keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Pakkasasua osa 1/2014

 
Ei ole paljon pakkasia riittänyt tälle talvelle. Paitsi nyt joulun ajalle. Me vietettiin joulu Lapissa ja tässä on esittelyssä joulun luottovaatteet. Lapikkaat ovat voittaneet Uggit talven lämpöisimpinä kenkinä. Uhanan merinovillaleggarit ja niiden alla villapitkikset, niin pärjää pakkasella jos ei tuule kovaa.
 
Muuten päivän asuna on Nurmen mekko, Mukavan villa-silkkisekoite neuletakki ja Patagonian kerrostakki. Lisäksi asusteina Arctipsin kengät Kerästä ostettuna, Salmiak Studion raanulaukku ja Coston hattu. Kaulahuivi on itsetehty ja se on alpakka-lampaanvillasekoitetta. Lämmin kuin mikä.
 
Uhanalla oli nyt syksyllä Weecos.comilla hieno idea käytössä. Syksyn mallistoa sai ostaa ennakkoon hieman halvemmalla hinnalla. Tällä varmistettiin, ettei vaatteita tule tilattua ompelimosta suuria määriä ylimääräistä. Hieno ajatus.
 
Patagonian takissa on irroitettava untuvakuori, joka toimii erillisenä takkina. Lisäksi takissa on päällimmäisenä kuori, joka toimii myös erillisenä kuoritakkina. Yhdessä ne sitten toimivat kunnon talvitakkina. Idea hyvä, toimii ja Patagonialle aina pisteet avoimesta tuotantoketjusta sekä tavoitteesta tehdä kestäviä vaatteita kunnon käyttöön.
 


perjantai 26. joulukuuta 2014

Palafarkkua

Loka-marraskuussa oli melkoinen ompeluvimma päällä. Jonka seurauksena syntyivät nämä legginssit, monen muun vaatteen ohella. 
 
Kierrätysmateriaalin käyttö on palkitsevaa ja maailma tuntuu olevan täynnä käytettyä farkkua. Monesti eri paloista kootuista farkkuvaatteista tulee helposti vain jotenkin halpa olo. Tiedättekö ne laukut ja vessapaperirullapidikkeet, joita farkuista tehdään? Laukuissa taskut paikallaan ja niin edelleen. Toimii ehkä jollekin, mutta ei minulle.
 
Legginsit on tehty vanhoista farkuista tutulla Ottobreen kaavalla. Takaosa on kotimaista joustocollegea. Etuosan tein tosiaan niin, että ompelin paloja yhteen niin, että sain suurin piirtein etukappaleiden kokoiset palat minkä jälkeen leikkasin ne kaavan muotoon. Saumurilla saumat ja housut olivat valmiit. Ja olen niihin kyllä todella tyytyväinen. .
 
Kuvaisin oman toivetyylini pelkistetyksi ja haluaisin luoda kierrätysmateriaalista omaan tyyliini sopivia vaatteita, jotka kestäisivät myös käyttöä. Tämä kokonaisuus ei nyt oikein onnistunut, pistetään se sen syyksi, että en oikeasti ehtinyt katsoa peiliin ennen uloslähtöä. Ja viime hetken ideana sain yhdistää tuon villatakin asukokonaisuuteen. Ei hyvä idea.
 
Muista aina katsoa peiliin ennen uloslähtöä.
 
 

 
Neuletakki: Alchemist / Yalo.fi 1/14
Paita Poola Kataryna / Yalo.fi 10/14
Laukku MCQ By Alexander Mcqueen / Net-a-porter.com 10/14
Legginssit Itsetehty ja
kengät Isabel Marant / Net-a-porter.com 6/14

torstai 25. joulukuuta 2014

Vahingon korjausta

Nyt on hankittuna uusi "kannettava" ja siihen Photoshop ja sen seurauksena blogin laadun pitäisi parantua huomattavasti, eikö vain? 

Olen ensimmäiseltä ammatiltani painopinnanvalmistaja, eli minun pitäisi ainakin käytännössö osata graafisen alan perusteet. Sivuntaiton, kuvankäsittelyn ja sen sellaisen tulisi olla  jotenkin hallussa. Tein kuitenkin niitä töitä täysipäiväsesti yli vuoden ajan ja opiskelinkin kahden vuoden ajan. 

No, siitä on jo 15 vuotta aikaa kun valmistuin ammattikoulusta ja ohjelmistot ovat menneet reippaasti eteenpäin. Joten katsotaan, miten kuvien käy. Paranevatko ne Photoshopin myötä ja ennen kaikkea, riittäkö into opetella käyttämään kuvankäsittelyohjelmaa. Josta muuten löytyi "slim down" toiminto...
 
