perjantai 29. toukokuuta 2015

Ihana Uhana SS2015 jatkuu

Toinen ihanan Uhanan tämän kevään/kesän mallistosta itselleni ostamista vaatteista oli tämä ihanaakin ihanampi pupuhame. Jos nyt oikein muistan, hameen kangas on Kiinasta, puuvilla/silkkisekoitetta. Kuvio on painettu Italiassa ja hame on ommeltu Tampereella. Uhanalta sai postitse tehdyn tilauksen myötä postikortteja, joissa on erikseen selvitetty missä mikäkin osa tuotteesta on tehty. Asia jota arvostan vaatteiden ja muidenkin tuotteiden hankkimisen yhteydessä. 


Kuvat ovat jälleen sitä käsittelemätöntä itseään. Pyysin hovikuvaajaa ottamaan erikseen kuvan kengistä, mutta ei siitä oikein tullut mitään. Kenkien pitäisi näkyä sivulta ja edestä, mutta aina ne kuvataan yläviistosta ja sivuviistosta. Mutta vielä noista kengistä. Olen yrittänyt pitää malttini kenkien oston suhteen ja keskittynyt Euroopassa valmistettuihin kenkiin, mutta näiden kohdalla tein ison poikkeuksen. 

Yksi tyyli-idolini on kohta kymmenen vuoden ajan ollut Gwen Stefani. L.A.M.B. vaatemallistoa ei saa Suomeen ostettua mistään, mutta kenkiä saa. Harmi vain, että nuo L.A.M.B.:in kengät ovat järjestäen sen mallisia, että en voisi kuvitella laittavani niitä jalkaan. Ikinä. Mutta nyt Gweniltä on tullut uusi mallista, Gx, jossa keskitytään hieman halvempiin ja jalkaystävällisempiin kenkiin. Nämä kengät ovat tuosta mallistosta. Jännitin paketin saapumista ja kenkien sovittamista, mutta ne istuivatkin minun korkeaan ja leveähköön jalkaani loistavasti. Ja millä pohjalla. Tuolla pohjan korkeudella kenkien käyttäjältä lähtee 5 kiloa painosta jo pelkästään laittamalla kengät jalkaan! 

Toivottavasti saan näistä kengistä vielä lisää kuvia tämän kesän aikana. Kenkien lisäksi iloa päivään toi se, että en ole tällä viikolla ostanut yhtä ainutta vaatetta, lelua tai kenkäparia. Mutta olen kulkenut junalla ja bussilla, tehnyt kasvisruokaa, pessyt kestovaippoja ja hoitanut puutarhaa. Sunnuntaina pääsen jälleen suureksi ahdistukseksi töihin. Kesä tulee ja lomakausi ja tällaisten pätkätyöläisten työpäivät lisääntyvät ja pitenevät. 




Päivän asu: 
Laukku Celine 
Hame Uhana
Paita Nanso
Kengät Gx by Gwen Stefani
Aurinkolasit Ray Ban



torstai 28. toukokuuta 2015

Kesäleluja

Ollaan kesäksi tehty muutama hankinta. Koska haluan, että lapsi oppii liikkumaan ulkona jo pienestä pitäen ja tasapaino ja koordinaatiokyky kehittyvät myös alusta alkaen niin meillä on tapana rohkaista lasta ajoittain joidenkin mielestä jopa hurjapäiseen liikkumiseen. Kun entinen työkaveri myi Facebookissa muuton yhteydessä turhia tavaroitaan, bongasin sieltä meille trampoliinin 20 eurolla. Neljä metriä halkaisijaltaan. Ja sillä on pompittu! Sekä äiti että tytär. Lasta ei kyllä yksin ole trampoliinille päästetty, mutta valvotusti pääsee siellä hyppimään ja pomppimaan. Vielä pitäisi hankki reunasuojus ja suojaverkko. Mutta ihanaa, kun lapsi viihtyy ulkona liikkumassa! 


Muidenkin lelujen osalta yritän suosia kierrätettyjä leluja ja jos uutena täytyy jotain hankkia (ei toki täydy, mutta olen aina rakastanut leluja, joten niitä välillä tulee hankittua myös uutena) niin panosta tunnetusti kestäviin tuotteisiin. Yleensä mitä halvempi ja mitä muovisempi, sitä huonompi laatu. Olemme onneksi saaneet perheen sisäisestä kierrätyksestä aimo määrän leluja, joista osasta kyllä näkee, että niillä on leikitty. Mutta näin pienen kohdalla lasta ei onneksi haittaa, vaikka lelu on nähnyt elämää. Nuken rattaat ovat ulkokäytössä ja narulla korjattu ja samoin myös jo elämään nähnyt leikkikeittiö.




