maanantai 29. syyskuuta 2014

Kirpputorihuijaus osa 1

Lempäälässä on yksi suosittu kirpputori noin pöytien täyttömäärästä, vapaiden pöytien saatavuudesta ja asiakkaiden määrästä päätellen. Harmikseni täytyy kuitenkin todeta, että pöytävuokran ollessa melko halpa, monilla pöydillä on samat tavarat viikosta toiseen. Olen kuitenkin tehnyt sieltä löytöjä sekä näitä ei-niin-löytöjä.

En ymmärrä, mikä motivaatio yksityisellä kirpputorimyyjällä on huijata kirpputoriasiakasta? Miksi ei voi suoraan sanoa, jos esimerkiksi lasten pelistä puuttuu puolet pelin kannalta oleellisista osista ja peli kuitenkin maksaa useamman euron? Ja se kyseinen pelilaatikko on teipattu kiinni, aikamoisen vaivan on joku "ulkopuolinen" nähnyt jos on ensin irrottanut teipit, varastanut pari muovibanaania ja yhden pallon ja teipannut takaisin kiinni. Itse aina kirjoitan myyntilappuun, kaikki osat tallessa, tai puuttuu noppa tai muuta oleellista tuotteen kannalta tärkeää tietoa. 

Nyt jäi harmittamaan palapeliostos. Ostin pussitettuna viisi lasten puista palapeliä hintaan 1,50 euroa. Ilmeisesti jo hinnasta olisi pitänyt päätellä, että joku mättää... No, tässä tämä päällimmäinen palapeli. Hyvältä näyttää, eikö vain?


Seuraava onkin sitten jo vähän toinen juttu. 

a


Ja kolmas. Joka oli muuten sama kuin tuo ensimmäinen mutta vaan enemmän hajalla. Niin sanotusti osat jäi käteen. Neljäs oli sitten vielä rikkinäisempi versio numero kakkosesta ja vitosesta en onneksi enempää muista. 


Onneksi ostin palapelit askartelutarpeeksi, joten rikkinäisyys ei harmita muuten kuin että olisiko siitä voinut jotain mainita? Ja jollekin se 1,50 euroa neljästä rikkinäisestä ja yhdestä ehjästä palapelistä voi olla harmittavankin iso asia. Kuten vaikka lapselle, joka ostaa tuon paketin omilla rahoillaan. Oikeasti, mitä iloa ja kenellä tämä huijaus tuottaa? 


Lopuksi vielä taaperon hattuleikki. Äidin ompelemissa vaatteissa. 

sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Hyvä elämä

En tiedä mikä on muiden elämän tavoite, mutta itselläni se on ollut selvä jo pitkään. Haluan kuolla onnellisena. Siksi yritän elää joka päivä kuten se olisi viimeiseni. Enkä tarkoita sitä, että menisin vauhdilla paikasta toiseen, hyppisin benjii-hyppyjä päivittäin ja niin edelleen. Tarkoitan sitä, että yritän mennä iltaisin nukkumaan niin, ettei mikään painaisi sydäntäni ja yritän kohdella päivän aikana tapaamiani ihmisiä mahdollisimman hyvin.

Yritän myös tehdä ratkaisut ja päätökset elämässäni niin, ettei minun tarvitsisi katua mitään ja että pystyn seisomaan päätösteni takana. Jos teen vääriä ratkaisua, yritän oppia niistä enkä kanna virheitäni mukanani katuen tekojani. Yritän välttää riitoja perheessäni ja ystäväpiirissäni. Perheen kanssa tulee kyllä riideltyä ajoittain liikaakin, mikä harmittaa ja yritän siitä koko ajan oppia pois. Joskus luin jostakin, että miksi puramme kaiken huonon olomme niihin ketkä ovat lähellämme ja näytämme parhaat puolemme ulkopuolisille. Ehkä siksi, että luotamme siihen, että läheisemme kestävät sen? 


