Joulupukista

Tämän aamun aiheena blogeissa tuntui olevan Joulupukki, tuo koko kansan suuri huijaus. Joten kannanpa minäkin korteni kekoon keskustelussa. Ja kyllähän mekin kävimme mieheni kanssa keskustelun joulupukista ennen lapsen syntymää. Minä olin sitä mieltä, että voisimme suoraan kertoa lapselle, ettei mitään joulupukkia ole ja mies halusi, että lapsi saa uskoa pukkiin niin pitkään kuin haluaa. Miten siinä sitten kävi?

Itse yhdistän joulun kristinuskoon hetkenä jolloin juhlitaan Jeesuksen syntymää. Siinä missä kristinuskon ja kirkon merkitys Suomessa vähenevät monikansallistumisen ja maailman muuttumisen myötä, tuntuu joulusta tulevan suurempi ja suurempi kulutusjuhla. Juhla jonka tärkeimpänä ajatuksena tuntuu olevan pikkujoulut, joulupöytä ja joululahjat. Materialismin ja kulutusjuhlan hysteriaa, tuo kuuluisa joulu. Olemme tainneet karata melko kauaksi joulun alkuperäisestä ajatuksesta, vai mitä?

Olen aiemmin jo sanonutkin, etten halua lapselleni joulua jossa tärkeintä on lahjojen saanti tai ylensyöminen. Haluan, että meidän joulut ovat rauhallisia ja stressittömiä yhdessäolon hetkiä. Enkä voi kuin ihmetellä sitä, että siinä missä monelle tuntuu olevan ongelmana kertoako pienelle lapselle totuus joulupukista vai ei, kenellekään ei tunnu olevan ongelmana juhlia kristillistä juhlaa ilman uskoa.

Mutta mitä me sitten ensi viikolla juhlimme? Miksi me annamme toisillemme lahjoja, joita pukki ei tuo eikä Jeesuskaan syntynyt oikeasti? Selitämme lapselle, että hei kiva kokoontua yhteen ja vaihtaa lahjoja? Eihän siinä mitään, mutta samalla kun koemme moraalisen ongelman valehdella lapselle Joulupukista, emme kuitenkaan koe moraalista ongelmaa rakentaa jälleen yksi kaupallinen juhlapäivä lisää?  Emmekä varmasti kerro lapselle, kun kerran rehellinen pitää olla, että tämän sinun lelusi on rakentanut joku ihminen maapallon toisella puolella huonolla palkalla ja huonoissa työoloissa vain jotta sinä voit leikkiä sillä hetken ennen kuin unohdat sen.

Meidän perhe viettää joulua ja juhlimme Jeesuksen syntymää vaikka itse en ole varma onko Jeesus koskaan syntynytkään. siis juhlimme sitä ihan noin varuiksi, tottumuksesta ja myös kunnioituksesta niitä kohtaan jotka uskovat. Toistaiseksi meidän perhe uskoo Joulupukkkiin, joka tuo lapsellemme yhden lelun ja loput sitten tuovat ne läheiset, jotka haluavat jouluna lasta muistaa muutenkin kuin vain läsnäolemalla. 

Ja miksi näin? 

Tässä maailmassa on niin paljon pahuutta ja lapsuus on niin kovin lyhyt aika, että siinä missä lapsella on oikeus turvalliseen kotiin, on lapsella myös oikeus satuihin ja leikkeihin. Ja Joulupukki on yksi niistä.

Sitä paitsi, vaikka et itse usko, ei se tarkoita ettei se olisi totta. Kuka meistä tietää, ettei Korvatunturilla oikeasti asu valkopartaista miestä joka järjestää joulun ihmeitä niille, joilla on oikeasti vaikeaa.

Meidän lapsen ainoa vanhemmiltaan tuleva joululahja. Halinalle joka saapui meille Huuto.netin kautta. Materialistiäiti onnistui kerrankin hillitsemään itsensä.