Uutena hankin laukkuja ja pikkutilpehöörää rakastavalle tytölle Punaisen Norsun 100% kierrätetystä materiaalista valmistetun laukun (toki uskoisin, että langat ovat uusia).  Ja tämä on ommeltu Suomessa! 


Ja nyt asiakasomistajapäiviltä ostin Brion junaradan osia. Iso piste Briolle siitä, että näitä puuosia ei oltu erikseen pakattu pahvin sisällä vielä muoviin! 

tiistai 26. toukokuuta 2015

Mummottaa

Lapsi oli viikonlopusta yhden päivän hoidossa mummon luona. Mies lähti harrastamaan omiaan ja minä sain ommella rauhassa. Ja urheilla rauhassa. 

Viiden tunnin ompelun aikana syntyi tämä Selma-mekko mekkotehdas kirjasta. Ensimmäisen kerran kun koitin mekkoa päälle, tuli mieleen oman mummoni yöpuvut. Olin kuitenkin suunnitellut juuri tästä kankaasta mekkoa jo jonkin aikaa, eikä lopputulos ollut hyvä. Tein myös liian ison koon, en uskonut ohjetta, joka ohjeisti tekemään yhden koon normaalia pienempää jos käyttää joustavaa kangasta. Onneksi toki malli on sellainen, ettei haittaa vaikka koko on hieman suuri. Mutta se mummotuntu. En oikein pääse siitä yli enkä ympäri. 

Myös mekon kaulus jäi roikkumaan, kokeilin kanttausta pitkästä aikaa, enkä muistanut että sen kantattavan nauhan pitäisi ilmeisesti olla lyhyempi kuin kaula-aukon? Olen käyttänyt aiemmin oikeastaan aina resorikanttausta ja taidan palata siihen jatkossakin. 

Mutta en tiedä mikä mummokausi nyt on menossa, tämä kukkamekko toi mummon mieleen ja nyt kun katsoin sunnuntain asukuvia, niin jotenkin niistäkin tuli mummo-olo. Missä se kaikki rokkenrolli on, se jota mielestäni aiemmin oli pukeutumisessasi vaikka muille jakaa? 




No, jos äitiä mummottaa niin yritettään peitellä sitä opettamalla lapsi skeittaamaan. 


Päivän asu: 
Neule: Nanso / Made in Finland 
Toppi Uhana / ommeltu Suomessa
Housut Punainen Norsu / Made in Finland
Kengät Vans
Laukku Lumi 
Hattu Costo 


On muuten ihanaa, kun on kevät! Ollaan oltu ihan tosi paljon ulkona lapsen kanssa, laitettu pihaa ja hypitty trampalla. Ei onnelliseen arkeen todellakaan paljon tarvita, kunhan vain muistaa nauttia pienistä asioista.

sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Ihana Uhana SS2015

Ihana päästä esittelemään Uhanan uutuuksia pitkästä aikaa! Tällä(kin) kertaa yritin harkita ostoksiani ja mietin pitkään (ainakin kaksi tuntia) mitä tulen käyttämään ja mitä en. Päädyin tilaamaan kolme tuotetta. Ja samalla myin eteenpäin yhden Uhanan neulemekon. Ja keräsin taas lahjoituskassillisen tavaraa poisvietäväksi. Vaikka edelleen olen sitä mieltä, että uuden ostamista ei saa hyvitellä itselleen sillä, että hankkiutuu eroon vanhasta, niin yritän koko ajan pienentää vaatevalikoimaani myymällä vanhoja eteenpäin. Mutta kun rakastaa vaatteita, kenkiä ja laukkuja niin on kovin vaikea olla ostamatta uutta etenkin kun nämä muutamat pienet suomalaiset merkit tuovat Suomessa valmistettuja mallistojaan myyntiin kaksi kertaa vuodessa. Argh. 