Monesti kuulen ihmisten sanovan, olen tällainen enkä muuksi muutu. Mutta minä itse, minä haluan muuttua. Haluan oppia olemaan parempi ihminen muita kohtaan. En halua olla sellainen joka kiukuttelee ja huutaa ja raivoaa ja pitää omista "oikeuksistaan" kiinni välittämättä muista sen enempää. 

Monesti kun joku yrittää ohitella kassajonossa, niin annan heidän ohittaa. Ei minulla ole niin kiire mihinkään. Ja jos on, niin en seiso siinä jonossa. Kun asiakaspalvelija tekee virheen, en ensimmäisenä suutu siitä hänelle. Kun junani on myöhässä, en pura raivoani konduktöörille, joka sille asialle ei oikeasti voi yhtään mitään. Kun lapsi juoksee päin lastani kaupassa, hymyilen lapselle ja sanon, että vahinkoja sattuu. Eihän se ole sen lapsen vika, jos vanhemmat eivät pysy perässä. 

En tiedä mihin zenimäiseen kokonaisuuteen pyrin, mutta olen onnellinen siitä, että yritän ja ajoittain siinä jopa onnistun. 

Enkä tiedä miten tämä maailma voi ikinä muuttua paremmaksi, jos me kaikki koko ajan vain ajattelemme itseämme. Kun muutamme itsemme, muutamme myös ympäristömme. 

Rauhallista sunnuntaita. 



lauantai 27. syyskuuta 2014

Paluu lapsuuteen

Löysin äsken Prismasta Dvd:llä Inspector Gadgettia. Ei taida ihan mennä vielä tytölle läpi, mutta aivopesu alkakoon! Itse olen tätä aikoinani katsellut viikonloppuaamuisin Sky Chanelilta englanniksi. Muistoja, muistoja.

tiistai 16. syyskuuta 2014

Lämmin syksy


Syyskuu on kieltämättä ollut lämmin. Niin kyllä taisi olla viime vuonnakin. Vaikka heinäkuun helteet meni työkiireessä ohi itseltäni, niin nyt onneksi olen päässyt nauttimaan syyslämmöstä. Ja mikä parasta, tomaatit ja mansikat kypsyvät edelleen. Nyt toki hitaammin kuin kesällä, mutta kuitenkin. Pihaltamme löytyy myös luumupuita, jotka ovat tänä vuonna tuottaneet luumuja pienen armeijan tarpeisiin. 

Syksyssä on kyllä jotakin kaunista. Ilma on raikasta ja puiden lehdet vaihtavat väriään ennenkuin tippuvat. Kuivina ja aurinkoisina päivinä viihtyy ulkona. Sitten toki on ne kaatosateet ja pimeys ja kylmä tuuli, jota vastaan voi vain yrittää suojautua kuorivaatteilla. 





Päivän asuna itselläni Mukavan harmaa takki (?) / Super Mukava, Lumi-laukku vuosien takaa, samaten Dieselin farkut useamman vuoden takaa, Minna Parikan kengät ja Red Hot Chili Peppersin Ratinan keikalta saatu t-paita, koko XL. Sitä olen sitten itse hieman tuunannut istuvammaksi. Tapana on ollut ostaa joka keikalta t-paita muistoksi ja olinkin menossa RHCP:tä katsomaan, mutta sitten iski selkävaiva ja mies joutui menemään puolestani. Sain sitten kuitenkin paidan tuliaisiksi. 


Taaperolla on Coston hattu, Papun college, Adidaksen tennarit (jotka ostin jo ennen lapsen syntymää) sekä Popin farkut kirppislöytönä. Hintaa oli kahdeksan euroa ja farkut olivat ehjät ja mielestäni lähes uutta vastaavat. Ei huono ostos. 

sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Uhana Sport


Uhana julkaisi hetki sitten sport-malliston, josta tämä collegemekko on. Mallistosta löytyy myös lyhyt, pitkähihainen collegepaita, cropattu sporttipaita ja toppi. Kaikki malliston vaatteet löytyvät myynnistä täältä. 