 
Ennen joulua maalasin meidän LuonaIn joulukuusta.  Spraymaalilla. Ja maalasin sitten kuvassa näkyvään mekkoonkin pienen läiskän. Meidän saunanlauteiden lisäksi. Jälkimmäistä ei saanut enää korjattua, toki harkinnassa on lauteiden maalaaminen vihreäksi. Tai ehkä mieluummin mustaksi.

 Yhtäkaikki, mekko pääsi pesukoneeseen pinkin väripatruunan kanssa. Ja näin aikaisemmin mustavalkoisesti mekosta tuli pinkki. Olenkin miettinyt, että vaatekaappini tarvitsee enemmän väriä. Ja sitä näköjään saa, mitä tilaa.
 
 
Päivän asuna Mekko: Mukava / Yalo.fi 10/2014, housut Me&I / Kotikutsut 9/2014 kengät Converse / Zalando.fi 11/2014 ja laukku Chanel / Ihanuudet.com 4/2014
 
 
Ja vielä näin joulupäivän kunniaksi oikein rauhallista joulua itse kullekin.
 
 
 

perjantai 19. joulukuuta 2014

Joulupukista

Tämän aamun aiheena blogeissa tuntui olevan Joulupukki, tuo koko kansan suuri huijaus. Joten kannanpa minäkin korteni kekoon keskustelussa. Ja kyllähän mekin kävimme mieheni kanssa keskustelun joulupukista ennen lapsen syntymää. Minä olin sitä mieltä, että voisimme suoraan kertoa lapselle, ettei mitään joulupukkia ole ja mies halusi, että lapsi saa uskoa pukkiin niin pitkään kuin haluaa. Miten siinä sitten kävi?

Itse yhdistän joulun kristinuskoon hetkenä jolloin juhlitaan Jeesuksen syntymää. Siinä missä kristinuskon ja kirkon merkitys Suomessa vähenevät monikansallistumisen ja maailman muuttumisen myötä, tuntuu joulusta tulevan suurempi ja suurempi kulutusjuhla. Juhla jonka tärkeimpänä ajatuksena tuntuu olevan pikkujoulut, joulupöytä ja joululahjat. Materialismin ja kulutusjuhlan hysteriaa, tuo kuuluisa joulu. Olemme tainneet karata melko kauaksi joulun alkuperäisestä ajatuksesta, vai mitä?

Olen aiemmin jo sanonutkin, etten halua lapselleni joulua jossa tärkeintä on lahjojen saanti tai ylensyöminen. Haluan, että meidän joulut ovat rauhallisia ja stressittömiä yhdessäolon hetkiä. Enkä voi kuin ihmetellä sitä, että siinä missä monelle tuntuu olevan ongelmana kertoako pienelle lapselle totuus joulupukista vai ei, kenellekään ei tunnu olevan ongelmana juhlia kristillistä juhlaa ilman uskoa.

Mutta mitä me sitten ensi viikolla juhlimme? Miksi me annamme toisillemme lahjoja, joita pukki ei tuo eikä Jeesuskaan syntynyt oikeasti? Selitämme lapselle, että hei kiva kokoontua yhteen ja vaihtaa lahjoja? Eihän siinä mitään, mutta samalla kun koemme moraalisen ongelman valehdella lapselle Joulupukista, emme kuitenkaan koe moraalista ongelmaa rakentaa jälleen yksi kaupallinen juhlapäivä lisää?  Emmekä varmasti kerro lapselle, kun kerran rehellinen pitää olla, että tämän sinun lelusi on rakentanut joku ihminen maapallon toisella puolella huonolla palkalla ja huonoissa työoloissa vain jotta sinä voit leikkiä sillä hetken ennen kuin unohdat sen.

Meidän perhe viettää joulua ja juhlimme Jeesuksen syntymää vaikka itse en ole varma onko Jeesus koskaan syntynytkään. siis juhlimme sitä ihan noin varuiksi, tottumuksesta ja myös kunnioituksesta niitä kohtaan jotka uskovat. Toistaiseksi meidän perhe uskoo Joulupukkkiin, joka tuo lapsellemme yhden lelun ja loput sitten tuovat ne läheiset, jotka haluavat jouluna lasta muistaa muutenkin kuin vain läsnäolemalla. 

Ja miksi näin? 

Tässä maailmassa on niin paljon pahuutta ja lapsuus on niin kovin lyhyt aika, että siinä missä lapsella on oikeus turvalliseen kotiin, on lapsella myös oikeus satuihin ja leikkeihin. Ja Joulupukki on yksi niistä.