Päivän asuna siis Uhanan neulemekko joka löytyy täältä. Suomessa neulottu ja Suomessa ommeltu. En vain pääse yli siitä, kuinka sydäntä lähellä itselleni on turvata ostoksillani suomalaisen työn jatkuvuus. Kotimaisuus, ekologisuus (kestävyys) ja eettisyys ovat tärkeät ostokriteerit. 

Celinen laukku on uusvanha. Uusi itselle, mutta käytettynä hankittu Vestiaire Collectiven kautta. Jos käytetyt merkkilaukut kiinnostavat, niin voin suositella myös helsinkiläistä Theodora Second hand-shoppia. Tämä kyseinen laukku on kyllä ihanin ikinä. Ja muistan varsin hyvin, kun tämä laukkufanaatikko sanoi, ettei ikinä hanki itselleen Celinen luggagea. No, siinä se nyt on. 



perjantai 22. toukokuuta 2015

Ravintolapäivää


Lapsen asu
Takki Reima
Housut Oikukas (Made in Finland from recycled materials)
Kengät DC
Hattu Äidin vanha


Tarjoilusta vastasi kaksi lähiseudun alakoululaista tyttöä. Oli ilo ostaa toisten leivonnaisia. Tässä on mielestäni kiteytettynä se ravintolapäivän perimmäinen idea. Yhden päivän ajan kaikki saavat kokeilla ns. siipiään ravintolamaailmassa. 


Ekohenkisesti matkasimme ravintolapäivään kolmen lapsen ja kahden aikuisen voimin ihmismoottorilla, eli kaksi polkupyörää, yksi vetovaunu ja yksi longboard. Mies lähti lonkkarilla, minä menin perille ja kotiin takaisin. Parhaita ajanviettotapoja, nämä omalla paikkakunnalla tapahtuvat tapahtumat, joihin ei tarvitse kulkea autolla. 






Päivän asu:
Huivi Louis Vuitton
Laukku Lumi
Takki Vainio/Seitsonen (Made in Finland)
Housut H&M kirppislöytö
Kengät Reino (Made in Finland) 

lauantai 16. toukokuuta 2015

Valion luomumaito ja sen epäonnistunut mainos

Ehkä osa Suomen kansalaista on säästynyt siltä itkulta, mikä syntyi kun Valio kehtasi laittaa mainoksen julkisuuteen, missä väitettiin luomulehmien tekevän mitä tahtovat. Sen sijaan, että eläinaktivistit ja vihreäksi itseään kutsuvat ihmiset olisivat olleet tyytyväisiä, että Suomen suurin maitotuotteiden valmistaja haluaa kasvattaa luomun markkinaosuutta, Valiota syytettiin viherpesusta ja käskettiin boikotoimaan Valion tuotteita.

Maidon juonti on toki eettisesti väärin, jos ajatelleen eläinten oikeuksia. Se ei myöskään ole ekologisin vaihtoehto. Mutta jotta suuri muutos tapahtuu, tulee sen tapahtua asteittain. Lehmä ei elä luonnonvaraisesti, ainakaan Suomessa. Lehmä on Suomessa vain ja ainoastaan tuotantoeläimenä. Se, että meillä on nykyään luomulehmiä on jo iso askel parempaan. Mutta sillä ei ilmeisesti saa mainostaa, että näillä lehmillä on parempi olla kuin aiemmin, ostakaa tekin luomua jotka ette aiemmin ole niin toiminut?

Paitsi että kuka meistä tietää, ovatko vaiko eikö ne luomulehmät tyytyväisiä? Ihan oikeasti. Totta kai eläin voisi aina olla vapaampi ja elämä voisi olla mukavampaa, mutta sillä lehmällä ei nyt Suomessa ole muuta virkaa kuin maidontuotto ihmisen ravinnoksi. Valion virka on puolestaan tuottaa siitä maidosta ruokaa. Ja ne suomalaiset lehmät, jotka olen tavannut, vaikuttavat kyllä elävän mukavaa elämää kesäisin. Talvella toki on eri asia. Mutta me nyt vain satutaan asumaan pohjoisessa valtiossa.

Ja siis viherpesu, siitäkö tässä nyt oli kyse? Onko se viherpesua jos väitetään  lehmien olevan tyytyväisempiä kuin mitä ne ovat? Jos Valion luomu täyttää luomun kriteerit niin se on silloin luomua ja se on ihan oikeastikin vihreämpää kuin se ei-luomu. En koe Valion mainosta viherpesuna. En oikeasti koe sitä edes huonona mainoksena. Koen, että tässä nyt ylireagoitiin ja huimasti.