Mekko on 100% puuvillaa ja se on neulottu Orivedellä. Uhanan tapaan suunnittelu ja kaavoitus on tapahtunut Tampereella ja samaten myös ompelu ja painatus. Puuvilla toki on kasvanut jossakin muualla kuin Pirkanmaalla, mutta muuten kyseessä on pirkanmaalaiselle pirkanmaalainen tuote. Itselläni on M-koko. En todellakaan olisi tarvinnut uusia vaatteita, mutta kun muutama viikko sitten pääsin ensimmäistä kertaa Desing-torille Tampereelle, niin homma lähti jälleen hieman lapasesta. Lisäksi itselläni on kova halu tukea pienyrittäjiä, etenkin pirkanmaalaisita ja varsinkin nuoria, lahjakkaita naisia! 

Uhanan vaatteet ovat hyvänlaatuisia ja kestäviä (reilun 1,5 vuoden kokemuksella). Lisäksi ne sopivat tyyliini olemalla reilusti erilaisia ja rohkeita. Massatuotetuissa vaatteissa on aina se huono puoli, että ne ovat massatuotettuja. Itse tykkään pukeutua erilailla ja olla erilainen, ihan oma yksilöni.  


Päivän asuna muuten Coston 100% puuvillaa oleva hattu, Chanelin Boy-laukku (ostettu käytettynä), Minna Parikan Puputennarit (Made in Portugal) ja loppumattomasta farkkuvarastosta bongatut vanhat Dieselin farkut. Jotka lähtevätä kyllä kohta kirppikselle tai Pelastusarmeijaan. 

perjantai 12. syyskuuta 2014

Lapasesta lähtenyt shoppailu

Jotenkin elin siinä harhaluulossa, että julkisen EKOblogin pitäminen vähentäisi shoppailuvimmaani. No ei se tainnut mennä ihan niin. Tuntuu, että mitä suuremmaksi viime aikainen työahdistus on kasvanut, sitä enemmän on tullut shoppailtua. En ymmärrä edelleenkään miksi se ostaminen tuottaa ihmiselle niin hyvän olon samalla kun tavarapaljous kuitenkin ahdistaa? 

Ajattelin luvata itselleni ja kaikille muillekin, että loppuvuotena en osta enää mitään tavaraa tai vaatetta. Tästä päivästä lähtien. Ja poislukien joululahjat. Ja samaan hässääkkään voin sitten tunnustaa, että tilasin ennakkoon Weecos.comista Uhanan villaleggarit, kun olivat ennakkotilauksessa. Mutta hillitsin itseni ja jätin kaiken muun ostamatta. Papun leggarit, Uhanan neulepaidan ja niin edelleen. Joskus se pienikin päätös voi olla suuri. 

Samalla tyhjennän epätoivoisesti kaappejani Huuto.netin kautta. Tällä viikolla olen saanut taas myytyä yhden laukun ja yhden hameen. Tykkään Huuto.netistä koska voin pitää siellä tavaroitani myynnissä kohtuulliseen hintaan ilman, että joudun pelkäämään niiden varastamista. Mikä on itsepalvelukirpputorien huono puoli.

Lopuksi pitää vielä kertoa, että sanouduin elämäni ensimmäisen kerran irti työpaikastani. Siirryn osa-aikaisiin työtehtäviin puoleksi vuodeksi ja pääsen viettämään enemmän aikaa ihanan tyttäreni kanssa. Luovuttaminen ei ollut helppoa mutta varmasti sen arvoista. 



Päivän siristelyasuna Piia Hännisen farkkumekko / Yalo.fi, Minna Parikan kengät  / onemanband.fi, Marya Yalavan käsinpainetut sukkahousut Tampereen Designtorilta ja Lumi-laukku parin vuoden takaa  Lumiaccessories.com







maanantai 8. syyskuuta 2014

Miten on varaa syödä luomua osa 1

Vastaus: panostamalla kauden tuotteisiin.