Sitä paitsi, vaikka et itse usko, ei se tarkoita ettei se olisi totta. Kuka meistä tietää, ettei Korvatunturilla oikeasti asu valkopartaista miestä joka järjestää joulun ihmeitä niille, joilla on oikeasti vaikeaa.



Meidän lapsen ainoa vanhemmiltaan tuleva joululahja. Halinalle joka saapui meille Huuto.netin kautta. Materialistiäiti onnistui kerrankin hillitsemään itsensä. 

keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Vielä muutama joululahja

Vielä kahdelle pikkumiehelle nimikyltit joululahjaksi, vanhojen palapelien taustalevyille. 



maanantai 15. joulukuuta 2014

Pantaa pukkaa

Käsityömessuilta Pirkkahallista ei jäänyt matkaan Tukuwoolia, mutta asia piti korjata melko pian messujen jälkeen ihanassa Kerässä. Mukaan tarttui kaksi Tukuwoolin villalankaa, tästä ensimmäisestä on nyt työstetty erinäisiä pantoja. Ohje omasta päästä omaan päähän, heh. 



Tässä vielä koko asu. Nurmen mekko ja mustat sukkahousut, jotka erottuivat vielä iPhoton puolella mutta välillä tämä Bloggeri tuntuu tekemän kaikista kuvista yhtä mössöä. Luulisin kuitenkin, että vika on enemmän käyttäjässä kuin ohjelmassa. 


sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Saapasjalkakissa päivää

Tai no, ehkä enemmänkin joku mursu. Kuvaushetki taisi olla lokakuu, kenties jopa marraskuu. Suomen sateinen marraskuu. Olen aina rakastanut Suomen neljää vuodenaikaa mutta nykyään niitä tuntuu olevan enää kolme. Kevät, kesä ja puoli vuotta syksyä. 


Ihan ei päästä täyttä kymppiä vetämään kotimaisuuden puolesta tällä asulla. Jalassa Uggit, joista jo yksi nappi irronnut. Ne ovat kyllä todella, todella mukavat ja syyslämpimät kengät, mutta en tiedä sijoitanko enää uusiin. Sukkahousut Nanson tai Finnwearin, ei ehkä ihan 100% suomalaista mutta eurooppalaista. Mekko Nurmen ja villatakki Mukavan silkki-villasekoitetta. 

Melkein kuvaushetken harmaissa tunnelmissa kohti joulua, viikkoa vielä loman alkuun. 


lauantai 13. joulukuuta 2014

Eniten ärsyttää kaikki

Ehkä se on tämä pimeys. Tai ehkä ne oman elämän pienet vastoinkäymiset, mitkä saavat kaiken tuntumaan juuri nyt niin kovin raskaalta. Asiat, joiden olisin halunnut onnistuvan, eivät onnistuneet.
Ei mitään niin vakavaa, mutta vakavaa kuitenkin. Vakavaa minulle. 

En ymmärrä kun ihmiset sanovat, että minulla on ollut elämässä vastoinkäymisiä, mutta selvisin niistä. Mikä on selviämisen vaihtoehto? Ei-selviäminen? Meillä kaikilla on aivan varmasti ollut vastoinkäymisiä ja suurin osa meistä selviää niistä. Ja miten se määritellään, ettei selviä? Missä menee selviämisen raja? Milloin ihminen ei enää selviä?

En todellakaan tiedä mikä on selviämisen vaihtoehto. Luovuttaminen, toki. Mutta miten? Kaiken paskaksi vetäminen tai kenties tästä elämästä poistuminen oman käden kautta? Kyllä, ne ovat vaihtoehtoja. Mutta todellisuudessa. Itkupotkuraivarit? Ehkä toimivat uhmaikäisellä, mutta ei aikuisella.   Onko meillä suurimmalla osalla ihmisistä muuta vaihtoehtoa kuin selvitä? 

 Se, mikä voi toisesta tuntua pienelle, voi toiselle olla suurta. Kukaan ei voi sanoa kenellekään muulle, että hei, tämä minun vastoinkäymiseni on niin paljon pahempi kuin sinun. Eikä meistä kukaan tiedä loppujen lopuksi, mikä toisesta tuntuu pahalle ja kuinka pahalle se tuntuukaan. 

Luovuttaminen voi olla joskus paikallaan, kaiken paskaksi vetäminen ei ikinä. Kukaan ei koskaan nosta sinua kuopasta, johon itsesi kaivat, jos se kuoppa on liian syvä. Kukaan ei tule sanomaan sinulle kuolinvuoteellasi, että tässä sinulle lottovoitto ja pari vuotta lisää elinaikaa, elämä haluaa hyvittää sen sinulle kun potki sinua niin kovasti päähän aikaisemmin. 