Valion virka on myös olla suuri työllistäjä ja veronmaksaja. Toivoisin, että näiden "Valio boikottiin huonon mainoksen vuoksi" huutelijoiden ajatuksissa kävisi sellaisetkin asiat kuin työllisyys, verot ja hyvinvointiyhteiskunta. Ostan mielummin Valion maitoa, kuin Arlan maitoa, vaikka sekin on suomalaista. Arlan myyntivoitot ja verot niistä menevät kuitenkin Ruotsiin ja niillä koulutettaan ruotsalaisia lapsia ja hoidetaan ruotsalaisia vanhuksia. Mutta hei, eihän meidän lapsilla ja vanhuksilla ole niin väliä, kun Valio kuitenkin teki huonon mainoksen. Siinä on jo syytä tehdä pari tuhatta työtöntä lisää tähän maahan.

Olen pahoillani, ettei ne onnelliset ja vapaat lehmät maksa meille veroja tai tuo ruokaa meidän suomalaisten pöytään. Olen myös lukenut, että kaikki maidontuotanto pitäisi ajaa alas luonnollisen poistuman kautta. Niin, kukahan senkin kustantaisi? Olen valmis ryhtymään vegaaniksi sillä sekunnilla kun eläinaktivistit maksavat nämä luonnolliset alasajot omasta pussistaan ja luopuvat sosiaalietuuksistaan, joita kustannetaan sorsimalla eläimiä.

Maailman pelastaminen on tärkeä asia ja ruokavalion muuttaminen eläinperäisestä kasvipainotteiseksi on siitä iso osa. Mutta maailmaa ei pelasteta teilaamalla Valion luomulehmät. Ja vaikka meillä oli tavoitteena siirtyä pikkuhiljaa perheenkesken kauramaitotuotteisiin, tämä boikotti sai aikaan sen, että ostan jatkossa vähemmän kauramaitoa ja enemmän Valion maitoa. Koska en halua boikotoida yhtiötä, joka yritti tuoda luomun kaikkien ruokapöytiin.

Ja siis minulla meni myös sekin seikka ohi ymmärryksen, että miksi ihmisiä tappavien tehtaiden pyörittäjille lähetetään vain palautetta ja rohkaistaan muutokseen (ja jatketaan niiden halpatuotantorättien ostamista), mutta oikeasti lehmien olojen parantamisesta palkitaan boikotilla?

torstai 14. toukokuuta 2015

Eroon riisistä

Oman arjen muuttaminen ekologisempaan suuntaan on ollut tällaiselle shoppailuhullulle materialistille varsn haastavaa. Vaatteiden ostosta en ole pystynyt, enkä kyllä ole halunnutkaan luopua. Yksi suuri intohimo on merkkilaukut enkä ole halunnut siitäkään luopua. Mutta olen tinginyt useasta muusta asiasta ja moni pieni arkinen muutos on tuonut yllättäen iloa elämään. En valehtele kun sanon, että minun tulee hyvä mieli kun pyyhin keittiön pöytää etikkavedellä ja kun ripustan kestovaippoja narulle kuivumaan.

Yksi arkinen asia, minkä kautta haluan jatkossa vähentää omaani ja perheeni hiilijalanjälkeä on ruoka. Tärkein asia ruoan ekologisuudessa on toki se, että mitään ei heitetä roskiin vaan se mikä ostetaan, syödään. Toinen tärkeä asia on se, että käytetään kausivihanneksi ja hedelmiä. Kolmas ja ehkä tärkein asia on luopua niiden ruoka-aineiden käytöstä, jotka kuormittavat luontoa eniten ja vaihtaa niiden tilalle ekologisempia vaihtoehtoja. Toki se, mikä on ekologista täällä Suomessa voi olla vähemmän ekologista jossakin muualla.

Yksi asia josta olen suunnitellut luopuvani, on riisi. Riisin viljely aiheuttaa vuosittain 1,5% maailman kasvihuonepäästöistä. Riisiä suurempia ilmastopäästöjä aiheuttaa kaikki lihat kala poislukien sekä kasvihuoneessa talvella viljellyt tomaatti ja kurkku. Ja tämä siis laskettuna per tuotettu kilo, ei tuotettu yhteismäärä.