Tällä hetkellä kesäkurpitsaa on tarjolla yllin kyllin ja koska se on tämän kauden vihannes, saa sitä kilohinnaltaan nyt halvemmalla kuin esimerkiksi alkukesästä. Kesäkurpitsaa on myös todella helppo kasvattaa itse ja yksi taimi tuottaa monta kurpitsaa.

Meillä on ollut tarjolla kesäkurpitsaa yllin kyllin ja lykkään sitä mukaan kaikille vieraille. Osa on kasvanut liian isoksi ja maku on siitä syystä kärsinyt. Isoimmat olen pilkkonut silpuksi ja tehnyt keittoa ja pakastanut litran Minigrip-pusseissa. Näin sitten talvella on helppo napata pakkasesta pussi ja tehdä keittoa tai pyrettä.


Helpon keiton saa muokkaamalla seuraavaa ohjetta itse oman makunsa mukaan: 
N. 400g kesäkurpitsaa pilkotuttuna
Kaksi keskikokoista sipulia
Kaksi kynttä valkosipulia
Tuorejuustoa 250g
Ruokakermaa 1 dl
Vettä ja mausteita oman maun ja haluamansa keiton sakeuden mukaan. 

Kuullotan kurpitsanpalat ja sipulit öljyssä, jonka jälkeen laitan ne kattilaan johon lisään n. 2dl vettä, tuorejuuston ja kerman. Lopuksi soseutus sauvasekoittimella.  Nyt olen lisännyt mausteeksi Tannisen valkosipulihilloketta 2 ruokalusikallista. Suolaa en lisää ruokiin enkä tykkää käyttää mausteliemikuutioita. Syöjistä riippuen lisään esimerkiksi chiliä. Tänään laitoin muutaman omenan joukkoon. Ja hyvää tuli. Tässä siis yksi hyvä keino saada helpolla halpaa luomua. 



keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Kotimaiset vaelluskengät


Muutama postaus takaperin kerroin, että Ideaparkkiin avattiin Sievin liike. Löysin sieltä heti itselleni saappaat, mutta koska omaan nahkaisia syksy- ja talvisaappaita jo kolmet (joista kyllä ajattelin myydä pois kahdet käyttämättömät) sain kerrankin puhuttua itselleni järkeä enkä ostanut niitä saappaita. 

Sen sijaan ostin itselleni Sievin kevytvaelluskengät koiran lenkittämiseen. Ja kyllä, meidän koiran lenkittämistä voi kutsua kevytvaellukseksi. Aina kun vain fyysinen kunto lue: selkä ei ole paskana kestää niin, pyrin tekemään koiran kanssa tunnin lenkin. Ihannepäivänä se olisi kaksi kertaa vuorokaudessa, mutta useimmiten se on iltapäivän lenkki ja aamulla saa tyytyä puoleen tuntiin. 

Kenkiä tuli testattua jo nyt menneenä viikonloppuna ja kyllä ne hyvältä tuntuivat jalkaan. Ja pinta on Goretexiä, joten tervetuloa syyssateet. 



Lestinä tämä kenkä on leveä, itselläni on leveä jalka ja esimerkiksi kaksi vuotta sitten ostetut Puman Goretex-kengät myin pois vuosi sitten koska ne olivat yksinkertaisesti liian kapeat itselleni. Leveäjalkaisen naisen ei kannata ostaa naisten kenkiä. Tai laskettelumonoja. 



Loppukevennykseksi vielä meidän kuvausarkea. Vaikka kuvat eivät mitään huippuluokkaa olekaan, niin voin kertoa, että niiden eteen nähdään ajoittain yllättävänkin paljon vaivaa. 



tiistai 2. syyskuuta 2014

Isabel Marantit kohtaavat Kikerigun


Vihdoin oli niin kuiva sää, että uskalsin laittaa jo ainakin kuukausi sitten ostamani Isabel Marantin kengät jalkaan. Joo, taas se "ekohörhö" shoppailee. MUTTA. Nämä on Portugalissa tehdyt laatukengät ja kun pääsen alkukankeudesta yli niin uskallan varmaksi sanoa, että nämä ovat uudet lempikenkäni. Piilokiilakorolla ja aivan käsittämättömän hyvät jalkaan. Ja tuolla alkukankeudella tarkoitan sitä, että aina kun ostan uudet kengät itselleni, en meinaa aluksi raaskia käyttää niitä ollenkaan. 


