostakin tuotteesta kiinnostunut tai pidät sitä kalliina, niin voit jättää sen ostamatta. Yksinkertaista.