Riisin viljely tarvitsee paljon vettä ja se viekin isoimman osan viljelyyn käytetystä vedestä. Riisin viljelyä varten pellot vedetetään, mikä johtaa metaanin muodostumiseen. Metaani puolestaan on erittäin voimakas kasvihuoneilmiötä aiheuttava kaasu.

Millä sitten riisin voi korvata? Miten käy ihmiselle, jonka lempiruokaa on sushi? No, eihän siitä riisistä tarvitse kokonaan luopua ja isossaa osassa maailmaa riisi kuuluu ruokavalioon oleellisesti. Mutta kun asumme Suomessa, sen voisi ainakin osittain korvata perunalla, ohralla, speltillä tai vaikkapa kvinoalla.

Meillä kokattiin tänään kanaa ja spelttiä tikka masala-kastikkeessa. Olin hieman skeptinen speltin suhteen, mutta ruoka oli oikeasti hyvää. Toki tuo tehotuotettu kana pitäisi vielä oppia korvaamaan kokonaan kasvisperäisillä tuotteilla.



Tästä meillä tänään kokattiin. Kuva on lainattu luvatta Birkkalan omilta nettisivuilta täältä. Speltin keittäminen oli helppoa, kattilaan 4dl vettä ja kaksi spelttiä kun vesi oli kiehunut. Sitten annettiin rauhassa kiehua niin kauan kun vesi oli haihtunut ja imeytynyt kokonaan speltteihin. 

Ruokavalion muuttamisella on oikeasti iso merkitys luonnon säästämiseen seuraavillekin sukupolville. Suosimalla suomalaisia viljatuotteita säästämme luontoa ja lisäämme työtä Suomessa.

keskiviikko 13. toukokuuta 2015

William Blake

To see a World in a Grain of Sand
And a Heaven in a Wild Flower,
Hold Infinity in the palm of your hand 
And Eternity in an hour.

Onni on löytää ilo arjen pienistä asioista. Lapsen innosta, täydestä jääkaapista, sujuvasta liikenteestä kotimatkalla. Onni on katsoa maailmaa lapsen silmin, lapsen kanssa. Sulkea pois ajatuksistaan asiat, joihin emme voi vaikuttaa ja täyttää sydämemme niillä, joista saamme iloa. Murheet voivat olla suuria, jos annamme niiden olla suuria. Ilot voivat olla suuria, jos haluamme niiden olevan suuria. Joka ikinen päivä jonka elämme, on sellainen miksi sen teemme.

 Ilon päivä tai surun päivä. 
Kaikkeen emme voi vaikuttaa, mutta ne asiat joihin voimme,
 ovat ne mitkä merkitsevät.  


Synttärit

Tyttäremme täytti kaksi vuotta. Syntymäpäiväjuhlaa vietettiin Late Lammas teemalla. Late on lempiohjelma ja sitä tuijotetaan Netflixistä päivä toisensa perään. Se hetki, kun Latemusa alkaa soimaan, tyttö alkaa kiljumaan riemusta. Yritin Pirkanmaan seudulta löytää meille kakuntekijää, mutta en löytänyt. Joko olivat jo varattuja tai eivät muista syistä halunneet tehdä meille kakkua. Outo kokemus sinänsä näin lama-aikana. 


Äidin vaatetuksena oli Samujin mekko. 


Unideco designin panta ja rannekoru. 


Ja Hush Puppiesin kengät. Mekko oli kokoa 38 mutta silti tuli näiden kuvien jälkeen olo, että elämäntaparemonttia täytyy hieman tehostaa. 


Meidän kakku. Mielelläni ottaisin kunnian itselleni, mutta ei. 


Meidän piti tehdä myös hedelmäkakku, mutta emme löytäneet tarpeeksi isoa vesimelonia joten päädyimme tällaiseen ratkaisuun. 


Lapsi juhli äidin ompelemassa mekossa, Metsolan sukkahousuissa ja Tomsin kengissä. Sekä tädiltä saaduilla kierrätysnukenrattailla. 