Kengät on ostettu yhden hullun työviikon jälkeen. Kun tekee 80 tuntia töitä, niin kyllä sitä saa palkita itsensä Isabel Marantin kengillä. Eikö vain? No, tarkoituksena olisi laittaa myyntiin taas muutama pari kenkiä, sellaisia, joita ei ole tullut käytettyä. Jotenkin pidin itseäni ikuisesti skeittikenkätyttönä ja -naisena ja joskus jopa mummona, mutta nyt yhtäkkiä olen huomannut, ettei ne DC:n kengät enää oikein nappaa. Ja niitä on kaapissa säilössä odottamassa käyttöönottoa vielä ainakin kaksi paria! En tiedä, raaskinko myydä niitä pois, vain säästäisinkö tytölle. Toisissa on meinaan sellaisia pinkkejä niittejä eikä ne olleet ihan helposti ostettavissa. En tiedä arvostaisiko hän niitä joskus. 

En siis ole tavaroiden puolesta minimalistia nähnytkään. Itse uskon enemmän siihen, että säästetään vanha niin ei tarvitse ostaa uutta kuin siihen, että kaikesta eroon heti ja nyt ja hankitaan sitten tarvittaessa uutta. En tiedä, kumpi on ekologisempi tapa toimia. Ymmärrän, että liika tavara ahdistaa ja niin sen pitääkin, mutta en suostu myymään pilkkahinnalla jotakin, mikä on itselle joskus ollut tärkeä tai tarpeellinen ostos. Myyn kyllä vaatteita ja muita tavaroita huoletta eteenpäin, mutta ihan kaikesta en luovu. 

Vaatteiden lisäksi  minulla on paljon harrastusvälineitä, kiipeily- ja lasketteluvarusteita kaapit täynnä ja niiden lisäksi ompeluvälineitä ja lankoja ja koukkuja ja puikkoja nurkat täynnä. On ammattikirjallisuutta ja urheiluvälineitä. On tusseja ja vihkoja ja meikkejä ja purkkeja. Mutta sisustustavaroita meillä ei sitten olekaan. Ei yhtäkään vaasia tai taulua, poislukien perhevalokuvat. Ei pahvisia tai puisia kirjaimia.  Kaikki "koriste-esineet" ovat käyttöä varten. 


On muuten hieno huomata, kuinka ripsettömyys vaikuttaa kokonaiskuvaan. Vielä kun olen maailman laskin meikkaaja, eli tässäkin kuvassa olen ilman ripsiväriä (naamassa on pisara peitevoidetta ja kaksi sutaisua poskipunaa) niin pirteältä näyttää rouvan meno. 


Päivän asuna Kikerigun laukku, Globe Hopen reppu, kirppisfarkut, Globe Hopen tunika, parin-kolmen vuoden takainen Volcomin takki ja Isabel Marantin kengät net-a-porterista. Ja kyllä, vihdoin minulla on omat, aidot Marantit. Ökyekoilija on onnellinen uusista kengistään. 

maanantai 1. syyskuuta 2014

Muoviton syyskuu

Osallistun muoviton syyskuu-tapahtumaan. Ja se alkoi loistavasti. Menin kauppaan ostamaan eväitä huomisen vuorokauden mittaista työpäivää varten ja unohdin kauppakassit autoon ja varakassi oli jo täynnä kun hain tytölle kirpparilta vaatteita värikylpyä varten. Onneksi ruoat mahtuivat käsiin ja reppuun ja huomenna eväistä osa kulkee töihin pilttipurkissa.

Mitä mieltä olette muuten näistä "tapahtumista"? En tiedä, onko jälleen tänä vuonna tarkoitus viettää lihaton lokaluu, itse kyllä ajattelin.