Meillä kaikilla on vaikeutemme ja meidän kaikkien pitää itse tehdä se päätös selviämmekö ja jatkammeko taisteluamme vai luovutammeko. Mutta ketään muuta ei voi oman elämänsä pieleen menemisestä syyttää, kuin itseään.

Eikö se vanha viisauskin sano, että jokainen meistä on oman onnensa seppä?




Syvien aatoksien ohella päivän asuna Silkkitoppi: R-collection / R-collection.fi, housut Globe Hope / Globe.hope.fi ja kengät Minna Parikka / Onemanband.fi

perjantai 12. joulukuuta 2014

Muutama joululahja

Sukulaislapsille graffittitaulut. Nämä on tehty maalitusseilla, laatikossa odottaa kynäruisku jota en ole vielä oppinut kunnolla käyttämään. Itse en ole tyytyväinen ja nyt kun näitä kuviakin katselee, niin löydän vaikka kuinka monta kohtaa jotka pitäisi korjata. 


Taulut on tehty vanhojen puupalapelien kääntöpuolelle, haalin niitä jokin aika sitten kirpputorilta. Ei mene päivää tässä elämässä, etten miettisi sitä kuuluisaa pyörästä pois hyppäämistä ja sitä, että ihan hetken panostaisi käsillä tekemiseen. Jotenkin sitä miettii koko ajan, että sitten myöhemmin, sitten myöhemmin. Mutta mitä jos sokeudun ensi viikolla, menetän oikean käteni tai kuolen sydänkohtaukseen? Kadunko sitä, etten ottanut aikaa itselleni tärkeän asian tekemiseen vai kuolenko onnellisena? 

Kuolisin kyllä onnellisena, koska minulla on maailman paras perhe mutta kyllä silti harmittaisi, etten ottanut sitä kuuluisaa irtiottoa vielä kerran elämässäni. Eläkkeellä ehtii joo, jos sinne asti joskus pääsee ja on vielä kunnossa jotain tehdäkseen. 


keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Aina ei voi onnistua

Kun se ompeluvimma iskee, niin se iskee. Kuten viime kesäkuussa, yhtenä lomayönä. Sain idean ennen nukkumaanmenoa enkä sitten yllättäen saanutkaan unta. Oli pakko käydä toteuttamassa idea.

Tyrnifarmareitten blogista ohjeet ja kimono valmistui muutamassa tunnissa. Olen niin arkaillut Murun kankainen kanssa, kun ei niitä raaskisi käyttää. Mutta ajattelin tämän kimonon olevan helppo ja varma nakki. No eihän se niin mennyt. Ja menin vielä fiksuna ompelemaan vinonauhan kaulukseen.


Katselin kimonoa kaapissani muutaman kuukauden ja totesin, ettei idea toimi. Kangas ei ole tarpeeksi laskeutuvaa eikä kauluksen korjaaminen onnistu kovin helposti. Näin ollen pistin kimonon paloiksi ja kangas pääsee uuteen kiertoon muissa vaatekappaleissa. 

Mutta siis, aina ei voi onnistua. 

maanantai 1. joulukuuta 2014

Marraskuun viimeinen asukuva


Tulee kylläkin julki vasta joulukuussa, mutta tämä oli otettu vielä marraskuun puolella. Päällä jo aiemmin nähty Nanson paita, sekä Uhanan merinovillalegginssit. Michael Korssin laukku, ensimmäinen itselläni laatuaan, laukkuhullu mikä laukkuhullu sekä Papun pipo Tampereen Sokoksen Pop-Up-pisteestä ja jalassa Star War Vanssit. 


Äitini sanoi tuon laukun nähdessään, että kiva mummolaukku. Sillä on sitten hyvä hakata nuorisoa päähän, jos käyvät kadulla kimppuun. En kyllä itse oikein miellä sitä mummolaukuksi, itselleni se oli sellainen halpaversio Celinen Luggage-laukusta, johon en ajatellut ikinä sijoittaa, pienellä rokkitwistillä. Laukkua alkaa jälleen kertymään, vaikka olenkin myynyt jo melkein kymmenen pois. Pitäisi vielä myydä pari lisää, kun vain saisi aikaiseksi... tämä on hyvä tapa sallia itselleen laukkuharrastus, kun ostaa laukkuja jotka säilyttävät arvonsa ja myy ne sitten pois jos eivät tunnu enää omilta. Esimerkiksi Vuittonen Neverfullista sain myydessäni täsmälleen saman hinnan mitä siitä muutama vuosi aiemmin maksoin.