Omat juhla-askarteluni ovat tässä. Laten pää. Mutta oli mukavat juhlat ja oli hauska nähdä, että lapsikin osasi jo niistä nauttia. 

tiistai 12. toukokuuta 2015

Sontaa laatua osa Me&I

Erehdyin syksyllä Me&I kotikutsuille. Ja nimenomaan erehdyin, koska tiesin ostavani jotakin jos osallistun mutta sillä hetkellä oli armoton farkkujen tarve kun edelliset kiristivät liikaa. Päädyin tilaamaan kolmet housut, joista kaksista otin myyjän suosituksella pienemmän koon kuin mitä itse ajattelin ja lopputulemana farkut alkavat nyt vasta tuntua hyviltä päällä. 

Ostin myös mustat housut, jotka ovat olleet jalassa noin viisi kertaa oston jälkeen. Samasta syystä kuin farkutkin. En tykkää liian kireistä housuista ja minun olisi pitänyt vain pitää oma pääni ja ostaa isompaa kokoa. No mutta kuitenkin. Kävin ennen vappua työhaastattelussa ja koska halusin tehdä m mahdollisimman hyvä vaikutuksen, puin päälleni Me&I:n mustat suorat housut. Tuntia ennen haastattelua huomasin sisäsaumassa reiän. Kotona kävin housut läpi. Sauman sisällä on kangasta noin kolmen millin verran toisella takalahkeessa, molemmin puolin. Eli housut tulevat repeämään lisää jos niitä käyttää. Hieno juttu. Korjaaminen ei auta, kun housut ovat jo valmiiksi melko kireät joten ylimääräisen sentin ottaminen lahkeesta sisään ei varmaan auttaisi käyttömukavuuteen. 

Täytyy sanoa jälleen kerran, että universum kosti jälleen. Älä osta tuotetta jota et voi viedä suoraan kivijalkakauppaan korjattavaksi jos se menee rikki alle kymmenellä käyttökerralla. 

Ja kyllä, tämä oli viimeinen uusi Miikkariostos tähän perheeseen. Ilmeisesti tämän olisi voinut palauttaa jos olisin tajunnut virheen puoli vuotta ostopäätöksestä. Toki voisin myös riitauttaa tämän kuluttaja-asiamiehen kautta, mutta into ja aika ei riitä. Maanantaikappaleita sattuu, se on totta mutta kun jaoin tämän kuvan Facebookissani sain kolme vastaavaa kokemusta Miikkarien aikuisten housuista. Eivät kestä käyttöä. 

maanantai 11. toukokuuta 2015

Luonnollista kosmetiikkaa Biodellystä

Vanhat meikkini ovat alkaneet haisemaan joten piti tilata uusia. Tällä kertaa halusin kuitenkin panostaa mahdollisimman luonnollisiin kosmetiikkatuotteisiin entisen Diorin sijaan. Ensisijaisesti pyrin ostamaan suomalaista, mutta suomalaista luonnonmukaista kosmetiikkaa on edelleen varsin vähän tarjolla ainakaan meikkien osalta. 

Päädyin tilamaan Lily Lolon ja Benecoksen tuotteita turkulaisesta verkkokaupasta Biodelly.fistä. Yritän verkkokaupoissakin suosia aina ensisijaisesti kotimaisia kauppoja. 


Lily Lolo ei ole luomusertifikoitu, mutta he pyrkivät mahdollisimman luonnonmukaisiin tuotteisiin eivätkä tuotteet ole eläimillä testattuja. 




Lily Lolon luomiväripaletti ei ollut hinnalla pilattu, tämä maksoi 20 euroa tarjouksessa. Ulkomuoto on myös varsin tyylikäs. 




Lily Lolon luomivärien lisäksi ostin tämän Benecocsen korostuspuuterin. Benecos-tuotteet eivät sisällä parabeenejä, silikonia, synteettisiä väriaineita tai tuoksuja. Eivätkä PEG:tä eli polyetyleeniglykolia. 




En ole vielä tuotteita kokeillut mutta palaan käyttökokemuksien kera varmasti piakkoin. 

sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Äitienpäivää

Pääsin juhlimaan kolmatta äitienpäivääni. Ei voisi ihminen onnelisempi olla. Ja ensimmäistä kertaa ikinä sain lahjaksi oman lapseni askarteleman esineen. Huivin, jonka he olivat yhdessä mummon kanssa tehneet. 

Kävimme syömässä äitini ja veljeni perheen kanssa. Monet sanovat, että äitienpäivän paras ja ainoa lahja minkä he tarvitsevat, on olla äiti. Itse en silti kiellä, etteikö se ole mukavaa, että saat äitienpäivänä aamiaisen valmiiksi katettuna, ehkä kukkia puolisolta ja vaikka jonkun pienen paketin. Itse ainakin tykkään muistaa lapseni isää isänäpäivänä, vaikka hän ei minun isäni olekaan. Hän on kuitenkin lapseni isä ja häneltä olen saanut parhaan lahjan ikinä, joten mielestäni on täysin oikein muistaa isää myös puolison roolista. 








Päivän asuna 
Mekko Ainokainen
Laukku Chanel 
Kengät Minna Parikka
ja päässä Kalevala korun kaulakoru. Hienosti keksitty, vai mitä? 

lauantai 9. toukokuuta 2015

Oikeus ja toive toiseen lapseen

Otan nyt lapsettomien päivän kunniaksi esiin itselleni henkilökohtaisen asian. Toivon, etten kadu tätä jatkossa sillä tämän blogin ensisijaisena tarkoituksena on itsetutkiskelu omien kulutustapojen suhteen eikä pureuta syvälle omaan elämääni.

Ensimmäiseksi haluan sanoa, että olen todella onnellinen ja kiitollinen siitä, että olen saanut lapsen. Lapsen, jota yritettiin lähes vuosi. Vuosi, joka oli pitkä aika ihmiselle joka tarvitsee lääkkeitä pysyäkseen liikuntakykyisenä eikä niitä lääkkeitä saanut silloin käyttää kun tavoitteena oli raskaus. Kun lapsi syntyi, oli toiveissa toinen heti perään. Olin luottavaisin mielin, sillä toinenhan tulee helposti kun ensimmäinen on tullut.

Sitä toista ei ole kuitenkaan kuulunut. Kohta on kulunut kaksi vuotta siitä, kun ajattelimme, että toinen lapsi saa tulla heti kun on tullakseen. Ja nyt on kulunut jo yli vuosi siitä, kun aloitimme oikean yrittämisen greippimehuineen ja ovulaatiotesteineen. Olemme myös käyneet yksityisesti yhden IVF-hoitosarjan joka päättyi siihen, ettei viidestä munasolusta kasvanut alkioksi kuin yksi ja sekin meni kesken. Hieno kokemus kaikkineen. Ei todellakaan.

Nyt olemme puoli vuotta miettineet, lähdemmekö enää hoitoihin. Hedelmöityshoidot ovat fyysisesti ja henkisesti raskaita. Ja rahallisesti. Tiedän, että yhteiskunta maksaisi meille hedelmöityshoidot, mutta mielestäni se ei ole yhteiskunnan velvollisuus. Ei enää, kun meillä on jo yksi lapsi. Haluan, että ne rahat käytetään johonkin muuhun, kuten vaikka ehkäisevään lastensuojeluun jotta ne lapset, joita ei ole toivottu eikä haluttu eikä haluta vieläkään, saavat turvallisen lapsuuden.

Ja ne muut vaihtoehdot. Monesti sanotaan, että ainahan voi adoptoida. No ei voi. En ymmärrä, miksi Suomessa adoptio on niin hankalaa. Ei auta vaikka olet hyvävarainen, vakaassa elämäntilanteessa ja toimivassa parisuhteessa. Adoptio vie vuosia ja taas vuosia, eikä ole mitään takeita että lasta koskaan tulet saamaan. Ja adoption kustannukset ovat naurettavat, kymmeniä tuhansia euroja. Miten voi olla niin vaikeaa saada lapsi, kun maailma on täynnä lapsia joilla ei ole kotia tai vanhempia? Miksi lapset kasvatetaan mielummin laitoksissa kuin etsitään heille hyvä perhe? Ja miksi ihmeessä Suomessa nuoria äitejä kannustetaan ennemmin aborttiin kuin adoptioon? Tiedän tarinan, jossa Naistenklinikalla oli naurettu tulevalle äidille päin naamaa, kun tämä oli ehdottanut antavansa tulevan lapsensa adoptioon. "Ei täällä Suomessa niin toimita, täällä tehdään abortteja." Se raskaus ei sitten päätynyt synnytykseen ja sekin lapsi jäi joltakulta saamatta.

En heitä vielä kirvestä kaivoon ja elättelen toiveita toisesta lapsesta. En myöskään aio hakeutua julkiselle puolelle lapsettomuushoitohin, vaikka meillä siihen oikeus olisikin. Jos vielä päätän lähteä hoitoihin, maksan ne itse vaikka se kirpaiseekin kun laittaa 3000 euroa johonkin mistä käteen ei jää kuin paha mieli. Olen onnellinen ja sanoin kuvaamattoman kiitollinen siitä, että  minulla on maailman paras lapsi. Jos kuitenkin joskus saamme toisen lapsen, otan hänet kiitollisuudella vastaan. Hitsi vieköön, otan kiitollisuudella vastaan vaikka kymmenen lasta, jos meille niin paljon suotaisiin. Tässä vain tulee ikä ja biologia vastaan. Toisaalta, oma vika kun odotin. Mutta todellisuudessa elämäni nyt vain meni näin, enkä suostu sitä katumaan etten halunnut lasta ennen kuin sain itselleni parisuhteen jossa voin luottaa toiseen täysin.

Itse toivon tämän päivän viettämisen johtavan siihen, että ihmiset miettisivät mitä laukovat suustaan. Se ei lohduta ketään, että kumminkaima tuli raskaaksi vaikka ei pitänyt. Sekään ei lohduta, että lapsia kuulemma tulee kun ei stressaa. Tai niitä voi adoptoida tai ottaa vaikka sijaislapsen. Kun ei se vain mene niin. Hoidot eivät myöskään ole mikään tae lapsen saamisesta, vaikka monet niillä lapsen saavatkin. Monet, eivät kaikki. Ja koira ei nyt ainakaan korvaa sitä lasta. Joten seuraavan kerran kun haluat antaa lapsettomalle hyviä neuvoja niin älä anna. Ei ne auta. Mikään ei auta.

Monet eivät myöskään kaipaa neuvoja koska se kakkonen kannattaa tehdä. Et voi tietää, vaikka sitä olisi yritetty tehdä jo pitkään. Itse muistan elävästi kun koliikista huolimatta aloitimme yrittämisen ja sain neuvon, että tehkää nyt äkkiä toinen lapsi ennen kuin uhma alkaa. Joo, tuskin se uhma meidän lapsihalukkuuteen vaikuttaa kun koliikkikaan ei vaikuttanut vaikka koettiin joka iltainen kaksi tuntia kestänyt huuto ja 15 minuutin unipätkät vuorokauden ympäri.  Ja silti haluttiin heti se toinen.

Ei siihen lapsettomuuteen ole mitään poppakonsteja tai lohdutuskeinoja. Tässä pitää vain antaa itselleen lupa surra ja yrittää nauttia siitä mitä on. Ja toivoa niin kauan kun toivoa on.

tiistai 5. toukokuuta 2015

Lahjoituksia

Olen ottanut itselleni tavoitteeksi lahjoittaa joka kuukausi vähintään kassillisen tavaraa eteenpäin. Osa tavarasta päätyy Hopeen, osa hyväntekeväisyyskirpputorille. Vien kassin äidilleni, joka vie tavarat eteenpäin. Nyt kerään myös yhtä kassillista askartelutarpeita lahjoitettavaksi paikkakuntani päiväkoteihin. En siis osta uutta vaan lahjoitan vanhaa. Välillä olen kyllä ostanut uusia, meille liian pieniä, lastenvaatteita (suomalaisia) alennusmyynneistä ja ajatellut, että jos ne eivät enää pääse käyttöön meillä niin lahjoitan ne sitten uusina eteenpäin. 

Huhtikuussa lahjoitukseen päätyi mm. mekko


DVD-levyjä, koiran panta, pokkari, lompakko, vauvatumput, lelu-ukko, käyttämätön kosteusvoide (avaamaton), vaatekoukkuja ja suola/pippurisirotin. 


Marlonin body koossa 80, muovinen säilytysrasia, Haltin naisten kuorihousut ja Seppälän mustat collegehousut.  


Lisäksi jäi kuvaamatta: yhdet Dieselin ja yhdet Guessin farkut, Marimekon body koossa 80, DC:n huppari, yhdet uudet sandaalit, Pomarin naistenkengät ja jotain t-paitoja. Toivottavasti nämä nyt pääsevät käyttöön. Lähinnä nyt teen listaa itselleni, että kun jälleen etsin niitä yksiä farkkuja niin muistan myyneni ne.